Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Kuulostaa hurjalta. Ihmiset ei enää siedä lähimmäistään : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten nykyäidit sietää itseään kun ovat turhakkeita eikä osata mitään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.
Mummu on rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsenlapsia vielä, kun ei omatkaan ole täysi-ikäisiä mutta tuntuisi kyllä jo ajatuksen tasolla kurjalta, ettei ensimmäistä lapsenlasta saisi käydä katsomassa pariin viikkoon, kun miniä haluaisi ”rauhassa tutustua vauvaan”. Onneksi omat lapseni ovat tyttäriä niin ei ole mitään miniää sorsimassa anoppia.
Miksi? Se on hänen eka lapsensa, kaikki on hänelle uutta, hän on toipilas.
Tulisiko näistä "onneksi mulla on vain tyttäriä" - äideistä näitä ketjussakin mainittuja rajattomia äidinäitejä? Siis jos kuvitellaan, että tyttären äitinä automaattisesti tulee tapahtumaan x ja y.
Yleensä nämä vielä kasaavat tyttärensä niskaan velvoitteita tyyliin "tytöthän hoitavat sitten vanhaa äitiään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Miehesi vanhemmat ovat tottakai hänen lähisukulaisiaan. Hyvänen aika. He ovat myös lapsesi lähisukulaisia. Jopa sinunkin, nimittäin avioliiton kautta. Osalla ketjun nuorista äideistä tuntuu olevan kovin jyrkät mielipiteet. En ymmärrä sitä. Anoppi ja appi (tai omat vahemmat) eivät tietenkään saa tulla kylään noin vain tai puhua loukkaavasti nuorelle perheelle. Mutta kaikilta osapuolilta tarvitaan sovittelevaa asennetta. Vanhat ihmiset tykkäävät muistella menneitä aikoja. Se ei ole loukkaus. Sen voi sivuuttaa toteamalla, että joo, ennen oli erilaista. Minunkin äitini vaati, että pitäisin lapsella kangasvaippoja, vaikka ei siis ollut pesukonetta. Se jankutus oli rasittavaa, mutta jossain vaiheessa hän lopulta uskoi.
Mikä tämä oletus on, että äidit on nuoria ja mummot vanhoja? Itse olin 37 kun sain ensimmäisen lapseni ja anoppi vain 23 vuotta vanhempi. Anopillakin on tarve korostaa, että eihän nuoret osaa lasta hoitaa. Meinasin kysyä, että puhutko itsestäsi, hän kun oli aikansa teiniäiti. Mutta joo, olen jo avautunut aiemmin 1,5 vuotisesta helvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Anoppia ei kiinnostanut kyläily meillä, kun muutettiin yhteen. Painajainen alkoi vasta raskauden loppuvaiheessa, kun en todellakaan ollut täysissä voimissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Mitä se niille olisi kuulunut?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
MIKSI SE MUMMO MENEE SOHLAAMAAN JA SEKAANTUMAAN? PIDÄ PÄÄSI KIINNI.
Sulla on huonosti noi asiat. Eihän sen anopin tarvii sanoa sulle, kuin yksi kaunis sana tai näkyä vilaus jossain omissa puuhissaan, niin sä et kestä, koska et halua. Nytkin raivoat kuin mielipuoli. Kohenna ittes!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi "luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen"? Äidit ja isät ovat tahdottomia nössöjä, jos he eivät uskalla sanoa vastaan omille vanhemmille ja appivanhemmille! Ihanko tosiaan aikuiset ihmiset ovat vielä kiinni talutusnuorassa ja hyppivät iäkkäitten vanhempiensa pillin mukaan?! Olette säälittäviä nössöjä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
Meillä lasten mummu yritti luovia, että näkisi lastenlapsia hakemalla näitä päiväkodista. Mummu ei ollut merkitty hakijaksi, joten ei saanut edes mummun oikeudella lapsia mukaansa. Poliisilla piti uhata, ennen kuin mummu poistui.
Oliko mummu narkomaani kun ihan poliisilla piti uhata?! Tai holisti vähintään. Nää on kyllä niin hauskaa viihdettä kuin olla voi! 😂
Eukot panee täällä parastaan valehdellessaan. Aina on anoppi...anoppi syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Kuulostaa hurjalta. Ihmiset ei enää siedä lähimmäistään : (
Kyllä mä lähimmäisiäni siedän. Joistakin tykkään kovastikin, paria jopa rakastan. Mutta anoppiani silti en halua elämääni, enkä lähelle lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi "luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen"? Äidit ja isät ovat tahdottomia nössöjä, jos he eivät uskalla sanoa vastaan omille vanhemmille ja appivanhemmille! Ihanko tosiaan aikuiset ihmiset ovat vielä kiinni talutusnuorassa ja hyppivät iäkkäitten vanhempiensa pillin mukaan?! Olette säälittäviä nössöjä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
Meillä lasten mummu yritti luovia, että näkisi lastenlapsia hakemalla näitä päiväkodista. Mummu ei ollut merkitty hakijaksi, joten ei saanut edes mummun oikeudella lapsia mukaansa. Poliisilla piti uhata, ennen kuin mummu poistui.
Oliko mummu narkomaani kun ihan poliisilla piti uhata?! Tai holisti vähintään. Nää on kyllä niin hauskaa viihdettä kuin olla voi! 😂
Sun mielestä on ihan ok mennä päiväkotiin riehumaan? Toki se riehuminen ja huuto alkoi vasta sitten, kun pkn henkilökunta kieltäytyi herättämästä lapsia päikkäreiltä ja antamaan lapsia mummun matkaan, vaikka tällä on "mummun oikeudet" ja asia sovittu lasten vanhempien kanssa (ei ollut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään pitäisi "luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen"? Äidit ja isät ovat tahdottomia nössöjä, jos he eivät uskalla sanoa vastaan omille vanhemmille ja appivanhemmille! Ihanko tosiaan aikuiset ihmiset ovat vielä kiinni talutusnuorassa ja hyppivät iäkkäitten vanhempiensa pillin mukaan?! Olette säälittäviä nössöjä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
Meillä lasten mummu yritti luovia, että näkisi lastenlapsia hakemalla näitä päiväkodista. Mummu ei ollut merkitty hakijaksi, joten ei saanut edes mummun oikeudella lapsia mukaansa. Poliisilla piti uhata, ennen kuin mummu poistui.
Oliko mummu narkomaani kun ihan poliisilla piti uhata?! Tai holisti vähintään. Nää on kyllä niin hauskaa viihdettä kuin olla voi! 😂
Ei vieraat ihmiset saa mennä päiväkotiin pelottelemaan lapsia. Jösses.
Odotusaika on usein se käännekohta, kun miniän suhteet hankaliin appivanhempiin alkavat kiristyä. Appivanhemmat aloittivat raivokkaan puuttumisen asioihimme nimenomaan esikoista odottaessa raskausaikana. On henkisesti erittäin kuormittavaa, että miehen vanhemmat häiritsevät kotirauhaa, harrastavat puhelinterrorismia ja yrittävät sekaantua asioihin kaikin mahdollisin tavoin.
Anoppi soitti joka päivä ja keksi vaikka tikusta asiaa. En ole koskaan pitänyt anopin ja appiukon puhelinsoitoista, vaan koen ne kiusallisina ja epämiellyttävinä. Appivanhemmille on ollut pakko laittaa rajat, jotta itse jaksaa vanhempana ja omassa perheessä säilyy kotirauha.
Jo esikoisen odotusaikana alkoi raivokas puuttuminen ja toivomusmääräily. Meidän "pitäisi" viettää anoppilassa kesäloma, talviloma, syysloma, joulu, juhannus, pääsiäinen, uusi vuosi, äitienpäivä ja isänpäivä. Lisäksi anoppilassa "pitäisi" kyläillä säännöllisesti. Isovanhempien mielestä lapsenlapset ovat olemassa, että isovanhemmat saisivat korjata omia kasvatusvirheitään. Isovanhempien "pitäisi" saada kävellä lapsen vanhempien yli kasvatusasioissa. Surullista!
Appiukko on vieläkin pahempi kuin anoppi. Appiukko on määräilevä ja kaikkeen sekaantuva narsisti. Anoppi on myötäilevä ja tahdoton hissukka, joka noudattaa appiukon määräyksiä. Anoppi osaa päättää, laittaako päälleen punaisen vai sinisen puseron.
Minusta on tehty miehen suvussa ilkeä miniä ja pa##a akka, koska en ole antanut appivanhempieni jyrätä itseäni ja perhettämme. Me hoidamme lapsemme ja kotimme itse enkä pyydä ja tarvitse appivanhempien apua mihinkään asiaan. En halua olla millään tavalla riippuvainen miehen vanhemmista.
Kotiimme ei ole mitään asiaa ilmoittamatta ja ennalta sopimatta. Koronapandemian aikana on ollut helpottavaa, kun ei ole tarvinnut tavata appivanhempia kahteen vuoteen. Muutenkaan en pidä yhteyttä miehen vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Anoppia ei kiinnostanut kyläily meillä, kun muutettiin yhteen. Painajainen alkoi vasta raskauden loppuvaiheessa, kun en todellakaan ollut täysissä voimissani.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."
Miksi ihmeessä hänen pitäisi väkisin ottaa anoppi vauva -arkeen? Molemmilla on omat elämät, menot ja säännöt. Itse en haluaisi ketään tunkemaan omaan kotiini vain siksi, että hän on mieheni äiti. En minäkään pölähdä anopille kertomatta etukäteen. Oma anoppini osaa onneksi pitää etäisyyttä ja tapaamme, kun molemmille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Miksi ihmeessä hänen pitäisi väkisin ottaa anoppi vauva -arkeen? Molemmilla on omat elämät, menot ja säännöt. Itse en haluaisi ketään tunkemaan omaan kotiini vain siksi, että hän on mieheni äiti. En minäkään pölähdä anopille kertomatta etukäteen. Oma anoppini osaa onneksi pitää etäisyyttä ja tapaamme, kun molemmille sopii.
Tämä.
Kun tässä on juuri se ydin. Miksi sen isoäidin yhtäkkiä pitäisi olla siellä toisen kodissa "mukana arjessa"? Eihän hänenkään kotiinsa mene edes aikuinen lapsi tai tämän puoliso "elämään arkea".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Miksi niiden olisi se pitänyt tietää? Aikuisten ihmisten elämän yksityiskohdat? En tajua lainkaan tätä ajattelutapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei halunnut (oli epävarma ensimmäisen lapsen kohdalla) anoppia kylään heti lapsen synnyttyä. Anoppi veti herneet nenää, eikä tullut sitten ennen ristiäisiä ollenkaan...
Monille isovanhemmille on tärkeä nähdä vauva pian syntymän jälkeen. Yrittäkää luovia siten, että isovanhemmat näkisivät lapsen, mutta ei tarvitse tulla päiväkausiksi (tai päivittäin oleskelemaan). Ja vierailulle tulevat fiksut isovanhemmat, eivät odota palvelua, vaan tarpeen mukaan auttavat. Esim. just kuten tuolla aiemmin kerrottiin, että tuovat valmista ruokaa tullessaan.
MIKSI pitäisi luovia ja varoa jonkun ulkopuolisen sukulaisen mielipahoja?
MIKSI ei voi vain olla niin kuin aikuiset on. Hallita omaa kotiaan ja kutsua kylään kun itselle sopii.
MIKÄ ihme siinä on niin vaikeaa?
No siksi, kun on olemassa ihmisiä, jotka ovat uskomattoman röyhkeitä ja tunkeilevaisia eivätkä ymmärrä normaaleja käytöstapoja. Nykyaikana ei voi ängetä kylään jonkun luokse, ei edes ystävien luo. Pitää ilmoittaa etukäteen, jos on tulossa. Olin kerran tilanteessa, jossa pieneen kotiimme tupsahti yllättäen muualla Suomessa asuva monilapsinen sukulaisperhe. Oli viikonloppu eivätkä ruokakaupat olleet koko ajan auki. Meillä ei ollut pakastinta, josta ottaa esiin syötäävää. Oli tottakai mukava nähdä heitä, mutta heidän olisi ehdottomasti pitänyt kertoa tulostaan etukäteen. Ketjussa mainittiin joku anoppi tai muu henkilö, joka meni penkomaan kyläpaikan tavaroita ja asiakirjoja. Eihän sellaista voi tehdä. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka voivat.
Me oltiin lähdössä neljän viikon reissulle. Keittiöstä oli tarkoituksella tyhjennetty jääkaappi ja muutkin sinä aikana pilalle menevät ruokatarpeet. Oli alkukesä joten olin ollut myös kaukaa viisas, kokannut pakastimenkin mahdollisimman tyhjäksi jotta marjat mahtuu sinne myöhemmin kesällä.
Appivanhemmat tunki kutsumatta kylään, anoppi syöksyi suoraan keittiöön ja alkoi penkoa kaappeja ja pakastinta. Ja riehua suureen ääneen miten poikaparka kuolee nälkään kun kotona ei ole ruoanmurenaakaan. Ihan silmitöntä messuamista. Meuhkasi sen koko suvulleen.
En ole sen jälkeen kyennyt hänen kanssaan olemaan kyllä yhtään.
Tuo oli täysin tahallista harkittua kylmää ilkeyttä.
Tuota siis eikö ne appivanhemmat muka tienneet, että olette lähdössä 4 viikon reissulle?
Meillä anoppi katsoo oikeudekseen arvostella ja mitätöidä kaikkea, mitä teemme. Olemme kantapään kautta oppineet, että emme kerro anopille matkoista emmekä isommista hankinnoista. Anopilla kun on harha että hänellä olisi paljonkin sanomista meidän matkakohteisiin, millaiset kaakelit pistetään kylppäriin tai millainen sohva meille ostetaan olkkariin.
Ennen kuin joku vääräleuka tulee inisemään, niin ihan omilla rahoilla teemme hankinnat. Anopilta emme ota rahaa vastaan, vaikka sitä on joskus meille tyrkyttänyt.
Meillä lapsen äidin äiti ei tiedä rajoja.