Ostamme miehen kanssa asunnon. Onko reilua että

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosi sitten vastaava tilanne, ku ostimme ensiasuntoa kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Meillä ei ollut kovin suuret tuloerot, brutossa ero alle tonnin luokkaa miehen eduksi, mutta miehellä oli säästöjä (=perintöä) noin tuplat omaan tasooni nähden. Punnitsimme kaikenlaisia vaihtoehtoja – erilaisia omistussuhteita, yhteistä ja erillistä lainaa ja ties mitä. Lopulta päädyimme ostamaan 50/50-suhteella asunnon, johon minulla oli varaa, ja otimme erilliset lainat. Toki miehellä menee tällä hetkellä huomattavasti vähemmän rahaa lainalyhennyksiin suhteessa tuloihin kuin minulla. Mies hyväksyy sen, että elämme minun tulo- ja menotasoni mukaan emmekä hänen, ja jos hän haluaa luksusta, niin hän tarjoaa.

Lisäisin vielä, että meillä on keskinäinen testamentti, jossa kuolemantapauksessa kaikki omaisuus menee toiselle puolisolle. Tämä on nyt väliaikainen ratkaisu avioliittoon ja avioehtoon asti.

Mitä tulee kulujen jakamiseen, niin nyt ollessani työttömänä ja miehen ollessa töissä, mies maksaa vastikkeen kokonaan ja suurimman osan kauppalaskuista. Hän myös tarjoaa usein ravintolakäynnit, joita on toki paljon vähemmän kuin silloin, kun olimme molemmat palkkatöissä.

Tässä siis vaan esimerkkejä, että erilliset rahat ja lainat ei tarkoita sitä, että on jääkaapissa erilliset hyllyt tai ettei toista tueta ollenkaan taloudellisesti. Avoin kommunikaatio on ollut tärkeää, ja meille rahasta puhuminen on ihan yhtä luontevaa kuin vaikkapa kauppalistan tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Elatusvelvollisuus ei kyllä liity tuohon asiaan mitenkään.

"Aviopuolisoiden välisiä lahjoituksia käsitellään samoin kuin muitakin lahjoja. Lahjoista pitää maksaa lahjaveroa, jos niiden arvo on 5 000 euroa tai enemmän kolmen vuoden aikana. Vaikka kyseessä ovat aviopuolisot, se ei tee omaisuuden siirtämisestä verotonta."

Lähde: vero.fi

Verottaja ei todellakaan tule kyselemään kenen tililtä asuntolaina on maksettu.

Toisessa ketjussa naiset tuomitsevat prostituution jyrkästi, vaikka aloittajan ja monen ketjun naisen toiminta on juurikin sitä. Ainoa ero on se, että maksulliset ovat rehellisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Ette te ole mikään perhe, te olette lapseton aikuinen pariskunta jolla on erilliset rahat. Ei silloin voi ajatella, että miehen satanen on yhtä kuin sinun satanen. Ei ole. Miehen satanen miehen satanen, ja jos hän antaa sen sinulle se on pois hänen säästöistään ja sijoituksistaan.

Ihan mielenkiinnosta, jos tilanne olisi toisinpäin, niin vippaisitko sinä miehelle satasen rahaa ihan vaan siksi ettei hän ole viitsinyt käydä ajoissa automaatilla?

Kyllä, jos tienaisin enemmän.

Ap

Mitä väliä sillä on jos tienaisit enemmän?

Meillä ainakin ei-vipata (vaan annetaan toisen käyttöön, vippaus edellyttää takaisinmaksua) puolin ja toisin kummalla käteistä sattuu olemaan.

Omat on tilit ja omat on 'sijoitukset' - mutta perheenä olemme yhtä ja helpotamme toistemme elämää mahdollisuuksien mukaan. Ja elämäntilanteesta on riippunut kumpi on tienannut enemmän.

Mutta tuollainen merkittävä omaisuuden hankinta kuin asunto - miksi ihmeessä sitä merkittäisiin 50/50 jos sitä ei kustanneta samassa suhteessa ?

T. N52 joka sattuu omistamaan (ja olen maksanut) meidän kodin 100% - ei se silti miehen 'oikeutta kotiinsa' mihinkään vähennä

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa naiset tuomitsevat prostituution jyrkästi, vaikka aloittajan ja monen ketjun naisen toiminta on juurikin sitä. Ainoa ero on se, että maksulliset ovat rehellisiä. 

Emme tuominneet. Tuomitsimme maksullisissa käyvät miehet, emme itseään myyviä naisia. Mies ei voi tietää onko nainen pakotettu tuohon mutta on silti valmis runkkaamaan naiseen. Tässä asuntokaupassa ei pakoteta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa naiset tuomitsevat prostituution jyrkästi, vaikka aloittajan ja monen ketjun naisen toiminta on juurikin sitä. Ainoa ero on se, että maksulliset ovat rehellisiä. 

Emme tuominneet. Tuomitsimme maksullisissa käyvät miehet, emme itseään myyviä naisia. Mies ei voi tietää onko nainen pakotettu tuohon mutta on silti valmis runkkaamaan naiseen. Tässä asuntokaupassa ei pakoteta ketään.

Eli aloittaja on rikkinäinen narkomaani ja aloittajan mies on ihmiskauppauhrien hyväksikäyttäjä?

Näinhän ne sinunkin argumenttisi siinä ketjussa menee. 

Mä en ostais mitään yhteistä taloa ennen avioliittoa. Senkin jälkeen kulut hoidettaisiin kuin vuokraa maksettais 50/50. Tai jos itsellä (tai mielhellä) on pienemmät tulot niin maksaisin miehelleni pienempää osaa lainasta mutta siten että koko lainaosuuteni tulisi maksettua tälle takaisin kuitenkin, mikäli tämä maksaa kerralla enemmän. Jos toisen nimille asunto niin suostuisin yhteen muuttamaan vain ns. vuokralle. Eli maksaisin sen kohtuullisen osan joka sopii minun tuloille (ihanne50/50) ja joka sopii miehelle. Jos tästä ei sopuun päästäsi niin eihän siittä suhteesta oikeen mitään tule.

Ps. Äitiysloma tulisi ottaa vakavasti puheeksi ennen niiden lasten hankintaa. Kotiin jäävän tulot kun tippuu reippaasti ja moni tahtoo lastansa täysipäiväisesti 3v kotona hoitaa. Niitä laskureita löytyy netistä miten voi ne tulot laskea. Moni pari ei tästä ole puhunut ennen kuin ne pullat on jo uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ostais mitään yhteistä taloa ennen avioliittoa. Senkin jälkeen kulut hoidettaisiin kuin vuokraa maksettais 50/50. Tai jos itsellä (tai mielhellä) on pienemmät tulot niin maksaisin miehelleni pienempää osaa lainasta mutta siten että koko lainaosuuteni tulisi maksettua tälle takaisin kuitenkin, mikäli tämä maksaa kerralla enemmän. Jos toisen nimille asunto niin suostuisin yhteen muuttamaan vain ns. vuokralle. Eli maksaisin sen kohtuullisen osan joka sopii minun tuloille (ihanne50/50) ja joka sopii miehelle. Jos tästä ei sopuun päästäsi niin eihän siittä suhteesta oikeen mitään tule.

Ps. Äitiysloma tulisi ottaa vakavasti puheeksi ennen niiden lasten hankintaa. Kotiin jäävän tulot kun tippuu reippaasti ja moni tahtoo lastansa täysipäiväisesti 3v kotona hoitaa. Niitä laskureita löytyy netistä miten voi ne tulot laskea. Moni pari ei tästä ole puhunut ennen kuin ne pullat on jo uunissa.

Miksi tuo avioliitto pitää sotkea kuvioon mukaan? Sillä voi olla tai olla olematta merkitystä kokonaisuuden kannalta. Ihan samalla tavalla voi sopia yhteisestä elämästä oli avioliitossa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Ette te ole mikään perhe, te olette lapseton aikuinen pariskunta jolla on erilliset rahat. Ei silloin voi ajatella, että miehen satanen on yhtä kuin sinun satanen. Ei ole. Miehen satanen miehen satanen, ja jos hän antaa sen sinulle se on pois hänen säästöistään ja sijoituksistaan.

Ihan mielenkiinnosta, jos tilanne olisi toisinpäin, niin vippaisitko sinä miehelle satasen rahaa ihan vaan siksi ettei hän ole viitsinyt käydä ajoissa automaatilla?

Kyllä, jos tienaisin enemmän.

Ap

Eli et antaisi. Ei sillä pitäisi mitään merkitystä olla kumpi enemmän tienaa kun omien sanojesi mukaan tienaat ihan kivasti ja säästöönkin jää. Miksi silloin siis on väliä, että kumpi tienaa enemmän?

Tuossa kuviossa kun on lapsi toisen miehen kanssa niin se vaikeuttaa tilannetta entisestään. Jos mies maksaa 70% asunnosta mutta sinä saat omistusoikeuden 50% osasta, niin mitä sitten kun kuolet? Lapsesi eri miehen kanssa perii osuutesi, eli nykyinen miehesi periaatteessa antaa "ennakkoperintönä" sinun ja jonkun toisen miehen lapselle 20% asunnon arvosta.

1. ostatte 50/50 huonompitasoisen asunnon, johon sinulla on varaa. 

2. ostatte paremman ja kalliimman esim. suhteessa 30/70. Kumpikin maksaa omaa lainaansa. Asumiskulut jaatte puoliksi.

3. otatte yhteisen lainan, jota maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kumpikin laittaa rahaa suhteessa tuloihinsa. Suhde sovitaan siten, että elintasonne ovat suht samanlaisia.  Käytännössä suurituloisempi siis rahoittaa suuremman osan sekä asunnosta että elämisestä. Se kostautuu vasta jos eroatte.

Ei sentään kymppitonnista ollut kyse.

Puhun hiukan pienemmästä summasta kuitenkin, mitä jäi säästöistäni puuttumaan miettiessämme erään hyvän asunnon ostoa.

Se asunto jo mennyt, olemme ostamassa erästö toista ja tähän varani riittävät ( tosin kaikki säästöt menee).

En sanonut että miehen tulisi rahoittaa minua. Kysyin, mitä muut olette mieltä

tällaisesta. Esitin kysymykseni kait jotenkin huonosti.

Toki olen samaa mieltä että on reilua laittaa rahaa 50-50 kun tarkoitus on omistaa asunto puoleksi. Kysyinkin mitä olette mieltä tilanteesta jossa itsellä ei ihan varat riitä/ menee kaikki säästöt.

Olen saanut ajattelemisen aihetta vastauksistanne. En osaa ajatella selkeästi koska tällaisesta ei juurikaan kokemusta, aloituksen tein koska halusin herättää keskustelua ja lukea miten muut ovat toimineet näissä asioissa.

Enkä asiasta kehtaa kenenkään kanssa jutella.

Ap

Meillä minä olen varakkaampi osapuoli ja olemme avopari. Jos menisimme naimisiin, vaatisin avioehdon. Tämä ihan siitä syystä, että miehellä on pari lasta ennestään ja kaksi yhteistä. Oma varallisuuteni on pitkälti perittyä, joten sen on syytäkin mennä omille lapsille ja miehen lapsethan sitten perii oman äitinsä.

Yhdessä hankitut on yhteisissä nimissä, tietysti. En yritä mitenkään tyhjentää miestä ja laittaa kaikkea omiin nimiini. Miehellä on myös jotain ihan omaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin minulla. Reilu peli, kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista edes sitten aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sentään kymppitonnista ollut kyse.

Puhun hiukan pienemmästä summasta kuitenkin, mitä jäi säästöistäni puuttumaan miettiessämme erään hyvän asunnon ostoa.

Se asunto jo mennyt, olemme ostamassa erästö toista ja tähän varani riittävät ( tosin kaikki säästöt menee).

En sanonut että miehen tulisi rahoittaa minua. Kysyin, mitä muut olette mieltä

tällaisesta. Esitin kysymykseni kait jotenkin huonosti.

Toki olen samaa mieltä että on reilua laittaa rahaa 50-50 kun tarkoitus on omistaa asunto puoleksi. Kysyinkin mitä olette mieltä tilanteesta jossa itsellä ei ihan varat riitä/ menee kaikki säästöt.

Olen saanut ajattelemisen aihetta vastauksistanne. En osaa ajatella selkeästi koska tällaisesta ei juurikaan kokemusta, aloituksen tein koska halusin herättää keskustelua ja lukea miten muut ovat toimineet näissä asioissa.

Enkä asiasta kehtaa kenenkään kanssa jutella.

Ap

Jos ei ole tarpeeksi rahaa ei voi ostaa. Ihan samalla tavalla se menee kuin elämässä yleisestikin. Ei asunnon ostaminen tee tässä mitään poikkeusta.

Jos taas haluaa ostaa jotain jonkun muun rahoilla niin ei se lähtökohtaisesti ikinä voi olla reilua. Jollei sitä tavalla tai toisella korvaa tälle toiselle henkilölle.

Kyllä se omaisuus minun tuttavapiirissä on mennyt  kahtiajakoon   avioerossa.  En ole mistään muusta  kuullut.  Yksi  tapaus  Vantaalla meni  niin että vaimo jäi lasten  kanssa  asumaan  vanhaan  yteiseen  paritaloon, eikä kumpikaan maksanut mitään "tasinkoa ". Siel lä  ei siis  tehty  edes jakoa. Siinä  erossa  mies jätti kokonaan perheensä. ja muuti muualle tapaamatta ketään.Ei maksa myöskään elatusta  kolmesta lapsestaan.

Minusta AP; n     mies on aika outó.   Kysyy  maksatko snä   seuuraavan juoman?  Ottaisin heti  Ikean suuren kassin ja muuttaisin muualle. t Jos tuossa liitossa sairastelee synnytysten jälkeen, ei  siitä mihestä ole   mitään  apua.   Ei ule mitään  kaukessa pihin kanssa. Aojissa on  nyt lähdetävä. Mies  ei ansaitse  perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Olisiko parempi, että et menisi yksiin tuollaisen pihipetterin kanssa?

Miehellä ei ilmeisesti ole yksin asunto-ostoksiin varaa ja haluaa sut maksunaiseksi. Tai sitten ei oikeastaan halua ostaa asuntoa sun kanssa ihan periaatteesta, ennen kuin olet säästänyt tarpeeksi.

Asuntoja ei siis tarvitse omistaa 50-50 tai maksaa samassa suhteessa käsirahaa ja lainaa. Toinen voi maksaa enemmän käteisellä ja toinen lainalla.

Itse en tilanteessasi lähtisi asuntokaupoille, koska ette pysty neuvottelemaan keskenänne (vielä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Ymmärrän että sinua harmittaa. Luulit päässeesi rahasatulaan, mutta joudutkin elämään omien varojesi mukaan. Hukkaan meni sekin

lompakko.

Ei, vaan koen että mies ei silloin välitä niin paljoa kun ei ole valmis panostamaan enempää. Jos on joku tietty asunto jonka haluaisimme, mielestäni meidän kannattaisi hankkia se vaikkakaan varani eivät aivan riittäisikään, sillä miehellä riittää.

Rinnastan aika monenlaista asiaa välittämiseen ja siihen tunteeseen että olemme ”me”, olemme yhtä.

Jotenkin on tunne että että emme ole tärkeitä toisisllemme, emme ole yhtä perhettä kun lasnetaan niin tarkoin mikä on minun ja mikä sinun.

Ap

Toki tuo olisi mahdollisuus sillä tavalla että mies ostaa nimiinsä isomman osan asuntoa, jolloin sinulla tulee omistusoikeus pienempään osaan ja asumisoikeus (eli periaatteessa vuokraus) suurempaan osaan. Tällöin maksaisit enemmän esim. vastikkeesta. Mutta ei käy, koska "me olemme me eli mies maksaa".

Että sen köyhemmän pitäisi maksaa vastiketta vuokrana, kun ei ole varaa lainaan? Ennemmin maksetaan vastiketta samassa suhteessa kuin omistus on tai puoliksi. Myös remonteista maksetaan omistussuhteissa. Asumisoikeus on yhteinen päätös asua yhdessä. Muussa tapauksessa tulisi ostaa asunto, joka sopii sen köyhemmänkin lompakolle.

Meillä yhteinen taloustili, (molemmat laittaa sinne yhtä paljon joka kuukausi) josta maksetaan jääkaappiin ruoat, asumiskulut, yhteiset reissut jne. Molemmilla omaisuutta ennestään ja jos mentäis naimisiin, niin avioehto ehdottomasti.

Molemmilla ennestään lapsi/lapsia, joista vain yksi asuu meidän kanssa. Lapsi on minun ja miehellä vähän isommat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vaan menisitte naimisiin niin omaisuus olisi yhteistä. Avoliittolaisilla noita rahanjako-ongelmia riittää.

Ei olisi. Näytä se lakipykälä jonka mukaan näin olisi. Omaisuus yhä olisi ihan yksilöidensä omaisuutta...