Lue keskustelun säännöt.
"emme ehkäisi, mutta emme yritä lastakaan" ihmetyttää...
22.10.2013 |
Olen nyt siina iassa, etta iso osa ystavapariskunnista raskautuu ja menee naimisiin ja perheita perustetaan kuin sienia sateella :D
Itsekin olen vastikaan naimisiin mennyt ja miehen kanssa olemme paattaneet, etta ehkaisy jatetaan pois uuden vuoden jalkeen ja toivomme tietysti, etta saisimme uuden elaman aluille. Meille ainakin tama askel, etta jatetaan kondomit pois kaytosta tarkoittaa jo itsesaan sita, etta yritamme raskautua. Ollaan puhuttu miehen kanssa, etta ihan aluksi ei ainakaan aleta pissailemaan ovistikkuihin ja lasketa tarkkaan ovulaatiopaivaa vaan harrastetaan seksia niin kuin ollaan harrastettu jo monen vuoden ajan, ihan normaalisti, paivittain. Sitten tietysti jos raskautuminen nayttaa hankalemmalta niin voidaan sitten alkaa laksemaan ja tahtaamaan tarkemmin niihin tarppipaiviin.
Mutta asiaan: Nyt niita raskausuutisia ollaan kuultu tiheaan tahtiin ja mika mua ihmetyttaa on se, etta useat tuttumme ovat sanoneet etta lapsi oli ihan totaalinen yllatys ja puhuneet raskaudesta kuin vahinkoraskaudesta ja kun olen uteliaisuuttani sitten kysellyt niin ovat kertoneet etta ehkaisy jatettiin pois pari kuukautta sitten. Miten ihmeesa raskaus voi olla yllatys silloin? Siis ymmarran, etta jos pariskunta on jattanyt ehkaisyn jo vuosia sitten pois, karsineet lapsettomuudesta ja sitten yhtakkia pam ollaankin yllattaen raskaana vaikka kaikki toivo olikin jo melkein menetetty. Mutta etta ihan alle puolen vuoden ehkaisyttoman kauden jalkeen raskauduttiin, mika ihmeen yllatysraskaus se on?
sitten kun olen todennut, etta ahaa siis aloitte yrittamaan raskautumista pari kuukautta sitten siis? Niin sitten on pariskunnat vastanneet ei ei ei emme todellakaan yrittaneet raskautua. Siis mika idea on pariskunnalla sitten jattaa ehkaisy pois ja olettaa ettei raskaudu?
Itse en tata nyt vain millaan ymmarra. Jos te muut palstalaiset olette tormanneet samaan tai voitte selittaa taman oudon ilmion niin kertokaa ihmeessa!
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:48"]
Vähän off topic, mutta vastaavasti en itse ymmärrä sitä, että joku jättää ehkäisyn pois ja sanoo että lapsi saa tulla jos on tullakseen, mutta ei haittaa vaikka ei tulisikaan?!? Eikö niin isoa asiaa kuin lasta pidä oikeasti ja vakavasti harkiten haluta, jos sellaisen tulemiselle antaa mahdollisuuden? Tätä ajatusta vasten väkisinkin itsestä tuntui, että jokaiset ehkäisyn pois jättämisen jälkeen tulevat kuukautiset olivat pettymys. Voiko joku siis oikeasti olla ilman ehkäisyä niin, että on yhdentekevää saako lasta tai ei?
[/quote]
No ei se nyt tavallaan yhdentekevää ole. Molemmissa vaihtoehdoissa on kyllä puolensa. On kauhea vauvakuume, sikäli plussa olisi iloinen yllätys. Toisaalta olosuhteet lapsen tulolle eivät ole yleisten kriteerien mukaan kauhean suotuisat: emme ole suhteessa eikä ole mitään aikomustakaan ydinperheeksi päätyä (miehellä on ihan muu nainen toisaalla, tosin avoimessa suhteessa joten mitään pettämiskuvioita tähän ei liity), mies on ihan pa ja kauheissa veloissa, mulla lyhyitä sijaisuuksia silloin tällöin ja asun surkeassa lähiössä kaupungin vuokrakämpässä ja eihän tää nyt ihan tervepäisten vastuullisten ihmisten touhua ole harrastaa näistä huolimatta seksiä ilman ehkäisyä (eli sikälikin varmaan olemme vanhemmiksi sopimattomia).
Syynä ehkäisyn jättämiseen ei ole lasten hankinta vaan se, että mitään mulle sopivaa "oikeata" ehkäisymuotoa ei ole olemassa ja molemmat ovat kuitenkin senverran vauvakuumeisia, että sellaisessa arvostelukyvyttömässä tilassa mitä seksiä harrastaessa yleensä ollaan, tuntuu aina tosi hyvältä idealta mennäkin tällä kertaa loppuun asti tai olla huolehtimatta siitä, onko nyt varma päivä vai ei. Jälkeenpäin tulee kyllä aina kelailtua, että olikohan tuo kauhean järkevää. Tosin kyllä se plussa olisi silti enemmän iloinen kuin negatiivinen uutinen minulle.
Tiedän mitä mieltä tästä ovat ne parikymppisenä kumppaninsa löytäneet ja pitkän suhteen ja naimisiin menon jälkeen suunnitellusti pitkän kuumeilun jälkeen kun vihdoin on saatu vakityöpaikat molemmille lapsensa hankkineet, ei tarvitse vaivautua kaivamaan niitä kiviä esiin. Eihän näin saa elää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jos 39 tulisi raskaaksi, todellakin kertoisin kaikille että kyseessä oli vahinko. Jos tunnustaisin tarkoituksella tehneeni vauvan tähän elämäntilanteeseen, saisin varmaan turpaani tai ainakin ihan järkyttävää moraalista paheksuntaa, jota ei kiinnosta kuunnella.
Ajattelisin että lapsen hankinta on niin iso ja seurauksiltaan pitkäkestoinen päätös, että sen täytyy tuntua tärkeältä ennenkuin siihen ryhtyy. Tiedän toki, että moniin perheisiin lapsia "vaan tulee" ja asia ikäänkuin on korkeamman kädessä (- kuten sitten joillain on siitä lapsesta huolehtiminenkin).
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 14:48"]
Tunnistan itseni samankaltaiseksi kuin nämä yllätyskaverisi. Ensimmäistä raskautta mainostin suureksi yllätykseksi, mutta erittäin positiiviseksi sellaiseksi. Oltiin mieheni kanssa vielä kovin nuoria, minä 20 ja mieheni 21 ja opiskelut olivat molemmilla kesken, asuttiin vuokralla yksiössä ja käytiin iltatöissä kaupan kassalla. Musta tuntui, et ihmiset tuomitsisivat meidät heti jos kertoisimme, että lasta tässä oikeasti ollaan jo yritetty puolen vuoden ajan ja vihdoin testiin ilmestyi kaksi viivaa. Oli helpompi sanoa, että todellinen yllätyshän tämä oli ja tutut yleensä vaan tsemppasivat ja olivat tosi kannustavia, että otettiin vastuu tällaisesta yllätyksestä. Yhteiskunnan paineen alla oli vaan helpompi sanoa, että yllätysraskaus se oli. Kukaan ei multa kyllä enempää udellut, että mitä ehkäisyä käytettiin ja milloin muuta kuin mitä nyt terveydenhoitaja kyseli ja sairaanhoitokunnalle en kyl halunnut alkaa valehtelemaan.
[/quote]
Ymmarran kylla tuon kaltaisen tilanteen, kun tassa kilpailuhenkisessa ja raastavassa yhteiskunnassa eletaan. Kukapa nyt ihanan ja toivotun raskausuutisen saatuaan haluaisi kuunnella voivotteluja ja tuomitsevia sanoja.
Mutta mika mua henkilokohtaisesti kylla hiukan ihmetyttaa on se, etta nama ystavat jotka ovat sanoneet niinikaan harkittuja raskauksiaan vahingoiksi, ovat ialtaan kuitenkin reilusti yli parikymppisia, opiskelut takana ja vakityot alla, osalla oma koti ostettu, osa asuu vuokralla isommissa asunnoissa joihin lapsi varmasti mahtuisi ja naimisissakin ovat, joten nykymaailman mittapuulla ei varmasti kukaan tuomitsisi tai ihmettelisi, etta miksi ihmeessa he haluaisivat perustaa perheen.
Toisaalta voihan taustalla olla juuri se, ettei haluta myontaa etta lasta ollaan "tehty" koska onhan se suuri askel kelle tahansa perustaa perhe, helpommalta se voi tuntua, etta kohtalo on kaiken paattanyt ja vaikka emme yrittaneetkaan niin raskauduttiin siltikin.
ap
Näin olemme myös me toimineet. En niin kauheasti halunnut lapsia, joten päätin että universumi saa päättää puolestani. En siis varsinaisesti halunnut tulla raskaaksi, mutta ei se ollut maailmanloppu jos(ja kun)näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:15"]
Kiitos vastauksista!
Esimerkiksi puhuttiin naisten kanssa porukalla, etta kuinka monesta kierrosta ovat raskautueet ja sitten nama jotka olivat jattaneet ehkaisyn pois pari kuukautta ennen raskautumista sanoivat etta "no itse asiassa en voi vastata tohon koska raskautta ei oltu suunniteltu ja se oli taysi yllatys etta en voi sanoa etta meilla olisi ollut mitaan yrittamista" Siis ajan takaa sita, etta onhan se jonkinlainen yritys jos jattaa tietoisesti ehkaisyn pois?!
[/quote]
Minusta tämä kuulostaa "hienovaraiselta vihjeeltä" siitä, että aapee yrittää udella asioita, joita toiset pitävät yksityisasioinaan eivätkä halua jakaa. Siis kauniimmalta tavalta sanoa, että "v*ttuako se sulle kuuluu".
[/quote]
Mutta tämä henkilö on kuitenkin jo kertonut vastauksen :)
Ymmärrän mitä ap tarkoittaa ja ihmettelen samaa itsekin. Tuttavapiirissäni on kolmekymppinen pariskunta, joka tuli vahingossa raskaaksi vähän aikaa sitten, mutta eivät kuitenkaan käyttäneet ehkäisyä. Miten se silloin on vahinko tai edes yllätys? He ovat todella iloisia, että saavat vauvan, mutta julistavat joka suuntaan sen olevan vahinko. Hmm...
Tämä on samaa sarjaa ollaan-kihloissa-mutta-odotan-miehen-kosintaa -ajattelutavan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni yrittäminen tarkoittaa juuri sitä, että selvitetään ovulaation aika ja ajoitetaan useita yhdyntöjä ihan muutamaan päivään ja tehdään testi heti kun kuukautiset on päivänkin myöhässä. Eli siis oikein tekemällä tehdään sitä lasta.
Meillä oli niin, että jätettiin ehkäisy pois mutta ei yritetty raskautta. Annettiin lapselle mahdollisuus tulla tai olla tulematta. Ja raskaus oli yllätys, toivottu sellainen.
Mä kyllä hyvin ymmärän tuon logiikan. Ehkä en ihan yllätykseksi sanoisi, mutta kumminkin. Me oltiin 2v ilman ehkäisyä (varmat päivät käytössä, mutta raskauskin olis ollut ihan ok), kuitenkin meidän kohdalla vaadittiin 4 yritystä (4 ovulaatiota + seksiä) ennen kuin tärppäsi.
Yrittämisen laatu riippuu ihan siitä kuinka säännöllinen kierto on ja kuinka usein seksiä harrastetaan. Jos seksiä on 1-2 pvän välein niin yritystä on luonnollisesti joka kuukausi, vaikkei otollista aikaa niin huomioisikaan. Jos seksiä on vaikka 1-2krt/kk niin vaatii jo oikeesti hyvää tuuria osua sellaseen aikaan, että hedelmöitys on edes todennäköinen.
Mulla ovisoireilu on sen verran selkeää, ettei se jää koskaan itseltä huomaamatta. En kuitenkaan voisi väittää, että oltais _yritetty_ raskautta jos seksiä ei oo ollu oviksen lähitienoilla ollenkaan, vaikka muulloin oltais seksiä harrastettu ilman ehkäisyä.
Lasken yritykseksi siis tilanteen, jossa tiedetään, että siittiöllä ja munasolulla on kaikki mahdollisuudet kohdata. Eli tuntuu hyvinkin loogiselta jättää ehkäisy pois ja olla silti yrittämättä. Hassua on kuitenkin yllättyä siitä, että raskautuu jos seksiä on myös oviksen lähettyvillä (=yritys).
Tunnistan itseni samankaltaiseksi kuin nämä yllätyskaverisi. Ensimmäistä raskautta mainostin suureksi yllätykseksi, mutta erittäin positiiviseksi sellaiseksi. Oltiin mieheni kanssa vielä kovin nuoria, minä 20 ja mieheni 21 ja opiskelut olivat molemmilla kesken, asuttiin vuokralla yksiössä ja käytiin iltatöissä kaupan kassalla. Musta tuntui, et ihmiset tuomitsisivat meidät heti jos kertoisimme, että lasta tässä oikeasti ollaan jo yritetty puolen vuoden ajan ja vihdoin testiin ilmestyi kaksi viivaa. Oli helpompi sanoa, että todellinen yllätyshän tämä oli ja tutut yleensä vaan tsemppasivat ja olivat tosi kannustavia, että otettiin vastuu tällaisesta yllätyksestä. Yhteiskunnan paineen alla oli vaan helpompi sanoa, että yllätysraskaus se oli. Kukaan ei multa kyllä enempää udellut, että mitä ehkäisyä käytettiin ja milloin muuta kuin mitä nyt terveydenhoitaja kyseli ja sairaanhoitokunnalle en kyl halunnut alkaa valehtelemaan.