Lue keskustelun säännöt.
Olen 29 ja tuntuu, että kaikki on nähty - muita?
Olen opiskellut maisteriksi, tehnyt uraa, mennyt naimisiin, matkustellut, urheillut, tutustunut ihmisiin, lukenut, ihmetellyt. Viimeisen noin vuoden ajan minusta on tuntunut, että olen ymmärtänyt elämän keskeisen tarjonnan, eikä minua kiinnosta oikein mikään. Ihmisten välinen kanssakäyminen noudattaa samoja sääntöjä ja kaikki ovat pohjimmiltaan täyttämässä samoja perustarpeita, bisnestä tehdään tietyllä logiikalla, valta jakautuu epäreilusti ja Suomen rajojen ulkopuolella valtaosassa maita vielä epäreilummin. Mitä paremmin olen oppinut ymmärtämään ihmissuhteita, liiketoimintaa, politiikkaa - elämää, sitä enemmän olen pettynyt niihin kaikkiin. Olin nuorena aika palavasieluinen idealisti. Nykyisin minulla ei ole mitään arvopohjaa, koska elämä on osoittanut olevansa pelkkää darwinistista kilpajuoksua muita sekä aikaa vastaan ja kaiken pohjalla on ihmisen pohjaton itsekkyys, joka jalostuu tosin automaattisesti yhteistyöksi itseä hyödyttävien yksilöiden kanssa.
Olen suoraan sanottuna pettynyt ja sisältä katkeroitunut. Tätä ei voi näyttää kenellekään, koska vaimo lähtisi kävelemään (ennemmin tai myöhemmin) ja urakiito katkeaisi. Vaikka sinänsä millään ei ole lopulta mitään merkitystä, tunnen vastuuta vaimoni ja syntyvän lapseni hyvinvoinnista ja ajattelen, että jos edes he voivat tuntea merkityksellisyyttä omassa elämässään, olen tehnyt jollekin jotain hyvää. Omat ideaalini ovat ihan kuollleet.
Kiitos lukijoille.
Kommentit (918)
Olen 15-vuotias ja haluaisin olla kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 15-vuotias ja haluaisin olla kuin ap.
Demissä on paljon samasta haaveilevia.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tarjottu aloittajalle hengellisyyttä?
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
terv. 48 v. keskiluokkainen korkeasti koulutettu nainen, vaimo ja äiti - silti ennen kaikkea Jumalan lapsi :)
Isäni 40 vee ateisti a.mpui itsensä.
Naapurit sanoivat minulle 14 vuotiaalle, se on nyt h.elvetissä.
En paljoa moiselle hengellisyydelle painoa laita.
Mutta ehkä isä oli nähnyt jo kaiken ja elämän tuska loppui viimein
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tarjottu aloittajalle hengellisyyttä?
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
terv. 48 v. keskiluokkainen korkeasti koulutettu nainen, vaimo ja äiti - silti ennen kaikkea Jumalan lapsi :)
LATE JOHANSSON on nykyään saarnaaja valkeakoskella
Kertoo uudessa kirjassaan miten joi spermaa vankilassa.
Kirja on kertomus miten spermanjuojasta tuli saarnamies
Eli joku LATE JOHANSSON pääsee taivaaseen ja minun kiltti isäni on H.elvetissä?
Voitko selventää tätä hengellistä yhtälöä?'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tarjottu aloittajalle hengellisyyttä?
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
terv. 48 v. keskiluokkainen korkeasti koulutettu nainen, vaimo ja äiti - silti ennen kaikkea Jumalan lapsi :)
Isäni 40 vee ateisti a.mpui itsensä.
Naapurit sanoivat minulle 14 vuotiaalle, se on nyt h.elvetissä.
En paljoa moiselle hengellisyydelle painoa laita.
Mutta ehkä isä oli nähnyt jo kaiken ja elämän tuska loppui viimein
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä tarjottu aloittajalle hengellisyyttä?
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
terv. 48 v. keskiluokkainen korkeasti koulutettu nainen, vaimo ja äiti - silti ennen kaikkea Jumalan lapsi :)
LATE JOHANSSON on nykyään saarnaaja valkeakoskella
Kertoo uudessa kirjassaan miten joi spermaa vankilassa.
Kirja on kertomus miten spermanjuojasta tuli saarnamies
Kristityksi tuleminen voi räjäyttää tajunnan sillä tavalla, että mikään ei ole enää "kuin ennen", hyvässä mielessä, ja elämä on merkityksellistä ja täyttä, vaikka olisi kuolemansairas tai vankilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli joku LATE JOHANSSON pääsee taivaaseen ja minun kiltti isäni on H.elvetissä?
Voitko selventää tätä hengellistä yhtälöä?'
LATE JOHANSSON on jumalan soturi ja isäsi on..no ateisti...
Elä niin, ettei kuolema ryöstä elämäsi merkitystä.
Kaikki mitä tapahtuu, on oikea asia tapahtuakseen.
Kaikki maailmankaikkeudessa on toistamatonta;
tämä A ei ole tämä A. Kaikki tapahtuu ensimmäisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän tarkoitus on olla hyödyksi muille ja maailmalle. Ala tekemhän vapaaehtoistyötä, sitä riittää.
Tuollaiset tunteet johtuvat nykyisestä kulttuurista, joka on materialistinen ja suorituskeskeinen sekä äärimmäisen itsekeskeinen. Asenne on pinnallinen, muut ihmiset ovat olemassa vain välinearvon takia.
Kuvitellaan että elämä on tiettyjen omistusten haalimista ja tiettyjen tehtävien suorittamista, kuluttamista ja hankittujen ihmissuhteiden käyttämistä. Hankitaan (huom. termi) omistusasunto, puoliso, lapset, kesämökki, tietyn statuksen antava työ, jossa suoritetaan eri tasoja kuten videopeleissä. Elämä on sitten hankitun elämäntyylin kuluttamista juhlineen, matkoineen, lasten syntyminen, avioeroineen kun eka puoliso meni "pilalle" tai kun hankittu suhde ei vastannutkaan sitä mitä "tilattiin", sitten uusi puoliso, mahdolliset uudet hankinnat kuten lisää lapsia, uusi asunto, yms. Kaikki tietysti raportoidaan somessa kuvin ja videoin.
Unohdetaan että oikeasti on sitä sisäistä elämää. Itsensä sivistämistä ja kehittymistä ihmisenä. Että pitää edetä myös ymmärtämään sitä mitä ihmisen elämä ja kuolema on. Kiinnostutaan aidosti myös muista ihmisistä ja maailmanmenosta. Uidaan mukana elämän virrassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Kokematta enää musta mies ja pitsinnypläys. Molemmat meinasin jättää vaimon testattavaksi.
Uskoisin että et tiedä matelijoista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoksetko vain pakoon kirjoitti:
Uskoisin että et tiedä matelijoista mitään.
Kyllä toi ukko on melkoinen matelija lauantai-aamuisin.
Mulla oli toi kriisi 27-30- vuotiaana paha. Ahdisti ja masensi, tuntui tosiaan, että tässäkö oli kaikki. Mikään ei kiinnostanut. Mutta se meni ohi, ja sen jälkeen olen nauttinut elämästäni vielä enemmän, koen että sen kriisin aikana nimenomaan kasvoin aikuiseksi ja sen myötä aloin todella ottaa vastuuta itseni lisäksi muista ihmisistä. Tajusin oman pienuuteni, ja nyt ajattelen, että ennen sitä olin narsistisempi.
Olen hakenut merkitystä työstä, harrastuksista, lapsesta ja perhe-elämästä, mutta koen että onni ja rauha ei tullut pelkästään itsen ulkopuolelta. Oivallus oli se, että pitää nauttia kun elämä on omissa käsissä, tehdä todella niitä juttuja mitä tahtoo, laittaa vaikka kaikki rahansa siihen mitä pitää tärkeänä, sillä jonain päivänä kaikki loppuu, ja koska vain elämä voi heittää eteen kovia vaikeuksia, joilta hyvinvoivat ihmiset mielellään sulkevat silmänsä. Kaikki voi muuttua koska tahansa, ja kaikki saavutettu on vain lainassa, siksi pitää arvostaa niitä asioita mitä on. Näin on helppo sanoa ja kaikki tavallaan ymmärtävät, mutta asian sisäistäminen on minusta tärkeää. Siihen voi haastaa itseään hakeutumalla auttamaan muita ja kuuntelemalla toisia.
Jos tuntuu tyhjältä niin yksin ollessa ottaa kunnon kalsari kännit niin johan helpottaa taas vähäksi aikaa. Perhe vois käydä yökylässä sukulaisillaan jotta saa välillä vahän omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset tunteet johtuvat nykyisestä kulttuurista, joka on materialistinen ja suorituskeskeinen sekä äärimmäisen itsekeskeinen. Asenne on pinnallinen, muut ihmiset ovat olemassa vain välinearvon takia.
Kuvitellaan että elämä on tiettyjen omistusten haalimista ja tiettyjen tehtävien suorittamista, kuluttamista ja hankittujen ihmissuhteiden käyttämistä. Hankitaan (huom. termi) omistusasunto, puoliso, lapset, kesämökki, tietyn statuksen antava työ, jossa suoritetaan eri tasoja kuten videopeleissä. Elämä on sitten hankitun elämäntyylin kuluttamista juhlineen, matkoineen, lasten syntyminen, avioeroineen kun eka puoliso meni "pilalle" tai kun hankittu suhde ei vastannutkaan sitä mitä "tilattiin", sitten uusi puoliso, mahdolliset uudet hankinnat kuten lisää lapsia, uusi asunto, yms. Kaikki tietysti raportoidaan somessa kuvin ja videoin.
Unohdetaan että oikeasti on sitä sisäistä elämää. Itsensä sivistämistä ja kehittymistä ihmisenä. Että pitää edetä myös ymmärtämään sitä mitä ihmisen elämä ja kuolema on. Kiinnostutaan aidosti myös muista ihmisistä ja maailmanmenosta. Uidaan mukana elämän virrassa.
Ehkä joo, ehkä ei. Mielestäni tunne syntyy siitä, että me Suomessa elämme kuin pumpulissa. Yhteiskunta hoitaa ja huolehtii kaikesta. Ihan oikeasti, olemme erittäin etuoikeutetussa tilanteessa verrattuna lähes mihin tahansa muuhun maahan. Entä jos olisit syntynyt maailman rikkaimpaan maahan? Mustana miehenä, vanhemmat nistejä. Naapurustossa yleinen kuolinsyy on ammutuksi joutuminen.
Ajatukseni on, että elämämme on niin helppoa, että mitään todellisia ongelmia ei ole. On voinut elää 29 vuotiaaksi, eikä ole esim. nähnyt kuolevaa läheistään. Tuohon ikään mennessä ei ehkä ole koskaan joutunut katsomaan elämää silmästä silmään.
Omat vanhempani kuolivat kun olin 25 vuotias. Olen ollut ruumishuoneella heitä(kin) hyvästelemässä. Usein ajattelen, että huoleton nuoruusaikani loppui siihen. Nykyisin minulla on kolme lasta. Ajattelen niin, että lapset ovat ainoa elämän tarkoitus. Ja hekin ovat "lainaa vaan", vanhin on jo muuttanut pois kotoa. Lapsissa yhdistyy huoli, rakkaus, vastuu ja luopuminen. Kuolemaa olen tavallaan nähnyt useita kertoja mm. kouluaikaisten kavereiden menehtymisen kautta. Alkoholi niittää minun kaltaisia keski-ikäisiä miehiä runsaasti. Itse lopetin alkon käytön, koska koin lapset tärkeämpänä, kuin kavereiden kanssa ryyppäämisen. Eräs vanha mummo sanoi joskus, että hän lukee lehdestä vain syntyneiden ja kuolleiden ilmoitukset. Näin siksi, koska muulla ei ole merkitystä. Mielestäni se oli erittäin hyvin sanottu, olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Kun kohtaa elämää (syntymää) ja kuolemaa, niin alkaa ymmärtämään ja arvostamaan elämää. Näin ainakin minulla.
m56
Ap, noin sitä käy kun on luonnon vihaaja. Sinun ylistää sitä kauneutta mihin tämä darwinistinen kilvoittelu on maailmassa johtanut. Ylistää luonnon ravintoverkkoja ja ekologiaa. Ja markkinataloutta. Vapaa markkinatalous on villi luonnon perillinen.
Silmät auki ja korvat kuulolla. Aina tulee uusia asioita ja uusia kokemuksia.
Hieno aloitus!
Joskus olen itsekin miettinyt ja tuntenut samankaltaisia ajatuksia. Millään ei tosiaan ole mitään merkitystä jos katsotaan asioita riittävän kaukaa. Ei universumia kiinnosta mitä maapallolle tapahtuu. Universumi tuskin tiedostaa edes olemassaoloaan. Näitä miettiessäni elämäni taisi olla jopa hyvin samanakaltaisessa tilassa kuin aloittajalla.
En pidä joissain kommenteissa suositeltua hedonistista nautinnon tavoittelua minään hyvänä ratkaisuna eksistentiaaliseen kriisiin. Sopii toki varmasti joillekin, mutta kuvittelisin ainakin itseni kyllästyvän moiseen erittäin nopeasti. Jos aina on juhlat niin koskaan ei ole juhlat.
Uskontoa (tai muuta hengellisyyttä) tunnutaan myös suosittelevan tyhjyyden täyttämiseen. Itse ateistina näen että uskovaiset jotka ratkaisevat tarkoituksen puutteen keksimällä itselleen jumalan ja jumalan asettaman tarkoituksen pettävät itseään. Ymmärrän ja hyväksyn että näin voi kyllä täyttää tyhjyyden tunteen, mutta tapa on väärä, valheellinen ja suoraan sanottuna typerä.
Uraa elämän sisältönä ei tainnut suositella kukaan. Johtunee siitä että se olisikin uskomattoman huono neuvo.
Kannattaa muistaa että yhdenkään (ainakaan itseni lukemani, kuulemani tai muuten tietämäni) ihmisen kuolinpediltä ei ole kuulunut katumusta siitä ettei tehnyt enemmän töitä. Toiseen suuntaan ajatuksia taas on ollut niillä, jotka antoivat elämänsä jonkin yrityksen tai muun täysin kuvitteellisen rakennelman puolesta ja samalla unohtivat itsensä ja läheisensä.
Entäpä lapsi elämän tarkoituksena? Tuntuu monella toimivan. Toimii tietyllä tavalla myös itselläni. Lapsi kyllä tuo tietyllä tavalla merkitystä elämään. Kun sinulla on lapsi, sinulla on joku joka todella, aidosti ja oikeasti, tarvitsee sinua. Sinulla on merkitys, tekosi merkitsee koko maailmaa ainakin yhdelle muulle itsensä tiedostavalle olennolle.
Onko lisääntyminen siltikään elämän tarkoitus? Elämä on "kovakoodattu" pyrkimään monistamaan itseään. Se ei sinänsä ole tarkoitus, vaan vain itse elämän ainoa määrittelevä perusmekanismi. Mutta tämä mekanismi on niin syvällä, että se saa tuntemaan merkityksellisyyttä. Eihän kaiken merkityksettömyys korkeimmalla abstraktiotasolla poistu mihinkään vaikka lapsi kertoo tohkeissaan päivästää ja siitä, kuinka löysi valtavan samakon, mutta noina hetkinä ei moista huomaa miettiä. Elämä on merkityksellistä juuri siinä hetkessä. Arvioisin että tämä on hiukan vähemmän huijausta kuin tyhjiön täyttäminen kiireellä, uskonnolla, tai stimuloimalla omia nautintokeskuksiaan hedonistisesti, vaikka samaa aivokemiaa varmaan pohjimmiltaan onkin.
Jotenkin olen itse oppinut tarkastelemaan maailmaa vähän matalammalta tasolta, jossa luonnonsuojelulla, maapallon elinkykyisenä pitämisellä, ihmisten toiminnalla ja ylipäätään asioilla on merkitys. Jos tuota pitäis jotenkin kuvailla niin ehkä analogiana eloton maailmankaikkeus on taulun kehys ja tausta, elämä itsessään on taulun kuva ja maalaaja, ja itsensä tiedostava elämä on taulun katselija.
Hyväksyn myös itseni erittäin ristiriitaisena toimijana, enkä näe siinä ristiriitaa. Vaikka pidänkin kaikkea elämää pohjimmiltaan samanarvoisena(arvottomana) kun sitä tarkastellaan riittävän kaukaa, olen silti valmis ainakin teoriatasolla vaikka uhraamaan tarvittaessa valtaosan ihmiskunnan väestöstä jotta omalla lähipiirilläni olisi mukavampaa ja helpompaa.
Ehkä olen vain hyväksynyt että elämä ei tarvitse tarkoitusta eikä merkitystä? Täällä ollaan ja ihmetellään maisemia.