Lue keskustelun säännöt.
Anopin ensimmäinen lapsenlapsi ja rajat.
Anopilla on tapana tulla kylään miten sattuu, etukäteen ilmoittamatta. Ja USEIN! Jonkin verran on tuota onnistuttu vähentämään ihan sillä, että on pidetty kiinni jo sovituista menoistamme, eli ei olla anopin yllätysvierailun takia jätetty väliin mitään, vaan pahoiteltu, että ollaan jo sovittu menevämme tänään muualle ja siihen on ollut anopin tyytyminen, vaikka ajaa meille viidenkymmenen kilometrin päästä. Mitäs ei ilmoita ja kysy sopiiko. Mutta silti tulee kylään pari kolme kertaa viikossa ja olettaa, että aina on tarjottavaa valmiina ja ollaan valmiita seurustelemaan. Missään ei vahingossakaan auta.
Nyt on kuitenkin ensimmäinen lapsenlapsensa pian meille syntymässä ja pelkään, että sama meno jatkuu ja entisestään pahenee, emmekä saa hetken rauhaa vauvan kanssa. Minähän varmaan anopin mielestä voin ottaa vieraita vastaan milloin vain, kun olen äitiyslomalla, ja anoppi on todella innoissaan vauvasta. Itse haluaisin kuitenkin ihan kaikessa rauhassa tutustua vauvaan, enkä kaipaa ketään vieraita ainakaan ensimmäiseen pariin viikkoon. Enkä jatkossakaan halua, että meille pamahdetaan kylään tuosta vain. Pienen vauvan kanssa saa valvoa ihan tarpeeksi ja varmasti koetan nukkua päiväunetkin kun vauva nukkuu, mutta miten se onnistuu, jos anoppi tunkee kylään ilmoittamatta harva se päivä!
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut sellaisesta ihmekeinosta kuin keskustelu? Se on yleensä sellainen tapa, missä kerrotaan toiselle osapuolelle omista ajatuksista, ja toinen kertoo sinulle. Siten molemmat tiedetään mitä toinen ajattelee. Sivistyneemmät ihmiset voivat jopa keskustelussa esittää toiveita jonkun tietyn tilanteen hoitamisesta. Samoin voi kertoa, jos toisen henkilön käytös ei jostain syystä tunnu itsestä miellyttävältä.
Jos vastapuoli on kykenemätön kuuntelemaan tällaista keskustelua ja selkeästi esitettyjä pyyntöjä, voi ne toistaa niin moneen kertaan että vastapuoli ymmärtää. Ja jos ei siitä huolimatta ymmärrä tai ei halua noudattaa toiveita, on varmaankin ainoa vaihtoehto kieltäytyä yhteiselämästä tällaisen henkilön kanssa.
Mulla on just semmonen anoppi joka tuli kylään ilmoittamatta ja alkoi heti siivoamaan ja käymään läpi henkilökohtaisia papereita.
Yritettiin miehen kanssa vuosi vääntää anopille rautalangasta, ettei sellainen sovi.
Nyt eletää sit ilman anoppia siihen asti, että anopille on rajat selvät. Ei ottanut mitään ikinä kuuleviin korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."
Minulla on tällaisia sukulaisia. Eivät ne pyynnöstä mitään suostu tekemään. Keksivät jonkun näennäisen selityksen miksei sovi tai vetoavat siihen etteivät osaa toisten kodissa toimia, mennä vieraaseen kauppaan tms. Ei tällaisten ihmisten kanssa kyse ole siitä, että heitä käsittelisi väärin, vaan siitä, että röyhkeän ihmisen kanssa on hankala toimia.
Anopin ei ole pakko imeä hernettä nenään, jos miniä ilmoittaa, että tahtoo esim. ensin tutustua vauvaan itse.
Kun sain omat vauvani (4 kertaa), pidin kiinni siitä, että 2-viikkoista saa tulla katsomaan. Siinä ajassa ehdin jo toipua synnytyksestä tapaamiskuntoon ja jonkinlainen rutiini oli syntynyt uuden tulokkaan kanssa. En vain olisi jaksanut vierailuja, puhumattakaan siitä, ettei varsinkaan ensimmäisen lapsen hoidossa olisi kaivannut sen enempää ystävällisiä kuin kriittisiäkään huomioita tai neuvoja.
Anoppi piti joka tapauksessa niin hyvän koulun, että olen omassa elämässäni, omien miniämieni ja vävyjeni kanssa menetellyt täysin päinvastoin, joten on hyvät suhteet. En neuvo, enkä arvostele, mutta autan ja tuen, kuten lapsianikin. Kenenkään kaapit tai paperit tai muut järjestysasiat eivät kiinnosta, hyvä kun jaksan omatkin asiani ja kaappini hoitaa. (Kun anoppini tuli uuteen kotiimme, sanoi, että "katson kaapit", avasi ja katsoi...)
Siitä hyvästä saan hoitaa ja tavata lapsenlapsia usein ja heidät jätetään luottamuksella hoiviimme. Sen olen vain sanonut, että meillä noudatetaan meidän kotimme tapoja ja sääntöjä, koska en kykene neljän erilaisen talouden sääntöjä omaksumaan - varsinkaan kun serkuksia on usein meillä samanaikaisesti. Näillä on menty ja hyvin toimii :)
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:42"]
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.
Voisin olla anoppisi! Meillä miniä ilmoitti jo raskaudesta kertoessaan, että tämä on sitten heidän lapsi ja he päättävät, mitä tehdään eikä heille ole tulemista noin vain vauvaa katsomaan. Kunnioitin hänen ajatuksiaan ja olen pysynyt sivussa siitä lähtien (ja jo ennen sitä nähtiin max kerran kuukaudessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa). Sukujuhlissa saan sitten kuulla, miten en hoida lapsia ja miten ne vierastaa mummia - no toki vierastaa, kun molemmat olen nähnyt ristiäisissä ja kahdesti (toisen kolmesti) synttäreillä.
Onneksi on ne tyttären lapset, joiden kanssa on saanut olla silloin, kun kaikille sopii.
Mielestäni olet hyljännyt lapsesi ja hänen perheensä, ellet ole edes tarjoutunut hoitamaan tai auttamaan tarvittaessa? Nuorille pitää antaa oma tilansa ja mahdollisuus hoitaa omat asiansa sekaantumatta, mutta tyhmää marttyroida sivussa pysymisellä, kun se näyttää olleen oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet anopille rajat selväksi, sanomalla suoraan.
Jos anoppi vetää herneen nenään, nii sit vetää. Kyllä se aikanaan leppyy.
Vierailija kirjoitti:
Teet anopille rajat selväksi, sanomalla suoraan.
Jos anoppi vetää herneen nenään, nii sit vetää. Kyllä se aikanaan leppyy.
Paitsi, jos anoppi on marttyyri, sitten valmistaudu anopin dramaattiseen esitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Eikä ole. Rajattomat ihmiset ovat hankalia ja joskus he ovat anoppeja.
Itsellä oikein hauska anoppi. Kysyy ja kunnioittaa mielipidettäni. Muutaman kerran piti palauttaa väkisin tungettua tavaraa takaisin palauttajalle, mutta siitäkään ei tullut riitaa.
En epäile, etteikö kauhu anoppeja oöe mutta esim. tuo lause että kumma ettei ainoan lapsensa luokse saa tulla miten haluaa... olisin parkaissut että vttu ihanko!? Kumma ettei toisen kotiin saa vaan paukata oman mielen mukaan.
Jokainen lapsi pitäköön omat vanhempansa aisoissa. Ja siinä on onnistuttuva jos haluaa parisuhteensa toimivan ja onnistuvan. Luoja tietää miten omia vanhempiani joudun selittelemään kun heidän suu käy tai kädet tekee ennen aivojaan...
Eli ap, miehenne kanssa sovitte miten teillä toimitaan ja miehesi laittaa ne rajat. Älä sinä mene siihen soppaan lusikkaa sekoittamaan, muuten olet se hirveä miniä joka karkottaa hänen lapsensa ja lapsenlapsensa. Tämä on työ jota alussa miehesi joutuu useamman kerran uusimaan, sillä rajattomat ihmiset ovat kuin rikkaruohoja, nyppää yhden pois, toisaalla jo pää pilkistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet anopille rajat selväksi, sanomalla suoraan.
Jos anoppi vetää herneen nenään, nii sit vetää. Kyllä se aikanaan leppyy.Paitsi, jos anoppi on marttyyri, sitten valmistaudu anopin dramaattiseen esitykseen.
Varaudu elämäsi loppuun asti olemaan anopin mielestä se määräilevä miniä, jos et koko ajan halua kulkea anopin komennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vanhan ketjun joku taas repaissyt esille...
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä anopissa on noin pahaa? Miksi et voisi pitää anoppia läheisenä ihmisenä eikä vain "anoppina". Ota anoppi mukaan lapsen hoitoon, niin saat siitä vielä paljon iloa koko teidän perheellenne.
Opettele organisoimaan, kerro anopille mitä toivot hänen tekevän. Älä pidä vieraana, vaan talouden jäsenenä tyyliin "Kun minä nyt menen imettämään, niin valmistaisitko sinä sillä välin meille lounaan. Sitä ennen kyllä pitäisi käydä kaupassa."
Anoppi on vieras. Hän ei nimenomaan ole perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotte suoraan että ekat xx kuukautta vain sovittuja vierailuja.Mies hoitakoon tuon.
Meille isovanhemmat myöskin pelmahtaa ilmoittamatta 500 km päästä. Silloin on pakko sopia omat menot toisin. Kerrankin oltiiä töissä, ne tuli minun työpaikalle että jos he tulee meille yöksi ( olen asiakaspalvwlussa). Ne oli jo meillä kun töistä mentiin. Olivat käyneet soittaa ovikelloa, 10v. Oli tullut koulusta ja avasi heille oven. Heillä matka on kuotenkin niin pitkä ettei he joka kuukausi käy mutta harmittaa aina kun mitään ei ilmoiteta vaikka muute mies soittelee viikoittain heille. (Miehen vanhemmat)
Sinun pitää ap olla tiukkana ja sopia asioista ennen vauvan syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Viime joulun alla anoppi kysyi voiko tulla kylään. Meillä oli niin paha työputki alla, että ei kerta kaikkiaan jaksettu. Sanottiin, että tullaan sitten porukalla käymään vaikka joulunpäivinä. No eikös se perkele kuitenkin pyyhältänyt pihaan samana päivänä nyssyköineen ja hössötyksineen. Kun sitten käytin aikani siivoillen ja yritin rentoutua makkarissa lukemalla, niin anoppi veti mahtavat herneet nenään. Soitti jouluaattona kotiin palattuaan hysteerisesti itkien (!) että miksi hän ei ole tervetullut meille. No voi V**un kakstoista.... Kuuntelisi jumalauta mitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopit on hankalia aina.
Eikä ole. Rajattomat ihmiset ovat hankalia ja joskus he ovat anoppeja.
Itsellä oikein hauska anoppi. Kysyy ja kunnioittaa mielipidettäni. Muutaman kerran piti palauttaa väkisin tungettua tavaraa takaisin palauttajalle, mutta siitäkään ei tullut riitaa.
En epäile, etteikö kauhu anoppeja oöe mutta esim. tuo lause että kumma ettei ainoan lapsensa luokse saa tulla miten haluaa... olisin parkaissut että vttu ihanko!? Kumma ettei toisen kotiin saa vaan paukata oman mielen mukaan.
Jokainen lapsi pitäköön omat vanhempansa aisoissa. Ja siinä on onnistuttuva jos haluaa parisuhteensa toimivan ja onnistuvan. Luoja tietää miten omia vanhempiani joudun selittelemään kun heidän suu käy tai kädet tekee ennen aivojaan...
Eli ap, miehenne kanssa sovitte miten teillä toimitaan ja miehesi laittaa ne rajat. Älä sinä mene siihen soppaan lusikkaa sekoittamaan, muuten olet se hirveä miniä joka karkottaa hänen lapsensa ja lapsenlapsensa. Tämä on työ jota alussa miehesi joutuu useamman kerran uusimaan, sillä rajattomat ihmiset ovat kuin rikkaruohoja, nyppää yhden pois, toisaalla jo pää pilkistää.
Eivät tällaiset ihmiset kuuntele edes niitä omia lapsiaan, yritetty on. Jos tilanne on täysin sietämätön, niin on vain katkaistava anoppiin kokonaan välit, jos haluaa olla omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:42"]
Meillä anoppi ei käy koskaan. Ei soita, ei kysele, ei ole kiinnostunut. Tyttären lapsia hoitaa mielellään, mutta pojan luokse ei suostu tulemaan, koska "ei halua olla vaivaksi". Sukujuhlissa näkee lapsenlapsia ja sanoo aina, että ei mummi oikein osaa olla teidän kanssa ja kertoo sukulaisille, että ei ne oikein ole nämä pojan lapset samalla tavalla rakkaita kuin tytön, kun ei ole pojalle tervetullut. Siihen on paha sanoa mitään vastaan.
Voisin olla anoppisi! Meillä miniä ilmoitti jo raskaudesta kertoessaan, että tämä on sitten heidän lapsi ja he päättävät, mitä tehdään eikä heille ole tulemista noin vain vauvaa katsomaan. Kunnioitin hänen ajatuksiaan ja olen pysynyt sivussa siitä lähtien (ja jo ennen sitä nähtiin max kerran kuukaudessa, vaikka asutaan samassa kaupungissa). Sukujuhlissa saan sitten kuulla, miten en hoida lapsia ja miten ne vierastaa mummia - no toki vierastaa, kun molemmat olen nähnyt ristiäisissä ja kahdesti (toisen kolmesti) synttäreillä.
Onneksi on ne tyttären lapset, joiden kanssa on saanut olla silloin, kun kaikille sopii.
Sinähän nimenomaan olisit ollut tervetullut poikasi lasten kanssa olemaan silloin, kun kaikille sopii. Mutta kun piti vetää herne nenään ja jättää kokonaan välistä, kun miniä raskaushormoneissaan halusi varmistaa, ettet tule silloin kun ei sovi. Sääli lapsia, tuntuu niistä varmasti pahalta olla isoäidilleen eriarvoisessa asemassa.
Tullu jo semmonen olo näistä palstan keskusteluista, että harvoin löytyy tasapainoista ja mukavaa anoppia.
Ja luulisi, että kaikki av-mammat osaa nyt olla parhaita anoppeja omilleen lapsilleen, lukemalla mitä virheitä anopit tekevät ja kuinka työntävät omalla käytöksellä lapsensa miniöineen pois.
Toisten rajojen kunnioittaminen on joillekin vaikeaa, jopa mahdotonta. Mun oma äitini on yksi heidänlaisistaan. Aina on ollut hänen kanssaan hankalaa, mutta ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä meni aika älyttömäksi. Me asutaan myös omakotitalossa ja ei turhaan edes soittanut ovikelloa vaan rempoi kahvasta suoraan; ellei pääovesta päässyt niin saattoi tulla talaovesta suoraan sisään. Alettiinkin pitää etuovea lukossa ihan vaan tämän takia silloin, muuten ei niin väliä kun oli iso koira talossa.
Jatkuva vauvan/lapsenhoitoon puuttuminen todella törkeästi ja kaiken näköinen hölmöily sai välit kummasti viilenemään entisestään ennen kuin pistin ne jäähylle kokonaan. Olisin toivonut asiallista keskustelua puolin ja toisin, mutta eihän viinaa pämppäävän epätasapainoisena esiintyvän ihmisen kanssa keskustella. Mistään.
Ehdottomasti voit itse kertoa asiallisesti tuntemuksistasi; kuuluu käytöstapoihin ja yleissivistykseen kunnioittaa muita ihmisiä. Ehkäpä anopillesi on muodostunut käsitys että hänen tapansa toimia on ok? Marttyyroinneista ei kannata välittää eikä varsinkaan lähteä niihin mukaan (huom, kokemusta on!) vaan ystävällisesti mutta päättäväisesti esittää oma kanta ja pitää siitä kiinni. Siitä voi tulla syyllinenkin olo itselle ja se on ihan inhimillistä. Mutta on tärkeää kertoa rajat ihmiselle joka ei niitä muuten osaa kunnioittaa. Te miehesi ja tulevan lapsenne kanssa muodostatte oman perheen ja anopin täytyy hyväksyä se ja kunnioittaa sitä. Tietenkin on aina olemassa vaihtoehto ettei hän pysty, kykene tai halua, kuten ei minunkaan äiti, ja välit menevät poikki. Siinä tapauksessa parempi niin. Rohkeutta asialliseen itsesi ilmaisuun ja onnea odotukseen <3
Vierailija kirjoitti:
Meille isovanhemmat myöskin pelmahtaa ilmoittamatta 500 km päästä. Silloin on pakko sopia omat menot toisin. Kerrankin oltiiä töissä, ne tuli minun työpaikalle että jos he tulee meille yöksi ( olen asiakaspalvwlussa). Ne oli jo meillä kun töistä mentiin. Olivat käyneet soittaa ovikelloa, 10v. Oli tullut koulusta ja avasi heille oven. Heillä matka on kuotenkin niin pitkä ettei he joka kuukausi käy mutta harmittaa aina kun mitään ei ilmoiteta vaikka muute mies soittelee viikoittain heille. (Miehen vanhemmat)
Sinun pitää ap olla tiukkana ja sopia asioista ennen vauvan syntymää.
Ap:n vauva alkaa olla kohta 5.
Eivät tuollaiset anopit muutu. Rajaton hössöttäjä säilyy rajattomana hössöttäjänä. Miehen puheet eivät yleensä tilannetta korjaa. Välirikkoja tulee väistämättä.