Ostamme miehen kanssa asunnon. Onko reilua että

Sehän riippuu ihan teistä itsestä ja mitä sovitte. Minä omistan yhteisestä asunnosta puolet vaikka en ole centtiäkään maksanut.

Meillä oli vuosi sitten vastaava tilanne, ku ostimme ensiasuntoa kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Meillä ei ollut kovin suuret tuloerot, brutossa ero alle tonnin luokkaa miehen eduksi, mutta miehellä oli säästöjä (=perintöä) noin tuplat omaan tasooni nähden. Punnitsimme kaikenlaisia vaihtoehtoja – erilaisia omistussuhteita, yhteistä ja erillistä lainaa ja ties mitä. Lopulta päädyimme ostamaan 50/50-suhteella asunnon, johon minulla oli varaa, ja otimme erilliset lainat. Toki miehellä menee tällä hetkellä huomattavasti vähemmän rahaa lainalyhennyksiin suhteessa tuloihin kuin minulla. Mies hyväksyy sen, että elämme minun tulo- ja menotasoni mukaan emmekä hänen, ja jos hän haluaa luksusta, niin hän tarjoaa.

Ap, osta itsellesi oma asunto omilla rahoilla. Puolen vuoden päästä tarvitset sen. Mies ostakoon myös, ja asutte siinä miehen asunnossa. Hänellä on varaa hankkia tarpeeksi iso asunto teidän yhteiseksi kodiksi. Tämä on reilua.

Jos ei ap:lla perse kestä 50/50 lainaa niin sitten pitää omistussuhde sopia sen mukaan mihin rahkeet riittävät.

Tosin sitten 20/80 omistussuhde on sekin ongelmallinen, koska ap saa kuitenkin käytännössä käyttöönsä 50% asunnosta. Ja jos hoito- ja rahoitusvastikkeet menisivät 20/80 niin mies käytännössä jatkuvasti tukisi taloudellisesti tätä perässävedettävää reppanaa - ei reilua miehelle sekään.

-> 50/50 on ainoa reilu, ostakaa sellainen missä tällä suhteella köyhemmän rahkeet riittävät hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että puolisolle pitää lahjoittaa asunto.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ap:lla perse kestä 50/50 lainaa niin sitten pitää omistussuhde sopia sen mukaan mihin rahkeet riittävät.

Tosin sitten 20/80 omistussuhde on sekin ongelmallinen, koska ap saa kuitenkin käytännössä käyttöönsä 50% asunnosta. Ja jos hoito- ja rahoitusvastikkeet menisivät 20/80 niin mies käytännössä jatkuvasti tukisi taloudellisesti tätä perässävedettävää reppanaa - ei reilua miehelle sekään.

-> 50/50 on ainoa reilu, ostakaa sellainen missä tällä suhteella köyhemmän rahkeet riittävät hankintaan.

Ap saa käyttöönsä yli 50 % asunnosta koska hänellä on lapsi. Olisi reilua että ap maksaisi asunnosta enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ja höpönlöpöt. Täysin normaalia että asunto omistetaan puoliksi, eikä ketään kiinnosta kuka ne lyhennykset tosiasiassa maksaa.

Ilman avioehtoa aisialla ei ele myöskään periaatteessa eikä käytännössä mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ap:lla perse kestä 50/50 lainaa niin sitten pitää omistussuhde sopia sen mukaan mihin rahkeet riittävät.

Tosin sitten 20/80 omistussuhde on sekin ongelmallinen, koska ap saa kuitenkin käytännössä käyttöönsä 50% asunnosta. Ja jos hoito- ja rahoitusvastikkeet menisivät 20/80 niin mies käytännössä jatkuvasti tukisi taloudellisesti tätä perässävedettävää reppanaa - ei reilua miehelle sekään.

-> 50/50 on ainoa reilu, ostakaa sellainen missä tällä suhteella köyhemmän rahkeet riittävät hankintaan.

Elääkö näin ajattelevat ihmiset parisuhteessa ja jos elää, niin miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa täysin. Olen itse hyvinkin leppoisa rahojeni suhteen, jos välitän jostakusta. Tuollainen senttien laskeminen saisi minut tuntemaan, ettei mies välitä minusta. Minun mielestäni parisuhteessa elintason tulee olla sama ja rajojen käytännössä yhteisiä.

Ehkä ap voisi harkita, että omistaisit sitten pienemmän osuuden siitä asunnosta jos haluat elää tuollaisen kitupiikin kanssa.

Se on hyvä olla leppoisa ja höveli rahojensa kanssa ku ei ole paljon rahaa JA vaatia sitä toiselta, jolla on enempi rahaa. Tulee mieleen eräät puolueet -kunhan joku muu ku mä maksaa.

On reilua, että molemmat maksaa yhtä paljon asunnosta, jos omistatte sen puoliksi. Mutta muissa elämisen kuluissa olisi reilua jakaa ne tulojen suhteessa, että sinulle jää hieman enemmän säästöön eikä ihan kaikki mene elämiseen. Riippuu tietysti suhteenne tilasta, vasta yhteenmuuttaneella lapsettomalla parilla ymmärrän kaikki puoliksi-ajattelun, mutta jos on kyse syvemmästä sitoutumisesta ja oikeasti yhteisestä elämästä, niin jonkinlainen tuloerojen tasaaminen on reilua.

Meillä mies on maksanut yhteisen kotimme, jonka omistamme yhdessä.

Luovuin omasta urastani miehen uran tähden, ja siksi pidän reiluna sitä, että mies maksaa elämisen. Kumpikin pyrimme toimimaan perheen hyvinvointia ajatellen.

Mielestäni avioliitossa yleensäkin pitäisi pystyä toimimaan perheen hyväksi eikä tuijottaa pelkästään sitä kaikki jaetaan millilleen tasan, niinkuin sisaruksen kanssa tehtiin lapsuuskodissa.

Toki, jos joku haluaa elää kumppanin kanssa suhteessa rinnakkaista elämää, ei yhteistä elämää, ja se on kummallekin ok, niin mikäpä siinä.

Itse kokisin oudoksi ajatella omassa kodissani, että tämä on mun puolikas tuo mun jääkaapin hylly. Se tuntuisi kuin asuisi kämppiksen kanssa. Mutta ehkä muut ihmiset kokevat parisuhteen ja avioliiton jotenkin toisella tavalla. Autistina ajattelen ja koen monet asiat eri tavalla kuin enemmistö ihmisistä.

Opiskelijasuhteissa ymmärrän kuitenkin hyvin sen että kaikki yhteiset kulut jaetaan tasan. Silloin kummallakin on yleensä hyvin pienet tulot ja olisi kohtuutonta jos kulut kaatuisivat vain toisen huoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan koen että mies ei silloin välitä niin paljoa kun ei ole valmis panostamaan enempää. Jos on joku tietty asunto jonka haluaisimme, mielestäni meidän kannattaisi hankkia se vaikkakaan varani eivät aivan riittäisikään, sillä miehellä riittää.

Rinnastan aika monenlaista asiaa välittämiseen ja siihen tunteeseen että olemme ”me”, olemme yhtä.

Jotenkin on tunne että että emme ole tärkeitä toisisllemme, emme ole yhtä perhettä kun lasnetaan niin tarkoin mikä on minun ja mikä sinun.

Ap

"Pihi rahassa, pihi rakkaudessa". Sanonta tarkoittaa että pihiys on ominaisuus. Naiset ovat joustavampia ja suostuvat esim. seksiin vaikka eivät aina haluaisi. Miehen vastine on kompensaatio rahassa. Miehen turvallisuus tarkoittaa juurikin taloudellista turvallisuutta.

Elämässä mikään ei ole reilua. Pitäkää tytöt puolenne niin kauan kun teillä on markkina-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ja höpönlöpöt. Täysin normaalia että asunto omistetaan puoliksi, eikä ketään kiinnosta kuka ne lyhennykset tosiasiassa maksaa.

Ilman avioehtoa aisialla ei ele myöskään periaatteessa eikä käytännössä mitään merkitystä.

Kyllä sillä on ilman avioehtoa se merkitys että eron sattuessa jos toinen omistaa asunnon kokonaan niin hän saa sen automaattisesti myös pitää niin halutessaan, kunhan maksaa tasinkoa jos tarvitsee. Jos asunto omistetaan yhdessä niin sitten tilanne on erilainen. Samoin perinnönjaossa mikäli toinen aviopuoliso kuolee, omistussuhteet voivat vaikuttaa moneen asiaan.

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on maksanut yhteisen kotimme, jonka omistamme yhdessä.

Luovuin omasta urastani miehen uran tähden, ja siksi pidän reiluna sitä, että mies maksaa elämisen. Kumpikin pyrimme toimimaan perheen hyvinvointia ajatellen.

Mielestäni avioliitossa yleensäkin pitäisi pystyä toimimaan perheen hyväksi eikä tuijottaa pelkästään sitä kaikki jaetaan millilleen tasan, niinkuin sisaruksen kanssa tehtiin lapsuuskodissa.

Toki, jos joku haluaa elää kumppanin kanssa suhteessa rinnakkaista elämää, ei yhteistä elämää, ja se on kummallekin ok, niin mikäpä siinä.

Itse kokisin oudoksi ajatella omassa kodissani, että tämä on mun puolikas tuo mun jääkaapin hylly. Se tuntuisi kuin asuisi kämppiksen kanssa. Mutta ehkä muut ihmiset kokevat parisuhteen ja avioliiton jotenkin toisella tavalla. Autistina ajattelen ja koen monet asiat eri tavalla kuin enemmistö ihmisistä.

Opiskelijasuhteissa ymmärrän kuitenkin hyvin sen että kaikki yhteiset kulut jaetaan tasan. Silloin kummallakin on yleensä hyvin pienet tulot ja olisi kohtuutonta jos kulut kaatuisivat vain toisen huoleksi.

Haloo, kukaan muu ei tässä ketjussa ole puhunut mistään jääkaapin hyllyjen jakamisesta kuin sinä. Eikä kukaan ole puhunut myöskään millilleen jakamisesta. Kumppitonnien lahjoittamisen ja senttien laskemisen väliin mahtuu aika hemmetin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Kuten useimmat erillisten rahojen kritisoijat, et taida edes tuntea yhtään tällaista pariskuntaa ja vedät vaan omia mielleyhtymiä hatusta? Ja sitten hutkitaankin olkinukkea oikein olan takaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

No miksei se 40-60 tai 30-70 omistussuhde käy? Eihän sillä ole mitään väliä, jos kerran aiotte elää loppuelämänne yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Moni on jo hyvin vastannut, ettei ole mitään universaalia reiluttaa. Nämä on sopimuskysymyksiä. 

Toki olen sitä mieltä, että suhteessa pitäisi olla jokseenkin sama elintaso eli pitäisi katsoa kokonaisuudessaan, mihin teidän rahat menee. 

Mutta jos olette vasta muuttamassa yhteen/ olette avopari ja hankkimassa ensimmäistä asuntoa, niin ei ole mitenkään perustelua, että heti alat vaatia miehen siirtävän varallisuuttaan sinun nimiin - niin kuin tapahtuisi, jos mies maksaisi yli puolet, mutta omistus menisi tasan. 

Kun me myytiin meidän vanha koti, uusi omistajapariskunta osti sen 80% - 20% periaatteella, koska miehellä oli mahdollisuus maksaa isompi osa - molemmat heistä ihan hyvissä töissä ja heillä on jo kolme lastakin, eli ihan pitkäaikainen aviopari.

Voisitteko ap ostaa asunnon tällä idealla, sinä maksaisit vähemmän ja saisit pienemmän osuuden?

Tällähän on merkitystä vain jos eroatte.

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Ette te ole mikään perhe, te olette lapseton aikuinen pariskunta jolla on erilliset rahat. Ei silloin voi ajatella, että miehen satanen on yhtä kuin sinun satanen. Ei ole. Miehen satanen miehen satanen, ja jos hän antaa sen sinulle se on pois hänen säästöistään ja sijoituksistaan.

Ihan mielenkiinnosta, jos tilanne olisi toisinpäin, niin vippaisitko sinä miehelle satasen rahaa ihan vaan siksi ettei hän ole viitsinyt käydä ajoissa automaatilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

No miksei se 40-60 tai 30-70 omistussuhde käy? Eihän sillä ole mitään väliä, jos kerran aiotte elää loppuelämänne yhdessä.

Ja onhan myös mahdollista joskus myöhemmin jatkaa sitä maksamista miehelle (jos jostain syystä itse kokee sen tarpeeliseksi...) niin että vähitellen saa itselleen sen 50 osuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Ette te ole mikään perhe, te olette lapseton aikuinen pariskunta jolla on erilliset rahat. Ei silloin voi ajatella, että miehen satanen on yhtä kuin sinun satanen. Ei ole. Miehen satanen miehen satanen, ja jos hän antaa sen sinulle se on pois hänen säästöistään ja sijoituksistaan.

Ihan mielenkiinnosta, jos tilanne olisi toisinpäin, niin vippaisitko sinä miehelle satasen rahaa ihan vaan siksi ettei hän ole viitsinyt käydä ajoissa automaatilla?

Kyllä, jos tienaisin enemmän.

Ap