Lue keskustelun säännöt.
Miten saada ystävät hyväksymään oma elämäntapa?
24.10.2013 |
Minulla on ihana mies ja lapsi, ja olen kaikin puolin tyytyväinen elämääni. Onnellisuuttani hiertää kuitenkin se, että ystäväni eivät hyväksy elämäntapaani. Tapasin itseäni 20 vuotta vanhemman miehen ylioppilaaksi tulon jälkeisenä kesänä ja päätin lähteä hänen mukaansa, kun yhdessäolo tuntui niin hyvältä. Siinä sitten yliopisto-opinnot ja yleisurheiluharrastus jäivät, kun mieheni työ vaatii paljon matkustelua maailmalla. Vaikka olemme olleet yhdessä jo reilut kolme vuotta, ystäväni eivät vieläkään hyväksy ratkaisuani. Heidän mielestään heitän elämäni hukkaan, jätän "älyllisen potentiaalini" käyttämättä, alistun mieheni tahtoon, uusinnan vanhanaikaista naisihannetta jne., ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Ymmärrän, että ystäväni olivat aluksi huolissaan, koska olen heidänlaisensa "kiltti tyttö" ja mieheni on tietyllä tapaa hyvin voimakas persoona, mutta jotenkin tuntuu, että huolen olisi pitänyt väistyä vuosien kuluessa, kun he näkevät, että olen oikeasti onnellinen. Nyt on kuitenkin alkanut vaikuttaa, että näin ei tule tapahtumaan, vaan he eivät vain usko, että voisin itse haluta tällaista elämää. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että siitähän olisi voinut loukkaantuakin, kun ystäväni epäilivät, että en olisi itse halunnut lasta näin nuorena, vaan että mieheni on painostanut minut siihen. Mistä tällainen jatkuva epäily kumpuaa? Miten saisin muuten niin ihanat ystäväni ymmärtämään, että haluan elää näin ja jakaa elämän ilot ja surut heidän kanssaan kuten ennenvanhaan? En pidä ajatuksesta, että kylmästi hylkäisin ystäväni ja vaihtaisin heidät uusiin. Nykyajalle on ominaista, että kaikki toimimaton heitetään heti pois eikä edes yritetä korjata.
Kommentit (142)
Minusta on aina huono merkki, jos joku tuntee kovaa tarvetta vakuutella, että hänellä on kaikki hyvin. Silloin, kun kaikki on oikeasti hyvin, muiden epäilykset jäävät omaan arvoonsa. Sinun perusteluistasi tulee ainakin näiden palstakommenttien perusteella vähän selityksen maku. Tulee vähän sellainen tunne, että sinulla on tarve elää muiden odotusten mukaisesti ja tällä hetkellä olet valinnut miehen odotukset, joita noudatat ja kärsit, kun et samalla voi täyttää ystäviesi odotuksia.
Jos minä olisin ystäväsi, sanoisin, että sinun kannattaisi miettiä, kuka ja mikä itse olet, millaiseksi haluat tulla ja mitä haluat elämältäsi. Kysyisin ehkä myös, millaisen naisen mallin haluat antaa lapsellesi, koska se kuvastaa myös sitä, mitä itse oikeasti arvostat. Haluaisitko, että lapsesikin laittaisi oman koulutuksensa jäihin jonkun miehen takia? Ja jos suhteenne on elämää suurempaa rakkautta, sen olisi pitänyt kestää muutaman vuoden etäsuhdetta, että sinä olisit kouluttautunut.
Joka tapauksessa, suuri hyväksynnänkaipuusi antaa kyllä viitteitä siitä, että et ole itsekään ihan varma valinnoistasi ja haluaisit siksi saada niihin muilta vahvistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelen, että toistan edellisiä.
Ystäväsi ovat ehkä enemmän huolissaan kuin mitään muuta. Toisaalta kiinnostuksen kohteennekin ovat nyt niin erilaisia, että ehkä ystävyys voikin olla katkolla joitakin vuosia. Keskity nauttimaan elämästäsi, miehestäsi, matkustelusta jne. Kaikkea ei ihminen voi saada.
Mutta sisko hyvä, tee itsellesi kuitenkin plan b, jos miehellesi tapahtuu jotain. Loppupeleissä olet itse vastuussa elämästäsi ja nyt myös pienen ihmisen elämästä.
Itsekin rakastan valtavasti miestäni enkä usko, että koskaan eroamme. Silti olen hoitanut asiat niin, että tulen pärjäämään yksinkin lasten kanssa, jos sellainen päivä tulee.
Ja parhaiten ystäväsi ymmärtävät, että olet onnellinen, kun annat ajan kulua ja olet onnellinen, todistelua harva uskoo.
Lisäksi jos itse haluat viettää aikaa nelikymppisten kanssa, harva parikymppinen haluaa. Näe siis ystäviäsi ilman miestäsi.
Täällä saa ehkä sikäli väärän vaikutelman, että tarkoituksenani ei ole ollut selitellä mitään, vaan lähinnä kuvata esimerkkien avulla, mikä on ongelma, että siihen voisi löytää jonkin ratkaisun. Ystävieni hyväksyntä on sikäli tärkeää, että jos sitä ei ole, niin en oikein näe suhteilla tulevaisuutta ainakaan pitkällä tähtäimellä. Ja millään en haluaisi luopua ihanista ystävistäni. Se on vasta se viimeinen vaihtoehto.
Koulutus on toki tärkeä, mutta enää se ei tunnu niin tärkeältä kuin aiemmin. Eihän kouluttamattomuus tarkoita automaattisesti, että ei tiedä mistään mitään eikä koskaan lue tai opiskele mitään. Itse esim. otin englannin tunteja raskausaikana oikein urakalla, että oppisin puhumaan sitä mahdollisimman sujuvasti lapselle ja tietysti muutenkin. Ap
Läpäläpäläpä, mutta kerrot miehesi kannustavan sinua valokuvaukseen! Mainiota! Kuvaa niiiiin perkeleesti!!!! Kuvaa tyttö kuvaa!! Hopi hopi, klik klik!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opeta lapsesi nyt ensin puhumaan suomea, jos olisit vähän kouluja käynyt tietäisit sen.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:16"]
opeta lapsesi nyt ensin puhumaan suomea, jos olisit vähän kouluja käynyt tietäisit sen.
[/quote]
Komppi. Teet lapsestasi kielivammaisen, jos et puhu hänellä pääasiassa omaa äidinkieltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi olla tosissasi??? Puhut lapsellesi englantia?! Miksi?
Mahtavia viestejä täällä. Taitaa montaa av-mamma nyppiä se että on elämä mallillaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun pitäisi puhua lapselle englantia? Oletko joku Jani Sievinen? Kyllähän lapsen täytyy äidinkieli oppia, englannin ehtii oppia sitten myöhemminkin.
Opiskelemaan ehdit aivan hyvin myöhemminkin, kun lapsi on vähän vanhempi. Itse aloitin opiskelun lapsen mennessä toiselle luokalle. Töitä se ei ole poikinut, mutta onpahan edes tutkinto.
Kehitä sitä valokuvausjuttua eteenpäin. Ei sen tässä vaiheessa tarvitse olla mikään iso bisnes, vaan enemmänkin jotain mikä on oma juttusi ja jossa olet hyvä ja jossa kehität itseäsi. Ehkä joskus voit sillä jotain tienatakin.
Englannin valitsimme siksi, että mieheni on amerikkalainen. Hän ei osaa suomea.
Joo, valokuvausideaa ajattelinkin kehitellä eteenpäin :) Siitä voisi käydä kurssimuotoista tai muuten pienimuotoista koulutusta liikkumisen ja perhe-elämän ohella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä valitsitte? Äitinä sinun pitää puhua omaa kieltäsi, tietenkn. Ja millainen mies ei opettele yhtään vaimonsa kieltä...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:29"]
Englannin valitsimme siksi, että mieheni on amerikkalainen. Hän ei osaa suomea.
[/quote]
Ota nyt vähän asioista selvää, ennen kuin pilaat lapsesi kielellisen kehityksen ja kyvyn ilmaista tunteitaan sanallisesti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://akosote.roiakk.fi/AKOSOTE/tepo/pohjoisuus/B2._2.1.monikult_aidinkieli.htm
"Äidinkielen merkitys
· tunnekieli : kaksikielisissä perheissä vanhempien tulisi puhua aina kummankin omaa äidinkieltään lapselleen; periaatteella yksi kieli - yksi henkilö johdonmukaisesti !
· tasapainoisen kehittyminen
· lisää lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia
· identiteetin ja siten myös mielenterveyden perusta
· sopeutuminen kouluun
· menestyminen koulussa
· edistää vieraiden kielten oppimista"
http://www.tampere.fi/tiedostot/566ziyxcZ/kaksikielisyys_suomi.pdf
* Vanhempien on tärkeää puhua lapselle omaa äidinkieltä. Jos vanhemmat puhuvat eri kieliä, kumpikin puhuu aina omaa kieltään lapselle.
* Omalla äidinkielellä on helpointa saada tunneyhteys lapseen.
Ei huolta, osaan oikein sujuvasti englantia. Olin jo valmiiksi aika hyvä ja vuoden teho-opiskelulla oppi vielä paljon lisää. Valitsimme englannin ihan lapsemme parasta ajatellen, että hänellä olisi helpompi leikkiä muiden lasten kanssa ja sopeutua vallitsevaan kieliympäristöön. Ap
Mitä hätää? Molempien pitää puhua omaa äidinkieltään.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:50"]
Ei huolta, osaan oikein sujuvasti englantia. Olin jo valmiiksi aika hyvä ja vuoden teho-opiskelulla oppi vielä paljon lisää. Valitsimme englannin ihan lapsemme parasta ajatellen, että hänellä olisi helpompi leikkiä muiden lasten kanssa ja sopeutua vallitsevaan kieliympäristöön. Ap
[/quote]
Et kuitenkaan koskaan voi oppia ilmaisemaan tunteittesi koko skaalaa millään muulla kuin omalla äidinkielelläsi. Teet nyt lapsellesi ison karhunpalveluksen. Lapsi oppii ympäristönsä kielen sujuvasti, vaikka molemmat vanhemmat puhuisivat eri kieltä, ja sinun tapauksessasihan lapsi oppii englanninkielen isältään.
Surullista, että et toimi lapsesi parhaaksi.
Varmasti tässäkin asiassa on monenlaisia näkemyksiä, mutta me päädyimme siihen, että haluamme koko perheelle yhteisen kielen. Ap
Hyviä huomioita, kiitos. En ole varsinaisesti luopunut kouluttautumissajatuksesta, mutta opiskelu ei vain sovi tällä hetkellä yhteen liikkuvaisen elämäntapamme takia. Lisäksi haluan olla lapsellemme mahdollisimman paljon läsnä, kun ympäristö muuten muuttuu meillä niin usein. Ehkä juuri tämä asioiden väärinpäin tekeminen on se, mikä hiertää ystäviäni. Olen miettinyt, että pitkäaikainen intohimoni valokuvaus voisi olla elämäntapaamme sopiva, pienimuotoinen työ. Mieheni on kannustanut siihen kovasti, mutta ystäväni ovat tulkinneet senkin niin, että hän vain haluaa pitää minut muunlaisen työelämän ulkopuolella. Olen yrittänyt vaikka miten vakuutella ystäviäni, mutta aina he tuntuvat kääntävän asiat ylösalaisin. Ymmärrän, että he varmasti ajattelevat parastani ja ovat aidosti huolissaan, mutta miten saisin heidät vakuutettua, että huoleen ei ole aihetta. Tuntuu, että tässä on lähdetty heti alussa väärille raiteille ja nyt suuntaa on hankala muuttaa. Minulle olisi kuitenkin tärkeää, että ystäväni hyväksyisivät minut sellaisena kuin olen. Se on mielestäni aidon ja syvän ystävyyden edellytys. Meillä vielä vanha ystävyyden voima kantaa, mutta en tiedä kuinka pitkään, kun vaikuttaa, että matkaamme tämän kisman takia eri suuntiin. Vaikka olen muuttunut ulkoisesti ja elämäntyyliltäni paljonkin, en ole mielestäni muuttunut sisäisesti ainakaan huonompaan suuntaan, ehkä hivenen vähemmän lapselliseksi ja enemmän aikuismaiseksi:) Perusarvomme ovat siis edelleen samantyylisiä. Mieheni varallisuus ei ole mielestäni muuttanut minua pinnallisemmaksi tms. Olen pyytänyt ystäviä kylään luoksemme, jotta he näkisivät arkeamme, mutta sekään ei ole muuttanut tilannetta. Aina tuntuu löytyvän jotakin epäilyttävää, kuten lenkkareiden vaihtuminen korkkareihin tai sisustuksesta kiinnostuminen, joka tulkitaan miehen tahtoon alistumiseksi. Miten ihmeessä saisin taas rakkaat ystäväni puolelleni.