Lue keskustelun säännöt.
Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille
09.09.2020 |
Lukekaa loppuun asti ennen kuin kommentoitte.
https://anna.fi/havaintoja-parisuhteesta/onko-seksi-edes-pahinta-pettam…
Kommentit (610)
Siihen että pettäjä ei eroa, on selkeä syy. Kun omasta mielestään saa huonoa kohtelua, silloin pettäjä haluaa antaa samalla mitalla takaisin. Kostaa. Pistää toinen kärsimään. Tai vähintään selän takana hihitellä, että etpäs tiedäkään mitä minä puuhaan ja ihan oikein sinulle.
Siksi ero ei ole vaihtoehto vaan pitää oikein huolella maksaa potut pottuina. Oli oikeasti syytä tai ei. Pettämishaluiselle tietysti riittää mikä tahansa syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Täällä yksi jankuttaa jatkuvasti siitä, että ihmiset ajautuu sen takia pettämään, koska toinen on kylmä blahblahblah... Mutta itse olen lukenut, että ihan tutkitusti pettäjät pettää sen takia, koska haluavat eikä suhteessa ole välttämättä mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?
Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?
Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.
Luin :)
En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.
Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään.
Hyvissä suhteissa, vaikka sitten vuosikymmeniä kestäneissä ei puhuta sinnittelystä, ei kaikkensa yrittämisestä, eikä kaikkensa tekemisestä. Sellainen suhde ei ole hyvä, jossa ajattelet, että minun on tehtävä kaikkeni, etten kävele tuosta ovesta ulos. Tai etten sinnittelee nyt tämänkin asian yli.
Jossain pikkulasten uhmaiän kohdalla, ehkä sen lapsen kohdalla voi miettiä jotain tuollaista, mutta kahden aikuisen parisuhteessa ei tuollaisia vaiheita pitäisi tavallisesti olla. Ellei kyse ole jostain sairaudesta. Millaiset puolisot tekevät toiselle sen elämän sinnittelemiseksi ja pakottavat toisen antamaan ja kestämään kaikkensa?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko tällaisestä tilanteesta vielä kirjoitettu.
En ole pettänyt miestäni koskaan, olemme olleet naimisissa lähes 20 vuotta. Kuulostaa hyvältä tähän asti ja nyt tulee se 'mutta'.
Miehelläni on neurologinen sairaus, käy töissä ainakin vielä, mutta muuhun ei oikein pysty.
En saa minkäänlaista vastakaikua missään asiassa, mitään mielekästä keskustelua ei ole, olen käytännössä yksinhuoltaka lapsillemme, huolehdin myös monista mieheni asioista, seksiä ei enää ole.
Olen yksinäinen tässä liitossa ja väsynyt olemaan ainoa aikuinen kotona. Ero ei tässä tilanteessa ole kovin realistinen, mieheni sairaus on tehnyt miehestä empatiakyvyttömän ja itsekeskeisen ja lapsellisenkin, erosta tulisi vaikea, enkä halua että lapset ovat isänsä kanssa ilman minun valvontaani.
Olen luvannut itselleni että jos tapaan mukavan miehen, aion tehdä syrjähypyn. Olen nelikymppisenä liian nuori olemaan pelkkä omaishoitaja, kaipaan aikuisen seuraa, keskustelua ja sitä seksiäkin.
No sehän on sinun päätöksesi. Se, että pysyt huonossa liitossa ja se, että petät. Miehesi vika se ei missään tapauksessa sitten ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni täällä taitaa olla kumppaniinsa kyllästynyt. Ollaan yhdessä ettei jouduta yksinhuoltajaksi, tai maksamaan elareita, tai ettei elintaso laske. Pidetään sitä kumppania itsestäänselvyytenä ja kohdellaan kuin yhdentekevää ventovierasta. Nyt tätä ketjua lukiessa aletaan pelkäämään, että mitäs jos tuo minunkin kumppani lähtee hakemaan läheisyyttä muualta. Nopeasti kommentoidaan tänne oikeutuksia omalle käytökselle, että saadaan tuo pelottava ajatus pois mielestä. Minähän omistan tuon kumppanin ja vaikka en varsinaisesti sitä itse halua kuin olosuhteiden pakosta, niin eipä kyllä saa kukaan muukaan haluta. Omistushalu.
Onhan varkaitakin kaikenlaisia. Köyhiä, keskituloisia ja rikkaita. Eivät he siksi varasta että elämä on sietämätöntä. Vaan siksi että haluavat varastaa. He etsivät aktiivisesti tilaisuutta ja kun se tulee, he varastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jankuttaa jatkuvasti siitä, että ihmiset ajautuu sen takia pettämään, koska toinen on kylmä blahblahblah... Mutta itse olen lukenut, että ihan tutkitusti pettäjät pettää sen takia, koska haluavat eikä suhteessa ole välttämättä mitään vikaa.
Mistä luit? Mammapalstan kannanotoista vai omasta päiväkirjasta? Tosi uskottavaa. Lukemasi ei silti kumoa omaa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan varkaitakin kaikenlaisia. Köyhiä, keskituloisia ja rikkaita. Eivät he siksi varasta että elämä on sietämätöntä. Vaan siksi että haluavat varastaa. He etsivät aktiivisesti tilaisuutta ja kun se tulee, he varastavat.
Kiva. Ei kyllä liity aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä taitaa olla kumppaniinsa kyllästynyt. Ollaan yhdessä ettei jouduta yksinhuoltajaksi, tai maksamaan elareita, tai ettei elintaso laske. Pidetään sitä kumppania itsestäänselvyytenä ja kohdellaan kuin yhdentekevää ventovierasta. Nyt tätä ketjua lukiessa aletaan pelkäämään, että mitäs jos tuo minunkin kumppani lähtee hakemaan läheisyyttä muualta. Nopeasti kommentoidaan tänne oikeutuksia omalle käytökselle, että saadaan tuo pelottava ajatus pois mielestä. Minähän omistan tuon kumppanin ja vaikka en varsinaisesti sitä itse halua kuin olosuhteiden pakosta, niin eipä kyllä saa kukaan muukaan haluta. Omistushalu.
Kukaan ei ikinä voi olla onnellinen sinunlaisesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan varkaitakin kaikenlaisia. Köyhiä, keskituloisia ja rikkaita. Eivät he siksi varasta että elämä on sietämätöntä. Vaan siksi että haluavat varastaa. He etsivät aktiivisesti tilaisuutta ja kun se tulee, he varastavat.
Kiva. Ei kyllä liity aiheeseen.
Ei pettäjän mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa muihin pettämistapauksiin, niin omassa parisuhteessani minä petin avopuolisoani.
Hän on loistava kumppani. Seksi hänen kanssaan oli tuollakin hetkellä parasta, näki paljon vaivaa suhteemme eteen ja oli muutenkin huomaavainen ja välittävä. Silti sorruin pettämään ja vielä naisen kanssa, josta en eritoten ollut viehättynyt. Ulkoisesti hän oli hyvännäköinen, mutta siinä se oli.
Kadun sitä virhettä enemmän kuin mitään. Olemme avopuolisoni kanssa käyneet terapiassa ja jatkaneet yhdessä. Nykyään suhteemme voi hyvin, vaikka välillä toki luottamusongelmia on. Olen tehnyt kaikkeni parantaakseni virheeni.
Sanoisin, että välillä pettäminen on vain silkkaa tyhmyyttä. Kotipuolessa ei tarvitse olla ongelmia, vaan ne ongelmat ovat sinussa itsessäsi. Minulla tilanne oli juuri sellainen. En voi kun katsoa peiliiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Tämä on osin totta.
Valtaosa pettäjistä hakeutuu pettämään, haluaa pettää tai vähintään edesauttaa tilannetta siihen suuntaan, että pettäminen tapahtuu.
Moni tosin joutuu pettämistilanteessa jonkinlaiseen kuplaan. Tapaa illanvietossa ihastuttavan ihmisen, jonka kanssa oma puoliso unohtuu totaalisesti. Keskustellaan intensiivisesti, ehkä juodaan alkoholia, ja ykskaks ollaankin halailemassa, suutelemassa, hyväilemässä ja lopulta vaatteet vähenevät.
Itse olen nähnyt tämän tilanteen turhankin läheltä. Tapasin kerran ystäväni luona illanvietossa naisen, jonka kanssa ilta eteni yllä kuvatulla tavalla. Lopulta päädyimme intiimeihin tunnelmiin levitettävälle sohvalle. Olin jo kiskomassa tämän naisen alushousuja alas, kun hän yht'äkkiä tulikin toisiin ajatuksiin; "Jakke" tuli mieleen, ja häntä rupesi kovasti kaduttamaan ja itkettämään. No, ei siinä mitään, onneksi sain kuulla asiasta, ja hänen omatuntonsa alkoi naputtamaan. Häveliäissä tunnelmissa pukeuduimme, ja keskustelimme lyhytsanaisesti.
Hän pahoitteli minulle tilannetta, ja kertoi ajautuneensa kuplaan, jossa oma puoliso ei kerta kaikkiaan edes tullut mieleen. Keskustelimme meitä molempia kiinnostavista asioista intensiivisesti, ja jotenkin hän vain "hurahti" minun kanssani tähän tilanteeseen; tilanne vei mukanaan.
Onneksi ehkä hänen pikkuhousujensa riisuminen toi mieleen jonkin asian, joka lopulta havahdutti hänet. Jokunen viikko myöhemmin hän tuli illalla kaupungilla vastaan "Jaken" kanssa käsikkäin ja vältteli huolellisesti katsomasta minua. Onneksi "Jakke" ei saanut tietää ainakaan koko totuutta, koska en joutunut törmäyskurssille hänen nyrkkinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?
Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?
Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.
Luin :)
En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.
Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään.
Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?
Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?
Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.
Luin :)
En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.
Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään.
Hyvissä suhteissa, vaikka sitten vuosikymmeniä kestäneissä ei puhuta sinnittelystä, ei kaikkensa yrittämisestä, eikä kaikkensa tekemisestä. Sellainen suhde ei ole hyvä, jossa ajattelet, että minun on tehtävä kaikkeni, etten kävele tuosta ovesta ulos. Tai etten sinnittelee nyt tämänkin asian yli.
Jossain pikkulasten uhmaiän kohdalla, ehkä sen lapsen kohdalla voi miettiä jotain tuollaista, mutta kahden aikuisen parisuhteessa ei tuollaisia vaiheita pitäisi tavallisesti olla. Ellei kyse ole jostain sairaudesta. Millaiset puolisot tekevät toiselle sen elämän sinnittelemiseksi ja pakottavat toisen antamaan ja kestämään kaikkensa?
Hölmömpikin ymmärtää että keskustelu ei lähtökohtaisesti koske hyviä suhteita. Siis jos sillä tarkoitetaan kestävää molemmille kaiken tarjoavaa tasavertaista suhdetta, jossa ongelmat saadaan käsiteltyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?
Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?
Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.
Luin :)
En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.
Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään.
Onko sinusta "eroa ennenkuin petät" sama asia kuin "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa"? Eli toisin sanoen sinusta on ihan ymmärrettävää pettää vain siksi ettei jonain päivänä ole kivaa? Ja sinä katsot oikeudeksesi sättiä muita sitoutumiskyvyn puutteesta?
Sinua sätin ymmärryskyvyn puutteesta ja sanojen suuhun tunkemisesta. Oikeutetusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Tämä on osin totta.
Valtaosa pettäjistä hakeutuu pettämään, haluaa pettää tai vähintään edesauttaa tilannetta siihen suuntaan, että pettäminen tapahtuu.
Moni tosin joutuu pettämistilanteessa jonkinlaiseen kuplaan. Tapaa illanvietossa ihastuttavan ihmisen, jonka kanssa oma puoliso unohtuu totaalisesti. Keskustellaan intensiivisesti, ehkä juodaan alkoholia, ja ykskaks ollaankin halailemassa, suutelemassa, hyväilemässä ja lopulta vaatteet vähenevät.
Itse olen nähnyt tämän tilanteen turhankin läheltä. Tapasin kerran ystäväni luona illanvietossa naisen, jonka kanssa ilta eteni yllä kuvatulla tavalla. Lopulta päädyimme intiimeihin tunnelmiin levitettävälle sohvalle. Olin jo kiskomassa tämän naisen alushousuja alas, kun hän yht'äkkiä tulikin toisiin ajatuksiin; "Jakke" tuli mieleen, ja häntä rupesi kovasti kaduttamaan ja itkettämään. No, ei siinä mitään, onneksi sain kuulla asiasta, ja hänen omatuntonsa alkoi naputtamaan. Häveliäissä tunnelmissa pukeuduimme, ja keskustelimme lyhytsanaisesti.
Hän pahoitteli minulle tilannetta, ja kertoi ajautuneensa kuplaan, jossa oma puoliso ei kerta kaikkiaan edes tullut mieleen. Keskustelimme meitä molempia kiinnostavista asioista intensiivisesti, ja jotenkin hän vain "hurahti" minun kanssani tähän tilanteeseen; tilanne vei mukanaan.
Onneksi ehkä hänen pikkuhousujensa riisuminen toi mieleen jonkin asian, joka lopulta havahdutti hänet. Jokunen viikko myöhemmin hän tuli illalla kaupungilla vastaan "Jaken" kanssa käsikkäin ja vältteli huolellisesti katsomasta minua. Onneksi "Jakke" ei saanut tietää ainakaan koko totuutta, koska en joutunut törmäyskurssille hänen nyrkkinsä kanssa.
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kylmä nainen kommentoi vielä:
Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa.
Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut.
Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle.
No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua.
Ja miten siis olosuhteiden pakko on se kylmyys yhtään sen enempää? Miten toisen hyljeksintä, vähättely, sivuuttaminen tapahtuu yhtään sen enemmän vahingossa kuin mainitsemasi luiskahdus? Jos olet jo sen naimasi ventovieraan kanssa sängyssä alasti ja se kaipaisi vimmatusti silittelyä tai ehkä jopa sitä penistä vaginaan, ja sen sanookin, mutta käännät kylkeä ja pieraiset, ilta toisensa jälkeen, niin ihan yhtä kaukana se on vahingosta kuin luiskahduskin.
Jos elämä on noin vaikeaa sen toisen kanssa, niin miksi ei sitten vaan suoraan eroa? Ei huono käytös tosiaan koskaan ole pakko. Ei pettäminen, ei piereskely toista päin, eikä vähättely.
Mikä saa ihmisen olemaan toisen kanssa jos elämä on tuollaista? Pettämistä, vähättelyä, päin piereskelyä.
Lapset näköjään ja heidän takiaan sitten ollaan valmiita kärsimään ja tekemään vaikka millaista itsensä kiusaamista toisen toimesta ja itse kaikenlaista kyseenalaista toimintaa. Eikö ihminen koe ansaitsevansa jotain parempaa kuin tuon näköisen elämän?
Ihmiset kärsivät aivan liian kauan. Jos elämä on niin huonoa, että sen takia joutuu pettämään, niin ehkä olisi tosiaan aika erota. Ei lisätä pettämistä tai kylmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä taitaa olla kumppaniinsa kyllästynyt. Ollaan yhdessä ettei jouduta yksinhuoltajaksi, tai maksamaan elareita, tai ettei elintaso laske. Pidetään sitä kumppania itsestäänselvyytenä ja kohdellaan kuin yhdentekevää ventovierasta. Nyt tätä ketjua lukiessa aletaan pelkäämään, että mitäs jos tuo minunkin kumppani lähtee hakemaan läheisyyttä muualta. Nopeasti kommentoidaan tänne oikeutuksia omalle käytökselle, että saadaan tuo pelottava ajatus pois mielestä. Minähän omistan tuon kumppanin ja vaikka en varsinaisesti sitä itse halua kuin olosuhteiden pakosta, niin eipä kyllä saa kukaan muukaan haluta. Omistushalu.
Ei kai täällä ole kukaan eroamista kieltänyt. "Omistaminen" on tässä tapauksessa sitä, että odotetaan ettei uiteta sukuelimiä vieraissa kun on kerran sovittu ettei niin tehdä. Tai jos tullaan katumapäälle tässä sopimuksessa, niin viitsitään edes kertoa siitä ja annetaan samalla toisellekin se sama vapaus.
Todennäköisesti johtaa eroon. Toinen jää palelemaan itsekseen ja toinen huomaa, että lämpöä saakin muualta, ei ole tarvetta jäädä kylmään suhteeseen.