Hyvä kirjoitus pettämisestä, ajateltavaa mustavalkoille

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Miksi pitäisi pitää housut jalassa jos kotona kuitenkin nukutaan selät vastakkain ja sinnitellään hampaat irvessä?

Av logiikka:

Mies hakkaa vaimoaan. Vaimon vika. "Vaimo, miksi jäät suhteeseen uhriutumaan. Olet ihan itse syypää kun päätät jäädä."

Mies pettää vaimoaan. Miehen vika. "Mies, miksi et lähtenyt ennen kun petit."

Mies/vaimo voi tehdä suhteessa mitä vain toiselle ja se on aina sen toisen syy. Mitäs jäit suhteeseen, oma on vikasi. Ainoastaan pettäminen on omaa syytäsi. Mikset lähtenyt?

Olet velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin petät. Et ole velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin käytät väkivaltaa. Olette pimeitä.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Tähän kylmyysasiaan on helppo vielä lisätä se, että tässä on helppo nähdä syypää toisessa osapuolessa. Mutta koska emme tiedä asioiden todellista laitaa, on lisättävä, että molempien pitäisi tällaisessa tilanteessa kantaa kortensa kekoon ja yrittää aidosti rakentaa kunnollista kommunikaatiota. Vastavuoroista kommunikaatiota. Siihenhän parisuhdeneuvontakin suurimmaksi osaksi perustuu - yhteisen kommunikaation rakentamiselle. 

Tähän tapaukseen erikseen ottamatta kantaa voisi todeta, että kommunikaatio-ongelmat, erityisesti puhumattomuus ja etääntyminen ovat varmasti suomalaisten isoimpia syntejä. Esimerkiksi Etelä-Eurooppalaisissa maissa kommunikaatioon saadaan vauhtia sillä, ettei pelätä riitoja ja vastakkainasetteluja, vaan riidat riidellään ja saadaan sillä tavalla vauhtia kommunikaatioon. Tietenkin riitelyyn kuuluu se, että molemmat osapuolet huutavat omat näkemyksensä pää punaisena samaan aikaan, mutta ainakin tilanne usein laukeaa, eikä jäädy totaalisesti toisen jatkaessa mykkäkoulua, vetäytyessä tai etääntyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen ei ole virhe, se on valinta. Joka on pettäjän syytä.

Niin ei se välttämättä ole virhe. Voi olla että siitä alkaa jotain hyvää.

Mitä sellaista hyvää pettämisestä voi alkaa, mikä ei voi alkaa ilman pettämistä? 

Enhän minä sanonut noin. Joka tapauksessa myös pettämisestä voi alkaa jotain hyvää. Äläpäs laita sanoja toisten suuhun.

Sanoit, että ei välttämättä ole virhe. Kyllä se minun mielestäni on virhe, vaikka siitä seuraisi mitä hyvää. Tietoista valintaa ei voi myöskään perustella sillä, että siitä mahdollisesti voi seurata jotain hyvää, koska kaikki hyvä on mahdollista ilman pettämistäkin. Paitsi jos tarkoitat hyvällä sitä, että pääset loukkaamaan toista. 

Lopputulos vasta näyttää oliko se virhe. Jos molemmat on tuon jälkeen onnellisempia eronneena tai karanneena tai vaikka yhdessä vielä, niin ei se voi oikein olla virhe. Virhe olisi se että jatkettaisiin sitä elämää missä ei puhuta eikä kosketa hamaan loppuun asti.

Ja jälleen unohdat kokonaan sen vaihtoehdon, että erotaan ennen kuin kukaan pettää ketään. Tai vaikka ihan puhuttaisiin ja korjattaisiin ne asiat siinä suhteessa. 

Joskus tarvitsee vain apua siihen eroamiseen ja se on kaikille paras niin. Minusta pahinta on tuo että ollaan 50 vuotta kylmässä liitossa. Jos miettii tuotakin pariskuntaa että olisi tullut joku kolmaspyörä ja vetänyt nuo erilleen jo 45 vuotta sitten, niin olisihan se nyt ollut pelkästään hyvä asia.

No kyllä pitää olla aika avuton vässykkä, jos ei 45 vuodessa pääse toisesta eroon ilman kenenkään ulkopuolisen apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pettäminen on väärin ja se loukkaa. Se loukkaa etenkin silloin, kun on itse tehnyt kaikkensa suhteen eteen ja luullut, että kaikki on hyvin. Näin meillä kävi.

Minä hoidin kodin, lapset ja miehen ja tein sen hyvin, enkä ikinä ole ollut mikään nalkuttajatyyppi. Seksiä meillä sai aina kun halusi ja olin myös aktiivinen aloitteentekijä.

Miksi sitten mies petti työkaverinsa kanssa? Siksi, että toinen oli tarjolla? Siksi, että oli kiva flirttailla? Siksi, että vaihtelu virkistää? Siksi, että hän luuli omassa paremmuudentunnossaan saavansa kaiken, sekä minut, perheen, että muiden naisten ihailun? Viimemainittu oli hänen oma selityksensä. Olemme edelleen yhdessä. Olen antanut anteeksi, ja meillä on kaikki hyvin, mutta silti ikinä en unohda - se tulee mieleen esim. näitä juttuja lukiessa.

No mitä mieltä olet siitä neuvosta, että jos tekee mieli pettää, kannattaa erota? Olisiko miehesi kannattanut erota sinusta silloin? Syyksi olisi kertonut että haluaa kerran seksiä työkaverin kanssa. Olisiko tämä ollut sinulle helpompaa ja kaikin tavoin parempi juttu? Tässä olisi nyt sitä rehellisyyttä.

Ei todellakaan! Olen aina ollut sitä mieltä, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä. Mutta virheistä pitää oppia eikä samaa virhettä pidä toistaa.

Ero olisi ollut minulle, meille molemmille kaikin tavoin huonompi juttu. Puhumattakaan lapsista! Nyt heillä on koko ajan ollut ehjä ja hyvä koti eivätkä he tiedä tapahtuneesta yhtään mitään. Ja kaikesta on aikaa jo vuosia, joten tiedän, mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Av logiikka:

Mies hakkaa vaimoaan. Vaimon vika. "Vaimo, miksi jäät suhteeseen uhriutumaan. Olet ihan itse syypää kun päätät jäädä."

Mies pettää vaimoaan. Miehen vika. "Mies, miksi et lähtenyt ennen kun petit."

Mies/vaimo voi tehdä suhteessa mitä vain toiselle ja se on aina sen toisen syy. Mitäs jäit suhteeseen, oma on vikasi. Ainoastaan pettäminen on omaa syytäsi. Mikset lähtenyt?

Olet velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin petät. Et ole velvollinen lähtemään suhteesta ennen kuin käytät väkivaltaa. Olette pimeitä.

No yleisemmin henkilö, joka hakkaa ei hirveästi välitä siitä miltä toisesta tuntuu tai miten he satuttavat kumppaniaan. Siksi kehotus siitä, että lähtee ennen hakkaamista ei varmaan hirveästi hetkauta henkilöä.

Tosin olen samaa mieltä pettäjistä, että pettäjät harvoin välittävät kumppanista myöskään, joten ehkä myös heille tämän kertominen ei tule muuttamaan tilannetta.

Sanoisin kummallekkin noiden miesten puolisolle, että juoskaa ja lujaa-.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen ei ole virhe, se on valinta. Joka on pettäjän syytä.

Niin ei se välttämättä ole virhe. Voi olla että siitä alkaa jotain hyvää.

Mitä sellaista hyvää pettämisestä voi alkaa, mikä ei voi alkaa ilman pettämistä? 

Enhän minä sanonut noin. Joka tapauksessa myös pettämisestä voi alkaa jotain hyvää. Äläpäs laita sanoja toisten suuhun.

Sanoit, että ei välttämättä ole virhe. Kyllä se minun mielestäni on virhe, vaikka siitä seuraisi mitä hyvää. Tietoista valintaa ei voi myöskään perustella sillä, että siitä mahdollisesti voi seurata jotain hyvää, koska kaikki hyvä on mahdollista ilman pettämistäkin. Paitsi jos tarkoitat hyvällä sitä, että pääset loukkaamaan toista. 

Lopputulos vasta näyttää oliko se virhe. Jos molemmat on tuon jälkeen onnellisempia eronneena tai karanneena tai vaikka yhdessä vielä, niin ei se voi oikein olla virhe. Virhe olisi se että jatkettaisiin sitä elämää missä ei puhuta eikä kosketa hamaan loppuun asti.

Ja jälleen unohdat kokonaan sen vaihtoehdon, että erotaan ennen kuin kukaan pettää ketään. Tai vaikka ihan puhuttaisiin ja korjattaisiin ne asiat siinä suhteessa. 

Joskus tarvitsee vain apua siihen eroamiseen ja se on kaikille paras niin. Minusta pahinta on tuo että ollaan 50 vuotta kylmässä liitossa. Jos miettii tuotakin pariskuntaa että olisi tullut joku kolmaspyörä ja vetänyt nuo erilleen jo 45 vuotta sitten, niin olisihan se nyt ollut pelkästään hyvä asia.

No kyllä pitää olla aika avuton vässykkä, jos ei 45 vuodessa pääse toisesta eroon ilman kenenkään ulkopuolisen apua. 

Niin on, mutta aika moni kuule on ja silti itse toivon että nuo vässykätkin saa ihan hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko tällaisestä tilanteesta vielä kirjoitettu.

En ole pettänyt miestäni koskaan, olemme olleet naimisissa lähes 20 vuotta. Kuulostaa hyvältä tähän asti ja nyt tulee se 'mutta'.

Miehelläni on neurologinen sairaus, käy töissä ainakin vielä, mutta muuhun ei oikein pysty.

En saa minkäänlaista vastakaikua missään asiassa, mitään mielekästä keskustelua ei ole, olen käytännössä yksinhuoltaka lapsillemme, huolehdin myös monista mieheni asioista, seksiä ei enää ole.

Olen yksinäinen tässä liitossa ja väsynyt olemaan ainoa aikuinen kotona. Ero ei tässä tilanteessa ole kovin realistinen, mieheni sairaus on tehnyt miehestä empatiakyvyttömän ja itsekeskeisen ja lapsellisenkin, erosta tulisi vaikea, enkä halua että lapset ovat isänsä kanssa ilman minun valvontaani.

Olen luvannut itselleni että jos tapaan mukavan miehen, aion tehdä syrjähypyn. Olen nelikymppisenä liian nuori olemaan pelkkä omaishoitaja, kaipaan aikuisen seuraa, keskustelua ja sitä seksiäkin.

Onko se aivan mahdotonta yrittää keskustella asiasta miehesi kanssa? Mitä jos rakastut syrjähyppyysi? Kestätkö palata takaisin tuohon missä olet? Vai luuletko, että muutama tunti lakanoiden välissä jonkun toisen kanssa tai illallinen ravintolassa muuttaa tilanteen paremmaksi?

Voisit mennä kylpylään tai hierontaan. Muutama tunti siellä relaxia ja jaksat sitten taas miestäsi? Eipä taida toimia ihan niin? Vai haluatko jotain kiinni jäämisen pelkoa? Mustasukkaisuusdraamaa kotiin?

Onpa hassua. Jos kirjoitetaan, että toinen on ollut kylmä, niin heti hyökätään päälle puolustelemaan, että se kylmyys on varmasti ollut ansaittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kylmä nainen kommentoi vielä: 

Pettäminen ja kylmä käytös ovat siinä mielessä hieman eri asioita, että toinen on olosuhteiden pakottama asia ja toinen on seurausta omista tietoisista valinnoista ja tilanteisiin hakeutumisesta. Jos parisuhde on p*rseestä ja ketuttaa, mutta saman katon alla ja samassa sängyssä on sinniteltävä, eipä siinä ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin se kylmä käytös. Se on vain aikalisän ottamista ja selviytymistä. Harva pystyy feikkaamaan iloista ja tyytyväistä, jos sisällä kiehuu. Sen sijaan ei pitäisi olla mikään ongelma pitää housuja jalassa. 

Kumpi nyt siis on kumpi? Kylmyys olosuhteiden pakosta ja pettäminen tietoinen valinta? Vai toisinpäin? Molempia olen kuullut. 

Kylmyys voi olla just se syy siihen miksi parisuhde on p*seestä. Oletkos kylmäkkö sitä tullut miettineeksi? Jos taas kylmyys on kostoa jostain suhteen tai puolison muusta ongelmasta, niin ihan yhtä tietoista toisen loukkaamistahan se silloin vähintään on kuin pettäminen. Plus että pettäminen jossain tapauksessa on kaikkea muuta kuin tietoista ja harkittua. Se voi olla täysin hetkellinen ympäripäissään hairahdus olosuhteiden olessa otolliset ja jonkun ulkopuolisen tehdessä aloite. Kukaan ulkopuolinen tuskin tulee kotiin käskemään olla kylmä tai vihamielinen sille omalle valitulle puolisolle. 

No eikö se nyt ole todennäköisemmin se vallitseva olosuhde, että pariskunta asuu yhdessä ja siellä on esimerkiksi lapsi. Harvalla pariskunnalla taitaa olla arkea sellainen olosuhde, että nukutaan alasti samassa sängyssä jonkun ventovieraan ihmisen kanssa ja vahingossa penis luiskahtaa vaginaan? Kyllä tällaisiin olosuhteisiin yleensä pitää jotenkin tietoisesti hakeutua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kohtelee puolisoaan päivittäin huonosti. Puolisoa haukutaan kodin seinien sisällä, hänelle huudetaan ja ties mitä. Mutta auta armias jos tämä puoliso tekee yhden virheen, niin siitä lähtien kaikki onkin hänen syytään. Hänelle huudellaan, että miksi teit noin, miksi et tehnyt näin ja näin. Petetyltä ei koskaan kysytty, miksi kohtelet toista huonosti päivittäin.

Pettäminen ei ole virhe, se on valinta. Joka on pettäjän syytä.

Niin ei se välttämättä ole virhe. Voi olla että siitä alkaa jotain hyvää.

Mitä sellaista hyvää pettämisestä voi alkaa, mikä ei voi alkaa ilman pettämistä? 

Enhän minä sanonut noin. Joka tapauksessa myös pettämisestä voi alkaa jotain hyvää. Äläpäs laita sanoja toisten suuhun.

Sanoit, että ei välttämättä ole virhe. Kyllä se minun mielestäni on virhe, vaikka siitä seuraisi mitä hyvää. Tietoista valintaa ei voi myöskään perustella sillä, että siitä mahdollisesti voi seurata jotain hyvää, koska kaikki hyvä on mahdollista ilman pettämistäkin. Paitsi jos tarkoitat hyvällä sitä, että pääset loukkaamaan toista. 

Lopputulos vasta näyttää oliko se virhe. Jos molemmat on tuon jälkeen onnellisempia eronneena tai karanneena tai vaikka yhdessä vielä, niin ei se voi oikein olla virhe. Virhe olisi se että jatkettaisiin sitä elämää missä ei puhuta eikä kosketa hamaan loppuun asti.

Ja jälleen unohdat kokonaan sen vaihtoehdon, että erotaan ennen kuin kukaan pettää ketään. Tai vaikka ihan puhuttaisiin ja korjattaisiin ne asiat siinä suhteessa. 

Joskus tarvitsee vain apua siihen eroamiseen ja se on kaikille paras niin. Minusta pahinta on tuo että ollaan 50 vuotta kylmässä liitossa. Jos miettii tuotakin pariskuntaa että olisi tullut joku kolmaspyörä ja vetänyt nuo erilleen jo 45 vuotta sitten, niin olisihan se nyt ollut pelkästään hyvä asia.

No kyllä pitää olla aika avuton vässykkä, jos ei 45 vuodessa pääse toisesta eroon ilman kenenkään ulkopuolisen apua. 

Niin on, mutta aika moni kuule on ja silti itse toivon että nuo vässykätkin saa ihan hyvän elämän.

mikä saa sinut siis kuvittelemaan, että se vässykän elämä olisi yhtään sen kummempi ensimmäisen kuin toisenkaan vaimon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ota todesta MITÄÄN, mitä Sami Minkkinen sanoo tai kirjoittaa. :D Olevinaan joku parisuhde-expertti ja kuitenkin jättänyt jo useamman naisen kuin nallin kalliolle heti, kun lapsi on syntynyt. 

Siis tämä!

Vierailija kirjoitti:

Onpa hassua. Jos kirjoitetaan, että toinen on ollut kylmä, niin heti hyökätään päälle puolustelemaan, että se kylmyys on varmasti ollut ansaittua.

Juu, pettämisellähän ne ihmiset lämpiää! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän niitä verrata pitäisikään. En vain ymmärrä miksi kylmyys on ok ja pettäminen ei. Minusta kumpikaan ei ole ok. Kylmällä puolisolla ei pitäisi olla valittamista, koska hän on jo sanattomasti teoillaan irtisanoutunut parisuhteesta ja yrittää lykätä eroa toisen syyksi, ei vaan saa aikaiseksi tai haluaa taloudellisista syistä roikkua inhoamassaan ihmisessä.

No minäpäs voin kertoa esimerkin omasta elämästäni, miksi olin kylmä.

Aloimme parisuhteeseen nuorina ja menovaihde päällä. Kun aloimme seurustella menovaihde vähän hiljeni molemmilla. Sitten tulin raskaaksi ja minulle oli itsestäänselvää, että enää ei juoksennella. Noh, raskausajan ja varpajaiset tietysti ymmärsin, että mies voi mennä, mutta siinä vaiheessa olin itse niin väsynyt lapsen kanssa valvomiseen, että tosiaan kaipasin hänen tukeaan ja apuaan lastenhoidossa. Jonkin verran sitä sainkin, mutta mielestäni liian usein olin vauvan kanssa ihan yksin, kun mies meni omia menojaan (jäi esimerkiksi baarista kavereille yöksi). Tästä yritin puhua miehelle monia kertoja, että edes kertoisi, milloin on tulossa kotiin jne. Tämä keskustelu käytiin noin tuhat kertaa ja mikään ei muuttunut. Sain vain kuulla, miksi pitää aina jankuttaa samaa asiaa. Okei. Päätin, etten enää välitä. En sano enää koskaan mitään, enkä pyydä yhtään mitään. Pärjään lapsen kanssa ihan itse enkä suunnittele menojani miehen varaan. 

Näin jatkui muutaman vuoden. Minä en kysellyt mieheltä mitään, annoin vain mennä. Miehelle kehittyi alkoholiongelma, jonka myötä hänen kosketuksensa alkoi inhottaa. Minua ei edes kiinnostanut, missä hän menee ja kenen kanssa. Olin jo tehnyt päätöksen erosta, mutta lapsen takia siirsin sitä koko ajan ja kuitenkin toivoin, että kaikki vielä paranisi. En vain tiennyt miten, kun en saanut enää puhuttua miehelle. 

Juu, viimeiset vuodet olin kylmä, mutta enpä minä sitä ihan itsekseni keksinyt. Ja kyllä, minä syytän miestä alkoholiongelmasta. En todellakaan ota sitä omalle vastuulleni, vaikka olinkin kylmä. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin se kylmyys, kun yritykseni yhteisestä arjesta, parisuhteesta ja vastuunkannosta torjuttiin. 

Kumpi teistä lopulta haki eroa? Mielestäni erosi syy oli täysin miehesi. Jos se olit sinä joka hait eroa teit sen vain viralliseksi, mutta miehesi oli täysin syyllinen eroonne. Hän asui teistä erossa milloin missäkin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa hassua. Jos kirjoitetaan, että toinen on ollut kylmä, niin heti hyökätään päälle puolustelemaan, että se kylmyys on varmasti ollut ansaittua.

Mies on sanonut minun olevan kylmä. Hyökkäsinkö sanoin miehen kimppuun, että sinähän ansaitset sen kun olet tuollainen ja et tee sitä etkä tätä? No en, vaan mietin miten itse voisin muuttua.

Kylmyys vs. pettäminen -asetelma on kieroutunut vertailuna. Kylmyys on aina omaan puolisoon suoraan kohdistettu negatiivinen huomionosoitus, siis aggressio. Sillä aiheutetaan ja on tarkoitus aiheuttaa välittömästi, suoraan ja tunnistettavasti puolisossa negatiivisia tunteita. Pettäminen sen sijaan on ulkopuoliseen kohdistuva positiivinen huomionosoitus. sillä ei ensi sijassa pyritä tuottamaan puolisolle minkäänlaisia tunteita, se on itsekäs tai kolmanteen kohdistuva hyvän tunteen lähde. Puolisolta se yleensä pyritään salaamaan. 

On parisuhteen kannalta paljon vakavampi ja haitallisempi asia, jos toinen kohdistaa tarkoituksellista negatiivista huomiota puolisoonsa, kuin että jos kohdistaa positiivista huomiota kolmanteen tahoon. Varsinkin jos jälkimmäinen tapahtuu salassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä... jos et halua puolisoasi enää, et koske, et halaa, et pussaa... miksi suutut jos hän tekee sitä jonkun muun kanssa. Sehän ei ole sinulta pois, koska et sitä itse ole halunnut?

Kuka täyspäinen mies tai nainen tosissaan kuvittelee että puolisolle kelpaa elää loppuelämä ilman hellyytyä ja seksiä ihmisen kanssa jota inhottaa tämän kosketus?

Tottakai pitäisi erota ennenkuin pettää, mutta pettäjän itsetunto tällaisessa tapauksessa on täysin kylmän puolison lyttäämä ja ehkä vasta toinen mies tai nainen on saanut sen taas sen verran kasaan että löytyy voimia sanoa asiasta ja erota. Puolison kylmyys ja hellyyden kieltäminen on henkistä väkivaltaa. Erittäin raakaa ja tuhoavaa sellaista. Miltä tuntuisi kun joka päivä se rakkain ihminen ilmaisee sinun olevan ällöttävä ja vastenmielinen mitättömyys?

Etkö lukenut tätä ketjua? Puoliso on kaiken kylmyyden ja henkisen väkivallan ansainnut. Mutta pettämistä ei ansaitse kukaan. Se on jollain tapaa pahempaa kuin mikään mitä tämä alistettu puoliso on koskaan kokenut.

Luin :)

En tosiaan ymmärrä tätä logiikkaa, että pettäminen olisi jotenkin pahempaa kuin vuosien jatkuva henkinen väkivalta. Rehellisesti sanottuna, mieluummin kuulisin puolison pettäneen minua kerran kuin että hän kylmenisi minua kohtaan, ei enää koskisi eikä sietäisi kosketustani. Se pettäminen on minusta pienempi petos, kylmyys taas olisi kaikkien lupausten rikkomista ja kaiken yhdessä rakennetun tuhoamista. Siitä en toipuisi ehjänä enää jatkamaan samassa parisuhteessa.

Ja tässä kohtaa sopii miettiä miksi siedät vuosia huonoa kohtelua ennemmin kuin eroat. Pettämällä vaan lisäät pahaa oloa ja sotkua.

Talous, sitoutuminen, lapset, arvovalinnat, tunteet, usko, syitä jäädä suhteeseen on monia. Syitä yrittää sinnitellä, yrittää kaikkensa, koettaa rakentaa purkamisen sijaan. Moni polttaa itsensä, koska parisuhde on isompi asia kuin oma hetkellinen mukavuus. Sen eteen ollaan valmiit tekemään kaikkensa ja antamaan kaikkensa. Nämä "eroa heti, jos ei oo jonain hetkenä kivaa" -lässytykset on aina samaa täysin teoreettista tunteettomien ihmisten möykkää, jotka eivät koskaan eläessään ole sitoutuneet mihinkään ja kehenkään. 

Niin, se suhde varmasti vahvistuu ja paranee, kun toinen saa tietää sinun pettävän... Eiköhän pettäminen ole se lähes 100% varmuus sille, että se suhde päätyy eroon ja pian ja siitä tulee sitten todella likainen eroprosessi. 

Heitä, jotka suhtautuvat täällä äärimmäisen vahvasti vieraidenkin ja jopa keksittyihin pettämisiin, kehottaisin tarkastelemaan itseään. Ainoa tietämäni hysteerisesti mahdolliseen pettämiseen suhatutunut oli luonnehäiriöinen eksäni. En siis pettänyt kertaakaan, mutta epävarmuus asiasta kalvaa häntä vielä vuosikausia suhteen päättymisen jäljeen.