Lue keskustelun säännöt.
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja olo aivan hirveä :(
17.10.2013 |
Saisinko täältä vertaistukea? Olen niin yksin tän sairauden kanssa :(
Vajaatoiminta todettiin n. puoli vuotta sitten ja nyt on Thyroxin annostusta säädelty pari kertaa ja nyt kun annostusta nostettiin tuntuu kuin olisin jotenkin pihalla kaikesta. Normaali lauseenmuodostus on välillä vaikeaa ja jännitän jos joudun puhumaan vieraiden ihmisten kanssa.
Tuntuu että en osaa mitään tai että esim. ruuanlaitossa pitää kovasti miettiä mitä pitää tehdä seuraavaksi tai laskuja maksaessa pitää tarkistaa monta kertaa meneekö nyt oikein.
Olen koko ajan alakuloinen ja itku tulee helposti, normaalisti ei.
Osaisiko joku sanoa onko tämä normaalia ja menee ohi kun lääkitys saatu kohdilleen? Tämänkin viestin kirjoittamiseen meni kauan koska jatkuvasti tulee kirjoitusvirheitä koska kädet ikäänkuin puutuu tai ei ole voimia ja en osaa keskittyä ja olo tuntuu todella epävarmalta.
Toivottavasti joku jaksoi lukea ja tarjoaa edes sympatiaa jos ei muuten osaa neuvoa tai auttaa :(
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:00"]
Mulla kans aloitettiin lääkitys helmikuussa, annostusta nostettu pari kertaa siten, että nyt syön 4x0,1 mg + 3x0,1 mg viikossa ja LISÄKSI l-tyrosiinia joka päivä. Nyt alkaa olo olla jo virkeämpi, hiuksia ei lähde enää ja mieliala on parantunut. Tuntuu että elämä alkaa voittamaan.
[/quote]
Korjaan, 4x2x0,1 mg + 3x0,1 mg
[/quote]
Jänniä nämä ihmisten väliset erot. Mulla ei ole kilpirauhasta lainkaan ja silti annos on vain päivittäin 0,1 mg + 25 mikrogrammaa. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:00"]
Mulla kans aloitettiin lääkitys helmikuussa, annostusta nostettu pari kertaa siten, että nyt syön 4x0,1 mg + 3x0,1 mg viikossa ja LISÄKSI l-tyrosiinia joka päivä. Nyt alkaa olo olla jo virkeämpi, hiuksia ei lähde enää ja mieliala on parantunut. Tuntuu että elämä alkaa voittamaan.
[/quote]
Korjaan, 4x2x0,1 mg + 3x0,1 mg
[/quote]
Jänniä nämä ihmisten väliset erot. Mulla ei ole kilpirauhasta lainkaan ja silti annos on vain päivittäin 0,1 mg + 25 mikrogrammaa. Ohis.
[/quote]
Juu ja silti tuntuu että annos voisi olla isompikin. Todennäköisesti sitä nostetaankin taas marraskuussa. Harmi vaan, että lääkäri vaihtuu tässä välissä =(
Joillakin kilpirauhaspotilailla syntyy myös ongelmia gluteenin käsittelyssä. Voisit hyvin olla viikon tai kaksi ilman gluteenia ja katsoa alkaako ravinto imeytyä paremmin ja turvotukset laskea. Joillekin suositellaan myös maidon eliminointia ruokavaliosta (siis kaikkien maitoa sisältävien tuotteiden).
Googlasin lisämunuaisen uupumuksen ja itku tuli. Taas. Melkein kaikki luetellut oireet täsmäävät minuun. En löytänyt nopeasti (lue:hermoja raastavan hitaasti) luettuna keinoa millä sitä hoidetaan. Tietääkö joku?
Kiitos vastauksista, helpottaa kun täältä löytyy vertaistukea. Lähipiirille olen kyllä kertonut sairaudesta ja yrittänyt selittää että siitä tämä mun "hitaus" johtuu ja kaikki vaan sanoo että "Kyllä se siitä kun saadaan lääkitys kohdalleen". Joo tiedän sen mutta ei nuo sanat auta kun painin näin raskaiden oireiden kanssa :( t.ap
Millanen se hyvä olo sitten on? Voiko oikeasti muuttua laiskasta ja masentuneesta iloiseksi ja pienistä asioista nauttivaksi? Mitä jos viitearvot kohillaan, mutta kaikki oireet - annettu sitten arvauskeskuksesta masislääkettä,joka ei auta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vinkkasin tuosta ongelmasta, mutta en muista asiasta nyt tarpeeksi. Ehkä kortisonilääkityksellä (?). Mutta myös ihan vaan aika auttaa. Olen itse ollut kaksi vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa. Kun annat elimistöllesi aikaa toipua, se tokenee kyllä itsestäänkin - ainakin jossain määrin. Älä puske itseäsi tahdonvoimalla vaan ole lempeä ja pidä itseäsi toipilaana ja tee vain itseäsi vahvistavia asioita esim. raitista ilmaa, laadukasta ravintoa, lepoa jne.
Kortisolitasoja voi myös mittautaa, katso www.mdd.fi. Saat siis halutessasi faktatietoa kortisolituotannostasi.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:28"]
Millanen se hyvä olo sitten on? Voiko oikeasti muuttua laiskasta ja masentuneesta iloiseksi ja pienistä asioista nauttivaksi? Mitä jos viitearvot kohillaan, mutta kaikki oireet - annettu sitten arvauskeskuksesta masislääkettä,joka ei auta yhtään.
[/quote]
Minäkin haluaisin tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaava ja hyvä lääkäri hoitaa potilaan oireita pois lääkityksellä, vaati se minkä annostuksen tahansa, eikä tuijota mitään veriarvoja orjallisesti. Voi olla hyvin erilaisia annoksia tapauskohtaisesti.
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:28"]
Millanen se hyvä olo sitten on? Voiko oikeasti muuttua laiskasta ja masentuneesta iloiseksi ja pienistä asioista nauttivaksi? Mitä jos viitearvot kohillaan, mutta kaikki oireet - annettu sitten arvauskeskuksesta masislääkettä,joka ei auta yhtään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:33"]
Ap, vinkkasin tuosta ongelmasta, mutta en muista asiasta nyt tarpeeksi. Ehkä kortisonilääkityksellä (?). Mutta myös ihan vaan aika auttaa. Olen itse ollut kaksi vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa. Kun annat elimistöllesi aikaa toipua, se tokenee kyllä itsestäänkin - ainakin jossain määrin. Älä puske itseäsi tahdonvoimalla vaan ole lempeä ja pidä itseäsi toipilaana ja tee vain itseäsi vahvistavia asioita esim. raitista ilmaa, laadukasta ravintoa, lepoa jne.
Kortisolitasoja voi myös mittautaa, katso www.mdd.fi. Saat siis halutessasi faktatietoa kortisolituotannostasi.
[/quote]
"Älä puske itseäsi tahdonvoimalla vaan ole lempeä ja pidä itseäsi toipilaana ja tee vain itseäsi vahvistavia asioita...." Nämä sanat kolahti, taidat todellakin tietää mitä minä käyn läpi. Olen nimenomaan pakottanut itseni olemaan normaali ja reipas koska eihän tämä kuolemanvakava sairaus ole ja tuntuu että moni todellakin ajattelee minun olevan vain laiska koska en ole sairaalan pedissä makaamassa.
Onko minulla todellakin "lupa" olla toipilas, eikö minun olekkaan pakko jaksaa? t.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:33"]
Ap, vinkkasin tuosta ongelmasta, mutta en muista asiasta nyt tarpeeksi. Ehkä kortisonilääkityksellä (?). Mutta myös ihan vaan aika auttaa. Olen itse ollut kaksi vuotta sitten samankaltaisessa tilanteessa. Kun annat elimistöllesi aikaa toipua, se tokenee kyllä itsestäänkin - ainakin jossain määrin. Älä puske itseäsi tahdonvoimalla vaan ole lempeä ja pidä itseäsi toipilaana ja tee vain itseäsi vahvistavia asioita esim. raitista ilmaa, laadukasta ravintoa, lepoa jne.
Kortisolitasoja voi myös mittautaa, katso www.mdd.fi. Saat siis halutessasi faktatietoa kortisolituotannostasi.
[/quote]
"Älä puske itseäsi tahdonvoimalla vaan ole lempeä ja pidä itseäsi toipilaana ja tee vain itseäsi vahvistavia asioita...." Nämä sanat kolahti, taidat todellakin tietää mitä minä käyn läpi. Olen nimenomaan pakottanut itseni olemaan normaali ja reipas koska eihän tämä kuolemanvakava sairaus ole ja tuntuu että moni todellakin ajattelee minun olevan vain laiska koska en ole sairaalan pedissä makaamassa.
Onko minulla todellakin "lupa" olla toipilas, eikö minun olekkaan pakko jaksaa? t.Ap
[/quote]
Sinä todellakin voit olla tosi kipeä ja tosi kauan, jos nyt pakotat itseäsi. Anna itsellesi, kehollesi ja mielellesi aikaa korjata itse itseään. Kaikki stressi ja pakottaminen pahentaa asiaa. Voisit myös tutustua noihin Kaisa Jaakkolan kirjoihin (uusi bloggaaja tällä palstalla). Hänellä on ollut samantapaisia juttuja ja hän on perehtynyt niihin tosi syvälle.
Hali!
Pitkäkestoisen stressin jälkeen palautuminen kestää. Itselläkin stressin jälkeen todett. kilpir.vajaatoiminta. Itse tunnistin olossani myös tuon lisämumuaisuupumuksen. Nyt kilpir.lääk. on ollut vuoden. Minulla on nyt ollut mahdollisuus levätä enemmän (olen eläkkeellä). Nyt vasta tuntuu, että voimavarat ovat plus-merkkisiä. Kun on kauan riistänyt itseään, kestää, ennen kuin tasapaino palautuu.
Pieni jodilisä ei ole pahitteeksi, sitä saa esim. Kelpamax-tableteista, ei yliannosta ottaen vaan ohjeen mukaan. Seleeni myös tärkeä. Pieni, kevyehkö liikunta virkistää kilpirauhasta, mutta ei saa rehkiä ja täytyy pitää lepopäiviä.
Sitten täytyy kääntää se huolehtiminen, välittäminen ja rakastaminen välillä itseen päin eikä aina vain toisiin ihmisiin. Pienennä omaa vastuunottoasi ja anna vastuuta toisille, jos he ikänsä ja terveytensä puolesta siihen pystyvät. Sinun ei tarvitse kantaa yksin koko vastuuta, esim. perheessä ja suvussa.
Aikaa menee toipumiseen, mutta kyllä se kirkas päiväkin koittaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23&24 KIITOS!! Taas on kyyneleet silmissä MUTTA hymy huulilla! Säilytän tämän ketjun ja aion lukea sen aina kun tuntuu että kaikki kaatuu.
Tämän kun luin niin tuntui että oikeasti tunnet minut!
"Sitten täytyy kääntää se huolehtiminen, välittäminen ja rakastaminen välillä itseen päin eikä aina vain toisiin ihmisiin. Pienennä omaa vastuunottoasi ja anna vastuuta toisille, jos he ikänsä ja terveytensä puolesta siihen pystyvät. Sinun ei tarvitse kantaa yksin koko vastuuta, esim. perheessä ja suvussa."
Sain tästä ketjusta juuri sitä voimaa mitä varovasti toivoinkin <3 t.Ap
Minä suosittelisin lääkityksen lisäksi käyntiä hyvän homeopaatin vastaanotolla. Lisäksi esim. kuuri seleeniä tukee kilpirauhasen toimintaa. Seleeniä saa luonnollisesti myös Para pähkinöistä, joita ei tarvitse syödä kuin 2-3/pvä. Itse otin lisäksi kromia, jodia (merilevä tableteista) ja lisäksi reilusti d-vitamiinia.
Minulla olo vähitellen (4kk aikana) kohentunut näillä konsteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 19:33"]
[/quote]
Olen nimenomaan pakottanut itseni olemaan normaali ja reipas koska eihän tämä kuolemanvakava sairaus ole ja tuntuu että moni todellakin ajattelee minun olevan vain laiska koska en ole sairaalan pedissä makaamassa.
Onko minulla todellakin "lupa" olla toipilas, eikö minun olekkaan pakko jaksaa? t.Ap
[/quote]
Moni ei ymmärrä kilpirauhasen vajaatoimintaa sairautena ollenkaan, eikä ymmärrä että oireita on monenlaisia, toisilla erilaiset ja eritasoiset. On vain typeryyttä joltakulta vähätellä ihmisen jaksamista joka on sairas, sillä ihan oikea diagnosoitu sairaushan tuo on. Ja oireet ovat faktatietoa, suurella osalla esimerkiksi on väsymystä ja aineenvaihdunta hidastuu, itselläni tulivat myös kuukautishäiriöt (aiemmin säännölliset aina) ja hiukset harvenneet sekä ummetusta on, vatsa toimii hitaasti. Väsymys itselläni se pahin ollut, se on kurjaa kun olo on väsynyt ja vetämätön, ei vaan jaksa, tehdä edes aina niitä kivoja juttuja joita haluaisi tehdä.
Jotkut typerät ihmiset saattavat vähätellä toisten sairauksia, mutta kuinka monelle muulle sairaalle joku sanoisi olevan laiska, vain koska ei ole sairaalassa. Jos joku näin ajattelee niin ei voi olla kyllä älykäs saati empaattinen ihminen. Jos et jaksa, et jaksa ja sinulla on lupa olla jaksamatta. Olen valitettavasti huomannut omastakin lähipiiristäni saman asian, on aikanaan ihmetelty miksi en ole töissä tai hakenut aktiivisesti töitä.... Niin, ehkä siksi kun nukuin päivälläkin ja ajatus kulki hitaalla, välillä roskien vientikin tuntui voimat vievälle. Miksiköhän sitä oletetaan että sairaus ei vaikuta mitenkään (ei toki kaikilla sen kummemmin oireita aina tulekaan) ja että ihminen olisi täysin terve ja täysin toimintakykyinen sairaana? Se on käsittämätöntä vaan nuo ihmisten asenteet, sellaiset ajatukset kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Kannattaa alkaa tekemään kävelylenkkejä, jättää vilja- ja maitotuotteet vähemmälle ja katsoa muuttuuko olo, ottaa vitamiineja ja vältellä ruoka-aineita jotka saattavat sairausta pahentaa. Ottaa se asenne että minulla on sairaus joka ei ole omaa syytäni ja minulla on lupa myös olla jaksamatta. Rakastaa itseään ja olla stressaamatta muista. Mitä luin lisämunuaisen uupumuksesta, niin jossain muistaakseni kehoitettiin välttämään jonkin aikaa seuraa joka lisää stressiä. Eli jos joku aiheuttaa pahaa mieltä tökeröillä ajatuksillaan, ottaa lomaa sellaisista ihmisistä jotta saa oman mielensä mahdollisimman keveäksi. Sillä se pahin stressi lähtee sieltä päänsisältä. Voi fyysisestikin kuormittaa itseään, mutta usein fyysisen tekemisen sijasta ne ajatukset päässä on ne jotka stressaa. Voimia sinulle, vaikka tämä ei kuolemantauti olekaan niin silti vaikuttaa jaksamiseen ja olotilaan. Toivottavasti saat oikean lääkityksen ja olon paremmaksi:)
Kiitos 27. Sanasi merkitsee todella paljon :) Voimia myös sinulle <3 Huomenna aion "luvan kanssa" toipua, käyn kävelyllä, nukun päiväunet, syön jotain terveellistä ja ehkä myös epäterveellistä (suklaata :) Helpotti todella paljon kun sain avautua teille ja tajusin että minulla on ihan oikeasti lupa olla väsynyt eikä ole pakko jaksaa. Tästä ketjusta on varmasti apua myös muille saman sairauden kanssa painiville. t.Ap
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 22:23"]
Kiitos 27. Sanasi merkitsee todella paljon :) Voimia myös sinulle <3 Huomenna aion "luvan kanssa" toipua, käyn kävelyllä, nukun päiväunet, syön jotain terveellistä ja ehkä myös epäterveellistä (suklaata :) Helpotti todella paljon kun sain avautua teille ja tajusin että minulla on ihan oikeasti lupa olla väsynyt eikä ole pakko jaksaa. Tästä ketjusta on varmasti apua myös muille saman sairauden kanssa painiville. t.Ap
[/quote]
Kiva kuulla ja kiitos toivotuksesta:) Suunnitelmasi kuulostaa hyvälle, tekee varmasti kelle tahansa välillä hyvää vähän pysähtyä vaikka ei olisikaan "pakko" ja antaa itselleen lupa hengähtää. Aina ei ole pakko jaksaa, vaan saa ottaa aikaa ihan vain itselle ja omalle hyvinvoinnilleen, se ei ole syntiä vaan satsaus omaan jaksamiseen:) Kannattaa kuunnella sitä omaa olotilaa, varmasti olosi alkaa ajan kanssa kohenemaan ja piristymään kun saat oikean lääkityksen, tsemppiä jatkoon:) Tiedän itsekin mitä kamppailua vajiksen kanssa eläminen on, joten siksi ärsyttää joidenkin ihmisten tuomitsevuus mitä itsekin sain aikanani osakseni pahimpana väsymysjaksona... Ei vaan kannata välittää, vaan antaa piutpaut ja nauttia elämästä omilla ehdoillaan, kyllä se valoisuus sieltä vielä olotilaan tulee:) Suorittamaan ehtii kyllä myöhemminkin, pääasia että keskittyy tekemään olosta mahdollisimman hyvän sairauden ehdoilla. Hyvää alkavaa talvea sinulle:)
Mulla taas lääkityksen myötä löysä vatsa muuttumassa kovemmaksi, ei hyvä pukamien kannalta.
t: se hevoskuuria vetävä
AP tässä. Sain nukuttua hyvin, 11tuntia(!!?), kävin kävelyllä ja söin minihiilarileipää paahtoleivän sijaan ja vielä ajattelin lähteä ostamaan lisäravinteita joita täällä moni suositteli. Olo edelleen kipeä ja hutera mutta nyt kun jaoin tämän asian teidän kanssa ja sain tukea niin uskon että kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu :)
Kiitos vielä kaikille vastanneille ja lisääkin olisi kiva lukea :)
Semmonen muistutus vielä, että ei suositella mitään rajuja dieettejä myöskään. Esim. mitään rajua karppausta tai kaloreiden leikkaamista isosti. Se vaan saa elimistön entistä isompaan stressiin. Ne mahdolliset kilot ja turvotukset hävivävät sitten aikanaan muutenkin helpommin.
Hyvää viikonloppua!
Joillain toimii luonnollinen lääke, esim Armour Thyroid paremmin, vaatii vaan päästä asiantunteville erikoislääkärille ennenkuin siihen päästään usein.
Todella tärkeä osa on kaikilla lisäravinteilla joita tarvitaan paljon: D-, E- ja B- vitamiinit, omega-rasvahapot, sinkkI, seleeni, hyvin imeytyvä rauta, riittävästi jodia ruokasuolassa jne.
Ja tuo L-tyrosiini voi joillain auttaa, kuten monet muutkin antioksidantit, hivenaineet ja hyvänlaatuinen ruoka, karsien pois taas kilpirauhasta haittaavia ruoka-aineita.
Vajaatoiminnalla on säännönmukaisesti puutetta ja vajausta kaikesta koska imeytyminen ja aineenvaihdunta toimii hyvin vajaalla kapasiteetilla. Pitkä ja aikaa vievä prosessi löytää se hyvä olo, mutta toki kaiken vaivannäön arvoista.