Rekrytointiprosessissa mukana olleet!

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 20:46"]

Ei mitään kovin friikkiä. Useampi nainen on kertonut miehensä ammatista enemmän kuin omasta osaamisestaan. Helppo on tunnistaa nekin, jotka ovat aina ja joka paikassa ensi sijassa äitejä. Lapsista ja äitiyden kaikkeen pätevöittävästä vaikutuksesta riittää kirjoitettavaa.

[/quote]

Äidit on myös niitä usein, jotka ovat eniten poissa työpaikalta lasten takia... Ja kaiken huippu juurikin sellainen asenne että "minä olen äiti joten tiedän kaikesta kaiken ja olen pätevöitynyt kaikkeen mahdolliseen".... Että aivan kuin se äitiys antaisi pätevyyden kaikkeen ja tekee ihmisestä paremman kuin kaikista muista. Ja aina ollaan kärttämässä lomat kun lapset on lomalla ja ei ymmärretä että muillakin on oikeus lomiinsa, ettei aina äidit saa vain parhaita vapaita... 

Huomoimmat hakemukset ovat olleet niitä, jossa hakija ei ilmeisesti ole vaivautunut edes lukemaan hakuilmoitusta. Silloin hakemuksessa ei millään perustella, että hakijalla on oikeasti tarvittavia taitoja, vaan hakuilmoituksessa sanotaan olen 37-vuotias Leila, jolla on kolme koiraa (vielä pahempi kuin lapset). Toinen ryhmä on ne, jotka luulevat, että pitää kirjoittaa hienosti ja hakemus on täynnä lauseita, joita kukaan ei ymmärrä. 

Minusta hakemuksessa on hyvä mainita myös perhe, jos sellainen on. Uralleen omistautunut poikamies / vanhapiika ei välttämättä ole paras valinta. Lisäksi katkot työsuhteissa herättävät aina epäilyksiä, jos niille ei ole selvää syytä.  Maininta kannattaa vain laittaa hakemuksen loppuun.

Minusta siviilisäädyllä ja lasten syntymävuosilla ei ole mitään tekemistä haettavan työn kanssa, en keksi yhtään tapausta missä näin olisi. Ylipäänsä laittaisin CV:hen vain sellaisia asioita, jotka ovat merkityksellisiä sen haettavan työn kannalta ja kertovat jotain kokemuksestani ja osaamisestani. Harrastuksiani laittaisin myös harkiten. Jos nyt olisi vapaa-ajalla oman alansa jonkun yhdistyksen hallituksessa, sen voisi mainita. Mutta ihan turha kertoa, että käyn jumpassa ja golfaamassa ja harrastan joogaa.

Ainoa tilanne minusta on se, että jos on viimeiset 10 vuotta ollut samassa työpaikassa tittelillä x, mutta onkin sitten heti puolen vuoden jälkeen jäänyt äitiyslomalle ja tehnyt kolmen vuoden välein kolme lasta ja ollut maksimi hoitovapaat ja palannut töihin vasta puolivuotta sitten... Olisi väärin antaa ymmärtää, että on 10 vuotta työkokemusta tästä hommasta. Silloin pitää jotenkin tuoda esiin se, että todellista kokemsuta on vain vuosi ja 9 v on ollut kotona.

Hölmöintä on mennä väittämään, että kotiäitiys antaa valmiudet johtaa yritystä tai osastoa, koska kolmelapsisen perheen arjen pyörittäminen on antanut hyvä eväät johtamiseen ja asioiden organisointiin :)

Rekrytoiva äiti vastaa. Pidin vuoden vanhempainvapaan, mutta opiskelin samalla. En myöskään eristäytynyt työelämästä täysin, vaan pidin aktiivisesti yhteyttä työpaikalle. Lapsi tuli ykkösenä, mutta ei (onneksi helposta, sen myönnän) vauvasta päivät täyty. Pystyin siis kirjoittelemaan yms samalla. 

Vielä kommenttina näihin täysin uralleen omistautuneille tyypeille. Oma kokemukseni on, että jos ei ole muuta elämää kuin työ, joskus "pälli leviää" kun eläkeikä lähestyy. Luopuminen on niin rankkaa. Puhunkin aina balanssista eli pitää panostaa sekä työ- että yksityiselämään, oli se sitten lapsia, koiria tai posliinimaalausta. 

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 08:06"]

Minusta siviilisäädyllä ja lasten syntymävuosilla ei ole mitään tekemistä haettavan työn kanssa, en keksi yhtään tapausta missä näin olisi. 

[/quote]

Juuri haimme uutta työntekijää ja kyllä hänen hakemuksessaan ne aukot kummastuttivat. Ei siis maininnut lapsista, äitiyslomista ja hoitovapaista hakemuksessaan, vaan hänellä oli vuosien aukkoja työsuhteissa. Ei hyvä. Tuli myös tunne että hakija on nipo, joka aikoo pitää kotielämänsä ja työelämänsä tiukasti erillään ja katsoo nenänvartta pitkin kun muut kertoilevat kahvihuoneessa vapaa-ajallaan sattuneista asioista, mm. lastensa toilailuista.

Olen jo pitkään miettinyt, kannattaako minun merkata cv:heni opinnot, jotka olen aloittanut mutta joita en ole loppuun suorittanut?

Opiskelin pari vuotta sitten ammattikorkeakoulussa 1,5 vuoden ajan, ala ei kuitenkaan ollut oma joten "vaihdoin" yliopistoon. En käynyt töissä amk-opintojeni aikana ja jos siis jätän nuo opinnot merkitsemättä, tekee se cv:heni 1,5 vuoden tyhjän jakson. 

Ammattikorkeassa opiskelin siis täysin päinvastaista alaa (hoitotyö, terkkari) kuin nyt yliopistossa (kauppatieteet). 

Kysymys siis kuuluu: merkatako keskeytetyt ammattikorkeakouluopinnot cv:hen ja jos, niin miten kun ei kuitenkaan tutkintoa ole? Vai jättääkö suosiolla 1,5 vuoden epäilyttävä, tyhjä rako cv:hen?

What would av-mamma do?

Kiitos näistä! Itselläni on CV:ssä kohta perhe aika yläosassa CV:tä ja siinä lukee naimissa, kaksi lasta, Pekka 7.v ja Liisa 9.v. Olen kuvitellut että se ei ole "liikaa", mutt pitääkin muuttaa se kun seuraavalla kerralla haen töitä. CV tehtiin aikoinaan Kauppiksessa aikuiskoulutuksessa, ja tämän opettajan ohjeiden mukaan tällainen kohta CV:ssä oli paikallaan. Olen myös aina itse hakemuksessa yrittänyt ujuttaa mukaan että opiskelin tämän merkonomin tutkinnon samalla kun oli äitiysvapaalla nuoremman lapsen kanssa, kuvittelin että se antaa minusta aktiivisen ja ahkeran kuvan, mutta pitäisikö sekin jättää pois? Opettajan mukaan myös harrastuksia on hyvä olla aknakin jotain mainintaa CV:ssä sen vuoksi että antaa kuvan että ei ole mikään sohvalla makailija. Joten siinä on minulla lyhyt maininta harrastuksista.  Olen hakenut aina vain tavallisia toimistotöitä ja olen ainakin tähän asti töitä löytänyt. Tosin tämän hetkiseen työhön minut soitettiin ilman että ehdin edes hakea mitään.

Minä laittaisin no opinnot CV:hen ilman muuta. Ensinnäkin selittämätön aukko on aina huonompi asia, ja toiseksi opinnoista, vaikka ovatkin ihan eri alalta, voi aina olla jotain hyötyä työnhakutilanteessa kuitenkin. Jos ei muuta niin vaikka se, että osaat tehdä rohkeita päätöksiä ja luopua jostain, joka ei sinulle sovi. :) 

[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 08:59"]

Olen jo pitkään miettinyt, kannattaako minun merkata cv:heni opinnot, jotka olen aloittanut mutta joita en ole loppuun suorittanut?

Opiskelin pari vuotta sitten ammattikorkeakoulussa 1,5 vuoden ajan, ala ei kuitenkaan ollut oma joten "vaihdoin" yliopistoon. En käynyt töissä amk-opintojeni aikana ja jos siis jätän nuo opinnot merkitsemättä, tekee se cv:heni 1,5 vuoden tyhjän jakson. 

Ammattikorkeassa opiskelin siis täysin päinvastaista alaa (hoitotyö, terkkari) kuin nyt yliopistossa (kauppatieteet). 

Kysymys siis kuuluu: merkatako keskeytetyt ammattikorkeakouluopinnot cv:hen ja jos, niin miten kun ei kuitenkaan tutkintoa ole? Vai jättääkö suosiolla 1,5 vuoden epäilyttävä, tyhjä rako cv:hen?

What would av-mamma do?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 20:40"]

Miksi CV:ssä pitäisi olla siviilisääty tai lapset? Kuinka moni mies laittaa ne CV:hen? Veikkaan, että aika harva, jos ei ole hakemassa opettajan tai sosiaalialan paikkaa.

[/quote]

Minä käsittelen yliopistolla professorin paikkaa hakeneiden hakemuksia. Kysymyksessä on hyvin miesvaltainen ala, joten 90 % näkemistäni hakemuksista on miesten tekemiä. Useimpien näiden miesten CV:ssä on mainittu lasten syntymävuodet, yleensä myös oma siviilisääty. Olen nähnyt monta (mieshakijan) CV:tä, jossa on lueteltu jopa isyyslomat ja isäkuukaudet.

minusta ihan ok että on siviilisääty ja lasten syntymävuodet. Ihmisiä sinne kuitenkin ollaan palkkaamassa eikä koneita, ja tuo on ihmisestä ihan relevantti tieto vaikka ei työhön suoraan vaikutakaan. Myös miehillä on usein CV:ssa nuo tiedot. Vähän sama juttu kuin harrastusten mainitseminen, osa mainitsee, osa ei.