Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan katkaissut ystävyyttä kateuden takia?
22.10.2013 |
Itse olen todennut, että olen paljon tyytyväisempi omaan elämääni ja perheeseeni, kun katkaisin välit ystävääni, jolla tuntui aina kaikki olevan paljon paremmin. Oli paljon hienompi talo, aina siisti ja sisustettu viimesen päälle, laspet fiksuja ja hyviä kaikessa mihin ryhtyivät, ystäväni aina hienosti kammattu ja puettu viimeisen muodin mukaan (vaikka rikkaruohoja kitkemässä), mies kiikutti jatkuvasti koruja ja kukkia ja koko perhe reissasi monta kertaa vuodessa jne. Olin aina pitkään todella huonotuulinen kun tapasin tätä ystävääni ja tunsin itseni ihan nollaksi hänen rinnallaan. Nyt kun tapailen vain ihan "tavisystäviäni", voin olla heidän kanssaan rento ja oma itseni. En siis ole katunut yhtään, että katkaisin välit. Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:24"]
Ehkä en ole vielä tavannut ketään, jota voisin kadehtia, kun nämä vastaukset ihmetyttävät minua niin paljon... Jos olisi jokin unelma, jota en itse pysty toteuttaa jaystävä toteuttaisi, ei haittaisi. Vain siinä tapauksessa olen joskus hermostunut, kun kaveri on tiennyt, että asia on arka minulle ja on silti tarkoituksella hehkuttanu ja hieronut naamaan aiheesta tarpeettomasti.
[/quote]
Ihan kuin minun kynästäni. Pidän kateellisia ihmisiä tyhminä ja pikkusieluisina, enkä halua olla sellaisten kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateushan johtuu vain ja ainoastaan huonosta itsetunnosta ei muusta.
Tunnen sisarukset, jotka kaveeraavat vain tosi luusereiden kanssa, jotta tuntisivat itsensä ylempiarvoisiksi. Baariin kelpuuttavat kavereikseen vaan ne vähemmän kauniit, jotta loistaisivat itse. Ja käyvätkin vain baareissa, jotka ihme räkälöitä, ettei baarissakaan olisi ketään kauniimpaa.
Heh, tällaisiakin ihmisiä on oikeasti.
Itse en ole kateellinen kellekään, mutta harmittaa joskus jotkut valinnat elämässäni, mutta en silti siis koe kateutta.
Olen ottanut etäisyyttä kateuden vuoksi. Siis siksi että olen itse ollut kateellinen. Olen muuttunut sen vuoksi huonoksi ystäväksi, eikä se ole reilua, ja on parempi molemmille että näemme harvemmin. Kun itse ei ole oikein onnistunut missään mitä on halunnut, vaikka on yrittänyt, niin ei vaan kykene iloitsemaan siitä että ne asiat, jotka mulle ovat olleet hyvin vaikeita ja joissa epäonnistumista en voi vielä hyväksyä, näyttävät olevan helppoja. Niin se vaan menee, ja tässä henkistä kasvua odotellessa on parempi olla niiden seurassa joiden kanssa ei tunne itseään ihan luuseriksi.
Meidän kaveripiirissä on yksi nainen, joka luulee kaikkien olevan kateellinen hänen tuloistaan (tekee kahta työtä.) Nainen on kyllä aktiivinen muissakin asioissa, koko ajan tuhat rautaa tulessa, eikä pysty rauhoittumaan ollenkaan. On jotenkin hämmentävää, että jatkuvasti hokee, että turha hänen tulojaan on kadehtia yms., vaikken usko, että kukaan kaveripiiristä kadehtii häntä mitenkään.
Jos mä jostain olen hänelle kateellinen, niin pitkistä lomista, kun hän on päätyökseen opettaja. Itse asiassa tienaan lähes yhtä paljon kuin hänkin, mutta vapaa-aikaa kaipaan kyllä lisää. Lisäksi kaveri aina hehkuttaa, kuinka rankkaa hänen työnsä on, että ansaitsee kyllä pitkät lomansa. Ok, varmaan onkin omalla tavallaan rankkaa, mutta hänelle ei sentään soitella öisin töistä, kuten esim. mulle, jolloin on aivan fyysisestikin väsynyt henkisestä vastuusta puhumattakaan. Tähän kyseiseen kaveriin pidän pientä välimatkaa, tapaillaan joskus, mutta liika on liikaa.
Minulla oli kaveri jolla oli asiat niin paljon paremmin kuin kellään muulla. Oli kateellinen ja jos jollain meni jossain asiassa hyvin niin se oli "paskaa". Katkaisi minuun välit kun löysin ihanan miehen johon rakastuin, niin ei enää kelvannut kaveruus kun ei mennytkään enää kurjasti. Silloin kun ei ollut asiat hyvin löytyi "tukea" ja sympatiaa.
Hän oli hyvä ystävä ja hauskaa seuraa vielä yli 5 vuotta sitten, mutta katkeruus ja kateus tekivät hänestä ilkeän jolla ei tänä päivänä löydy enää yhtään ystävää vaikka kaveripiiri oli iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, mutta välimatkaa ottanut ko. hlöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. En juuri osaa olla kateellinen, vaikka toisella olisikin asiat paremmin - eihän se minulta ole pois. Välit katkaisisin täysin muista syistä, esimerkiksi epäasiallisen käytöksen takia. Sitä en sitten tiedä, mitä tällaisen käytöksen taustalla oikeasti on.
Miks pitää kaivella ikivanhoja ketjuja. Eikö voi vaan tehdä uutta samasta aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun on ainakin helpompi viettää aikaani ystävien kanssa, jotka ovat suunnilleen samoilla viivoilla kanssani. Eli eivät huomattavasti kauniimpia, fiksumpia, rikkaampia tai menestyneempiä kuin minä. Heidän seurassaan voin olla oma itseni. Siksi tapaan nykyään erittäin harvoin entistä bestistäni, jonka elämä on kuin elokuvaa.
Ihmeellistä touhua tuollainen vertailu. Veikkaanpa, että nuo nykyiset kaverit olisivat yllättyneitä, jos tietäisivät, että panet välit poikki, jos jollain meneekin paremmin. Ystävyyttä tuo ei ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:53"]
Minun on ainakin helpompi viettää aikaani ystävien kanssa, jotka ovat suunnilleen samoilla viivoilla kanssani. Eli eivät huomattavasti kauniimpia, fiksumpia, rikkaampia tai menestyneempiä kuin minä. Heidän seurassaan voin olla oma itseni. Siksi tapaan nykyään erittäin harvoin entistä bestistäni, jonka elämä on kuin elokuvaa.
Näinpä.. Kyllä se on helppo yhdessä ponnistaa samalta viivalta:)
Joillekin elämä on pituushyppykilpailu, sellaiset "ystävät" kampittavat mielellään eri tavoin. Olen nähnyt, miten naama oikein venähtää pettymyksestä ja kateudesta, kun kerrotaan itselle sattuneesta hyvästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 19:24"]
Ehkä en ole vielä tavannut ketään, jota voisin kadehtia, kun nämä vastaukset ihmetyttävät minua niin paljon... Jos olisi jokin unelma, jota en itse pysty toteuttaa jaystävä toteuttaisi, ei haittaisi. Vain siinä tapauksessa olen joskus hermostunut, kun kaveri on tiennyt, että asia on arka minulle ja on silti tarkoituksella hehkuttanu ja hieronut naamaan aiheesta tarpeettomasti.
Ihan kuin minun kynästäni. Pidän kateellisia ihmisiä tyhminä ja pikkusieluisina, enkä halua olla sellaisten kanssa tekemisissä.
Hyvin kuvattu, pikkusieluinen ja tyhmä. Sitä juuri on kateellinen.
Minuun on otettu välimatkaa kateuden takia. Kyseinenhenkilö siis ihan myönsi tämän myöhemmin. Hänen kateuteensa kyllä sekoittui myös se, että minulla oli mennyt hänen mielestään aina huonommin kuin hänellä, ja hän oli saanut loistaa. Kun tämä kääntyikin yllättäen toisin päin, iski kateus tähän kaveriin. Jännä homma, että itse en ollut koskaan huomannut hänen ylemmyydentuntoaan minua kohtaan, enkä ollut koskaan painanut häntä alaspäin kun minulla meni paremmin, tämä oli siis vain kaverin omassa päässä oleva polku.
Itse en tunne kateutta, vaan iloa ja onnea muiden ilosta ja onnesta. Välimatkaa olen ottanut vain lesoilijoihin, jotka yrittävät tehdä omalla puumisellaan ja hehkuttamisellaan muita kateellisikis. Nämä ovat myös niitä eniten kateellisia itse, ja heidän koko elämänsä tuntuu perustuvan omiin kateuden tunteisiin, ja vastapuolen tekemiseen kateelliseksi. Ei kiitos, itse en pelaile elämässäni näitä pelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole - en vain ole luonteeltani sellainen, että kadehtisin ketään. Tietysti voin todeta jollekin kaverilleni, jolla käy joku ihan uskomaton flaksi tai menee jossakin kohtaa todella hyvin, että hitsi - mä oon ihan kateellinen, mutta se on huuli eikä todellinen tunne. Itse asiassa minulla on se taianomainen kyky, että pystyn ihan vilpittömästi iloitsemaan toisten puolesta.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 18:22"]
Eli tästä voimme päätellä että kaikki hoikat ja laihat ovat yksinäisiä..
siksikö mulla ei koskaan ole ollut kavereita? Ja nyt sit jos vielä tutustuis näin keski-iässä, kun alkaa olla normaalimman tukevahko niin vois nyt yhtäkkiä saada?
Joo ihan sama ongelma ollut mullakin aina. =D Olenkin ihmetellyt että mitä teen aina väärin kun ystäviä en ole saanut pidettyä tai en ole saanut hankittua lisää ja nämä pulleammat on vaan saaneet koko ajan hankittua lisää ystäviä. Oon sitten ajatellut että olen vaan niin paska luonne mutta ehkä se on se kateus ja vielä kun on ihan nättikin.
Tosin on niitä vastoinkäymisiäkin ollut. Masennus ja lihominen, nyt taas hoikka laihdutettuani.
No ei kyllä johdu vain painosta, sori. Olen aina ollut hoikka ja aina on ollut ystäviä, en ole edes edes ajatellut että voisi vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Myös hoikilla ystävilläni on ystäviä, siis muitakin kuin minä :)
Olen, 17-vuotiaana. Nykyään olemme ystäviä ja välit on tottakai selvitetty jo.
Vierailija kirjoitti:
Miks pitää kaivella ikivanhoja ketjuja. Eikö voi vaan tehdä uutta samasta aiheesta?
Miksi haittaa? Jos on hyvä aloitus ja hyviä vastauksia, miksei aiheesta saisi jatkaa
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:59"]
Eli mieluummin hiukan pullero kuin vailla ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:55"]
Kokeilkaa laihtua, niin vannon, että kun tuloksia alkaa näkyä, niin kaverit kaikkoaa.
Jos haluat pitää ystäväsi, etenkin naispuoleiset semmoiset, niin ei kannata onnistua laihdutuksessa. Ne tulee olemaan yllättävän kiireisiä aina sut nähdessään ton jälkeen.
Ei jumakauta, tämäkö takia menetin kaksi kaveria samaan aikaan? Laihduin paljon, normaalipainoiseksi, mutta en ikinä yhdistänyt sitä tähän välien katkaisuun. Kummankaan kanssa ei ollut riitaa, ei mitään selitystä..
Miksi vastakkainasettelu?
On varmasti rankkaa koko ajan ajatella komparatiivia.
Jos vaan iloitaan, surraan yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä en ole vielä tavannut ketään, jota voisin kadehtia, kun nämä vastaukset ihmetyttävät minua niin paljon... Jos olisi jokin unelma, jota en itse pysty toteuttaa jaystävä toteuttaisi, ei haittaisi. Vain siinä tapauksessa olen joskus hermostunut, kun kaveri on tiennyt, että asia on arka minulle ja on silti tarkoituksella hehkuttanu ja hieronut naamaan aiheesta tarpeettomasti.