Lue keskustelun säännöt.
Suomen kielen kummallisuuksia
Oletteko huomanneet ilmauksia, jotka ovat järjettömiä tai vähintäänkin outoja. Itse voin luetella muutamia:
1. "Tulla äidiksi toista kertaa, tai isäksi toista kertaa". Käsittääkseni henkilöstä tulee äiti tai isä vain kerran ja toisen lapsen syntymän aikoihin hän on tätä jo valmiiksi.
2. "Puolet enemmän tai kaksi kertaa enemmän." Henkilö siis tarkoittaa tuplamäärää eli yhden kerran enemmän alkuperäiseen nähden (200-prosenttinen määrä). Puolet enemmän olisi 150- ja kaksi kertaa enemmän 300-prosenttinen määrä.
3. "Harrastaa seksiä." Onko seksi jokin harrastus? Tulee mieleen, että joku henkilö voisi ilmoittaa harrastavansa puutarhanhoitoa, pianonsoittoa ja seksiä.
Kommentit (360)
Paikannimien taivuttaminen ulko- ja sisäpaikallissijoissa on välillä ihan hatusta vedettyä. Iiro tulee Iisalmesta mutta Hanna Hankasalmelta. Helena Helsingistä mutta Tapio Tampereelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 15:26"]
Paikannimien taivuttaminen ulko- ja sisäpaikallissijoissa on välillä ihan hatusta vedettyä. Iiro tulee Iisalmesta mutta Hanna Hankasalmelta. Helena Helsingistä mutta Tapio Tampereelta.
[/quote]
Jos olet Kärsämäeltä, olet Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevasta kunnasta. Jos olet Kärsämäestä, olet eräästä kaupunginosasta Turussa.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 22:36"]
Juicehan lauloi myös monimerkityksesti masennuksestaan musta aurinko nousee.
Ja tuohon mitä tuohon ruohon vihreyteen tulee niin sillä ei ole mitään tekemistä suomen kielen kanssa, sanontahan on käännöslaina.
[/quote]
Anteeksi kovasti, mutta tähän musta-aiheeseen pitää murjaista kyseenalainen vitsi. Blondi meni lomalle Gambiaan ja kirjoitti sieltä kavereille kortin, jossa oli vain kaksi sanaa: musta tuntuu.
Miksi murteita pidetään pinnalla myös kirjoitetussa tekstissä kiivaasti, mutta kukaan (muu?) ei jaksa edes kiusallaan edes puheessa käyttää näitä kuolemankielissä olevia muotoja, vaikka nyt tämä ei Tuomaksen vaan Tuomaan ja suosikkinani n-loppuinen genetiivi: vankeinhoitolaitos, Turun Sanomain toimitus, jne.
Asti- ja mennessä-sanojen käyttö hämmentää välillä.
"Kilpailu on voimassa perjantaihin asti."
"Kaikki perjantaihin mennessä saapuneet vastaukset osallistuvat kilpailuun."
Onko viimeinen hetki osallistua kilpailuun kello 23.59 torstaina vai perjantaina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:13"]
Kuusi (puu), kuusen, kuusella
kuusi (lukusana), kuuden, kuudella
Vuori (maaston muodostelma), vuoren, vuorella
vuori (vaatteen sisäkangas), vuorin, vuorilla
[/quote]
Voin selittää tämän (toivottavasti tämä selitys ei nyt sitten haittaa jotakuta):
Kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat kaksi eri ikäistä sanaa. Kuusi (numero) on vanhempi, ja se on osallistunut erilaisiin äänteenmuutoksiin: sen alkuperäinen asu on ollut kuute, sitten kuuti ja sitten ti on vielä muuttunut si:ksi. Tuo niin sanottu ti-si-vaihtelu näkyy monissa suomen kielen sanoissa tänään ja sen takia niiden taivutuksessa näkyy vaihtelu s - t - d. Sitä en tiedä, miksi kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat osittaishomonyymisiä (eli perusmuodossa samanlaisia), eli siis onko kuusu (puu) kenties lainasana vai onko sanoilla joku yhteys. Tämä selviäisi etymologisesta sanakirjasta.
[/quote]
Sana kuusi (6) on muuttunut nominatiivissa sanan kuusi (puu) kaltaiseksi juuri ti-si-muutoksen myötä (t on muuttunut s:ksi i:n edellä). Sanojen iällä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Molemmat ovat hyvin vanhoja sanoja, tuhansia vuosia vanhoja (kuusipuuta tarkoittava luultavasti vanhempi). Sanoilla ei ole muuta yhteyttä kuin se, että ne ovat osittaisia homonyymejä.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 12:30"]
Nro 68 viestiin kommentti:
Kolme miestä juoksee -lauseessa verbi on yksikössä, koska subjekti on yksikkömuotoinen numeraali "kolme", vrt monikko "kolmet". Nuo kolme miestä juoksevat -lauseen subjekti on monikollinen pronomini "nuo", vrt yksikkö "tuo", siksi verbi monikossa.
[/quote]
Joo, tiedän tuon selitysmallin, mutta minusta tämäkin suomen rakenne olisi paljon selkeämpi, jos se selitettäisiin määräisyyden / epämääräisyyden kautta, kuten vaikka englannissa. Sääntöhän ei jää ihan tuohon...
Minun kaksi lastani ovat kotona. (=minulla ei ole enempää lapsia, lapset on siis määrätyt)
Kaksi minun lastani on kotona. (= minulla on enemmän lapsia kuin kaksi, mutta vain kaksi on kotona.)
Lapsia juoksee. (epämääräinen) vs. Lapset juoksevat. (määräinen)
Kaksi supertähteä varastivat shown. (määräinen, supertähtiä oli vain se kaksi.)
Kaksi supertähteä varasti shown. (epämääräinen, supertähtiä oli enemmänkin mutta niistä vain kaksi varasti shown)
jne.
Tällöin ei suomessakaan tarvitsisi sotkea tekijää ja subjektia miten sattuu. "Kolme on subjekti, muttei tekijä..." Vaan ne miehet lauseessa hoitavat tekemisen ja ovat substantiiveja, mutta niitä määrittää esim. lukusana tai pronomini jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:15"]
Sitä en ymmärrä, miksi vanhat sanat ilves ja kirves taipuvat eri tavalla: kukaan ei kerro nähneensä metsässä ilveen tai pilkkoneensa puita kirveksellä.
[/quote]
Suomen kielessä s-loppuiset sanat taipuvat kolmella eri tavalla, joista kaksi on nuo mainitsemasi tavat. (Lisäksi on olemassa muoto esimerkiksi totuus - totuuden). Noiden mainitsemiesi taivutustapojen välillä ei taida olla juuri logiikkaa, vaan ne ilmeisesti opitaan pikku hiljaa kieltä käyttämällä. Esimerkiksi lapset saattavatkin taivuttaa "väärän" muodon mukaisesti.
Mielestäni tässä ilmiössä vielä kummallisempaa on, että osa sanoista on ilmeisesti aikojen saatossa hypännyt taivutustyypistä toiseen: esimerkiksi Aleksis Kivi taivuttaa Seitsemässä veljeksessä nimen Tuomas --> Tuomaan. Olin siitä todella yllättynyt, sillä olen koko elämäni taivuttanut hyvän ystäväni nimen muodossa Tuomas --> Tuomaksen. Myös muut tuttavani taivuttavat nimen tähän tyyliin. Miksi nimen taivutus on muuttunut?
[/quote]
Se logiikka on kielihistoria. Sanoissa on ollut sellaisia äänteitä, joita ei enää ole. Kyse on myös siitä, että kieli muuttuu ja taivutuksissakin tulee uusia muoteja (esim. Tuomas - Tuomaan - Tuomaksen).
Sama noissa tiili-hiili-siili-viili-sanoissa: kyse on eri ikäisistä sanoista. Vanhemman sanat ovat osallistuneet äänteenmuutokseen, joka näkyy taivutuksessa, uudemmat sanat eivät.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 13:42"]
Mun suosikki on sana POKAMIESTYTTÖ. Ei välttämättä avaudu ihan heti ulkomaalaiselle.
[/quote]
En ole aikaisemmin tuota kuullut mutta aika hauska. Itsellä oli samankaltainen ongelma, kun muutin Suomeen työskentelemään tiedemiehenä, vaikka olenkin nainen.
Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen ketju ja varsinkin tykkään itsekin filologiaa opiskelleena lukea noita Suomen kieltä opiskelleiden selittäviä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsalainen kummisetäni ihmetteli, kun suomalaiset saattavat sanoa "äläpä muuta sano!" tai "sanopa muuta!" ja tarkoittaa samaa asiaa.
Suomen opiskelijana on hauska lukea näitä juttuja. Osa on kyllä niin hukassa kuin vain olla ja saattaa :) Mutta musta kiinnostavaa on just nähdä, millä tavalla ns. maallikot (eli ei-fennistit eli ihmiset, jotka eivät ole opiskelleet suomen kieltä) havainnoivat kieltä ja sen ihmeellisyyksiä ja antavat asioille selityksiä!
Ja yhden asian haluan kyllä sanoa: ei ole olemassa sellaista sanaa kuin erinlainen tai erillainen, vaan se kirjoitetaan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäpä folijohattu päähäsi äläkä saivartele! :D
Ja folijo-sanaa ei todellakaan ole olemassa!! :D Kyllä se on ihan vain folio (esim. googlettamalla ei löydy sanaa folijo, vaikka Googleen nyt ei aina luottamista olekaan...). Tässä ei päde siis sama sääntö kuin esimerkiksi sanoissa tekijä ja haltija, joista j sieltä välistä löytyypi.
t. suomen kielen opiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 14:35"]
Se logiikka on kielihistoria. Sanoissa on ollut sellaisia äänteitä, joita ei enää ole. Kyse on myös siitä, että kieli muuttuu ja taivutuksissakin tulee uusia muoteja (esim. Tuomas - Tuomaan - Tuomaksen).
[/quote]
Turun Tuomaansilta on Tuomaansilita eikä Tuomaksensilta, vaikka silta onkin vasta vuodelta 1999. Silta on saanut nimensä 1200-luvulla eläneen Piispa Tuomaan mukaan, joten siinä saattaa olla peruste nimen taivutukselle.
En muistanutkaan, että Tuomaansiltakin notkahti rakennusvaiheessaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomaansilta Notkahtelevat sillat ovat uusi Turun tauti? :D
No juu, minä olen jopa valmistunut maisteriksi suomen kieli pääaineenani, mutta eniten olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset käytännössä kieltä käyttävät (en siitä miten pitäisi), joten tällaiset keskustelut ovat kiinnostavia. Norsunluutorniin ei kannata piiloutua. Kieli muuttuu koko ajan ja kimmoke muutoksiin tulee juuri ihan taviksilta puhujilta, ei tutkijoilta.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:13"]
Kuusi (puu), kuusen, kuusella
kuusi (lukusana), kuuden, kuudella
Vuori (maaston muodostelma), vuoren, vuorella
vuori (vaatteen sisäkangas), vuorin, vuorilla
[/quote]
Voin selittää tämän (toivottavasti tämä selitys ei nyt sitten haittaa jotakuta):
Kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat kaksi eri ikäistä sanaa. Kuusi (numero) on vanhempi, ja se on osallistunut erilaisiin äänteenmuutoksiin: sen alkuperäinen asu on ollut kuute, sitten kuuti ja sitten ti on vielä muuttunut si:ksi. Tuo niin sanottu ti-si-vaihtelu näkyy monissa suomen kielen sanoissa tänään ja sen takia niiden taivutuksessa näkyy vaihtelu s - t - d. Sitä en tiedä, miksi kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat osittaishomonyymisiä (eli perusmuodossa samanlaisia), eli siis onko kuusu (puu) kenties lainasana vai onko sanoilla joku yhteys. Tämä selviäisi etymologisesta sanakirjasta.
[/quote]
Sana kuusi (6) on muuttunut nominatiivissa sanan kuusi (puu) kaltaiseksi juuri ti-si-muutoksen myötä (t on muuttunut s:ksi i:n edellä). Sanojen iällä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Molemmat ovat hyvin vanhoja sanoja, tuhansia vuosia vanhoja (kuusipuuta tarkoittava luultavasti vanhempi). Sanoilla ei ole muuta yhteyttä kuin se, että ne ovat osittaisia homonyymejä.
[/quote]
No niinhän mä kirjoitin, että kyse on ti-si-vaihtelusta.
Tarkistin: kuusi (numero) on kantauralissa *kutte~*kuute, kuusi (puu) taas *kuse.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 17:33"]
Ruotsalainen kummisetäni ihmetteli, kun suomalaiset saattavat sanoa "äläpä muuta sano!" tai "sanopa muuta!" ja tarkoittaa samaa asiaa.
[/quote]
Eikö ruotsiksi voi sitten sanoa kuten englanniksi? "Tell me about it" samalla äänensävyllä kuin hiukan kyllästynyt "sanopa muuta" ainakin toimii. "Beretta mer om det" otetaan ihan kirjamellisesti?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 17:33"]
Ruotsalainen kummisetäni ihmetteli, kun suomalaiset saattavat sanoa "äläpä muuta sano!" tai "sanopa muuta!" ja tarkoittaa samaa asiaa.
[/quote]
Eikö ruotsiksi voi sitten sanoa kuten englanniksi? "Tell me about it" samalla äänensävyllä kuin hiukan kyllästynyt "sanopa muuta" ainakin toimii. "Beretta mer om det" otetaan ihan kirjamellisesti?
[/quote]
idea taisi tässä oll se, että "sanopa muuta" ja "älä muuta sano" ovat vastakohtaisia ilmauksia. Toisessa kielletään puhumasta lisää ja toisessa yllytetään puhumaan. Ja silti niitä käytetään samassa asiayhteydessä, kun juttukaveri on osunut naulan kantaan sanomisissaan.
Innostunut sonni