Lue keskustelun säännöt.
Suomen kielen kummallisuuksia
Oletteko huomanneet ilmauksia, jotka ovat järjettömiä tai vähintäänkin outoja. Itse voin luetella muutamia:
1. "Tulla äidiksi toista kertaa, tai isäksi toista kertaa". Käsittääkseni henkilöstä tulee äiti tai isä vain kerran ja toisen lapsen syntymän aikoihin hän on tätä jo valmiiksi.
2. "Puolet enemmän tai kaksi kertaa enemmän." Henkilö siis tarkoittaa tuplamäärää eli yhden kerran enemmän alkuperäiseen nähden (200-prosenttinen määrä). Puolet enemmän olisi 150- ja kaksi kertaa enemmän 300-prosenttinen määrä.
3. "Harrastaa seksiä." Onko seksi jokin harrastus? Tulee mieleen, että joku henkilö voisi ilmoittaa harrastavansa puutarhanhoitoa, pianonsoittoa ja seksiä.
Kommentit (360)
Jos kuukausi, kuten joulukuu vaihtuu keskiviikkona tai torstaina, onko kyseinen viikko marraskuun viimeinen vai joulukuun ensimmäinen?
Itse olen käsittänyt, että iltapäivä on kolmesta kuuteen, mutta jotkut ajattelevat sen alkavan jo kahdeltatoista. Mielestäni on loogista, että päivä alkaa yhdeksältä, kestää yhdeksän tuntia ja jakaantuu kolme tuntia kestäviin aamu-, keski- ja iltapäivään. Niinhän yökin alkaa yhdeksältä ja jakaantuu kolmetuntisiin ilta-, keski- ja aamuyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 17:33"]
Ruotsalainen kummisetäni ihmetteli, kun suomalaiset saattavat sanoa "äläpä muuta sano!" tai "sanopa muuta!" ja tarkoittaa samaa asiaa.
[/quote]
Eikö ruotsiksi voi sitten sanoa kuten englanniksi? "Tell me about it" samalla äänensävyllä kuin hiukan kyllästynyt "sanopa muuta" ainakin toimii. "Beretta mer om det" otetaan ihan kirjamellisesti?
[/quote]
idea taisi tässä oll se, että "sanopa muuta" ja "älä muuta sano" ovat vastakohtaisia ilmauksia. Toisessa kielletään puhumasta lisää ja toisessa yllytetään puhumaan. Ja silti niitä käytetään samassa asiayhteydessä, kun juttukaveri on osunut naulan kantaan sanomisissaan.
[/quote]
Sitähän minä juuri tarkoitin. Suora kielto nyt varmaan ymmärretään kielessä kuin kielessä, mutta eikö vastakohtaa sitten ruotsiksi ymmärretä kuten suomessa ja englannissa?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 09:13"]
Kuusi (puu), kuusen, kuusella
kuusi (lukusana), kuuden, kuudella
Vuori (maaston muodostelma), vuoren, vuorella
vuori (vaatteen sisäkangas), vuorin, vuorilla
[/quote]
Voin selittää tämän (toivottavasti tämä selitys ei nyt sitten haittaa jotakuta):
Kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat kaksi eri ikäistä sanaa. Kuusi (numero) on vanhempi, ja se on osallistunut erilaisiin äänteenmuutoksiin: sen alkuperäinen asu on ollut kuute, sitten kuuti ja sitten ti on vielä muuttunut si:ksi. Tuo niin sanottu ti-si-vaihtelu näkyy monissa suomen kielen sanoissa tänään ja sen takia niiden taivutuksessa näkyy vaihtelu s - t - d. Sitä en tiedä, miksi kuusi (numero) ja kuusi (puu) ovat osittaishomonyymisiä (eli perusmuodossa samanlaisia), eli siis onko kuusu (puu) kenties lainasana vai onko sanoilla joku yhteys. Tämä selviäisi etymologisesta sanakirjasta.
[/quote]
Sana kuusi (6) on muuttunut nominatiivissa sanan kuusi (puu) kaltaiseksi juuri ti-si-muutoksen myötä (t on muuttunut s:ksi i:n edellä). Sanojen iällä ei ole tässä tapauksessa merkitystä. Molemmat ovat hyvin vanhoja sanoja, tuhansia vuosia vanhoja (kuusipuuta tarkoittava luultavasti vanhempi). Sanoilla ei ole muuta yhteyttä kuin se, että ne ovat osittaisia homonyymejä.
[/quote]
No niinhän mä kirjoitin, että kyse on ti-si-vaihtelusta.
Tarkistin: kuusi (numero) on kantauralissa *kutte~*kuute, kuusi (puu) taas *kuse.
[/quote]
Ymmärsin edellisestä viestistäsi, että perustelit asiaa sanojen ikäerolla (jolla ei siis ole mitään merkitystä tässä tapauksessa, koska molemmat sanat ovat hyvin vanhoja, ti-si-muutosta paljon vanhempia). Teknisesti ottaen lukusana kuusi voidaan palauttaa suomalais-ugrilaiseen kantakieleen, puunnimi taas kantauraliin.
Ihastun, rakastun. Ihasteleminen, rakasteleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Kivaa asiaa.
Aattoisin isi ottaa. Lukekaapa lopusta alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palindromit eivät kyllä ole ainoastaan suomen kielen ilmiö.
Tämä on nyt vähän ohis, mutta vihaan käskyjä joissa on monta merkitystä.
Esim jossain on kyltti "varo putoavia kiviä" tarkoittaako se että voi mennä varovasti eteenpäin, kääntyä takaisin vai suojata päätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 12:15"]
hääyöaie
Riiuuyöaie lyö tämän!
[/quote]
Me ollaan varastettu tsekkien ja slovakkien kaikki vokaalit: http://fi.wikipedia.org/wiki/Str%C4%8D_prst_skrz_krk
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 15:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:31"]
meri - merta - meressä ja veri - verta - veressä (eikä mertä tai vertä) vaikka kieli - kieltä - kielessä, sieni - sientä - sienessä
En ole löytänyt kirjallisuudesta selitystä tuohon vokaaliharmonian poikkeukseen noissa kahdessa sanassa.
[/quote]
Kaikista yksinkertaisin selitys tälle on se, että sekä e että i ovat etuvokaaleja (e, i, y, ä, ö), ja kun niitä on jo kaksi yhdessä sanassa, loppuosakin päättyy etuvokaaliin : )
Etu- ja takavokaaleilla voi monia "kummallisuuksia" täältäkin selittää. Lähes kaikissa sanoissa kun on vain toisia - eli siis esimerkiksi miksi sana "yöllä" ei voisi olla "yölla".
[/quote]
Ei siinä olekaan mitään kummallista, että useimmat taivutusmuodot päättyvät etuvokaaliin. Sääntö nimittäin sanoo, että jos sanavartalossa on vain e:tä tai i:tä, niin taivutuspäätteessä on etuvokaali. Kummallista on se, että partitiivimuodoissa merta ja verta on takavokaali ja ne siis muodostavat poikkeuksen säännöstä - ja toisin kuin yleensä, tälle poikkeukselle ei ole kukaan vielä pystynyt esittämään kielihistoriallista selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksijä keksi keksin. Keksittyään keksin, keksijä keksi keksin keksityksi.
Hilja sanoi Hiljalle hiljaa. Hilja sanoi niin hiljaa, ettei Hilja huomannut kuinka hiljaa Hilja sanoi Hiljalle hiljaa.
Mailma on hämäläinen murremuoto, Pohjantähti-trilogiasta bongattavissa. Se on minusta jotenkin herttainen, käytän joskus tekstissäkin vaikka hyvin tiedän oikean muodon. En ole se ketä lainasit.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 13:28"]Maailma on hieno yhdyssana, maa ja ilma.[/quote]
Joo, toisin kuin äitini käyttämä maalima...
[/quote]
Mun mies kirjottaa mulle aina (silloin kun se siis hempeäksi ryhtyy) tekstiviesteihin "Olet mailman rakkain". Söpöähän tuo on ja ihanaa, mutta oon silti yrittänyt opettaa sille, että se sana ei ole mailma vaan maailma. Sitten, kun se joskus muistaa vielä oikeinkirjotuksenkin, niin viestin koko sanomakin tuntuu herttaisemmalta <3 se osoittaa mulle, että se rakastaa niin paljon, että on koittanu ottaa mun opit tosissaan :)
[/quote]
Onko miehesi vajaamielinen?
[/quote]
Viimeinen kommentti aika ala-arvoinen? Ei oikeinkirjoitus ole aina niin itsestään selvä asia. Maailma-sana kuulostaa puhuttaessa usein siltä kuin siinä olisi vain yksi a.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverit kävivät kahvilla ja minä kävin kusella.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 09:48"]
Työkaverit kävivät kahvilla ja minä kävin kusella.
[/quote]
Ja mun mopo käy bensalla.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 21:52"]
Tuo "puolet enemmän" ei ole kummallisuus, vaan ilmaus jota ajattelemattomat käyttävät väärin. Itse sanon puolet enemmän vain silloin kun tarkoitan puolet enemmän. Kaksi kertaa enemmän tosiaan sanotaan silloin kun tarkoitetaan kaksinkertaista määrää, hyvä huomio.
[/quote]
Niin, paitsi että kaksi kertaa enemmän on jo kolminkertainen määrä.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 01:00"]
Juicen biisi ryvetetty kyyhkynen, jossa lauletaan : läpi tulen ja jään. Mutta kumpaakohan tossa tarkotetaan?
[/quote]
Juicen Kielipäästä:
Sea on meri englanniksi,
ei, vaan kyllä espanjaksi
Eikä tuo tietenkään toimi kirjoitettuna.
Kyseessä eivät oole substantiivit "tuli" ja "jää" vaan verbit "tulla" ja "jäädä". Juicella oli tuo ainutlaatuinen tapa käyttää suomen kielen synonyymisanoja.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 12:30"]
Nro 68 viestiin kommentti:
Kolme miestä juoksee -lauseessa verbi on yksikössä, koska subjekti on yksikkömuotoinen numeraali "kolme", vrt monikko "kolmet". Nuo kolme miestä juoksevat -lauseen subjekti on monikollinen pronomini "nuo", vrt yksikkö "tuo", siksi verbi monikossa.
[/quote]
Joo, tiedän tuon selitysmallin, mutta minusta tämäkin suomen rakenne olisi paljon selkeämpi, jos se selitettäisiin määräisyyden / epämääräisyyden kautta, kuten vaikka englannissa. Sääntöhän ei jää ihan tuohon...
Minun kaksi lastani ovat kotona. (=minulla ei ole enempää lapsia, lapset on siis määrätyt)
Kaksi minun lastani on kotona. (= minulla on enemmän lapsia kuin kaksi, mutta vain kaksi on kotona.)
Lapsia juoksee. (epämääräinen) vs. Lapset juoksevat. (määräinen)
Kaksi supertähteä varastivat shown. (määräinen, supertähtiä oli vain se kaksi.)
Kaksi supertähteä varasti shown. (epämääräinen, supertähtiä oli enemmänkin mutta niistä vain kaksi varasti shown)
jne.
Tällöin ei suomessakaan tarvitsisi sotkea tekijää ja subjektia miten sattuu. "Kolme on subjekti, muttei tekijä..." Vaan ne miehet lauseessa hoitavat tekemisen ja ovat substantiiveja, mutta niitä määrittää esim. lukusana tai pronomini jne.
[/quote]
Onko se jotenkin haitallista, että pienellä sanajärjestyksen muuntelulla saa aikaan merkityseroja? Vastaavia eroja on englannissakin, mutta toiskielinen ei niitä vain ymmärrä tai osaa itse käyttää.
Ihmisten kielitaito vaihtelee jopa äidinkieltä käytettäessä. Osa osaa käyttää kieltä vivahteikkaammin kuin toiset ja ne toiset taas eivät sitten ymmärrä, miksi sanottava on muotoiltu tarpeettoman hienostuneesti. Se ei liene kuitenkaan todellinen ongelma, ellei siitä sellaista tehdä.
Ei toisen kielen rakenteiden käyttö mitenkään selvennä kieltä, vaan pikemminkin päinvastoin.
Jos kuukausi, kuten joulukuu vaihtuu keskiviikkona tai torstaina, onko kyseinen viikko marraskuun viimeinen vai joulukuun ensimmäinen?
Itse olen käsittänyt, että iltapäivä on kolmesta kuuteen, mutta jotkut ajattelevat sen alkavan jo kahdeltatoista. Mielestäni on loogista, että päivä alkaa yhdeksältä, kestää yhdeksän tuntia ja jakaantuu kolme tuntia kestäviin aamu-, keski- ja iltapäivään. Niinhän yökin alkaa yhdeksältä ja jakaantuu kolmetuntisiin ilta-, keski- ja aamuyöhön.