Ostamme miehen kanssa asunnon. Onko reilua että

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa täysin. Olen itse hyvinkin leppoisa rahojeni suhteen, jos välitän jostakusta. Tuollainen senttien laskeminen saisi minut tuntemaan, ettei mies välitä minusta. Minun mielestäni parisuhteessa elintason tulee olla sama ja rajojen käytännössä yhteisiä.

Ehkä ap voisi harkita, että omistaisit sitten pienemmän osuuden siitä asunnosta jos haluat elää tuollaisen kitupiikin kanssa.

Ai, se on senttien laskemista jos mies ei lahjoita kymmenien tuhansien eurojen arvoista osuutta asunnosta? Koska sitähän se on jos toinen maksaa isomman osuuden siitä yhteisestä asunnosta.

Etkö ap huomaa että kyllähän mies panostaa enemmän jos maksaa kaikesta puolet kun teitä on kuitenkin kaksi, sinä ja lapsesi. Sama juttu jos ostatte asuntoa, eihän se tule vain teidän kahden käyttöön. Ja nyt jos mies vielä maksaa enemmän mutta silti asunto laitetaan puoliksi sinun nimiisi, sinun puolikkaasihan menee perintönä lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Tuossa tilanteessa ei lahjaveroa tarvitse maksaa, mutta kyllä aviopuolisokin maksaa lahjaveron + varainsiirtoveron jos omistussuhdetta halutaan myöhemmin muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Minusta tämä ei vaikuta hyvältä.  Pitkässä parisuhteessa ei pitäisi olla taloudellista epätasa-arvoa puolisojen välillä. Tosin pitää myös miettiä miksi sinä tienaat niin paljon vähemmän. Jos olet esim. osa-aikainen, eikä sinua huvita tehdä täysiä tunteja, ei ole kumppanisi vastuussa siitä, että tienaat vähemmän. Mutta jos sinun alasi töistä ei vaan tienaa enempää pitäisi puolisosi tulla sinua vastaan. 

Minä en tarkoita että kaiken rahan pitäisi olla yhteistä. Molemmilla pitää olla omaa rahaa minkä voi käyttää ihan miten itse haluaa, mutta yhteiset menot pitäisi jakaa suhteessa tuloihin ja "oman" rahankin pitäisi olla suhteessa tuloihin. Eli esim. molemmat käyttää 50% palkastaan yhteisiin menoihin ja 50% omiin juttuihinsa.

Puhu puolisollesi siitä miltä sinusta tuntuu tämä epäsuhdanne teidän raha-asioissa. Hän ei ehkä osaa miettiä asiaa sinun näkökulmastasi.

Meillä homma toimii näin. Asunto on miehen 51/minun 49. Mies lyhentää lainaa n. 700 €/kk, minä maksan vastikkeen, lainan vaatiman pariturva vakuutuksen, veden, sähkön ja netin, n. 350€/kk. Näin maksettaessa asumiskulut ovat samassa suhteessa saatuihin palkkoihin. Se on reilua. Jos alan tienata enemmän, alan maksaa isoimman osan vaikka kauppalaskuista.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Meillä tämä ratkaistiin yhteenmuuttaessa niin, että hankittiin yhteinen taloustili. Sinne menee suhteessa tuloihin yhteensä 1300 euroa kuussa. Tuosta maksettiin aikoinaan vuokra ja ruuat ja muu yhteinen. Nykyään lapsen menot, ruuat, sähkö yms. laskut ja yhteiset menot. Myös ulkonasyömiset, juomassa ei juuri käydä tai jos käydään maksetaan juomat itse.

Talovelka menee erilliseltä tililtä, johon menee ihan 50-50 rahaa molemmilta.

Ja sitten on omat tilit, joilta saa ostella itselleen mitä haluaa. Esim. osakkeita tai kenkiä.

Ja näin tämä on mielestäni oikeudenmukaista. Eikä tarvitse napista mistään. Juoksevat yhteiset kulut tulotason mukaan, varallisuuden kasvatus tasan puoliksi, omat mieltymykset ihan omista rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä homma toimii näin. Asunto on miehen 51/minun 49. Mies lyhentää lainaa n. 700 €/kk, minä maksan vastikkeen, lainan vaatiman pariturva vakuutuksen, veden, sähkön ja netin, n. 350€/kk. Näin maksettaessa asumiskulut ovat samassa suhteessa saatuihin palkkoihin. Se on reilua. Jos alan tienata enemmän, alan maksaa isoimman osan vaikka kauppalaskuista.

Toi on huono, koska mies voi väittää omistavansa koko asunnon, koska maksanut lainatkin. Kantsisko maksaa laskut ja laina puoliksi yhteiseltä tililtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Verottaja on kanssasi eri mieltä. Myös aviopuoliso maksaa lahjasta veron eikä asunto-osaketta pidetä ns. elatuslahjana. Maksuton asuminen toisen asunnossa on tällainen lahja, ei sen asunnon omistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ensiasuntoa ei muutenkaan kannata omistaa 50/50, vaan esim 51/49. Näin toisella säilyy ensiasunnon ostoetu seuraavaan asuntoon.

Koskee vain nuoria, vanhemmilla ei niin väliä. Ikäraja 39.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Meillä tämä ratkaistiin yhteenmuuttaessa niin, että hankittiin yhteinen taloustili. Sinne menee suhteessa tuloihin yhteensä 1300 euroa kuussa. Tuosta maksettiin aikoinaan vuokra ja ruuat ja muu yhteinen. Nykyään lapsen menot, ruuat, sähkö yms. laskut ja yhteiset menot. Myös ulkonasyömiset, juomassa ei juuri käydä tai jos käydään maksetaan juomat itse.

Talovelka menee erilliseltä tililtä, johon menee ihan 50-50 rahaa molemmilta.

Ja sitten on omat tilit, joilta saa ostella itselleen mitä haluaa. Esim. osakkeita tai kenkiä.

Ja näin tämä on mielestäni oikeudenmukaista. Eikä tarvitse napista mistään. Juoksevat yhteiset kulut tulotason mukaan, varallisuuden kasvatus tasan puoliksi, omat mieltymykset ihan omista rahoista.

Meillä samalla tavalla taloustili tulojen suhteessa ja lisäksi kotityöt on jaettu vastaavalla tavalla eli kun minä maksan perheen kuluista 30%, niin teen kotitöistä 70%, Muuten tämä olisi hyötysuhde.

Vierailija kirjoitti:

Toi on huono, koska mies voi väittää omistavansa koko asunnon, koska maksanut lainatkin. Kantsisko maksaa laskut ja laina puoliksi yhteiseltä tililtä?

Jos papereissa lukee omistajuussuhde niin muuttaako miehen väitteet mitään? Tosin olen kyllä ajatellut että jos erotaan niin mies saakin pitää asunnon ihan ilman mitään tappeluita tai osituksia jos se vaan on mahdollista. Sen verran iso tuki on ollut tällä 9 vuoden opintopolulla.

Kannattaa ottaa rahankäyttö puheeksi jossain kohtaa. Meillä mentiin toisen tavalla eli kaikki meni mikä tuli monta vuotta. Itse jonkin verran säästin, mutta ärsytti, että toisella ei ollut minkäänlaista puskuria pahan päivän varalle vaan minä olin aina se tuki ja turva. Tosin minkäänlaista velkaakaan meillä ei koskaan ollut, joten sen suhteen asiat ok. Monen (ihan liian monen) vuoden jälkeen päätin, että pysyköön sellaisena kuin haluaa eli varattomana ja velattomana ja minä otan muuten raha-asiat haltuun. Hän olikin aivan tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka muuta olin kuvitellut. Nykyään omaisuutta on kertynyt aika tavalla, minä ainoana kaiken omistajana (asunnot, mökit, autot, veneet...) ja ainoana velkaa ottaneena. Talouden käyttörahat ovat yhteisiä ja molemmat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä huomannut että miehillä on enemmän säästöjä vain jos hänen tulonsa ovat todella paljon naista isommat. Tilanteessa jossa tulot ovat edes lähelle samat, naisille on yleensä jostain kumman syystä kertynyt usein paljon miehiä enemmän sukanvarteen. Ehkäpä ne pienet sisustusesineet ovat lopulta aika paljon halvempia kuin moottoripyörät, mönkijät ja tuunatut Bemarit.

Tuo taitaa kertoa enemmän miesmaustasi kuin miehistä yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Elatusvelvollisuus ei kyllä liity tuohon asiaan mitenkään.

"Aviopuolisoiden välisiä lahjoituksia käsitellään samoin kuin muitakin lahjoja. Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta."

Lähde: vero.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

vero.fi

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Sinua siis ärsyttää miehen pihiys? Älä osta asuntoa ja vaihda miestä.

Minusta ei ole reilua. Ajattelen, että avioliitossa kaikki rahat yhdistetään yhteen ja sieltä maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Ostetun asunnon omistussuhteen pitää vastata rahoitussuhdetta eli sitä, kuinka suuren osan asunnosta kumpikin puoliso on maksanut.

Jos omistus tulee yhteiseksi (asunto ostetaan esimerkiksi puoliksi) mutta vain toinen puolisoista rahoittaa hankinnan ja maksaa asuntolainan, osuus asunnosta on toiselle puolisolle verotettava lahja.

vero.fi

Tiedätkö yhtään tapausta, jossa verottaja on tullut perimään lahjaveroa, jos asunnon omistus on merkitty puoliksi ja lainat maksettu yhteiseltä tililtä ja toinen aviopuolisoista on laittanut tälle yhteiselle tilille vaikka tonnin kuussa ja toinen kaksi tonnia? Tai toinen puolisoista on vaikka välissä ollut kotona hoitamassa puolisoiden yhteisiä lapsia eikä ole laittanut tälle yhteiselle tilille mitään sinä aikana.

Kannattaa erota. Vaikka nyt ei siltä vielä vaikuta niin ero tulee kumminkin niin kannattaa varmuuden vuoksi erota jo nyt.