Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Miehesi vanhemmat ovat tottakai hänen lähisukulaisiaan. Hyvänen aika. He ovat myös lapsesi lähisukulaisia. Jopa sinunkin, nimittäin avioliiton kautta. Osalla ketjun nuorista äideistä tuntuu olevan kovin jyrkät mielipiteet. En ymmärrä sitä. Anoppi ja appi (tai omat vahemmat) eivät tietenkään saa tulla kylään noin vain tai puhua loukkaavasti nuorelle perheelle. Mutta kaikilta osapuolilta tarvitaan sovittelevaa asennetta. Vanhat ihmiset tykkäävät muistella menneitä aikoja. Se ei ole loukkaus. Sen voi sivuuttaa toteamalla, että joo, ennen oli erilaista. Minunkin äitini vaati, että pitäisin lapsella kangasvaippoja, vaikka ei siis ollut pesukonetta. Se jankutus oli rasittavaa, mutta jossain vaiheessa hän lopulta uskoi.
Miehen sukulaisia. Siinä se.
Ja jos sinä olet tossu, muut ovat fiksumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Niin saisihan se anoppi edes vähän turvaa siellä kahvilassa tavatessaan kerrankin lapsenlapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Eli sinun äitisi on miehesi anoppi, joten näillä kriteereillä hänkin on miehesi mielestä vieras, ei perheenjäsen.
Muualla maailmassa enot, serkut, tädit jne. luetaan perheeksi, ovat voimavara perheelle, paljon tukijoita ja tekijöitä.
Ei ole reilua lasta kohtaan päättää hänen puolestaan, että vain sinun vanhempasi ovat isovanhempia ja jättää kaikki toisen puolen suvun antama rikkaus lapselta pois. Eli tavat, suvun historia ja kulttuuri.
Anteeksi nyt mutta eikö se isä nimenomaan edusta sitä oman sukunsa historiaa, tapoja ja kulttuuria? Ja äiti omansa?
He sitten yhdessä muodostavat oman perheensä perinteet.
Mikä ihmeen invaasio sinne perheeseen juuri anopin pitäisi päästä tekemään? Sekö että esim meillä väkisin tungetaan uskovaisuutta, vaikka en minä, eikä mies kuuluta kirkkoon? Vai se että keksitään itse perinteitä, ommellaan kastemekko ja sitten se onkin yhtäkkiä ”suvun kastemekko”? Molempia on meillä yritetty. Ja mm kummallisia ihmeversioita lastenkutsuista, joita ei kuitenkaan ikinä ole aiemmin vietetty.
Et sitten ole koskaan lukenut näitä tutkimuksia, jossa kerrotaan isovanhempien merkityksestä lapsenlapsille? Nykyään nuoret ajattelevat ilmeisesti, että historia alkaa minusta, muuta ei tarvita. Se taitaa olla tämän minäminäminä-sukupolven ajattelumalli, olkoon sitten niin.
Miksi ihmiset sitten iän mukana kiinnostuvat juuristaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä? On toki nuoriakin, joilla on vähän laajempi maailmankuva.
Näihin uskiksiin en puutu, ne ovat varmasti hankala juttu, ei ole kokemusta.
Isovanhemmat eivät silti ole perhettä, eivätkä he voi korvata tai jyrätä vanhempia.
Heillä potää silti olla rajat.
Eikä minun appivanhemmat ole mitään uskiksia. Koko uskovaisuus tuli yhtäkkiä täysin puskista.
Ja mitä ihmeen historian ja juurien edustajia ne isovanhemmat nimenomaan on? Ja miksi ke potää tulla tallaamaan sinne perheen kotiin?
Miehesi vanhemmat ovat tottakai hänen lähisukulaisiaan. Hyvänen aika. He ovat myös lapsesi lähisukulaisia. Jopa sinunkin, nimittäin avioliiton kautta. Osalla ketjun nuorista äideistä tuntuu olevan kovin jyrkät mielipiteet. En ymmärrä sitä. Anoppi ja appi (tai omat vahemmat) eivät tietenkään saa tulla kylään noin vain tai puhua loukkaavasti nuorelle perheelle. Mutta kaikilta osapuolilta tarvitaan sovittelevaa asennetta. Vanhat ihmiset tykkäävät muistella menneitä aikoja. Se ei ole loukkaus. Sen voi sivuuttaa toteamalla, että joo, ennen oli erilaista. Minunkin äitini vaati, että lapsella kangasvaippoja, vaikka ei siis ollut pesukonetta. Se jankutus oli rasittavaa, mutta jossain vaiheessa hän lopulta uskoi.
Jos äiti/anoppi on tunkeileva ja ilkeä lapsensa perhettä kohtaan, niin miksi siinä pitäisi sen lapsen puolisoineen olla sovittelevia?
Ole onnellinen, sinulla ei selkeästi ole kokemusta oikeasti hankalasta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Ihan yhtä ilkeä ja inhottava anoppi siellä kahvilassa on. Kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Heh. Meillä oli myös tätä kaappien tarkastamista ja sitä loputonta möyhkää siitä, että poikaparka kuolee nälkään kun minä en osaa laittaa ruokaa jne. Minä kun olen kasvissyöjä, joten meillä ei voinut syödä.
Teimme sitten sen ratkaisun, että veimme aina appivanhemmat syömään. Ekalla kerralla kiersimme kaksi tuntia helsinkiläisten ravintoloiden ulko-ovia, eikä mikään kelvannut. Lopulta pääsimme yhteen sisään ja mitä anoppi tilasiskaan. Kasvismunakkaan!
Ja sitten appivanehmmat alkoi riehua sukulaisille, miten minä syön aina ulkona ja poikansa perikatoon.
Kun ihmiset on hankalia, he on hankalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Näitä lukiessa olen pohtinut onko mahdollista tavata anoppia tai muita sukulaisia jossakin kahvilassa? Siis jos on varaa siihen. Se on neutraali paikka, jos joku ei halua päästää kyseistä henkilöä omaan kotiinsa. Isovanhempi saisi tällä tavalla tavata lapsenlasta, toki rajoitetusti, mutta säilyisi jonkinlainen yhteydenpito. Ja tapaamiset olisivat melko lyhyitä, kun kahvilassa ei voi hengailla loputtomasti.
Tää ei vaan kelpaa toiselle osapuolelle. Mun narsistivanhempi on vaarallinen ja väkivaltainen (ja myös tehnyt tätä, siis ollessani aikuinen) ja en uskalla enää päästää kotiini parin ikävän episodin jälkeen. En suostu tapaamaan vaaran takia missään ”yksityisessä” paikassa. Suostun vain julkiseen paikkaan ja sinne voisin tuoda lapsenikin.
Tää ei kelpaa narsisti-isovanhemmalle ja k0sto on sitten se että ei nähdä koskaan missään. En tiedä pitäisikö olla helpottunut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
MIKSI SE MUMMO MENEE SOHLAAMAAN JA SEKAANTUMAAN? PIDÄ PÄÄSI KIINNI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Ja sinä stalkkaat siellä hänen pihallaan 24/7 ja kyttäät ja päivystät hänen tekemisiään? Etkä yhtään ymmärrä, että olet päästäsi vialla.
No minun äitini ei hoitanut minun lapsia kuin ihka pakosta. Siskon ja veljen lapsia kyllä.
Anoppi hoiti mutta oli jo iäkäs lapsenlapsen synnyttyä. Eli kukaan ei auttanut kuin pakosta vaikka oli sairautta ja juoppo mies.
Kannattaa miettiä mitä tekee ja sanoo ettei käy kuin minulle. Elämä ei pysy koskaan samanlaisena vaan muuttuu joka päivä. Entä jos sairastut tai toinen vanhempi sairastuu ?
Entä jos tuoni vie kaverin viereltä ?
Tai joku muu normaali elämään kuuluva ikävyys osuu teidän kohdalle ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä ilmiö että mummot heittäytyy marttyyriksi välittömästi kun nuori perhe sanoo asioista ja kertoo millaiset toimintavat heidän perheessään on. Onko tuo marttyyrileikki joku kyseisen sukupolven yhdistävä piirre?
On marttyyreitä myös miniöissä.
Kyllä. Olen montaa ikäistäni kuunnellut, heillä tuntuu olevan vain oikeuksia. Ja toki lasta koskien päättää vanhemmat, mutta ketään ei voi käskyttää, on muut eivät mielestäsi tee mitään oikein on viisasta hoitaa itse.
Millä tavoin äiti on marttyyri jos hän haluaa että hänen lastaan hoidetaan tietyllä tavalla?
No ottaa nokkiinsa heti ja murjottaa, jos mummi vähänkin jotain muuta ehdottaa miniälle. Kauhun paikka, että nyt se tulee mun reviirille. Siellä se sitten kotonansa mököttää ja pelkää ja kurkkii ikkunoista, ettei se paha anoppi vaan tule mun lähelle. Mielikuvitus kääntää miniäparalla asiat ihan päälaelleen. Siellä se sitten sen lapsparan kanssa tuunaa ja vannoo, että ikinä en sen pahan naisen kanssa ole enää tekemisissä. Ja opettaa lapselleenkin.
Ja sinä stalkkaat siellä hänen pihallaan 24/7 ja kyttäät ja päivystät hänen tekemisiään? Etkä yhtään ymmärrä, että olet päästäsi vialla.
Näitä kajahtaneita on. Meillä mummo muutti niin, että ajaa päivittäin useita kertoja bussilla eestaas talomme ohi.
Mummu kirjoitti:
No minun äitini ei hoitanut minun lapsia kuin ihka pakosta. Siskon ja veljen lapsia kyllä.
Anoppi hoiti mutta oli jo iäkäs lapsenlapsen synnyttyä. Eli kukaan ei auttanut kuin pakosta vaikka oli sairautta ja juoppo mies.
Kannattaa miettiä mitä tekee ja sanoo ettei käy kuin minulle. Elämä ei pysy koskaan samanlaisena vaan muuttuu joka päivä. Entä jos sairastut tai toinen vanhempi sairastuu ?
Entä jos tuoni vie kaverin viereltä ?
Tai joku muu normaali elämään kuuluva ikävyys osuu teidän kohdalle ?
Käy miten? Hoitoapua saa ostettua, jos sellaista tarvitsee.
Eikä ketään mänttipäätä tarvitse ainakaan silloin kun on itse heikoimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummu kirjoitti:
No minun äitini ei hoitanut minun lapsia kuin ihka pakosta. Siskon ja veljen lapsia kyllä.
Anoppi hoiti mutta oli jo iäkäs lapsenlapsen synnyttyä. Eli kukaan ei auttanut kuin pakosta vaikka oli sairautta ja juoppo mies.
Kannattaa miettiä mitä tekee ja sanoo ettei käy kuin minulle. Elämä ei pysy koskaan samanlaisena vaan muuttuu joka päivä. Entä jos sairastut tai toinen vanhempi sairastuu ?
Entä jos tuoni vie kaverin viereltä ?
Tai joku muu normaali elämään kuuluva ikävyys osuu teidän kohdalle ?
Niin? En mä silti hullua anoppia huolisi takaisin elämääni.
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ihmiset ette tee sääntöjä selväksi heti, kun muutatte miehen kanssa yhteen?
Meillä anoppi kuvitteli voivansa kyläillä, kun mies muutti luokseni. Sanoin miehelle: "Ole hyvä ja tee äidillesi selväksi, että minun luokseni tullaan vain kutsuttuna. Käy äitisi luona vaikka joka päivä, mutta minä tahdon olla töiden jälkeen rauhassa kotona." Asia oli sillä selvä. Tietysti tilannetta helpotti, että mies muutti minun kämppääni. Miehelle oli myös suuri helpotus, että joku vihdoin veti anopille rajat, hänellä kun oli tapana kulkea omin avaimin poikiensa koteihin mitä kiusallisimpiin tilanteisiin. Ei ole kovin hääviä, kun äiti pölähtää pojan kämpille "tulin vaan käymään pissalla kun olin lähellä", ja poika on juuri hoitelemassa hoitoaan. Kuvioon kuuluu, että äiti vielä kyseli "sen mukavan tytön" perään. Joka oli siis lankomieheni lauantai-illan huuma. Sittemmin lankomieskin löysi jämäkän naisen ja huusholliinsa rajat.
Mitä aloitukseen tulee, jos anoppi pölähtäisi oveni taakse yllättäen, kyllä minulla riittäisi pokka sanoa "poikasi ei ole nyt kotona ja mulla on hommat kesken, heippa." Jos anoppi tahtoisi nähdä vaivaa, pokkani riittäisi myös senkin sanomiseen, että "kutsumme sinut kyllä sitten kun se on ajankohtaista. Siihen saakka tahdomme olla vauvan kanssa keskenämme."
Mutta hirviöanopit ovat samanlaisia kuin väkivaltaiset miehet. Ne haistavat helpot uhrit. Kukaan ei rupea minulle, koska ne haistavat että eivät voita kuitenkaan.
Jos joku ihmettelee miten minusta on tullut näin kova, niin kasvoin sellaisen äidin hoteissa että päätin kotoa pois muutettuani että kukaan ei sanele minun elämässäni enää yhtään mitään koskaan. Minä päätän mitä minun elämässäni tapahtuu ja se siitä. Olen ollut muiden oikkujen armoilla ensimmäiset 18 elinvuottani, se saa riittää yhdeksi eliniäksi.
Kas kun se ongelma on se että kaikki ei usko.
Vierailija kirjoitti:
Jos olette miehesi kanssa noin lössöjä ettette yhtä vanhaa muoria saa ruotuun, niin miten luulitte pärjäävänne uhmaikäiselle saati murrosikäiselle? Sanotte sille mummulle että vierailusta sovitaan edellisenä päivänä, ja jos se ei sovi, ei tarvitse tulle. Kitinää ei kuunnella. Kuka teidän kodissa määrää?
Se nuorisokielen ei välttis ole narsisti tai persoonallisuushäiriöitä, niinkuin, pahoittelut että sanon, anoppi näyttää olevan, jos keskustelu ei tuota mitään tulosta. Normaalin ihmisen kanssa rajat onnistuvat.
Älä yritä kasvattaa koko maailmaa.
Miehesi vanhemmat ovat tottakai hänen lähisukulaisiaan. Hyvänen aika. He ovat myös lapsesi lähisukulaisia. Jopa sinunkin, nimittäin avioliiton kautta. Osalla ketjun nuorista äideistä tuntuu olevan kovin jyrkät mielipiteet. En ymmärrä sitä. Anoppi ja appi (tai omat vahemmat) eivät tietenkään saa tulla kylään noin vain tai puhua loukkaavasti nuorelle perheelle. Mutta kaikilta osapuolilta tarvitaan sovittelevaa asennetta. Vanhat ihmiset tykkäävät muistella menneitä aikoja. Se ei ole loukkaus. Sen voi sivuuttaa toteamalla, että joo, ennen oli erilaista. Minunkin äitini vaati, että pitäisin lapsella kangasvaippoja, vaikka ei siis ollut pesukonetta. Se jankutus oli rasittavaa, mutta jossain vaiheessa hän lopulta uskoi.