Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?

Ap, aloita matka sisäänpäin. Silloin on aina uutta koettavaa. Etkä ole koskaan täysin valmis. Numero 13 antoi muutamia hyviä ehdotuksia.

Vierailija kirjoitti:

No, lähdetään nyt ihan k8hdallaperusasioista liikkeelle.

Syntyvä lapsi. Eli sinulla on näköjään elämä vasta alkamassa. Sitten kun sinulla on lapsi tai pari, niin alat ehkä ymmärtämään mistä elämässä on oikeasti kyse.

Toinen seikka. Oletko menettänyt (haudannut) vanhempaasi, sisarustasi tai jotain muuta erittäin tärkeää läheistä ihmistä? Oletko pitänyt kuolevaa läheistäsi kädestä? Nimittäin näiden jälkeen alkaa elämänarvot olemaan toisessa asennossa.

Työ. Oletko saanut potkut tai muulla tavalla pudonnut syvään monttuun työssäsi? Tai onko työssä tullut kriisi ja olet itse irtisanoutunut? Tiedätkö miltä tuntuu, kun on vuosia opiskellut ja ponnistellut ja yllättäen näytetäänkin ovea?

Oletko koskaan pelännyt henkesi edestä, esim. vakava sairaus, onnettomuus, pahoinpidellyksi joutuminen ym.

Jos sinulla ei ole mitään näistä, niin väitän, että et ymmärrä elämää. Olet vielä post-teini-ikäisessä vaiheessa. Mutta voin kertoa, että useimmat näistä tulee eteesi, halusit tai et. Kun olet suorittanut nämä elämän peruskurssit, niin sinäkin alat olemaan aikuinen.

m50+

Minä olen 33-vuotias nainen ja kokenut juurikin nuo yllä mainitsemasi asiat. Olisin voinut kirjoittaa tuon apn tekstin sillä todellakin koen että kaikki on nähty. Olen myös asunut ulkomailla parissa eri maassa, opetellut siellä paikallisen kielen. Olen kasvanut vaikeissa olosuhteissa aikuiseksi, nähnyt vanhempien eron, äidin alkoholismin, isän syöpäkuoleman, lapseni syntymisen, olen mennyt naimisiin ja eronnut, ostanut asunnon, joutunut pakotettuna irtisanoutumaan pitkästä työsuhteesta, etsimään uuden työn. . Koen itseni vanhaksi ja väsyneeksi, vaikka olen vasta 33. Ehkä liikaa koettu tähän ikään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Haaveista totta kirjoitti:

Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.

Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.

Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.

Ap

Opiskele lähihoitajaksi ja suuntaa vanhustyöhön. Mitä merkitystä millään on? Kun saat lapsen syliisi, huomaat olevasi hyvin merkityksellinen, tuki, turva ja rakkaus kaikki samassa paketissa. Itse koen itseni haikean merkitykselliseksi, kun illalla kotihoidossa avustan vanhuksen vuoteeseen, silitän päätä, puristan kättä ja huomenna nähdään. Seuraavana aamuna hän on nukkunut pois.

Mä aloin lopulta juoda päivittäin, kun en keksinyt muutakaan tuon tyhjyyden täyttämiseen. Matkustus, harrastukset, opiskelut ja ihmissuhteet on jo koettu. En jaksa enää innostua niistä. N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haaveista totta kirjoitti:

Minä olen ratkaissut ongelman keksimällä aina uusia haaaveita, joita kohti ponnistella. Kun olen jonkun haaveen toteuttanut, on tilalla aina ollut joku uusi. Ei ole tullut elämä valmiiksi, vaikka olen sinua 20 vuotta vanhempi.

Kiitos elämänmakuisesta neuvosta! En tiedä, mistä enää haaveilisin. Materia ei ole koskaan kiinnostanut minua pätkääkään, ja sekä työssä että urheillessa olen päässyt sen verran pitkälle, että ymmärrän, kuinka kokonaisvaltaista omistautumista huippu vaatii. Urheilun suhteen olen siihen myös jo liian vanha ja geenini eivät ole riittävän täydelliset huipputasolle. Uran puolesta tavoittelen kiipeämistä lopulta tj-tasolle, mutta en odota mitään sisäistä täyttymystä sielläkään, enkä sinne välttämättä pääse.

Ehkä oikeana haaveena olisi saada vastaus, jonka hyväksyn, kysymykseen: mitä merkitystä millään on.

Ap

Mites on elämänkatsomuksesi laita? Oletko siinä elämää suorittaessasi miettinyt sitä ollenkaan? Sinulle on tulossa lapsikin, nyt olisi ihan paikallaan alkaa miettimään minkä elämänkatsomuksen lapsellesi välität. 

Unelmien jahtaajat täyttävät elämänsä tyhijiötä keksimällä aina uusia unelmia joita kohti tähdätä. Siinä on vain se ongelma että niiden toteutuessa pitää taas keksiä uusi haave. Se on loputonta kujanjuoksua, ja tyhjyys sisällä ammottaa edelleen, vuosikymmenten unelmanjahtaamisen jälkeenkin heti, kun tulee tyhjä hetki saavutuksen saavutettuasi. 

Tuo merkityksen etsiminen ei ole kovin mielekäs kysymys, koska ei siihen voi kukaan vastata, sillä se muuttuu koko ajan.  Tästä syystä ei kukaan voi antaa sinulle mieleistäsi vastausta. 

Omasta näkövinkkelistäni katsoen eteenpäinpyrkijät, ja taas seuraavaa juttua tavoittelevat ovat tylsiä ja näköalattomia ihmisiä, enkä heidän kanssaan jaksa olla tekemisissä. Ymmärrän siis että jossain vaiheesa nämä ihmiset eivät jaksa enää olla itsensä kanssa tekemisissä.

Minua on itse asiassa kuvailtu 'hipeimmäksi ihmiseksi, jonka tiedän' useammankin ihmisen taholta, koska ymmärrettyäni, ettei millään ole mitään väliä, en myöskään tuomitse muita juurikaan tai etenkään arvostele heidän elämänvalintojaan.

Olen päässyt minne olen päässyt melko vaivattomasti, koska olen onnistunut suuntautumaan tekemisiin, joihin minulla on lahjoja. En ole juuri miettinyt isompaa kuvaa tai seuraavaa askelta kuin vasta suht hiljattain.

Olen kyllä miettinyt, mikä on keskeinen elämänohje, jonka haluaisin välittää eteenpäin lapselleni: älä ole mulkku, älä ole push-around.

Ap

"Ei ole mitään uutta auringon alla", mietti Saarnaajakin jo muutama tuhat vuotta sitten.

Yleensä jonkin asian menettäminen saa vasta arvostamaan ollutta, oli se sitten terveys, työpaikka tms. Ehkä olet vasta kulkenut elämän valoisammalla laidalla.

No muuta lähiöön. Hanki sieltä pari uutta ystävää ja ala työttömäksi. Tai vaikka kaupan kassaksi. Jatka ainakin 10 vuotta. Siinä sulle uusia haasteita koettavaksi.

Ainoa asia, joka antaa minulle merkityksen elämässä, on usko Jumalaan. Muut asiat, mitä olen kokeillut, ovat olleet hölynpölyä. Koe Ap tämä Jumalan johdatuksena ja kutsuna sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia, joka antaa minulle merkityksen elämässä, on usko Jumalaan. Muut asiat, mitä olen kokeillut, ovat olleet hölynpölyä. Koe Ap tämä Jumalan johdatuksena ja kutsuna sinulle.

Monet ovat nostaneet uskon mahdolliseksi vastaukseksi. Erosin kirkosta parikymppisenä, koska en usko jumalaan enkä iankaikkiseen elämään, en taivaaseen enkä helvettiin.

Minusta uskonto on vain yksi epäonnistunut vastausyritys suureen kysymykseen kaiken merkityksestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia, joka antaa minulle merkityksen elämässä, on usko Jumalaan. Muut asiat, mitä olen kokeillut, ovat olleet hölynpölyä. Koe Ap tämä Jumalan johdatuksena ja kutsuna sinulle.

Monet ovat nostaneet uskon mahdolliseksi vastaukseksi. Erosin kirkosta parikymppisenä, koska en usko jumalaan enkä iankaikkiseen elämään, en taivaaseen enkä helvettiin.

Minusta uskonto on vain yksi epäonnistunut vastausyritys suureen kysymykseen kaiken merkityksestä.

Ap

Kokeile rukoilua, oikeasti. Puhun kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia, joka antaa minulle merkityksen elämässä, on usko Jumalaan. Muut asiat, mitä olen kokeillut, ovat olleet hölynpölyä. Koe Ap tämä Jumalan johdatuksena ja kutsuna sinulle.

Monet ovat nostaneet uskon mahdolliseksi vastaukseksi. Erosin kirkosta parikymppisenä, koska en usko jumalaan enkä iankaikkiseen elämään, en taivaaseen enkä helvettiin.

Minusta uskonto on vain yksi epäonnistunut vastausyritys suureen kysymykseen kaiken merkityksestä.

Ap

Kokeile rukoilua, oikeasti. Puhun kokemuksesta.

Kokeilin lapsena, koska äitini on jonkinlainen uskovainen. Rukoilu tuntui helpottavalta, mutta ymmärsin jo silloin, että kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen itsesuggestio, jolla hämään itseni luulemaan, että on jokin selittämätön turvaava voima, joka auttaa minua.

Ap

Elämän tarkoitus on elämä.

Minä olen yli 40, mutta ymmärrän ap:tä tosi hyvin. Elin melko köyhän lapsuuden. Haaveilin kaikesta mitä minulla tai perheelläni ei ollut: rahasta, korkeasta koulutuksesta, matkustelusta, hienoista harrastuksista, sivistyksestä jne. Nyt kun olen tuon kaiken saavuttanut ja paljon enemmänkin, minulla on myös hyvä puoliso ja lapset sekä taloudellisesti hyvä tilanne, en haaveile enää mistään. Sekin tuntuu oudolta. Osa haaveilemistani asioista, esimerkiksi monet materiaaliset hankinnat, ovat menettäneet täysin merkityksensä. Vaurauden keskellä nautin aamukahvin tuoksusta, siitä kun sitä rauhassa keittelen, alkavasta syksystä, lasten iloisista äänistä jne. Mitään en halua lisää ja monista asioista voisin luopuakin. Mutta onnen ja ilon pienistä asioista olen aidosti löytänyt elämääni. Myös sellaisen rauhan, että minun ei tarvitse mitään tämän enempää ollakaan eikä millään sen kummempaa tarkoitusta ehkä olekaan. Aika sattumanvaraista on elo täällä luultavasti. Joskin, toisaalta tuntuu päinvastaiseltakin, mutta tämä on liian iso kysymys avata edes omasta perspektiivistä.

Masennusta voi olla. Mutta ei välttämättä sellaista johon psykoterapeutin kanssa juttelu auttaa. Lääkkeistä puhumattakaan.

Tiesitkö että on mahdollista käydä juttelemassa filosofin kanssa.

Siitä voisi saada erilaista perspektiiviä, näkemyksiä, kysymyksiä ja kanssakeskustelijan erityisesti merkityksellisyyttä koskeviin ajatuksiin.

Vai että terapia auttaa?! Kävin terapiassa kaksi kertaa viikossa yli viisi vuotta. Kokeilin siellä saatuja typeriä ohjeita ja masennuin entistä enemmän. Monia lääkkeitäkin kokeiltiin tuloksetta. Kyllä mulla alkoi tää kriisi jo lukion aikana ja on jatkunut 20 vuotta. Kaikki on turhaa ja tyhjää. En viitsi enää huijata ketään miestä parisuhteeseenkaan kun en kykene rakastamaan. Alkoholi on paras kaveri nykyään kun kaikki muut temput on jo kokeiltu.

Miten itse voit asioihin vaikuttaa? Tuo julki omia näkemyksiä ja kokemuksia, kirjoita kirja, lähde politiikaan...

AP:lle, se mitä olet kokenut kuulostaa eksistentiaaliselta kriisiltä.

Tervetuloa kerhoon, itse olen luovinut elämässäni keskellä tuota kriisiä jo parikymmentä vuotta, noin kaksikymppisestä lähtien. Ajoittain se hellittää otteensa hetkeksi mikäli olen löytänyt jotain mielenkiintoista tekemistä, asian tai ihmisen jolle omistautua. Aina uudelleen se kaikki kuitenkin kaatuu päälle hyökyaallon tavoin, kuin joku valtava tsunami joka pyyhkäisee kaiken merkityksen elämästäni pois. Tästä on seurannut se etten ole tavoitellut enkä havittele enää mitään suurempaa koska se on kaikki turhaa.

Tavallaan se on vapauttavaa kun lavasteet ja julkisivut pyyhkiytyvät pois ja se pakottaa näkemään jäljelle jäävät rauniot ja perustukset. Se paljastaa elämässä tärkeitä asioita joihin ei muuten ehkä kiinnittäisi huomiota tai jotka muuten usein jäävät taka-alalle kaiken arjen keskellä. Se antaa perspektiiviä ja vapautta kokeilla eri asioita, mutta se on myös hyvin raskasta ja vaatii veronsa. Luultavasti se on myös syy miksi minusta tuntuu ajoittain siltä etten pääse koskaan elämässä eteenpäin. Tai no, se on aina askel eteenpäin ja kaksi taaksepäin.

Olen myös kokenut ja nähnyt paljon, parisuhteissa, työelämässä, koulutuksessa, sivistyksessä, kulttuurissa ja harrastuksissa; ehkä liikaakiin.. Mitä pidempään elän ja mitä enemmän koen asioita, sitä ammottavammalta se tyhjä aukko tuntuu johon kaikki pyyhkäistään. Ja kaikki ennen merkityksellinen vaikuttaa aina entistä turhemmalta. Olen kuitenkin onnellinen ettei minulle ole siunaantunut omia lapsia jotka epäilemättä syyttään joutuisivat kärsimään, kuten kaikki muutkin sivulliset läheiseni. Tästä syystä olen alkanut etääntymään kaikista läheisistäni ja sosiaalisista suhteista; en halua aiheuttaa muille sitä kärsimystä kun he joutuvat seuraamaan sitä kaikkea vierelläni.

Olen tullut sinuiksi etten ehkä pääse tuosta demonistani eroon elinaikanani vaikka kuinka taistelisin, joten nykyään pyrin elämään sen kanssa sovussa. Kuolema vapauttaa aikanaan. Olen hyväksynyt ettei sillä ole mitään merkitystä vaikkei elämällä(ni) olisi mitään merkitystä; pyrin vain nauttimaan ajasta joka minulla on jäljellä.

Olen joskus miettinyt olenko kärsinyt ensin masennuksesta, onko se seuraus vai syy tuolle eksistentiaaliselle kriisille, vaiko kenties toisinpäin? Sinun kannattaisi ehkä myös selvittää onko taustallasi mahdollisesti masennusta tai jokin trauma joka voisi aiheuttaa kuvaamiasi tunteita elämän merkityksettömyydestä? Suosittelisin puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa, mutta koska en ole itsekään noudattanut neuvojani niin en ole ehkä oikea henkilö neuvomaan ketään.

Olen 37v., vähän kouluttautunut nuori nainen. Elämä on jännittävä seikkailu eikä koskaan tiedä mitä se tarjoaa! Avoimin ja positiivisin mielin kohti huomista <3

No tasan ei käy onnen lahjat tai asenne.

60v ja paljon ihania mahdollisuuksia vielä edessäpäin.

Ap, kamala sanoa mutta ehkä sitten kun alat ymmärtää kuolevaisuutesi, kun olet ns ensimmäisenä jonossa, voi elämän kauneus ja kiehtovuus näyttäytyä ihan uudella tavalla. Aikaa ei olekaan enää loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia, joka antaa minulle merkityksen elämässä, on usko Jumalaan. Muut asiat, mitä olen kokeillut, ovat olleet hölynpölyä. Koe Ap tämä Jumalan johdatuksena ja kutsuna sinulle.

Monet ovat nostaneet uskon mahdolliseksi vastaukseksi. Erosin kirkosta parikymppisenä, koska en usko jumalaan enkä iankaikkiseen elämään, en taivaaseen enkä helvettiin.

Minusta uskonto on vain yksi epäonnistunut vastausyritys suureen kysymykseen kaiken merkityksestä.

Ap

Kokeile rukoilua, oikeasti. Puhun kokemuksesta.

Kokeilin lapsena, koska äitini on jonkinlainen uskovainen. Rukoilu tuntui helpottavalta, mutta ymmärsin jo silloin, että kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen itsesuggestio, jolla hämään itseni luulemaan, että on jokin selittämätön turvaava voima, joka auttaa minua.

Ap

Käsityksesi rukoilusta on lapsen kengissä, jos sitäkään.