Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäisen synttärit pelottavat
14.10.2013 |
Hirvittää jo ajatellakin poikkeuksellisen uhmakkaan lapseni synttärijuhlia. Todennäköisyys on erittäin suuri korvia ja sielua särkevälle raivarille ja kaikista kamalinta on, että juhlissa se pilaa sitten kaikkien muidenkin tunnelman.
Lapsi itse tahtoo juhlat järjestettävän, on miettinyt vieraslistaa ja tarjoiluja ja on juhlista kovin innoissaan. Mutta. Viimeisen vuoden ajan 99% kerroista, jolloin lapselleni on tullut kaveri kylään on päättynyt siihen, että kaveri on lähtenyt itkien kotiin. Riita syntyy aina jostain ihan tavallisesta lelusta tai leikistä. Lapseni ei vain osaa lopettaa suuttumustansa vaan se jatkuu ja jatkuu. Sovitteluyritykset vain pahentavat raivoa. Kumma kyllä lapseni osaa sitten toisten luona kylässä ollessa leikkiä ihan nätisti ja toimia myös sovittelijanakin mahdollisissa riitatilanteissa.
Nyt olen päättänyt, että jos seuraavan kerran kaverin kyläily ei onnistu, niin kaverisynttärit perutaan kokonaan. Pidetään sitten vain kahvit sukulaisille. Tai vaihtoehtoisesti voidaan pitää juhlat ilman sankaria. Olisi kuitenkin noloa jättää juhlat kokonaan juhlimatta, kun itsekin olemme saaneet toisten mukavista juhlista nauttia ja kutsutkin on jo lähetetty.
Olisiko kellään neuvoa, miten lapsen kanssa voisi asiassa edetä?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:17"]
Lapsen isä joutuu valitettavasti poistumaan juhlista vuorotyöhönsä. Usein lapseen tehoaa vain kiinnipitäminen, sillä häntä ei esimerkiksi saa pidettyä omassa huoneessaan tms. vaan hän haluaa tulla huutamaan ja raivoamaan kaikkien keskelle. Huomiotta jättäminenkin on hankalasti toteutettavissa, kun kohtaukset ovat sen verran mahtipontisia.
Nyt kun tätä kirjoitan, niin väkisinkin tulee mieleen, että onkohan tuo enää mitenkään terveellistä vai onkohan lapsessa jokin vialla... Saako kenenkään muun 5-vuotias vielä tuon sortin raivareita?
ap
[/quote]
Tämä ehdotukseni kuulostaa ehkä vähän brutaalilta, mutta mikset vain sulje tätä raivopäistä 5-vuotiasta huoneeseensa rauhoittumaan? Siis oikeasti lukitset oven jotenkin (hommaa vaikka pieni säppi minkä saa laitettua ylhäälle oveen jos ovi aukeaa huoneeseen päin, jos taas toiste päin niin vaikka lataat eteen jotain painavaa.). Kyllä se lapsi siitä oppii että raivoaminen on turhaa, ja näin voit jättää lapsen täysin huomiotta niin kauan kunnes raivo laantuu ja lapsi on hiljaa (jolloin voit vaikka käydä huoneessa kurkistamassa että olisiko lapsi valmis tulemaan vieraiden joukkoon)
[/quote]
Ainakin mun käsityksen mukaan tuota huoneeseen lukitsemista pidetään lapselle vahingollisena, joten en tosiaan suosittelisi sitä.
Voiko lapsen oikeasti lukita johonkin huoneeseen? Joskus olen laittanut parvekkeelle hetkeksi. Ei siitä kyllä ole ollut juurikaan apua. Kiinnipitämisestä on, mutta se on kyllä aika brutaalin näköistä se. Nimenomaan näköistä. Ja kuuloistakin sitten kun lapsi osaa huutaa. Jokatapauksessa aikaa rauhoittumiseen menee tuntikin, ylikin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 21:13"]
Voiko lapsen oikeasti lukita johonkin huoneeseen? Joskus olen laittanut parvekkeelle hetkeksi. Ei siitä kyllä ole ollut juurikaan apua. Kiinnipitämisestä on, mutta se on kyllä aika brutaalin näköistä se. Nimenomaan näköistä. Ja kuuloistakin sitten kun lapsi osaa huutaa. Jokatapauksessa aikaa rauhoittumiseen menee tuntikin, ylikin.
ap
[/quote]
kuten mä tuossa aiemmin kirjoitin, mun käsityksen mukaan asiantuntijat pitävät huoneeseen lukitsemista yksiselitteisen vahingollisena lapselle.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 21:13"]
Voiko lapsen oikeasti lukita johonkin huoneeseen? Joskus olen laittanut parvekkeelle hetkeksi. Ei siitä kyllä ole ollut juurikaan apua. Kiinnipitämisestä on, mutta se on kyllä aika brutaalin näköistä se. Nimenomaan näköistä. Ja kuuloistakin sitten kun lapsi osaa huutaa. Jokatapauksessa aikaa rauhoittumiseen menee tuntikin, ylikin.
ap
[/quote]
kuten mä tuossa aiemmin kirjoitin, mun käsityksen mukaan asiantuntijat pitävät huoneeseen lukitsemista yksiselitteisen vahingollisena lapselle.
[/quote]
Asiantuntijat joo, ja kuka tahansa täyspäinen vanhempikin ymmärtää, ettei joku huoneeseen lukitseminen ole terve tapa kasvattaa. No parvekkeelle ap on lapsensa jo laittanutkin. Hae ap apua, tarvitset sitä kipeästi! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä avaus ap. Olen itse miettinytkin että eikö ketään toista vaivaa hyvin uhmakas lapsi. Meillä on kanssa sellainen todella ihana 3,5-vuotias tyttö, jolla on todella kova ääni ja paha uhma, ja muuten oikein hurmaava ja fiksu tapaus. Välillä olen todella hermostunut etukäteen siitä, millaista hänen käytöksensä voi olla. Kotiin tullessa juuri oma reviiri ja muut lapset voi olla hankala yhdistelmä. Juhlan pitäminen jossain muualla oli oikein hyvä idea. Kannattaa tosiaan jostain kysyä apuja uhman ja tunteiden käsittelyyn, ja olet varmaan selittänyt tunteita lapselle. Tsemppiä ja hyviä juhlia!
Oletko jutellut asiasta Kelton kanssa? Aika hurjalta kuulostaa 5-vuotiaan raivarit.
Noista synttäreistä: voisikohan lapsen lahjoa käyttäytymään? Luvataan joku erityiskiva lahja, jonka saa vain jos käyttäytyy hyvin synttäreillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoneeseen lukitseminen on rikokseksi luokiteltavaa toimintaa. Tiedän tapauksen, jossa 3-6 -vuotiaat oli lukittu iltaisin omaan huoneeseen ottamalla ovesta kahva pois ja se tulkittiin vapauden riistoksi. Eli ei ehkä ole se oikea konsti...
Mulla sanois maalaisjärki, että lapsi tuntee itsensä tunnetasolla hylätyksi jos lukitaan toiseen huoneeseen kun on muutenkin paha olla sen tunnekuohunsa kanssa.
Mitä te yleensä syötte kotona? Poikkeaako se hoidossa syödystä ruuasta epäterveellisempaan suuntaan? Eineksiä? Makeisia? Limuja? Olen kolmen lapsen äiti ja olen nähnyt niitä lasten juhlia varmaan jo satoja kertoja. Ja AINA käytös tasapuolisesti romahtaa melkein kaikilta, yliherkiltä räjähtää käsiin karkkien ja muiden teollisten makeisten (sekä juomien) nauttimisen jälkeen. Voit jutella tyttärellesikin siitä miten lisäaineet mm.karkeissa toimivat hänen kehossa, miten ne saavat hänet aivojen neuronit tuleen. Pidä juhlat, mutta hallitse sinä vastuullisena aikuisena ruokailupuoli. Pidä huolta siitä, että ensin syödään lämmin ravitseva ateria, istutaan sitä varten pöydän ääreen kaikki yhdessä jne. ja sitten vasta syödään makeata, mielellään ruokosokerilla itse tehty kakku sekä 0kpl karkkia, prinsessakeksejä tai vastaavaa aivomyrkkyä. Tyttäresi ei pidä saada makeata myöskään siinä päivänä ennen juhlia, ja yleisesti ottaen yleensä hyvin rajoitetusti, ja aina mielellään muuta kun valkoista sokeria sisältävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille, jotka vastaatte rakentavasti. =) Kotona syödään ihan tavallista kotiruokaa ja karkit karkkipäivänä vasta oikean ruoan jälkeen, sillä olen kyllä huomannut, miten sokeri ja höttöruuat voivat vaikuttaa lapseen. Toki mitään ruokanatseja ei olla, että joskus kiireessä paikataan tilanne eineksillä periaatteena, että syödään kuitenkin jotain.
Pitää nyt koittaa rohkeasti vain järjestää juhlat, itse pysyä iloisella mielellä ja kestää mahdolliset raivarit. Sellainen tuli mieleen, että voitaisiin lapsen kanssa ennen juhlia laittaa ne kaikkein rakkaimmat lelut piiloon, ettei muut pääse niillä leikkimään. Silloin ei ehkä hermostuttaisi lasta niin paljon. Samoin ajattelin järjestää tällä kertaa jotain ohjattua toimintaa ainakin vähäksi aikaa, laululeikkejä tms. että ei tule riitaa siitäkään, että kuka päättää leikin.
Jostain kuulin, että kalanmaksaöljyn nauttiminen voi helpottaa temperamenttisen lapsen raivareita. Onko kukaan muu kuullut sellaisesta?
ap
Nuo viestin 33 ideasi kuulostaa hyvältä. Kannattaa myös rajata kutsujen kesto max 2tuntiin (tai 1,5h voi riittää) eli mielummin niin, että lopettaessa tuntuu, että voi kun jatkettaisiin vielä, kuin se että lapsen pinna loppuu ja kutsut päättyy raivariin.
Lapsen kanssa kannattaa myös sopia etukäteen säännöistä. Sovi ainakin, että lahjoista kiitetään ja ne saa avata, mutta niitä ei oteta leikkiin ennen juhlien loppua (näin uusista leluista ei tule riitaa).
Kiinnitin huomiota myös kommentiisi, että lapsi tahtoo tulla raivoamaan muiden joukkoon, joten toiseen huoneeseen vienti ei toimi. Raivoava lapsi ei päätä tuollaisesta asiasta eli sinun tehtävä (tai sen apuun pyydetyn rauhoittelukummin) on viedä lapsi syrjään ja sanoa, että toisten joukkoon pääsee, kun on rauhoittunut. Muita (aikuisia) voi myös ohjata, että lapsen raivareihin ei muut, kuin rauhoittelija kiinitä huomiota. Eli kuin raivari alkaa niin huikkaa muille, että älkää kiinnittäkö huomiota, koittakaa jatkaa normaalisti. Fiksut aikuiset ymmärtää vihjeen ja näyttelee, että eivät huomaakkaan sivummalle raivoamaan vietyä lasta.
5 vuotias on vielä hiukan pieni (kikkaa harjoitellaan yleensä vasta kouluikäisten kanssa), mutta voisit kokeilla sopia jostain turvapaikasta ja sijaistoiminnasta, kun alkaa harmittaa. Eli sovitte, että kun pinna alkaa mennä lapsi voi mennä vaikka saunan lauteiden alle ja poksautella sinne varattua kuplamuovia tms. Tähän rauhoittumispaikkaan saa siis mennä aina (myös kesken syönnin, siivouksen tms ei niin meluisen tekemisen aikana), kun meinaa pimahtaa ja sieltä saa tulla itse pois, kun tuntuu että on rauhoittunut. Lasta voi ehdottaa turvapaikkaan menoa, jos lapsi meinaa kiivastua jostakin, mutta lasta ei koskaan viedä sinne pakolla tai pidetä siellä pakolla. Joillakin toimii, toisilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika oli juuri tuollainen 5-v. Perheneuvolasta saatiin paljon neuvoja, mutta vain yksi auttoi. Kotoa keksittiin paikka, johon laitettiin pehmeitä asioita, kuten patja ja tyynyjä. Lapsi vietiin raivoamaan aina siihen paikkaan ja sanottiin, että saa huutaa ja raivota ja lyödä tyynyjä niin paljon kuin jaksaa. Kuulosti mielestäni hurjalta ja pelkäsin, että lapsi oppii lyömään kun suuttuu, mutta kun muut kkeinot oli kokeiltu, päätin kokeilla vielä tätä. Lapsi rupesi muuttuumaan ihan silmissä. Hän sai vapaasti raivota ja raivokohtaukset lyheni nopeasti.Aikuiset ei suuttuneet vaan veivät vaan "raivopakkaan"Rauhoittumisen jälkeen halattiin ja käytiin asia läpi puhumalla ja neuvomalla miten seuraavan kerran voi toimia. Esim. "Sinua harmitti kun et saanut legoa paikoilleen. Äitiäkin harmittaisi se. Seuraavalla kerralla voisit pyytää apua, niin yritetään saada se yhdessä. " Nykyään meillä jo melko taitava rauhoittuja (7-vuotias).
Meillä on hyvin vahvatahtoinen 5-vuotias. Rauhoitteluun ei ihan tuntia ole kulunut, mutta melkoisen kauan on saattanut aikaa palaa.
5-v. synttäreille sai kutsua yhtä monta kaveria kuin on ikävuosia. Lähes kaikki lelut piti piilottaa. Muuten sankarin aika olisi kulunut vahtiessa, etteivät muut niihin koske ja jos olisivat koskeneet, sankari olisi saanut raivarin.
Auttaisiko synttäriohjelma? Jokin leikki, aarteen etsintä tms? Kalastus ja duploilla rakentelu olivat meillä 5-vuotissynttäreillä hauska juttu.
Etukäteen puhuttiin paljon siitä, että sankari on myös vieraiden "isäntä". Hänen tehtävänsä on huolehtia, että kaikki otetaan mukaan leikkiin yms. Tämä auttoi ja poika selvästi otti roolinsa, ainakin hetkeksi. Muitakin käytössääntöjä harjoiteltiin etukäteen ja juhlissakin.
Lapsen kanssa on myös paljon keskusteltu tunteesta. Olen koettanut saada hänet pukemaan suuttumuksensa sanoiksi huudon sijaan. Olen selittänyt, että on parempi sanoa, mikä on vialla, niin äiti voi hoitaa asian. Kun hän ensimmäisen kerran sai raivoltaan kakistettua sanan suustaan, kehuin hänet maasta taivaaseen. Olen myös koettanut kysyä, mikä on, jos on merkkejä raivostumisesta. Pikkuhiljaa tämä on auttanut. Olen kyllä myös todennut, että pikkulapset huutavat, kun eivät osaa puhua. 5-v kun ei lapsen mielestä ole enää pieni...
Tämä on vaatinut aikaa ja kärsivällisyyttä. Meillä tie olisi ollut helpompi, jos mies olisi jaksanut aidosti kuunnella lasta ja ymmärtänyt, että tämä kuopuskin osaa jo pukea tunteensa ja tarpeensa sanoiksi. Hän kun reagoi vasta sitten, kun lapsi karjui naama punaisena. Ei tullut muuten kuulluksi isän kanssa. Mies on ollut työttömänä pitkiä jaksoja parin viime vuoden aikana ja hoitanut lapsia paljon.
Näin siis meillä. Poika on nyt 5 ja puoli ja raivarit lähes unohtuneet.
Toivottavasti synttärit menevät hyvin!
Toivoopi Sandra
Uhmaiällä on useita nimiä kuten itsenäistymisikä, itsenäistymisvaihe tai oman tahdon opettelemisen ikä. Uhmaikä alkaa yleensä hieman ennen tai jälkeen 2-vuotispäivän ja kestää vaihtelevan ajan. Useimmilla se laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana, osalla jo aiemmin.
voihan sitä toki vuorata koko kotia vaahtomuovilla ja antaa kaikille vierailijoille kypärät. Meillä on todettu helpommaksi ratkaisuksi valkoisesta sokerista täydellinen luopuminen koko perheeltä (sillä pitenee myös aikusiten pinna). Sen päätöksen jälkeen ei tarvittu jäähyjä eikä tarravihkoja, lasten kanssa pystyy oikeasti puhumaan järkeviä. Muutos oli havaittavissa alle viikossa, joten siitä ei ole kyse, että ne muuten vain yhtäkkiä kasvoivat hankalan iän ohi.
Kotiruokaa voi myös maustaa teollisella tavalla, kuten liemikuutioilla tms.
Jos olet rohkea, voit esittää päiväkodissa toiveen, ettei lapsellesi anneta xylipastilleja. Pääasiassa että olet vuorovaikutuksessa lapseesi, ja selität muutoksia sillä että se on hänen kehon toiminnan hyväksi jne. Kyllä sen ikäinen jo ymmärtää.
33
Minun lapsuudessani ei vietetty mitään kaverisynttäreitä. Korkeintaan naapurin mukulat kutsuttiin kakulle ja sitten mentiin porukalla peuhaamaan pihalle jotain kirkonrottaa. Kavereita kutsuttiin vasta kouluiässä.
Jos pikkulapsi ei osaa käyttäytyä, on turha kuvitellakaan, että hän osaisi olla fiksusti juhlissa. Ennemminkin vain jännittää niin kovasti, että jo se aiheuttaa raivarin. Ehkä olisitte voineet yhdessä opetella juhlakäyttäytymistä hyvissä ajoin. Miten hän on käyttäytynyt kavereidensa synttäreillä tai sukujuhlissa?
Hei aloittaja, täällä täysin samanlainen tapaus. Keväällä tulossa 5-vuotissynttärit ja nyt jo lapsi miettii kenet kutsuu. Kuitenkin olen jo ilmoittanut, ettei synttäreitä enää hänelle pidetä. Ei usko, vaan lupaa käyttäytyä tällä kertaa hyvin. meillä kiinnipitoja lähes päivittäin, välillä useita. Huutoa, raivoa, väkivaltaisuutta, huonekalujen heittelyä, ovien paiskontaa yms.
perheneuvolan psykologin jakso takana, ei mitään apuja meille.
Jos itse nuo synttärit vielä erehdyn pitämään, on vieraiden määrä max 3 ja tarjoiluna porkkanaa.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:17"]
Lapsen isä joutuu valitettavasti poistumaan juhlista vuorotyöhönsä. Usein lapseen tehoaa vain kiinnipitäminen, sillä häntä ei esimerkiksi saa pidettyä omassa huoneessaan tms. vaan hän haluaa tulla huutamaan ja raivoamaan kaikkien keskelle. Huomiotta jättäminenkin on hankalasti toteutettavissa, kun kohtaukset ovat sen verran mahtipontisia.
Nyt kun tätä kirjoitan, niin väkisinkin tulee mieleen, että onkohan tuo enää mitenkään terveellistä vai onkohan lapsessa jokin vialla... Saako kenenkään muun 5-vuotias vielä tuon sortin raivareita?
ap
[/quote]
Tämä ehdotukseni kuulostaa ehkä vähän brutaalilta, mutta mikset vain sulje tätä raivopäistä 5-vuotiasta huoneeseensa rauhoittumaan? Siis oikeasti lukitset oven jotenkin (hommaa vaikka pieni säppi minkä saa laitettua ylhäälle oveen jos ovi aukeaa huoneeseen päin, jos taas toiste päin niin vaikka lataat eteen jotain painavaa.). Kyllä se lapsi siitä oppii että raivoaminen on turhaa, ja näin voit jättää lapsen täysin huomiotta niin kauan kunnes raivo laantuu ja lapsi on hiljaa (jolloin voit vaikka käydä huoneessa kurkistamassa että olisiko lapsi valmis tulemaan vieraiden joukkoon)