Pitääkö toisen lapsia rakastaa?

Ei pidä, mutta ei kai kukaan ole noin tyhmä että menee moista ääneen sanomaan?

siis munkin mielestä ihan järkyttävää että olet mennyt sanomaan noin. Eikö miehesi sitten kuulu rakastaa sinun lapsia... kuulostat todella julmalta.

Minäkään en nyt oikein tajunnut tätä aloitusta. Siis missä tilanteessa, ja miksi, herranjumala nainen, menit sanomaan tällaista?  Miksi halusit loukata miestä ja hänen lapsiaan? Oliko teillä riita jossa olit alakynnessä ja löit siksi vyön alle vai mitä tapahtui?

Minä en muuten sitä paitsi usko, että et rakastaisi noita lapsia. Et ehkä rakasta heitä kuten omiasi, mutta kuitenkin jollain tasolla rakastat, jos kerran pidät heistä ja olet kiintynyt heihin. Eihän miehesikään  rakasta poikiasi yhtä paljon kuin omia lapsiaan, mutta hän on ehkä riittävän fiksu pitämään suunsa kiinni.

Tyhmä olet tosiaan.

Turha sitten parkua täällä kun miestäkään ei enää omat lapsesi kiinnosta. Olisiko kannattanut pysyä ihan yksinhuoltajana.

Mies kysyi että "ketä sinä rakastat" luettelin sitten hänet ja lapseni ja vanhempani, sitten hän kysyi että etkö rakasta minun lapsiani, vastasin hänelle rehellisesti että "pidän ja välitän heistä todella paljon mutta en koe että rakastaisin heitä kuten omiani". En koe tarvetta valehdella että rakastaisin hänen lapsiaan jos en niin tunne, ja minusta on todella naurettavaa vaatia edes tuollaista. Riita kuitenkin äityi siihen pisteeseen että onko edes järkeä olla yhdessä jos en rakasta hänen lapsiaan, minusta tuo on aivan naurettavaa, tiedän ettei mies minun lapsianikaan rakasta kuin omiaan enkä sitä koskaan edes vaatisi saati ole ajatellut että hän niin tekisi. Ymmärrän kuitenkin ettei kukaan toinen ihminen voi toisen lasta rakastaa niinkuin omaansa.

Ei pidä rakastaa. Minunkin miehelläni on 2 lasta ja kyllä hän tietää, etten minä rakasta heitä. Ollaan asiasta joskus kautta rantain puhuttu ja olen sanonut, että kyllä mulle oma lapsi on aina tärkein ja niin se vain on. Miehelle tämä oli pienen ihmettelyn jälkeen ihan ok. Hänelle kun kaikki 3 lasta ovat yhtä tärkeitä niin ei osannut heti ajatella minun kannaltani.

Se ei oo tilannetaju ap sun vahvin puolesi selvästikään....miksi sun pitää tehdä niin millintarkka ero niiden ihmisten välillä, keitä rakastat, ja keistä "pidät ja välität todella paljon"?  

Mä en muuten edes tiedä, voisinko sanoa että rakastan vanhempiani.

Mutta omalla nimella ja ääneen en sitä kyllä voisi sanoa. Siis joo, ne on hyvät vanhemmat, mutta mun puolesta saavat kuolla ajallaan sitten pois. Hoitajaksi kummallekaan en rupeaisi, hyvä että lainaisin rahaa.

Toisaalta, jos tilanne vaatisi, niin tekisin sen mikä on kunniallista. Ottaisin isän luokseni asumaan tms. Mutta että pitäisi tunnustaa rakastavansa.

Jos asutaan ja eletään yhdessä ja on se linja, että mun on rakkaampia kuin muut, niin aivan varmasti se näkyy myös käytöksessä ja toiminnassa jollain tapaa. Vaikka nyt ei ihan selkeästi dissaisi toisen lapsia, niin kyllä se arjen pienissä jutuissa näkyy. Kuvitelkaa, miltä siitä lapsesta tuntuu. Äitipuolelle ne omat oli aina tärkeämpiä kuin minä...

no ethän silloin voi rakastaa miestäsikään kun hän ei ole sinun oma!!! lapsia ja vanhempiasi ja mummoasi voit rakastaa koska he ovat sinulle verisukua...

Herran jumala! Kyllä voi toisen lapsia rakastaa kuin omiaan! Minä ainakin rakastan ystävieni lapsia ja he ovat minulle tärkeitä jos he menettäisivät vanhempansa ja minä huolehtisin heistä niin todellakin rakastaisin kuin omia lapsia!!!

Voi vitsit ap. Toivottavasti miehen lapset ei kuulleet mitä sanoit. Koska he kuitenkin rakastavat sinua. 

Jos täällä joku nainen kyselisi, otanko miehen, joka sanoo, ettei rakasta mun lapsia, niin se mies teilattaisiin saman tien. Puhuttaisiin siitä, että koko paketti on hyväksyttävä jne.

Av-mammalle on kitenkin ihan ok olla rakastamatta miehen lapsia. Ja miehen tulee se ymmärtää ja hyväksyä. Outo mies, jos vaatii, että koko paketti pitää ottaa.  :)

Luulen ap, että olisi kannattanut lurauttaa pieni valkoinen valhe. Sinun lapsesi kuitenkin ovat aika ikävässä tilanteessa, jos mies ottaa ja lähtee. Miehen lapsilla taas ilmeisesti on äiti kuvioissa. Kannattaisi vähän miettiä, mitä suustaan päästää. 

Miehesi on typerys. Ei meillä ainakaan mies edes oleta, että rakastaisin hänen lapsiaan.

Yleisesti täytyy sanoa, että vierasta lasta on oikeasti vaikea rakastaa, vaikka lapsirakas olisikin.  Mulla oli maanantaina hoidossa sukulaislapsi 1v11kk. Oikein mukava ja hymyileväinen lapsi. Olin aika stressaantunut muista asioista ja lapsi alkoi kitistä väsymystään. Tiesin, että piti laittaa nukkumaan, mutta en vielä ehtinyt. Siinä huomasin, kuinka se suhde on erilainen. Omien kanssa jaksaa ja jaksaa rakkaudella. Ja vaikka suuttuisikin, niin se on sellaista rakkauden värittämää suuttumusta. Tässä tapauksessa mä vaan jatkoin tekemistä loppuun, eikä lapsen kitinä tuntunut missään. En kokenut ahdistusta siitä, enkä huonoa omaatuntoa. Siis periaatteessa toiminta oli tasan sama kuin omien kanssa, mutta pysyin viileänä ja lapsen ilmiselvä huono olo ei aiheuttanut mussa mitään hätää. Vaikea selittää, mutta ehdottomasti pidän tuosta lapsesta ja hoidin häntä hyvin. Huomasin vain, kuinka eri tavalla vieraan lapsen itku vaikuttaa omiin verrattuna oman pään sisällä. Ja ennen kuin leimaatte lapsenrääkkääjäksi, niin tottakai tehtyäni sen homman loppuun, otin lapsen syliin, silittelin ja laulelin uneen.

16; on se nyt kuitenkin ehkä pikkuisen eri juttu hoitaa muutama tunti vierasta lasta kuin elää vuosikausia rakastamansa miehen lapsien kanssa. Ei niitä nyt voi verrata keskenään oikein mitenkään.

Asia kun on kuitenkin niin, että aikuinen rakastaa lapsiaan enemmän kuin kumppaniaan. Olisit ap miettinyt tämän kuvion ennen vastustasi.

Eli minun täytyisi myös välittää mieheni äidistä yhtälailla kuin omastani pystyäkseni rakastamaan miestäni, myös miehen veljen pitäisi minulle olla kuin oma veljeni ja hänen tyttönsä olla minulle yhtä rakas kuin oman veljeni tyttö? Minun myös tulisi miehen isovanhempia kohtaan tuntea samoin kuin omiani? Jos en rakasta miehen sukulaisia kuin omiani en voi myös rakastaa miestäni?

Mielestäni se että rakastaa toisen lapsia tarkoittaa sitä ettei voisi elää ilman heitä, että jos he viedään sinulta pois vaikka kuukaudeksi, sydämesi särkyy pirstaleiksi ja et pysty elämään ilman heitä, valitettavasti minulla ei tuollaista tunnetta tule miehen lasten ollessa pidempään pois luotamme, omia lapsiani kyllä en laskisi luotani, kai minä olen sitten huono ihminen..

Ei tässä ollut kyse huonommuudesta, vaan sosiaalisesta kömpelyydestä, jota myös joskus tyhmyydeksi kutsutaan.

Mieheni viesti juuri äsken "Anteeksi rakas että suutuin eilen, ei oikein tullu uni silmään kun mietin omaa käytöstäni. En ymmärrä miks suutuin niin paljon, ehkä se oli vaan aikamoinen pommi. Ei sun tietenkään tarvii rakastaa minun lapsiani, riittää kun olet heille yhtähyvä kuin ennenkin, koska olet elämäni rakkaus. Annathan anteeksi"

Että näin!!!