Ostamme miehen kanssa asunnon. Onko reilua että

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aina reiluinta maksaa tulojen mukaan. Eli molemmat maksaa saman prosenttiosuuden tuloistaan kun ostetaan X.

Kunhan sitten kelpaa myös vastaava omistusosuus, eikä aleta vaatimaan mitään 50-50 omistusta.

Vierailija kirjoitti:

Naiset hankkivat lapsia, koiria ja sisustustavaroita niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten ihmettelevät, että miehellä on enemmän säästöjä.

Vi olisko kuitenkin syynä se, että naiset on miehiä useammin pätkätöissä ja/tai pienipalkkaisella alalla töissä. Samoistakin töistä naisille maksetaan edelleen pienempää palkkaa. Tässä on turha tulla kitisemään mitään miesten pitemmistä työpäivistä. Se harhaluulo syntyy ainoastaan miesten itsensä ilmoittamista työtunneista. Jokainen miesten kanssa töitä tehnyt tietää että tehokasta työaikaa niistä on alle puolet. Tuleehan siinä väkisin tunteja kun yrittää vajailla tehoilla ja työhalulla saada homma ttehtyä. Naiset sitten tekevät toisen täyden työpäivän kotona kotitöitä ja/tai lapsia hoitaen...

Tästä kun alkaa vallan kauhia vinku ja parku niin sanottakoot että kyllä, on tullut nähtyä sellainenkin ihme kuin oikeasti töitä paiskiva miesoletettu.

Ensiasuntoa ei muutenkaan kannata omistaa 50/50, vaan esim 51/49. Näin toisella säilyy ensiasunnon ostoetu seuraavaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Naiset hankkivat lapsia, koiria ja sisustustavaroita niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten ihmettelevät, että miehellä on enemmän säästöjä.

Naisetko yksin hankkivat lapsia? Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Ymmärrän että sinua harmittaa. Luulit päässeesi rahasatulaan, mutta joudutkin elämään omien varojesi mukaan. Hukkaan meni sekin

lompakko.

Ei, vaan koen että mies ei silloin välitä niin paljoa kun ei ole valmis panostamaan enempää. Jos on joku tietty asunto jonka haluaisimme, mielestäni meidän kannattaisi hankkia se vaikkakaan varani eivät aivan riittäisikään, sillä miehellä riittää.

Rinnastan aika monenlaista asiaa välittämiseen ja siihen tunteeseen että olemme ”me”, olemme yhtä.

Jotenkin on tunne että että emme ole tärkeitä toisisllemme, emme ole yhtä perhettä kun lasnetaan niin tarkoin mikä on minun ja mikä sinun.

Ap

En ymmärrä miksi olet saanut niin paljon alapeukkuja koska ajattelen itse naisena ihan kuten sinä. Jos toinen istuu rahojensa päällä ja on pihi niin kyllä se kertoo myös ihan luonteesta ja tunteista. En itse olisi miehen kanssa jolle jokaisen sentin tuijottaminen on tärkeämpää kuin harmoninen yhteiselo.

Niin ja ennen kuin ryntäätte haukkumaan minua taas yhdeksi miehensä rahoilla eläväksi harakaksi niin kerron että minä ansaitsen perheessämme enemmän kuin mieheni eikä tulisi mieleenkään että ne isommat tulot eivät hyödyttäisi myös miestäni.

Vierailija kirjoitti:

Naiset hankkivat lapsia, koiria ja sisustustavaroita niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten ihmettelevät, että miehellä on enemmän säästöjä.

Niinpä niin. Mitähän posliinikissoja mun mies on ostellut kun maksoin kokonaan meidän asunnon omarahoitusosuuden kun hänellä ei ollut säästöjä. Myös auto on minun ostama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset hankkivat lapsia, koiria ja sisustustavaroita niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten ihmettelevät, että miehellä on enemmän säästöjä.

Niinpä niin. Mitähän posliinikissoja mun mies on ostellut kun maksoin kokonaan meidän asunnon omarahoitusosuuden kun hänellä ei ollut säästöjä. Myös auto on minun ostama. 

Sama, asuntokaupoille ollaan menossa ja vain minulla käsirahaan säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Noinko rahan perässä olet? Miksi miehen pitäisi sulle tarjota mitään?

No vaikka koska on normaalia että puolisolle (etenkin huonommat tulot omaavalle) tarjotaan. Ihan sellasta perus huomaavaisuutta. Ei huomaavaisuudella ole mitään tekemistä siipeilyn tai hyväksikäytön kanssa, se lähtee tarjoavan omasta halusta. 

Mitä tulee yhteisen aunnon ostamiseen niin sehän ostetaan niin että se, jolla on pienemmät tulot pärjää lainansa kanssa. Ei niin että toisella on kivasti asiat ja toinen saa pureskella kynsiään nälkäisenä. Minä näen että ap on menossa kovaa vauhtia tilanteeseen mikä ei pääty ap:n kannalta hyvin. Suhde ei vaikuta tasapainoiselta, rakastavalta suhteelta, 

Minä ymmärrän aloittajaa täysin. Olen itse hyvinkin leppoisa rahojeni suhteen, jos välitän jostakusta. Tuollainen senttien laskeminen saisi minut tuntemaan, ettei mies välitä minusta. Minun mielestäni parisuhteessa elintason tulee olla sama ja rajojen käytännössä yhteisiä.

Ehkä ap voisi harkita, että omistaisit sitten pienemmän osuuden siitä asunnosta jos haluat elää tuollaisen kitupiikin kanssa.

Olen käytännössä huomannut että miehillä on enemmän säästöjä vain jos hänen tulonsa ovat todella paljon naista isommat. Tilanteessa jossa tulot ovat edes lähelle samat, naisille on yleensä jostain kumman syystä kertynyt usein paljon miehiä enemmän sukanvarteen. Ehkäpä ne pienet sisustusesineet ovat lopulta aika paljon halvempia kuin moottoripyörät, mönkijät ja tuunatut Bemarit.

No jos itse olet ostanut rahoillasi kosmetiikkaa, laukkuja, kenkiä, asusteita, koruja, viini-illallisia yms. kun mies on sijoittanut rahojaan, niin tuskin olet noita laittamassa puoliksi?

Jos puolet tulee nimiisi, niin tietenkin maksat puolet. Juuri se on reilua. Jos taas omistussuhteeksi tulee joku muu, niin maksut myös sen mukaan.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja niin koti, sijoitusasunnot, mökki ja metsäpalsta ollaan laitettu 50/50. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin, kun käyttö- ja säästötilit ovat molempien nimissä. Elämässä on ollut jaksoja, jolloin toinen on ollut pitkän aikaa sairaana ja toinen hoitovapaalla. Välillä on oltu ulkomaan komennuksella ja toinen jatko-opiskellut pienen stipendin turvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Noinko rahan perässä olet? Miksi miehen pitäisi sulle tarjota mitään?

En ole ap, vaan vuosikymmeniä jo ikisinkku nuoruuden suhteiden jälkeen, mutta ehdittomasti jos menisin vielä jonkun kanssa yhteen, tulisi suhteen tarjota turvaa myös taloudellisesti. En tarkoita sitä, että toisen pitää ylläpitää minua, olen hyvin toimeentuleva, mutta että voitaisiin jakaa kuluja ja olisi turvallinen olo työttömyysjakson tai sairauden osalta. Sama koskee toki toisin päin myös.

Ihan pahinta on suhde, jossa on vahvasti omat rahat ja sitten toinen vielä pihinä yrittää kontrolloida toisenkin rahoja.

Kannattaa lykätä asunnon ostoa, että saa säästettyä lisää, jos vanhemmatkaan eivät auta. Itse en kyllä noilla spekseillä edes muuttaisi yhteen, koska pakenin vastaavasta suhteesta, koin sen ottavan vapauteni ja antavan liian vähän kumppanuutta tilalle.

Minäolen näitä, jotka eivät ymmärrä omia rahoja ja ruoan maksamista puoliksi (jos rahankäyttötapa on suht sama). Mutta asunto ostetaan puoliksi, jos siitä haluaa itselleen puolet. Mies voi tietty varakkaampana ostaa 70 %, ja saa siitä myynnin jälkeen myös 70 %.

Arjessa molemmilla tulee olla suht sama elintaso. Eli varakkaampi haluaa viiden tähden hotelliin tai haluaa syödä pelkkää sisäfilettä, niin hän myös kustantaa puolison.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt vaan menisitte naimisiin niin omaisuus olisi yhteistä. Avoliittolaisilla noita rahanjako-ongelmia riittää.

Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä kuin siltä osin kuin se on hankittu yhdessä ja molempien nimiin. Edelleen omistan autoni, kesämökkini ja metsäpalstani, vaikka olen naimisissa ja nuo olen avioliiton aikana hankkinut.

Ap täällä taas.

Olen saanut tässä nyt aivan erilaisia vastauksia.

Ihmiset ovat erilaisia, ja ajattelevatvasioita eri tavalla.

Osasin odottaa että saan myös ilkeitä vastauskia joissa haukutaan.

Mies on muuten tosi välittävä.

Itselläni on yksi lapsi edellisestä liitosta. Mies hoitaa häntä kuin omaansa; vie päiväkotiin, touhuaa ja leikkii. Huolehtii kun olen itse töissä.

Suunnittelee menonsa vasta sitten kun ensin kysynyt minulta, sopiiko se meidän suunnitelmiin ( jos vaikka täytyykin olla lapsen kanssa, lapsi siis osan ajasta osänsä luona).

En nyt varsinaisesti väitäkään että paremmin tienaavana miehen tulisi panostaa asumiskustannuksiin enemmän kuin naisen.

Olen vain pohtinut näitä asioita kun muutenkin minulle on tullut hieman tunne että mies on tarkka rahoista. Tarkka saa olla muttei pihi.

Mies kyllä ostelee kaupasta kaikkea mitä tarvitaan, ei arjessa vaikuta pihiltä.

Huomasin ärsyyntyneeni kun mies on sanonut pari kertaa että ” olisiko sinun vuoro tarjota” ja kyse on jostain lounaasta tai olut- tuopista.

Myönnän olevani hövelimpi rahankäyttäjä kuin mieheni.

Suhteemme ei ole mikään kevyt tapailusuhde vaan vakava suhde joka kestänyt pian viisi vuotta ja olemme etittäin rakastuneita.

Asumme nyt vuokralla ja laitamme tämän puoleksi. Juoksevat menot kaikki puoleksi, autoon liittuvät manot myös vaikka mies tienaa enemmän.

Kynsiä sentään en joudu syömään, minulle jää ihan hyvin rahaa vuokranmaksun jälkeen ja samoin tulevaiduudessa lainan lyhennyksen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja niin koti, sijoitusasunnot, mökki ja metsäpalsta ollaan laitettu 50/50. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä, kuka maksaa mitäkin, kun käyttö- ja säästötilit ovat molempien nimissä. Elämässä on ollut jaksoja, jolloin toinen on ollut pitkän aikaa sairaana ja toinen hoitovapaalla. Välillä on oltu ulkomaan komennuksella ja toinen jatko-opiskellut pienen stipendin turvin.

Ihan kuin minun kynästäni ensimmäisessä avioliitossani. Se toimi, kun kummallakaan ei ollut aiempaa omaisuutta.

Avioero tuli 20 vuoden jälkeen ja sitten paljastui miehen katkeruus. Minä kun olin miehen työn vuoksi ollut työttömänä, koska siis muutimme miehen työn vuoksi useasti. Silloin tein vain osa-aikaisuuksia tms. Ja minä opiskelin, ja tein osa-aikatyötä. Ja olin lasten kanssa kotona.

Minun katkeruuteni taas liittyi siihen, että olin tosi pihisti. En edes kampaajalla käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minäolen näitä, jotka eivät ymmärrä omia rahoja ja ruoan maksamista puoliksi (jos rahankäyttötapa on suht sama). Mutta asunto ostetaan puoliksi, jos siitä haluaa itselleen puolet. Mies voi tietty varakkaampana ostaa 70 %, ja saa siitä myynnin jälkeen myös 70 %.

Arjessa molemmilla tulee olla suht sama elintaso. Eli varakkaampi haluaa viiden tähden hotelliin tai haluaa syödä pelkkää sisäfilettä, niin hän myös kustantaa puolison.

Usein näissä se köyhempi haluaa varakkaan tulojen mukaisen elintason, vaikka varakkaalle riittää pienempikin rahankulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäolen näitä, jotka eivät ymmärrä omia rahoja ja ruoan maksamista puoliksi (jos rahankäyttötapa on suht sama). Mutta asunto ostetaan puoliksi, jos siitä haluaa itselleen puolet. Mies voi tietty varakkaampana ostaa 70 %, ja saa siitä myynnin jälkeen myös 70 %.

Arjessa molemmilla tulee olla suht sama elintaso. Eli varakkaampi haluaa viiden tähden hotelliin tai haluaa syödä pelkkää sisäfilettä, niin hän myös kustantaa puolison.

Usein näissä se köyhempi haluaa varakkaan tulojen mukaisen elintason, vaikka varakkaalle riittää pienempikin rahankulutus.

En yleistäisi.