Lue keskustelun säännöt.
Miten saada ystävät hyväksymään oma elämäntapa?
24.10.2013 |
Minulla on ihana mies ja lapsi, ja olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Onnellisuuttani hiertää kuitenkin se, että ystäväni eivät hyväksy elämäntapaani. Tapasin itseäni 20 vuotta vanhemman miehen ylioppilaaksi tulon jälkeisenä kesänä ja päätin lähteä hänen mukaansa, kun yhdessäolo tuntui niin hyvältä. Siinä sitten yliopisto-opinnot ja yleisurheiluharrastus jäivät, kun mieheni työ vaatii paljon matkustelua maailmalla. Vaikka olemme olleet yhdessä jo reilut kolme vuotta, ystäväni eivät vieläkään hyväksy ratkaisuani. Heidän mielestään heitän elämäni hukkaan, jätän "älyllisen potentiaalini" käyttämättä, alistun mieheni tahtoon, uusinnan vanhanaikaista naisihannetta jne., ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Ymmärrän, että ystäväni olivat aluksi huolissaan, koska olen heidänlaisensa "kiltti tyttö" ja mieheni on tietyllä tapaa hyvin voimakas persoona, mutta jotenkin tuntuu, että huolen olisi pitänyt väistyä vuosien kuluessa, kun he näkevät, että olen oikeasti onnellinen. Nyt on kuitenkin alkanut vaikuttaa, että näin ei tule tapahtumaan, vaan he eivät vain usko, että voisin itse haluta tällaista elämää. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että siitähän olisi voinut loukkaantuakin, kun ystäväni epäilivät, että en olisi itse halunnut lasta näin nuorena, vaan että mieheni on painostanut minut siihen. Mistä tällainen jatkuva epäily kumpuaa? Miten saisin muuten niin ihanat ystäväni ymmärtämään, että haluan elää näin ja jakaa elämän ilot ja surut heidän kanssaan kuten ennenvanhaan? En pidä ajatuksesta, että kylmästi hylkäisin ystäväni ja vaihtaisin heidät uusiin. Nykyajalle on ominaista, että kaikki toimimaton heitetään heti pois eikä edes yritetä korjata.
Kommentit (142)
Ei kukaan ole noin julma lastansa kohtaan. Ap provoilee.
t. kaksikielisten lasten äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko AP vastata näihin: Missä haluat asua, jos teille tuleekin ero lapsen isän kanssa? Ymmärrätkö, että jos lapsesi ei osaa puhua suomen kieltä, on sinulla erittäin huonot mahdollisuudet saada lasta kanssasi Suomeen mikäli miehesi vastustaakin muuttoanne?
Sinällään minusta äidillä ei ole lähtökohtaisesti yhtään sen suurempaa oikeutta lapsiinsa kuin isällä, mutta kannatan myös sitä, että molemmat vanhemmat ovat suhteessa sikäli tasavertaisia, että toinen ei ole noin riippuvainen toisesta.
En osaa varmasti sanoa, mikä silloin tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta. Todennäköisesti Amerikassa asuminen, että lapsi tapaisi mahdollisimman usein molempia vanhempiaan. Taloudellisesti tulisin toimeen niillä erorahoilla, joten en ole liiemmin stressannut asiasta. Ap
Mutta avioehtohan takaa sen, että mies saa pitää rahansa...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 23:22"]
Mutta avioehtohan takaa sen, että mies saa pitää rahansa...
[/quote]
No avioehdonhan voi muotoilla miten vaan, ap varmaan taitaa englannin lakikielenkin niin hyvin että tietää tarkkaan mitä siinä on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, avioehdolla voi sopia monenlaista. Sehän riippuu varallisuuden määrästä, millä prosenttiosuudella on toimeentulo turvattu. Ap
Jos tämä ei ole provo, niin ap on kyllä harvinaisen typerä. Siis käyttekö te ollenkaan Suomessa? Jos ja kun käytte, miten lapsi kommunikoi isovanhempiensa kanssa? Sinähän riistät tällä yksikielisyydellä lapselta koko äidin puolen suvun, isovanhemmat, tädit, sedät, serkut jne. Joo, toki Suomessa nykyään osataan englantia, mutta onhan se nyt ihan eri asia mummolle jos saa puhua omaa kieltään lapsenlapselleen, tai lapsen 5v serkulle, joka osaa ehkä juuri sanoa hello ja my name is Emma.
En yhtään ihmettele että ystävät ovat huolissaan sinusta. Teet kaikki, aivan kaikki valinnat miehen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydään toki ja ollaan muutenkin tekemisissä. Onneksi sukulaiset ja ystävät osaavat riittävästi englantia, että kommunikointi onnistuu. Jos olisi lähes kielitaidoton suku, niin sitten olisi pitänyt varmaan harkita kaksikielisyyttäkin enemmän siltä kannalta. Mutta nyt sujuu onneksi hyvin näin. Ap
Eli tankero englanti on sitten lapsesi linkki koko sinun puolen sukuusi? Ja suomalaiseen kultttuuriin? Jep, jep.
Ruotsinsuomalaisissa on monia tavattoman katkeria, koska heiltä on kadonnut linkki Suomeen. Sinä ihan vain päätit sitten typistää lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tulisit loppuelämäsi toimeen miehesi rahoilla, jos ero tulisi? Mitä jos miehellä ei erotilanteessa enää olekaan rahaa? Haluatko päätyä esim. nelikymppisenä siihen tilanteeseen, että olet kouluttamaton ja työtön keski- ikäinen nainen, jonka mies on löytänyt itselleen nuoremman naisen, silloin sinulla ei enää ole sitäkään valuuttaa mikä nyt on eli nuoreus ja kauneus. Ehkä elämä Amerikassa miehen rahoilla tuntuu nuorena vähän kuin olisi jossain tv- sarjassa, kun ei tarvitse miettiä kuin korkokenkiä ja jotain illalliskortteja, mutta minusta et ajattele asioita tarpeeksi pitkällä tähtäimellä vaan keskityt pohtimaan toisarvoisia asioita, kuten nyt sitä että arvostavatko ystäväsi elämäntapaasi vai eivät. Ehdit toki opiskella vielä, mutta ei sitä kannata kovin montaa vuotta venyttää, nuoret vastavalmistuneet on kuitenkin työelämässä eri asemassa kuin vanhemmat vastavalmistuneet.
En koe tulleeni huijatuksi mitenkään. En oikein edes ymmärrä, miksi tällaisessa asiassa kannattaisi huijata, tai mitä sillä saavuttaisi. Koen olevani täysin tasavertainen suhteessamme ikä- ja varallisuuseroista huolimatta. Sellaiset asiat ovat meille toissijaisia, vaikka muiden silmiin pistävät ehkä herkemmin. Luonteeltani en ole niin voimakastahtoinen kuin mieheni, joten käytännössä teemme varmaan enemmän päätöksiä hänen tahtonsa mukaan, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat minun toiveideni vastaisia. Minulla vain ei ole moniin asioihin niin vahvoja näkemyksiä suuntaan tai toiseen kuin miehelläni. Minusta lapsemme voisi esimerkiksi mennä aikanaan niin julkiseen kuin yksityiseenkin kouluun, molemmissa olisi omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta mieheni mielestä yksityiskoulu on paljon parempi ratkaisu, joten miksipä asettuisin vastahankaan. En periaatteen takia ainakaan. Mutta kuten sanottua, jokaisessa perheessä on oma tyylinsä hoitaa asioita. Varmasti useimmat yrittävät toimia lapsensa parhaaksi. Yksikielisyyteen päädyimme siksi, että tuntui hyvältä ajatukselta, että koko perheellä olisi koko ajan sama kieli. Vaikka suomi on mielestäni todella hieno kieli, niin meidän tapauksessamme asiaan vaikutti myös se, että suomi ei ole ns. maailmankieli. Eli jos äidinkieleni olisi ollut vaikka ranska tai espanja, niin kaksikielisyys olisi ehkä tullut todennäköisemmin kyseeseen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annetaanko nyt vaan ap:n uskotella itselleen että kaikki on hienosti, hän on "täysin tasavertainen", vaikka mies kaikesta päättääkin ja rahoittaa kaiken. Se nyt on vaan heidän perheensä tyyli hoitaa asiat, tasavertaisesti. Voi herramunjee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko muuten ap:n vanhemmat ylpeitä tyttärestään joka lähti vanhempiensa ikäisen äijän elätiksi?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:59"]
Varmasti tässäkin asiassa on monenlaisia näkemyksiä, mutta me päädyimme siihen, että haluamme koko perheelle yhteisen kielen. Ap
[/quote]
aika omituinen ajatus. Olemme miehen kanssa PohjoisSuomesta kotoisin ja meillä on lukuisia ystäviä, joista oloinen puhuu lapsille suomea ja toinen saamea. Ja ihan ongelmitta.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:59"]
Varmasti tässäkin asiassa on monenlaisia näkemyksiä, mutta me päädyimme siihen, että haluamme koko perheelle yhteisen kielen. Ap
[/quote]
aika omituinen ajatus. Olemme miehen kanssa PohjoisSuomesta kotoisin ja meillä on lukuisia ystäviä, joista oloinen puhuu lapsille suomea ja toinen saamea. Ja ihan ongelmitta.
[/quote]
siis TOINEN puhuu
Jos lapsenne eivät osaa yhtään suomea, niin miten lapset kommunikoivat yhteydessä suomalaisiin isovanhempiin, täteihin yms, vai osaavatko kaikki sukulaiset loistavasti englantia? Ja käyttekö te koskaan Suomessa edes vierailulla.. lasten olisi paljon mukavampaa viettää vaikka ne pari lomaviikkoa Suomessa, jos osaisivat kieltä. Niin, ja kaksikielisyys on todellakin rikkaus, on helpompi oppia lisää vieraita kieliä, jos on lapsena kasvanut kaksikieliseksi.
t. Englannin kielen opettaja
Ihan valokuvausta ajattelit pienenä tienaamisideana lähteä opiskelemaan? Ja johonkin opistoon? Ymmärrätkö lainkaan kuinka paljon ihan jo Amerikoissa on huippuhyviä valokuvaajia ja kuinka vähän tienausmahdollisuuksia. Valokuvaajan ammatti vaatii kovaa työtä, jota ei tehdä lastenhoidon ohella. Se vaatii pitkiä päiviä ja reissaamista todennäköisesti ihan eri puolilla kuin miehesi työ.
Työllistyneet kuvaajat ovat myös kouluttautuneet yliopistoja myöten eri puolilla maailmaa. Tehneet kunnianhimoisia projekteja ja opetelleet siihen lisäksi videokuvausta, editointia, studio-olosuhteet jne jne.
Valokuvausta ei tehdä minään rentona sivubisneksenä. Ihanko oikeasti ajattelit, että vähän räpsit kuvia ja laitat ne nettiin myyntiin ja saat siitä itselleni elannon ja turvan?
Ei ihme, että ystäväsi eivät hyväksy elämäntapaasi. Tunnut olevan harvinaisen tietämätön ja naiivi tapaus. Lapsivaimo oikeastaan.
Kyllä vanhemmat aluksi järkyttyivät kovastikin, mutta vähitellen hyväksyivät ajatuksen ja viimeistään raskauden myötä alkoivat tukea täysillä. Sinne suuntaan on asia kunnossa, ongelmana ovat lähinnä ne ystäväni.
Sukulaiseni osaavat kyllä englantia, toiset luonnollisesti vähemmän ja toiset enemmän. Onneksi vanhempani osaavat ihan hyvin. Se on ehkä se tärkein sukulaisuussuhde. Emme vietä Suomessa kovin pitkiä aikoja, koska miehelläni on amerikkalaisittain paljon lyhyemmät lomat kuin Suomessa, mutta ainakin tähän mennessä vierailuista on pelkästään positiivista sanottavaa. Kaikki on mennyt hyvin. Voisinhan minä tietysti olla lapsen kanssa enemmänkin sukulaisissa, mutta se ei oikein sovi perheemme ajatukseen olla mahdollisimman paljon yhdessä, ja nykyäänhän on monenlaisia muitakin tapoja olla yhteyksissä. Ap
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 17:21"]
Tulevaisuus on taloudellisesti turvattu avioehdon kautta. Mieheni itse sen tarjosi, että minulla olisi turvallinen olo mennä naimisiin ja lähteä hänen mukaansa, kun kaikki tapahtui siinä alussa aika nopeasti. Ap
[/quote]
:DDD