Lue keskustelun säännöt.
Miten saada ystävät hyväksymään oma elämäntapa?
24.10.2013 |
Minulla on ihana mies ja lapsi, ja olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Onnellisuuttani hiertää kuitenkin se, että ystäväni eivät hyväksy elämäntapaani. Tapasin itseäni 20 vuotta vanhemman miehen ylioppilaaksi tulon jälkeisenä kesänä ja päätin lähteä hänen mukaansa, kun yhdessäolo tuntui niin hyvältä. Siinä sitten yliopisto-opinnot ja yleisurheiluharrastus jäivät, kun mieheni työ vaatii paljon matkustelua maailmalla. Vaikka olemme olleet yhdessä jo reilut kolme vuotta, ystäväni eivät vieläkään hyväksy ratkaisuani. Heidän mielestään heitän elämäni hukkaan, jätän "älyllisen potentiaalini" käyttämättä, alistun mieheni tahtoon, uusinnan vanhanaikaista naisihannetta jne., ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Ymmärrän, että ystäväni olivat aluksi huolissaan, koska olen heidänlaisensa "kiltti tyttö" ja mieheni on tietyllä tapaa hyvin voimakas persoona, mutta jotenkin tuntuu, että huolen olisi pitänyt väistyä vuosien kuluessa, kun he näkevät, että olen oikeasti onnellinen. Nyt on kuitenkin alkanut vaikuttaa, että näin ei tule tapahtumaan, vaan he eivät vain usko, että voisin itse haluta tällaista elämää. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että siitähän olisi voinut loukkaantuakin, kun ystäväni epäilivät, että en olisi itse halunnut lasta näin nuorena, vaan että mieheni on painostanut minut siihen. Mistä tällainen jatkuva epäily kumpuaa? Miten saisin muuten niin ihanat ystäväni ymmärtämään, että haluan elää näin ja jakaa elämän ilot ja surut heidän kanssaan kuten ennenvanhaan? En pidä ajatuksesta, että kylmästi hylkäisin ystäväni ja vaihtaisin heidät uusiin. Nykyajalle on ominaista, että kaikki toimimaton heitetään heti pois eikä edes yritetä korjata.
Kommentit (142)
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 19:02"]
Emme vietä Suomessa kovin pitkiä aikoja, koska miehelläni on amerikkalaisittain paljon lyhyemmät lomat kuin Suomessa,
[/quote]
No eikös megarikkaalla miehellä ole varaa pitää ylimääräistä lomaa? Vastaus on varmaan että hän on niin tärkeä henkilö, korvaamaton suorastaan, ettei hän voi lomailla. No, ap kuvittelee että kaikki heidän perhe-elämässään on normaalia ja nimenomaan _tasavertaista_, mikäs siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 14:20"]
Eihän tässä kukaan ole pakottanut ketään mihinkään. Ihan itse olemme valinneet elämän, joka tuntuu hyvältä ja oikealta :) Eron sattuessa olisi varmasti monia huolia mielessä, niin on hyvä, että toimeentulosta ei tarvitsisi silloin murehtia. Näin miehenikin ajattelee ja siksi kyseisen rahaston perusti. En näe ongelmaa siinä, että minulla ei ole omia tuloja eikä varallisuutta. Yhteiseksi hyväksi varallisuuskin on mielestämme tarkoitettu kuten kaikki muutkin perheen edun nimissä tehdyt joustot ja valinnat. Tärkeintä on, että kaikki osapuolet ovat samoilla linjoilla asian suhteen. Ap
[/quote]
No mutta kun ihan selvästikään ap sinulla ei ole mitään järkeviä mielipiteitä, eikä minkäänlaista muutakaan tietopohjaista järkeä päätöksissäsi.
Toki saat elää noin, ja se varmaan tuntuu kivalta ja ennen kaikkea tosi helpolta. Elää nuorena leveästi vanhan miehen rahoilla ja pyöräyttää siinä lapsi ohessa.
Mä en yhtään ihmettele ystäviesi suhtautumista. Sä olet niin naiivi, ja vaikka kuvittelet olevasi nyt aikuisempi ja kypsempi, et todellakaan ole. Sinähän nimenomaan et ole millään lailla ottanut vastuuta itsestäsi, omasta kehityksestäsi, etkä selvästikään lapsestasikaan, kun noin typerästi olet riistänyt häneltä toisen kielen, jonka oppimisesta hänelle ei olisi yhtään mitään haittaa, päin vastoin. Ei ole olemassa mitään oikeaa syytä olla opettamatta hänelle myös suomea. Eli joko tuo päätös on miehesi sinuun istuttama, tai sitten olet vaan ihan vitun tyhmä.
Olet miehesi pikku syöttiläs, etkä muuta. Ystäväsi näkevät sen ja ajattelevat myös niin, ja siksi eivät IKINÄ voi arvostaa enää sinua.
Turha kai tässä on muiden jankuttaa, kun ap on täysin kuuro ja sokea niille ongelmille joita on (mahdollisesti) edessä... täysin aivopesty.
Selvä homma: mies ei ole halunnut lapsen oppivan suomea, jotta voi kontrolloida kaikkea vaimon ja lapsen kommunikaatiota ja vastaavasti heikentää lapsen ja suomalaisten sukulaisten kontakteja. Ja tietenkin lapselta puuttuva suomen kielen taito torppaa hyvinkin tehokkaasti vaimon ajatukset paluusta Suomeen, jos avioliitto ajautuisi kriisiin.
Miksei tule muita lapsia? Eihän sinulla muutakaan puuhaa ole.
Anna kun arvaan. Olette "yhdessä" päättäneet, että yksi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeilta Ystäviltä ei tarvitse hakea mitään hyväksyntää. Oikeat ystävät ovat ystäviäsi juuri siksi, koska olet sellainen kuin olet. Eli onko sinulla ystäviä?
Muuten ok, mutta puhu lapsellesi omaa kieltäsi. Oikeasti. Kaksikielisyys on rikkaus eikä se estä sitä että kommunikoitte perheen yhteisissä asioissa englanniksi. Ja kaksikielisyyden kun oppii "äidinmaidossa", se ei vie aivokapasiteettia millään tavalla muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellinen tasa-arvo on sitä että naisella on oikeus valita itse oma elämänsä. Se, oletko itsenäinen uranainen vai vanhemman miehen kotivaimo ei ole kumpikaan huono valinta. Se, että valitsee elämänsä muiden mielipiteiden ja ns. tasa-arvon edistämiseksi on. Sano se ystävillesi.
No kyllä se kynnysmatoksi alistuminen on huono valinta - ja törkeää heitä kohtaan, jotka ovat vuosisatoja taistelleet naisten oikeuksien puolesta.
Jos tuo vanhus oikeasti ap:ta rakastaisi, olisi kannustanut ap:ta opiskelemaan valmiiksi, pitämään yhteyttä Suomeen, vaalimaan suomen kieltä, hankkimaan omia ystäviä, hankkimaan oman elämän.
Nythän sillä on halpa huora palveluksessa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten, kun lapsenne on 18v. ja miettii mahdollisesti yliopistokoulutusta... Yhdysvalloissa yliopistojen lukukausimaksut ovat todella korkeat, eikä opintoihin saa myöskään mitään opintotukea, kuten Suomessa. Jos lapsenne osaisi suomea (olisit sitä hänen kanssaan atiivisesti käyttänyt, ja oppinut lukemaan suomea jne.) hän voisi tulla yliopistoon Suomeen. Täällä kun on ilmaista tuo opiskelu (ainakin toistaiseksi). Nyt riistät tällä typerällä kielivalinnalla häneltä tuon vaihtoehdon.
Kyllä melkoiselta hupakolta vaikuttaa ap, onhan se mageeta kun voi elää erilaista elämää kuin ne Suomeen jääneet ystäväressukat jotka joutuvat opiskelemaan itselleen ammatin ja elättämään itse itsensä, kun ap voi nautiskella miehen rahoista, kotiapulaisen palveluista ja siinä sivussa vähän harrastella valokuvausta. Mikäs siinä jos haluaa tosiaan olla ilman päätäntävaltaa (vaikka kuinka vakuuttelee että ME olemme päättäneet sitä sun tätä niin kyllähän ne miehen päätöksiä on). Ja kuinka hienoa onkaan kun lapsi pääsee yksityiskouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt miksi miehesi otti 20 vuotta nuoremman naisen? Hyväksytkö todella ne syyt? Oletko miettinyt mitä hän tekee kun sinä käyt liian vanhaksi?
Minä miettisin myös sitä, miksi se viisikymppinen ei ole ollut aiemmin naimisissa tai hankkinut lapsia. Miksei ole kelvannut kenellekään?
Ja nyt kun rakentaa suhdetta naiseen, haluaa ehdottomasti rakentaa sen täydellisen alistavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 12:10"]
Minä miettisin myös sitä, miksi se viisikymppinen ei ole ollut aiemmin naimisissa tai hankkinut lapsia. Miksei ole kelvannut kenellekään?
[/quote]
No tuota, ei munkaan mieheni ollut kenenkään kanssa aiemmin naimisissa, eikä hankkinut lapsia kun ei niitä ole halunnut... naimisiinmeno ei vaan ollut tullut aiemmin mieleen, toki naisystäviä on ollut, eihän se sitä tarkoita ettei ole "kenellekään kelvannut". Me tosin ollaan samanikäisiä ja kumpikin samanlaisessa elämäntilanteessa kun tavattiin reilusti yli nelikymppisinä.
Just joo. Mun täti muutti nuorena ulkomaille ja sai siellä lapsensa 80-luvun alussa. Aluksi puhui vanhemmalle kuulemma vähän suomea, mutta lopetti sitten, en ymmärrä miksi. Ehkä siihen aikaan oli eri suositukset? Mä pystyin ekaa kertaa puhumaan serkkujen kanssa ehkä joskus 13-vuotiaana, jotain lyhyitä lauseita kehtasin englanniksi yrittää. Kyllähän sitä jotkut 3-vuotiaat voi viihtyä yhdessä ilman yhteistä kieltä joo, mutta ehkä jossain vaiheessa haluais tutustua paremmin omiin sukulaisiin!? Mun huonosta kielitaidosta ei myöskään ole kyse, lukiossa kirjoitin ällän ja korkeakoulutasolla sain vitosen. Suomen kieli vaan on sydämessä, se on ilmaisuvoimainen ja rikas, en mä voi ikinä päästä samaan englanniksi. Isovanhempien kanssa serkuilla ei ole koskaan ollut mitään yhteistä kieltä. Ovat tosi rakkaita toisilleen, mutta ihan älytöntähän se on, ettei pysty lähisukulaiselle puhumaan.
Yhtä toistakin juttua ihmettelen tähän kieliasiaan liittyen: eikö sulta tunnu, että osa sun identiteetistä ja persoonallisuudesta katoaa, kun et puhu suomea? Eikö ole yksinäinen olo englanninkielisessä maassa, kun kukaan, edes oma lapsi, ei ymmärrä sua täydellisesti? Itselleni tulee jo viikon ulkomaanmatkan jälkeen tarve saada puhua suomea jollekin, siis tarve siihen, että voi puhua helposti, ilmaan mitään vaivaa. Sä riistät sun lapselta puolet sille kuuluvasta perinnöstä. Amerikan kulttuurin ja kielen se oppii automaattisesti siellä asuessa. Sun osuus onkin sitten vaan jotain outoa, vierasta ja tyhmää.
Asuin itse puoli vuotta Yhdysvalloissa opiskelijavaihdon merkeissä. Asuin yliopiston asuntolassa, eikä minulla ollut siellä ketään suomea puhuvaa tuttua, silloin ei vielä ollut edes Skypeä, ja puhelut Suomeen olivat aika kalliita, joten sain puhua suomea vain n. kerran viikossa. Minua asia harmitti: VAIKKA osasin todella hyvin englantia, ja minulla oli siellä paljon amerikkalaisia kavereita, oli silti ihanaa päästä puhumaan suomea, se on se tunnekieli. Ap, usko pois, että suhteesi lapseen voi kärsiä siitä, että pakotat itsesi kommunikoimaan hänen kanssaan itsellesi vieraalla kielellä. Se, että miehesi haluaa perheeseen vain yhden kielen, kertoo kenties vallahimosta tai epävarmuudesta (ei halua, että sinulla ja lapsella on oma "salakieli"), tai sitten siitä, että hän ei arvosta sinun juuriasi!!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 11:32"]
Oikeilta Ystäviltä ei tarvitse hakea mitään hyväksyntää. Oikeat ystävät ovat ystäviäsi juuri siksi, koska olet sellainen kuin olet. Eli onko sinulla ystäviä?
[/quote]
Kyllä on paljon pahaa mieltä meidän kansalla, ei ihme että kuollaan ennen aikojaan. Ap - ymmärrän hyvin arvovalintojasi, suomessa arvot on hylätty roskiin.
Ainut lainaamisen arvoinen kommentti, oli tuo yllä oleva.
Lapset oppivat kyllä halutessaan kielen ihan varkain, jos viivytte maassa jonkin aikaa.
Eihän kukaan korvaamaton ole eikä siitäkään ole kyse, etteikö taloudellisesti olisi mahdollista pitää enemmänkin lomaa. Amerikkalainen työkulttuuri vain on sellainen, että lomia on yleisesti vähemmän ja lisäksi tietyissä asemissa / tehtävissä odotetaan tietynlaista käytettävissä oloa. Sellaiseen yhtälöön sopivat hyvin vaimo ja lapsi, jotka mukailevat työn vaatimuksia. Kokonaispaketti toimii. Kaikille tämä ei tietystikään sopisi.
Jos ystäväni eivät enää arvosta minua, sekin pitää kait sitten vain hyväksyä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole valmis luovuttamaan ystävyytemme suhteen eivätkä ystävänikään onneksi ole viitanneet sellaiseen tai arvostuksen puutteeseen mitenkään. Ehkä he ovat vain huolissaan, mutta kivahan se sekin olisi saada pois välejä hiertämästä, kun aihetta huoleen ei ole. Ap
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 12:41"]
Asuin itse puoli vuotta Yhdysvalloissa opiskelijavaihdon merkeissä. Asuin yliopiston asuntolassa, eikä minulla ollut siellä ketään suomea puhuvaa tuttua, silloin ei vielä ollut edes Skypeä, ja puhelut Suomeen olivat aika kalliita, joten sain puhua suomea vain n. kerran viikossa. Minua asia harmitti: VAIKKA osasin todella hyvin englantia, ja minulla oli siellä paljon amerikkalaisia kavereita, oli silti ihanaa päästä puhumaan suomea, se on se tunnekieli. Ap, usko pois, että suhteesi lapseen voi kärsiä siitä, että pakotat itsesi kommunikoimaan hänen kanssaan itsellesi vieraalla kielellä. Se, että miehesi haluaa perheeseen vain yhden kielen, kertoo kenties vallahimosta tai epävarmuudesta (ei halua, että sinulla ja lapsella on oma "salakieli"), tai sitten siitä, että hän ei arvosta sinun juuriasi!!
[/quote]
Nimenomaan, ei arvosta yhtään AP:n juuria. Minullakin on ulkomaalainen mies ja häntä kiinnostaa kaikki Suomeen liittyvä, koska se on minun kotimaani. Rakastaa Suomessa käymistä jne. Jotenkin ei kieli suuresta rakkaudesta miehen taholta, ettei halua lapsensa oppivan vaimonsa kieltä, ja että mieluummin tapaa vaimon sukulaisiakin jossain muualla kuin Suomessa. Tosi omituista. Ihan niin kuin se Suomi olisi jokin uhka miehelle. Pelkää ehkä nuoren vaimon jättävän ja lähtevän sinne ennenpitkää.
Eli miehesi saa työn takia olla kanssanne vähän, mutta sinun pitää päivystää lapsen kanssa passissa noita työn sallimia hetkiä.