Suuret ikäluokat on yhteiskunnan pilalle lellimiä

Ei tuo nyt ihan noin mene. 

Suuret ikäluokat eivät ole saaneet opintotukea.

suurten ikäluokan lapsille ei ole tarjottu pakosti mitään kunnallisia päivähoitopaikkoja.

suuret ikäluokat ovat maksaneet lainoistaan valtavia korkoja nykyiseen verrattuna.

suuret ikäluokat tekevät töitä, eivätkä ratsasta yhteiskunnan tuilla kuten oman ikäiseni. On melkeimpa ylpeys, kun sossusta saa rahaa ja saa tehdä mitä haluaa = toteuttaa itseään.

Työikäisten kuuluukin raataa työssä!??

Vai pitäskö se olla toisinpäin??!

He ovat omaisuutensa hankkineet joko työllä tai perimällä.

Sama koskee sinuakin. Joko työllä tai perimällä.

Vai pitäskö suurten ikäluokkien ampua itsensä ja lahjoittaa omaisuutensa

nelikymppisille!

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:36"]

Ainakin minun tuntemat suuret ikäluokat ovat olleet jo vuosia eläkkeellä ja hyvillä sellaisilla. Ensi pistivät lapsensa päivähoitoon, sitten vanhempansa vanhainkotiin, nauttivat elämästä työvuodet ja nyt ovat karanneet jo eläkkeelle ja edelleen nauttivat elämästä.

Me nelikymppiset raadettaan töissä, eikkä ole mitään varmuutta päästäänkö koskaan eläkkeelle. Meillä ei ole korkotuettuja asuntolainoja, eikä inflaatio helpota asuntovarallisuuden hankkimista pätkääkään.

[/quote]

No mut me peritään ne joskus, jos nyt perhanat vaan ensin kuolisivat.

[/quote]

elää kitkuttavat kuitenkin ihan kiusallaan reippasti yli satavuotiaiksi :D

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:58"]

On melkeimpa ylpeys, kun sossusta saa rahaa ja saa tehdä mitä haluaa = toteuttaa itseään.

[/quote]

no kyllä suurimmalle osalle nuorista ne sossun rahat on edelleen todella häpeällinen ja viimesijainen tulonlähde.

Olen miettinyt ihan samaa. Varmasti oli elämä ennen monella tavalla kovaa, mutta ei kukaan silloin kai sentään ajatellut, että köyhästä perheestä kotoisin oleva hanttihommia tekevä olisi joku luuseri, joka on itse pilannut mahdollisuutensa. Ja sitten kun tuli mahdollisuus ottaa opintolainaa, niin eiköhän ollut aika selvää, että jotain työtä saa, jolla sen lainan maksaa pois? Luulen, että vaikka elämä kai oli fyysisesti kovempaa kuin nykyisin, ei se henkisesti ollut niin julmaa kuin nykyisin, kun kaikki olevinaan ovat oman onnensa seppiä.

Muistan, kuinka omat isovanhempani ja ehkä vanhempanikin ajattelivat, että kun minä pääsin yliopistoon, se on selvä ja tasainen toimeentulon putki siitä eteenpäin. Moni nuori aikuinen olisi nykypäivänä valmis tekemään jotain ihan peruskonttori- tai kaupan töitä, noin esimerkiksi, jos niitä vaan kaikille riittäisi, ihme puhetta että kaikki kaksikymppiset haluavaisivat joksikin malliksi tai muuksi idoliksi ja makaisivat kotona odottamassa tätä päivää. Ja kun ei töitä ole, on yhteiskunnalla ihmelääke, "ilmainen" koulutus. Kun valmistuu, ei töitä sittenkään ole, sitten voi taas opiskella muuta alaa. Siinähän se Suomi pelastuu, kun työtön merkonomi opiskelee ompelijaksi ja työtön ompelija opiskelee merkonomiksi.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:29"]

pointtinä onkin se, että suurten ikäkauden edustajat olisivat tämän päivän olosuhteissa aivan samanlaisessa tilanteessa kuin nykynuoret ovat. Kun töitä ei vain ole samalla tavalla kuin 80-luvulla oli. Kun se yo-todistus ja korkeakoulututkinto eivät enää takaa töitä samalla tavalla kuin ennen. Kun ei ole enää sitä suur-työllistävää Nokiaa.

[/quote]

Oliko niillä sitten mahdollisuus olla lähtemättä työpaikalle tekemään töitä kun nykyään kasvava joukko saa tehdä kotoa, oliko niillä isot telkkarit ja koko maailman viihdetarjonta (ha! sen aikainen..)  klikkauksen päässä tai aikaa katsoa, tiski/pyykki/kuivauskoneet, aina tasalämpöiset sisätilat, turvalliset autot, mahdollisuus jäädä kotiin vetämään lonkkaa ja elää muodikkaasti tuilla jos ei huvita muuta tehdä, pystyivätkö ne harrastamaan arvopaperikauppaa (edes kotimaassa) muuten kuin meklarinsa välityksellä, jne. Vaikea uskoa, että  muuttoliike Ruotsiin olisi ollut pelkästään muodikasta ulkomaanmatkailua joka jäi päälle ja tulevaisuus kotimaassa näyttänyt vain aurinkoiselta kukkakedolta.

Ja Nokia ei kyllä suurten ikäluokkien osalta ollut mikään suurtyöllistäjä. Perinteinen teollisuus ja maan infran sekä kiinteistöjen rakentaminen oli, mihinkähän vuoteen asti se muuten työllisti 6 päivää viikossa?

[/quote]Tällaiseen elämään ei ole kenelläkään nykyajan nuorella aikuisella varaa. EI ole varaa ostaa niitä televisioita ja tiskikoneita.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:29"]

pointtinä onkin se, että suurten ikäkauden edustajat olisivat tämän päivän olosuhteissa aivan samanlaisessa tilanteessa kuin nykynuoret ovat. Kun töitä ei vain ole samalla tavalla kuin 80-luvulla oli. Kun se yo-todistus ja korkeakoulututkinto eivät enää takaa töitä samalla tavalla kuin ennen. Kun ei ole enää sitä suur-työllistävää Nokiaa.

[/quote]

Oliko niillä sitten mahdollisuus olla lähtemättä työpaikalle tekemään töitä kun nykyään kasvava joukko saa tehdä kotoa, oliko niillä isot telkkarit ja koko maailman viihdetarjonta (ha! sen aikainen..)  klikkauksen päässä tai aikaa katsoa, tiski/pyykki/kuivauskoneet, aina tasalämpöiset sisätilat, turvalliset autot, mahdollisuus jäädä kotiin vetämään lonkkaa ja elää muodikkaasti tuilla jos ei huvita muuta tehdä, pystyivätkö ne harrastamaan arvopaperikauppaa (edes kotimaassa) muuten kuin meklarinsa välityksellä, jne. Vaikea uskoa, että  muuttoliike Ruotsiin olisi ollut pelkästään muodikasta ulkomaanmatkailua joka jäi päälle ja tulevaisuus kotimaassa näyttänyt vain aurinkoiselta kukkakedolta.

Ja Nokia ei kyllä suurten ikäluokkien osalta ollut mikään suurtyöllistäjä. Perinteinen teollisuus ja maan infran sekä kiinteistöjen rakentaminen oli, mihinkähän vuoteen asti se muuten työllisti 6 päivää viikossa?

[/quote]Tällaiseen elämään ei ole kenelläkään nykyajan nuorella aikuisella varaa. EI ole varaa ostaa niitä televisioita ja tiskikoneita.

[/quote]

Aika monella ne televisiot ja astianpesukoneet on.

Vertailua 1970- ja 2000-luvun elintasosta:

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:23"]

Vertailua 1970- ja 2000-luvun elintasosta:

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html

[/quote]

Tässä ei ole kysymys vain fyysisestä elintasosta, vaan ihan siitä henkisestä puolesta, miltä tuntuu, kun joku aina töitä saanut ja tehnyt valittaa satoja työhakemuksia lähettäneelle nuorelle aikuiselle, että kyllä on laiskaa tämä pullamössösukupolvi.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:23"]

Vertailua 1970- ja 2000-luvun elintasosta:

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html

[/quote]

Tässä ei ole kysymys vain fyysisestä elintasosta, vaan ihan siitä henkisestä puolesta, miltä tuntuu, kun joku aina töitä saanut ja tehnyt valittaa satoja työhakemuksia lähettäneelle nuorelle aikuiselle, että kyllä on laiskaa tämä pullamössösukupolvi.

Mutta ehkä se pullamössösukupolvi voisi miettiä, miltä tuntui mennä töihin 15v iässä, halusi tai ei. Rippikoulun jälkeen katsottiin olevan riittävän aikuinen tienaamaan perheelle rahaa.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:29"]

pointtinä onkin se, että suurten ikäkauden edustajat olisivat tämän päivän olosuhteissa aivan samanlaisessa tilanteessa kuin nykynuoret ovat. Kun töitä ei vain ole samalla tavalla kuin 80-luvulla oli. Kun se yo-todistus ja korkeakoulututkinto eivät enää takaa töitä samalla tavalla kuin ennen. Kun ei ole enää sitä suur-työllistävää Nokiaa.

[/quote]

Oliko niillä sitten mahdollisuus olla lähtemättä työpaikalle tekemään töitä kun nykyään kasvava joukko saa tehdä kotoa, oliko niillä isot telkkarit ja koko maailman viihdetarjonta (ha! sen aikainen..)  klikkauksen päässä tai aikaa katsoa, tiski/pyykki/kuivauskoneet, aina tasalämpöiset sisätilat, turvalliset autot, mahdollisuus jäädä kotiin vetämään lonkkaa ja elää muodikkaasti tuilla jos ei huvita muuta tehdä, pystyivätkö ne harrastamaan arvopaperikauppaa (edes kotimaassa) muuten kuin meklarinsa välityksellä, jne. Vaikea uskoa, että  muuttoliike Ruotsiin olisi ollut pelkästään muodikasta ulkomaanmatkailua joka jäi päälle ja tulevaisuus kotimaassa näyttänyt vain aurinkoiselta kukkakedolta.

Ja Nokia ei kyllä suurten ikäluokkien osalta ollut mikään suurtyöllistäjä. Perinteinen teollisuus ja maan infran sekä kiinteistöjen rakentaminen oli, mihinkähän vuoteen asti se muuten työllisti 6 päivää viikossa?

[/quote]Tällaiseen elämään ei ole kenelläkään nykyajan nuorella aikuisella varaa. EI ole varaa ostaa niitä televisioita ja tiskikoneita.

[/quote]

Ai ei vai! Katso mikä tahansa teiniäiti tms. ohjelma, niissä näkyy, että jo 17v teiniäidillä on nykyisin taulutv, astianpesukone jne.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:07"]

Pankista saivat ottaa lainaa aikoinaan niin paljon kuin jaksoi kaksin käsin kahmia. Talot oli halpoja. Ja euroon kun siirryttiin niin velat on maksettu nyt kokonaan. Ajelevat kalliilla uusilla autoilla.

[/quote]

Ennen piti asuntoihin säästää ensin oma osuus ennen kuin sai lainaa. Laina-ajat olivat lyhyitä ja korot korkeita. Helppoa rahaa sai vasta 1980-luvun lopulla, kun me eka asunto ostettiin. Lainan korko oli 8 % ja laina-aika 10 vuotta. Pahimmillaan korko oli 13 %. Ai niin, me ollaan synnytty 1960-luvun alussa eikä kuuluta suuriin ikäluokkiin, meidän vanhemmat on.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvana (synt. 1950) voi todeta ainakin sen, että nykyisten ja 1950-luvun tilanteen vertaaminen nykyiseen tilanteeseen on sinänsä hölmöä, koska yhteiskunta on muuttunut todella paljon ja yleinen elintaso noussut tavattomasti.

Siitä huolimatta

- 1950-luvun kansakouluun piti ottaa eväät (leivät ja maito) mukaan. Ruokana oli neljänä päivänä viikosta puuroa tai velliä. Kouluviikko oli kuusipäiväinen.

- Oppikoulussa oli lukukausimaksut, kouluruokailu oli maksullinen ja kirjat oli ostettava itse (1960-luku)

- Opiskeluaikana sai olla tyytyväinen, jos pääsi soluasuntoon toisen toveriksi. Alivuokralaisena asuminen oli aivan yleistä. Omassa asunnossa yksin asuvia ei käytännössä ollut lainkaan (1970-luku)

- Opintorahasta tai asumistuesta ei ollut tietoakaan vaan opinnot oli rahoitettava opintolainalla. Vain varakkaimmilla, joita oli siihen aikaan todella vähän, oli mahdollisuus opiskella ilman lainaa (1970-luku, ainakin sen alkupuoli)

- Subjektiivisista oikeudesta kunnalliseen lastenhoitoon ei ollut mitään tietoa. Lasten päivähoito oli hankittava ja maksettava itse (1980-luku).

- Asunto oli ostettava "huone kerrallaan". Mitään mahdollisuutta asunnon ostamiseen ilman omarahoitusosuutta ei ollut, ei myöskään 30 vuoden laina-aikoja. Korkotaso oli aivan jotakin muuta kuin nyt (1980- ja 1990-luku)

Koko elämän ajatus perustui tietyllä tavalla siihen, että kun opiskeluajan lainoista ja asuntolainoista selvitään, niin elämä on sitten helpompaa ja pystytään säästämäänkin.

Sitten se toinen puoli

+ Ainakin koulutetulle henkilölle löytyi töitä heti koulutuksen jälkeen ja työpaikat olivat yleensä pysyviä. Tämä oli selvästi nykyistä tilannetta parempi juttu.

+ Inflaatio hoiti osan velkojen koroista ja itse veloistakin. Inflaation hyödyistä ja haitoista ollaan kuitenkin montaa mieltä.

Mutta jatkoa seurasi suurillekin ikäluokille (1990-luvun suuri lama ja koko sen jälkeinen aika)

- ikääntyneiden  (yli 50 vuotta) henkilöiden työllistymismahdollisuudet ovat olleet ja ovat edelleen olemattomat ja heidät sanotaan hyvin herkästi ensimmäisenä irti

- iästä on tullut suoranainen häpeä tai ainakin siitä syyllistetään kuten tämänkin kirjoitussarjan kirjoituksissa.

On totta, että pitkään kohtuu- ja hyväpalkkaisissa töissä olleiden eläkkeet ovat nyt varsin hyvät, mutta niiden heikentäminen mm. verotuksen kautta on jo alkanut.

Terveisin

Herra 62 v

ps. ja tietysti 1950-luvulla hiihdettiin kouluun kesät talvet;)

Typerää, että nämä kouluun hiihtäneet "ojentaa" nuorempaa ikäpolvea siitä, että eivät tee töitä tms. Kun niitä töitä kyllä tekisi, jos niitä oikeasti olisi.

Minäkin olen ajanut monta kilometriä pyörällä kouluun kesät talvet. Silti en ole saanut töitä. PIenellä opintotuella olen kituuttanut ja opintolainaa joutunut ottamaan. Se opintotuki ei ole ollut koskaan niin suuri, että sillä olisi oikeasti mitään saanut.

Silti en ole saanut töitä. Opintolainan olen maksanut jo työtä tekemällä pois mutta ihan plus miinus nolla tämä on ollut. Ehkä parempi jos en olis koskaan edes opiskellutkaan mitään.

Ja ne 17 vuotiaiden teiniäitien televisiot ja tiskikoneet on ostettu niiden äitien ja isien rahalla, joilla siihen on varaa. Kun ei nuorilla itsellään ole. Ja ne nuoret joiden vanhemmilla ei ole rahaa jäävät ilman. Tai saavat sossulta.

Meidän televisio ei ainakaan ole mikään taulutelevisio vaan putkitv jostain kaheksankyt luvulta.

Mutta onneksi se suurten ikäluokkien hankkima varallisuus tulee nuoremmille perintönä ihan ilman omaa eforttia (:

No eihän ainakaan tämä 62-v. kouluun hiihtänyt herra ojenna ketään mistään. Vai eikö #36 ymmärrä lukemaansa?

Taitaa nyt vain olla niin, että tosiasiat eivät sovi oman mielipiteensä jo muodostaneen pirtaan. 

Mikä oli se valmis pöytä, johon suuret ikäluokat tulivat. Pula-aika oli syntyessä, sota vasta päättynyt. Viimeiset suurista ikäluokista taisi jo saada vaatimattoman, mutta erittäin tarpeellisen äitysavustuspakkauksen. Ja lapsilisääkin tuli neljä kertaa vuodessa sen verran, että sillä rahalla sai ehkä uudet villahousut ja sukat, ellei se sitten mennyt perheen elatukseen tai pahimmassa tapauksessa nesteenä isän kurkusta alas.

Kansakouluun pääsivät kaikki lapset, mutta osa kävi vielä ns. supistettua koulua. Alaluokat /1-2) syksyisin ja keväisin tietyn viikkomäärän ja muun ajan sitten kolmasluokkalaiset ja vanhemmat. Harvat pääsivät edes pyrkimään oppikouluun. Mutta osalla oli hyvä onni ja vanhemmilla sen verran rahaa, että pääsi keskikouluun. Kaikki koulutarvikkeet piti ostaa, lukukausimaksu maksaa, koulukukyytejä ei ollut. Monet lapset muuttivat 11-12-vuotiaana koulun lähelle ja asuivat kuka missäkin, monet esim. saunakamareissa ja kellarihuoneissa. Aina ei välttämättä päässyt edes viikonlopuksi kotiin. Ruokahuolto oli huonoa, sillä oppikoulussa ei aina ollut ruokaa tarjolla ja jos oli, niin se maksoi.

Keskikoulun jälkeen monet lähtivät työelämään. Postiin ja pankkiinkin pääsi silloin töihin, jos oli hyvä numero matematiikassa ja kaunis käsiala. Monet menivät myös kauppoihin ja lähti monia Helsinkiin kotiapulaiseksikin. Ja monet avioituivat nuorina, kun kävi "vahinko". Siinä sitten kitkuttelivat valmiin pöydän ääressä; kattaus vain oli aika vaatimaton.

Joillakin harvoilla oli mahdollisuus päästä jatkamaan koulua lukioon ja sitten pyrkiä yliopistoon. Pääsykokeita ei juuri ollut, todistuksen perusteella valittiin. Taas asuttiin missä milloinkin. Eivät ostaneet vanhemmat yksiöitä tai kaksioita lapsukaisilleen. Valmistumisen jälkeen edessä oli työnhaku. Paikkoja oli vähemmän kuin valmistuneita. Isot opintolainat niskassa oli pakko löytää työtä, vastasi se sitten koulutusta tai ei. Eli oli taas valmis pöytä eikä kattaus ollut vieläkään kovin runsas.

Opintolainoja ja asuntolainoja maksaa kitkutellen suuret ikäluokat kasvattivat uuden sukupolven, joka nyt on noin nelikymppistä ja kateellista vanhempiensa sukupolvelle, kun sillä on muka ollut niin helppoa. Monet ovat saaneet aikanaan hyvän työpaikan, mutta moni on myös kokenut suuria taloudellisia takaiskuja. Eläkkeellä alkaa olla koko konkkaronkka. Mutta te nelikymppiset, ottakaapa historian kirja kauniiseen käteen ja perehtykää vanhempienne lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen maailmaan ja miettikää sitten, kannattaako olla kateellinen. Terveisin vuosimallia 1949 ja eläkkeellä, joka ei päätä huimaa

Joo ja ei. Osalla porukkaa mennyt hyvin: lainat maksettu, hyväpalkkainen työ / hyvä eläke, mistään ei kolota kun ollut mahdollisuus hyvään ruokaan jo pienestä lähtien, hyvä kunto, vietetään "minäminäminä" omaa aikaa, osataan käyttää nykyteknologiaa jne. Osa porukasta (suurempi osa?) taas elää minimieläkkeellä, kroppa pettää jo 60v kun ei ole pienenä saanut kunnon ruokaa ja on tehnyt töitä tupakansavussa pienipalkaisessa duunissa tai tekee edelleen fyysisesti raskasta duunia ansaitakseen leipänsä, asuu vuokralla, ei mitään omaisuutta, ei osaa käyttää nykyteknologiaa hyödykseen, omat lapset käyttää lastenlasten hoitoapuna aina kun mahdollista jne.

Kaikilla ei ole asiat hyvin, edes suurissa ikäluokissa. Sielläkin ne, jotka ovat vielä työelämässä hyvällä palkalla, saavat esim työterveyshuollon kautta ilmaisen hoidon ilman jonotuksia kun taas ne minimieläkeläiset eivät edes pääse tk-lääkärille suurempienkaan vaivojensa kanssa. Tasan ei ole menneet siinäkään ikäluokassa nallekarkit.

osa porukasta taas saa eläkettäkin sellaisen summa per kk, joita ei kenenkään koskaan kuuluisi saada.

Sitä se demokratia teettää, että kun SUURIN osa äänestäjistä on juuri noita ikäluokkia, niin eiväthän he ITSELTÄÄn halua mitään karsia.

Samalla tavalla he nuorempana saivat muokattua yhteiskuntaa tismalleen omien tarpeidensa mukaiseksi.

Eräs mies totesi humoristiseen sävyyn: "Kyllä me synnyimme hyvään aikaan. Emme koskaan nähneet sotaa. Kun olimme nuoria, e-pillerit toivat vapaan seksin. Kun olimme työikäisiä, oli Suomessa paras nousukausi koskaan ja kaikille riitti töitä. Pääsimme kohtuullisen nuorina eläkkeelle ja kun vehkeemme meinasi lakata seisomasta, tuli Viagra markkinoille."

Leikillään sanottu, mutta niin totta :D