Ostamme miehen kanssa asunnon. Onko reilua että

En ostaisi kenenkään kanssa yhdessä. Tai jos olisi pakko, niin sitten avioehto, testamentti ja muut paperiasiat kuntoon ennen kauppoja.

Jos ostatte asunnon niin että se tulee 50/50 kummankin nimiin, niin totta kai on täysin reilua että a) maksatte omarahoitusosuudesta puolet kumpikin, ja b) maksatte asuntolainasta kumpikin puolet.

Jos tuo ei ole sinusta reilua, niin mikä sitten olisi? Se että asunto tulee 50/50 kummankin nimiin, mutta mies maksaa omarahoitusosuudesta ja asuntolainasta vaikkapa 70 % ja sinä 30%? Miestä pitää rankaista siitä että on kouluttautunut sinua pidemmälle, löytänyt paremman työpaikan, ja osannut säästää ja sijoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varmaan ottaa itseään köyhempi mies, niin ei tule tällaista ongelmaa.

Niin, mutta sille vahingolle ei enää mitään mahda:-D

Nyt olis tiedettävä, aikooko mies käyttää sen tilan etätöihin ja vähentää sen kulut verotuksessaan? Sinäkö siellä toimit siivoojana?https://kuntatekniikka.fi/penan-blogi/2020/08/25/elokuisia-tulevaisuusm…

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi kenenkään kanssa yhdessä. Tai jos olisi pakko, niin sitten avioehto, testamentti ja muut paperiasiat kuntoon ennen kauppoja.

https://www.ekonomit.fi/tyo/siirryitko-etatoihin-etatyota-tekevan-verov…

miten tuo mahtaisi vaikuttaa asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ap.

Kaikki muumit ei ole laaksossa,Olet säälittävä !Joka kohtaan ei hokemasi sovi,vaihda jo jankutustasi !

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Tämä "hanke" oli ihan sinun itsesi kuten selvästi kerrot. Ei mahdu järkeeni miksi miehen olisi pitänyt maksaa se???

No katson tätä kyllä erilaisesta näkökulmasta, eli olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja meillä on erilliset tilit ja erilliset raha-asiat. Yhteiset kulut maksetaan puoliksi, muuten kumpikin käyttää rahansa mihin lystää. Toiselle ei olla rahojen käytöstä millään lailla tilivelvollisia. Meillä tosin on lähes sama, hyvä, tulotaso, joten se tekee tuosta helpompaa.

Ei tulisi mieleenkään odottaa/olettaa että mies maksaa jonkun minun itselleni hankkiman tavaran. Tuossa kertomassasi tapauksessa olisi ottanut mieheltä sen satasen, mutta itsestäänselvästi sitten maksanut sen takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jos omavastuu osuus on puoliksi ja lainaosuus puoliksi niin omistatte asunnon samassa suhteessa eli kumpikin omistaa puolikkaan. Miksi miehen tulisi maksaa sinun omistusosuuttasi kerryttäneet sinun varallisuuttasi. Eihän se nyt niin mene että jos toinen on säästänyt paljon ja sijoittanut ja toinen ei, että säästäväinen joutuisi kerryttämään omalla kustannuksellaan toisen varallisuutta

Jos vaimo vaikka hoitaa yhteisiä lapsia kotohoidontuella, niin minusta on erittäin reilua, että mies maksaa enemmän. Tai sitten hän jää kotiin muksujen kanssa ja päästää vaimon tienaamaan, simppeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jos omavastuu osuus on puoliksi ja lainaosuus puoliksi niin omistatte asunnon samassa suhteessa eli kumpikin omistaa puolikkaan. Miksi miehen tulisi maksaa sinun omistusosuuttasi kerryttäneet sinun varallisuuttasi. Eihän se nyt niin mene että jos toinen on säästänyt paljon ja sijoittanut ja toinen ei, että säästäväinen joutuisi kerryttämään omalla kustannuksellaan toisen varallisuutta

Jos vaimo vaikka hoitaa yhteisiä lapsia kotohoidontuella, niin minusta on erittäin reilua, että mies maksaa enemmän. Tai sitten hän jää kotiin muksujen kanssa ja päästää vaimon tienaamaan, simppeliä.

Ap ei ole hankkimassa miehensä kanssa lapsia. Hänellä taisi olla jo yksi lapsi, mutta nykyiselle miehelle jäisi vain maksajan rooli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitenkään miehen rahojen perässä. En halua että hän maksaisi kaiken. Tienaan ihan ok itsekin ja on varaa laitaa säästöön rahaa.

Kuten sanoin, on tullut pari kertaa tilanteita joita hieman ihmettelen tai jopa ärsyynnyn.

Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä ja molemmat haluamme tietynlaisen asunnon jossa elää loppuelämäämme. Ja tämä ei välttämättä toteudu vielä koska itselläni ei ole tarpeeksi säästöjä. Asumme ahtaasi, halpa vuokra jotta rahaa olisi helpompi säästää omaan asuntoon.

Joskus pydähdyn kyseenalaistamaan asioita ja miehen toimintatapaa.. kuten tätä omarahoitus asiaakin nyt.

Jotenkin koen että olen muutenkin se välittävämpi ja rakastuneempi osapuoli, ja jotenkin koen miehen pihin käytöksen loukkavana. En osaa selittää paremmin. Osa kommentoijista onneksi ymmärsikin minua.

Miten puhua miehelle etten vaikuttaisi siipeilijältä?

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Ette te ole mikään perhe, te olette lapseton aikuinen pariskunta jolla on erilliset rahat. Ei silloin voi ajatella, että miehen satanen on yhtä kuin sinun satanen. Ei ole. Miehen satanen miehen satanen, ja jos hän antaa sen sinulle se on pois hänen säästöistään ja sijoituksistaan.

Ihan mielenkiinnosta, jos tilanne olisi toisinpäin, niin vippaisitko sinä miehelle satasen rahaa ihan vaan siksi ettei hän ole viitsinyt käydä ajoissa automaatilla?

Kyllä, jos tienaisin enemmän.

Ap

Jos ja jos, eli et. Et siis itsekään pidä teitä perheenä tai ajattele molempien etua, vaan omat rahat pysyy visusti omassa taskussa ja lisäksi sinne pitäisi lapioida miehenkin rahat. Hävettää tuollaisten naisten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Ymmärrän että sinua harmittaa. Luulit päässeesi rahasatulaan, mutta joudutkin elämään omien varojesi mukaan. Hukkaan meni sekin

lompakko.

Ei, vaan koen että mies ei silloin välitä niin paljoa kun ei ole valmis panostamaan enempää. Jos on joku tietty asunto jonka haluaisimme, mielestäni meidän kannattaisi hankkia se vaikkakaan varani eivät aivan riittäisikään, sillä miehellä riittää.

Rinnastan aika monenlaista asiaa välittämiseen ja siihen tunteeseen että olemme ”me”, olemme yhtä.

Jotenkin on tunne että että emme ole tärkeitä toisisllemme, emme ole yhtä perhettä kun lasnetaan niin tarkoin mikä on minun ja mikä sinun.

Ap

Toki tuo olisi mahdollisuus sillä tavalla että mies ostaa nimiinsä isomman osan asuntoa, jolloin sinulla tulee omistusoikeus pienempään osaan ja asumisoikeus (eli periaatteessa vuokraus) suurempaan osaan. Tällöin maksaisit enemmän esim. vastikkeesta. Mutta ei käy, koska "me olemme me eli mies maksaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Pohdin tätä asiaa, kun mies kerran asuntoja katsellessamme kysyi, paljonko jo olen saanut säästöön. Ja laskimme erään asunnon kohdalla, paljonko pitäisi olla omaa rahoitusta ja paljonko lyhennettäisiin lainaa jne. ja todettiinkin että auts, minulla ei ole vielä tarpeeksi säästöjä tähän asuntoon ( miehellä olisi mahdollisuus laittaa minun ns puuttuva osuus).

Mietin vain että mies on vähän tarkka rahan käytöstä..

Ei juuri koskaan tarjoa minulle mitään. Jos olemme jossain ulkona, mies harvakseltaan tarjoaa mutta teemme tätä puolin ja toisin, tarjoan itse seuraavalla kerralla/ hoidan kauppalaskun jne.

Kerran istuimme iltaa kaksin kaupungilla ja mies tarjosi juoman ja myöhemmin sanoi että tarjoanko hänelle seuraavan. Itseäni hieman ärsyttää että mies paremmin tienaavana pyytää naista tarjoamaan vaikkakin ihan useita vuosia olemme yhdessä olleet ja toki tasavertaisia kumppaneita olemme

Ap

Noinko rahan perässä olet? Miksi miehen pitäisi sulle tarjota mitään?

No vaikka koska on normaalia että puolisolle (etenkin huonommat tulot omaavalle) tarjotaan. Ihan sellasta perus huomaavaisuutta. Ei huomaavaisuudella ole mitään tekemistä siipeilyn tai hyväksikäytön kanssa, se lähtee tarjoavan omasta halusta. 

Mitä tulee yhteisen aunnon ostamiseen niin sehän ostetaan niin että se, jolla on pienemmät tulot pärjää lainansa kanssa. Ei niin että toisella on kivasti asiat ja toinen saa pureskella kynsiään nälkäisenä. Minä näen että ap on menossa kovaa vauhtia tilanteeseen mikä ei pääty ap:n kannalta hyvin. Suhde ei vaikuta tasapainoiselta, rakastavalta suhteelta, 

Vastasit omaan kritiikkiisi. Tarjoamisen tulee lähteä omasta halusta, ei siitä että ap vaatii että mies tarjoaa ja syyttää kylmäksi jos ei tee kuten ap haluaa.

Kerro ap, paljonko mies on maksanut lapsestasi aiheutuneita kuluja vuosien varrella. Äläkä väitä, ettet tiedä. Taatusti on helppo laskea ja arvioida. Jutellaan sitten lisää, mikä on reilua. Ei lapsi ole ilmainen hoidettava.

Kuule ap olen nähnyt ystävistä näitä ”reiluja rahankäyttäjiä”. Eli herkästi tarjotaan toisille juomia ja pitsoja kun tili on tullut. Käytetään rahaa todella huolettomasti. Ja sitten loppukuusta oletetaan että muut ostaa heille juomat, tupakat ym koska heillä on rahat loppu.

Minä ne halua elää noin. Minä elän koko kuukauden säästäväisesti sama milloin tili tulee. Tarjoan vain harvoin jollekin esim ravintolassa ruuan. Mutta vielä harvemmin syön jonkun muun tarjoaman ruuan ym. Minusta on paljon helpompaa kun jokainen saa käyttää rahaa haluamallaan tavalla.

Ehkä voisit kysyä mieheltäsi miten hän kokee rahan käytön ja rakkauden näyttämisen ym. Ehkä hänen näyttää rakkautensa mielestään sillä että hoitaa lastasi aina jos tarvitaan ym. Jos keskustelisitte asiasta niin voisit päästä tuosta epävarmuudesta mikä sinulla nyt on. Tajuaisit että mies haluaa pitää raha asiansa ihan ominaan. Eikä se liity mitenkään rakkauteen vaan ihan muihin asioihin.

Minusta kuulostaisi järkevältä että ottaisitte asunnon niin että mies omistaisi siitä isomman osan kuin sinä. Jos tämä kävisi miehelle niin se helpottaisi sinun lainan maksuasi huomattavasti. Ja kuitenkin voisitte asua yhteisessä kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi esimerkki tuli mieleeni joka oli viikko sitten;

Olin lähdössä hakemaan itselleni erästä hanketta, ja minä tarvitsin käteistä rahaa. Minulla oli kiire ja kotona ennen lähtöä kysyin mieheltä, missä mahtaa olla lähin pankkiautomaatti ( käyn harvoin).

Mies sanoi että ota tuo minun 100 euroa käteistä, ei tarvi mennä automaatille, mutta nosta sitten myöhemmin minulle takaisin se 100e.

Joo voin nostaa toki, ei haittaa mutta vähän ihmetytti kun pyysi rahan takaisin kun samaa perhettä ollaan.

Ap

Tämä "hanke" oli ihan sinun itsesi kuten selvästi kerrot. Ei mahdu järkeeni miksi miehen olisi pitänyt maksaa se???

No katson tätä kyllä erilaisesta näkökulmasta, eli olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja meillä on erilliset tilit ja erilliset raha-asiat. Yhteiset kulut maksetaan puoliksi, muuten kumpikin käyttää rahansa mihin lystää. Toiselle ei olla rahojen käytöstä millään lailla tilivelvollisia. Meillä tosin on lähes sama, hyvä, tulotaso, joten se tekee tuosta helpompaa.

Ei tulisi mieleenkään odottaa/olettaa että mies maksaa jonkun minun itselleni hankkiman tavaran. Tuossa kertomassasi tapauksessa olisi ottanut mieheltä sen satasen, mutta itsestäänselvästi sitten maksanut sen takaisin.

Totta kai tuollaiset pitää maksaa takaisin. Muuten on se riksi, että toinen alkaa "unohdella" pankkiautomaatilla käynnin jatkossakin ja luottaa siihen, että toinen rahoittaa aina kaikki omatkin hömpötykset. Jos odottaa toisen maksavan niin sitten toisella on myös sananvalta siihen mitä ostetaan eli luopuu siltä osin omasta määräysvallastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vuosi sitten vastaava tilanne, ku ostimme ensiasuntoa kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Meillä ei ollut kovin suuret tuloerot, brutossa ero alle tonnin luokkaa miehen eduksi, mutta miehellä oli säästöjä (=perintöä) noin tuplat omaan tasooni nähden. Punnitsimme kaikenlaisia vaihtoehtoja – erilaisia omistussuhteita, yhteistä ja erillistä lainaa ja ties mitä. Lopulta päädyimme ostamaan 50/50-suhteella asunnon, johon minulla oli varaa, ja otimme erilliset lainat. Toki miehellä menee tällä hetkellä huomattavasti vähemmän rahaa lainalyhennyksiin suhteessa tuloihin kuin minulla. Mies hyväksyy sen, että elämme minun tulo- ja menotasoni mukaan emmekä hänen, ja jos hän haluaa luksusta, niin hän tarjoaa.

Tämä on mielestäni oikeaa välittävää rakkautta. Ei se että rikkaampi maksaa kaikesta, vaan se että rikas on valmis kompromissaamaan köyhemmän tulotason mukaan. Se tuo suhteeseen tasa-arvoa ja molemminpuolista arvostusta eikä kumpikaan myöhemmin katkeroidu ja syytä htväksikäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ap:lla perse kestä 50/50 lainaa niin sitten pitää omistussuhde sopia sen mukaan mihin rahkeet riittävät.

Tosin sitten 20/80 omistussuhde on sekin ongelmallinen, koska ap saa kuitenkin käytännössä käyttöönsä 50% asunnosta. Ja jos hoito- ja rahoitusvastikkeet menisivät 20/80 niin mies käytännössä jatkuvasti tukisi taloudellisesti tätä perässävedettävää reppanaa - ei reilua miehelle sekään.

-> 50/50 on ainoa reilu, ostakaa sellainen missä tällä suhteella köyhemmän rahkeet riittävät hankintaan.

Elääkö näin ajattelevat ihmiset parisuhteessa ja jos elää, niin miksi ihmeessä?

Kyllä, koska arvostan miestäni ja hänen työpanostaan. En mennyt hänen kanssaan naimisiin siksi, että saisin kivemman asunnon kun mihin olisi itsellä varaa. Mies tekee rankempaa työtä kuin minä ja on jokaisen palkkasenttinsä ansainnut. Olisi kauhess jos jostain syystä olettaisin osan hänen rahoistaan kuuluvan minulle vain koska hän rakastaa minua.

Toki jos mies itse tarjoutuu maksamaan, ostamaan lahjoja jne, niin se on hänen päätöksensä! Moni täällä on ostanut asunnon toisen säästöillä puoliksi. Tämä on täysin ok jos se säästöt omaava tämän hyväksyy! Mutta jos ei, kuten APn tilanteessa, niin ei ole oikeutta polkea jalkaa ja kutsua kylmäksi tai syyttää ettei toinen välitä. Loppupeleissä kaikilla on oikeus omaan omaisuuteensa ja saa käyttää sitä miten haluaa, eikä se, ettei halua sitä toisen kanssa jakaa tee ihmisestä hirviötä. Rakkautta voi osoittaa muillakin tavoilla kuin pankkikortilla.

Lisänä vielä, AP ruikuttaa että heidän pitää olla "me" ja se ettei mies maksa enemmän saa hänelle fiiliksen että mies ei ole samaa tiimiä. Miltä miehestä mahtaa tuntua kun ap kiukuttelee ettei mies anna hänelle rahaa? Samalla tavalla mies voi miettiä että häntä loukkaa se ettei ap kunnioita hänen toiveitaan ja päätöksiään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on maksanut yhteisen kotimme, jonka omistamme yhdessä.

Luovuin omasta urastani miehen uran tähden, ja siksi pidän reiluna sitä, että mies maksaa elämisen. Kumpikin pyrimme toimimaan perheen hyvinvointia ajatellen.

Mielestäni avioliitossa yleensäkin pitäisi pystyä toimimaan perheen hyväksi eikä tuijottaa pelkästään sitä kaikki jaetaan millilleen tasan, niinkuin sisaruksen kanssa tehtiin lapsuuskodissa.

Toki, jos joku haluaa elää kumppanin kanssa suhteessa rinnakkaista elämää, ei yhteistä elämää, ja se on kummallekin ok, niin mikäpä siinä.

Itse kokisin oudoksi ajatella omassa kodissani, että tämä on mun puolikas tuo mun jääkaapin hylly. Se tuntuisi kuin asuisi kämppiksen kanssa. Mutta ehkä muut ihmiset kokevat parisuhteen ja avioliiton jotenkin toisella tavalla. Autistina ajattelen ja koen monet asiat eri tavalla kuin enemmistö ihmisistä.

Opiskelijasuhteissa ymmärrän kuitenkin hyvin sen että kaikki yhteiset kulut jaetaan tasan. Silloin kummallakin on yleensä hyvin pienet tulot ja olisi kohtuutonta jos kulut kaatuisivat vain toisen huoleksi.

Ymmärrän hyvin tilanteesi, sillä se perustuu kompromissiin. Sinä luovuit urasta, joten mies kantaa kiitokseksi vastuun asunnon hakkkimisesta sinulle.

Mutta apn tilanteessa ap ei ole luopunut mistään. Hän vain vaatii että mies hankkii asunnon koska periaatteessa voi ja ap ei tee mitään itse asian eteen. Tämä tekee apn tilanteesta väärän.

Vierailija kirjoitti:

No jos itse olet ostanut rahoillasi kosmetiikkaa, laukkuja, kenkiä, asusteita, koruja, viini-illallisia yms. kun mies on sijoittanut rahojaan, niin tuskin olet noita laittamassa puoliksi?

Toisaalta sitten, varakas mieskään tuskin ostaa vaatteitaan ja kenkiään mistään Pelastusarmeijan kirppikseltä tai ajaa itse hiuksiaan kylppärin peilin edessä. Veikkaan että saman yhteiskunta- ja/tai tuloluokan naisten ja miesten kulutus tällä osastolla on vähintään samansuuntaista. Nainen ehkä ostaa jotain koruja, mies erityisen kalliin kellon. Ja kummasti vaikuttaa siltä, että miehiäkin viinit kiinnostavat, ja jos vaan rahaa on, syödään hienossa ravintolassa eikä jossain opiskelijoiden kasvisburgeripaikassa.

Eikö mies voisi ostaa asuntoa omiin nimiinsä. Annat tupon 15 000 miehelle ennakkovuoktrana ja sitten maksat miehelle vuokrana puolet lainanlyhennyksestä ja vastikkeesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reiluus on erikseen, mutta jos saat omistukseesi suuremman osuuden kuin mistä joudut itse maksamaan, niin se on lahja maksajalta sinulle ja siitä pitää ilmoittaa verottajalle sekä maksaa lahjavero.

Ei muuten ole, jos on kysymys aviopuolisoista. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan eikä siinä mitään lahjaveroa maksella vaikka vaan toinen olisi töissä ja toinen kotona.

Verottaja on kanssasi eri mieltä. Myös aviopuoliso maksaa lahjasta veron eikä asunto-osaketta pidetä ns. elatuslahjana. Maksuton asuminen toisen asunnossa on tällainen lahja, ei sen asunnon omistaminen.

Nämä esimerkit on nyt jotenkin irrallaan oikeasta elämästä. Jos minulla on asunto ja annan jonkun asua siellä ilmaiseksi, verottaja ei tule siitä mitään kyselemään. Myöskin jos omistan jonkun kanssa asunnon 50/50 ja maksan yksin lainaa, verottaja ei tällöinkään tule tutkimaan että mitä tässä tapahtuu.