Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri puhuu minulle kuin terapeutille - miten sanoisit kauniisti että nyt riittää?
19.01.2025 |
Ystävyyteni yhden ihmisen kanssa on mennyt siihen että hän ottaa yhteyttä ja näkee minua vain kun haluaa neuvoja tai kun haluaa puhua omista asioista. Näyttää tai kuulostaa kyllästyneeltä jos yritän puhua normaalisti myös omista ja kääntää kaikki aiheet takaisin itseensä. Hän saattaa puhua jopa 10-20 minuuttia jostain että sanon vaan "ai jaa / okei", en saa välillä sanaa väliin ellen puhu päälle. Että jos haluan puheenvuoroni minun on kiilattava siihen väliin.
Väliajalla hän tekstaa minulle kaikesta mitä tekee ja tapahtuu, kuin olisin hänen äitinsä tai terapeutti. Tää ystävyys jotenkin huomaamattani luisui tällaiseen kun en ajoissa laittanut omia rajoja, nyt mietin että miten tässä sanon. En yksinkertaisesti ole sellaisessa elämäntilanteessa että minulla on halua adoptoida kolmekymppinen nainen, minulla on omat menot ja työelämä ja ihmiset. Olen lopettanut vastaamasta kaikkiin hänen tekstareihin - hän ei tunnu huomaavan koska laittaa niitä päivästä toiseen kaikesta huolimatta.
Onko muilla ollut vastaavia ystäviä ja miten selvitit asian? Tai miten
Kommentit (10)
No eipä kai tuollaista "ystävyyttä" oikein kannata jatkaa? Sinua käytetään hyväksi. Ystävyydestä oli tarkoitus molemmin puolin saada iloa ja voimaa. Joskus voi toisella olla tietysti vaikea vaihe elämässä, mutta ei se iän kaiken voi kestää. Voisitko suoraan ilmaista, että haluat pitää vaikka taukoa yhteydenpidosta, omassa elämässä on juuri nyt tarpeeksi. Tai jotain. Ja tsempit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esto. Some ja puhelinesto. Hanki puhelin jossa numerot voi estää. Ehkä voit sanoa kauniisti jos haluat silti. Hänen äitinsä tai joku muu varmaan kuuntelisi. Harmi jos ei kuule sinua.
Sanot ihan suoraan, että "hei, minusta tämä meidän yhteydenpito ja keskustelu on nyt aikalailla yksipuolista terapiaistuntoa, kun en saa edes suunvuoroa, eikä minun kuulumisillani ole väliä". Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kaverisi lopettaa viestit ja puhelut? Hän on mitä todennäköisimmin sellainen tyyppi, joka vetäisee herneet nekkuun joka tapauksessa, niin on aivan sama, kuinka kauniisti sanot.
Kuulostaapa hankalalta.
Jotkut aikuiset on sellaisia, että heillä on ilmeinen terapian tarve, mutta sen sijaan, että ve menisivät terapiaan, he käyttävät ihmissuhteita oman sisäisen maailman käsittelyn välineenä.
Tuollainen viittaa usein varhaiseen kehitykselliseen trauman, jossa puutteelliseksi on jäänyt oma nähdyksi tulemiseen. Aikuisena tällaiset henkilöt pitävät pitkiä monologeja ihmissuhteissaan. Ikävä kyllä näissä tapauksissa se puhumisen tarve harvoin loppuu.
Täytyy vain laittaa rajat, koska yleensä heiltä puuttuu käsitys, missä raja kulkee.
Olen miettiny että entä jos että katsoo piruuttaan että jos en vastaa mihinkään enää ollenkaan, niin missä vaiheessa kysytään minultakin vihdoin mitä minulle kuuluu tai onkos mulla kaikki ok.
Mutta taidan pitää muutaman päivän blokkia että saan oltua rauhassa. Sit katson että kun ottaa eston pois että jatkuuko edelleen pälätyksien virta...
Nyt hän oli jo ennen estoa ehtinyt laittaa 3 tekstaria itsestään sen meidän puhelun jälkeen. Hänellä kyllä taitaa olla joku mielenterveysongelma. Ei ole normaalia että naimisissa oleva on näin riippuvainen ystävistä?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samankaltaisessa tilanteessa. Jatkui jotain 4-5 vuotta. Oli monesti vielä päissään ja sitä jos jotain oli turhauttava kuunnella. Lopulta päädyin suhteeseen hänen lopen kyllästyneen vaimonsa kanssa. Enää ei tarvitse kuunnella eikä katsella tuota nillitystä - kummankaan.
Älä vastaa sille. Laitat myöhemmin tekstarin "olit soittanut. Oliko kiireellistä asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on ollut muutama tuollainen yksipuolinen ihmissuhde työkavereihin. En osannut vetää rajoja. Kai olin ensiksi tyytyväinen saamastani huomiosta, koska olen muuten aika yksinäinen ihminen, mutta onhan se turhauttavaa, kun tajuaa, että yhteydenpito on vain toisen ihmisen asioiden ja ennen kaikkea ongelmien vatvomista ja että omat kuulumiset - niin hyvät kuin huonot - eivät kiinnosta yhtään.
Etätyöhön siirtyminen taisi pelastaa minut noista suhteista. On helpompi jättää vastaamatta sähköisiä kanavia tuleviin yhteydenottoihin kuin jos ollaan samassa tilassa. Suosittelen samaa, siis vastaamatta jättämistä.
En varmaankaan kehtaisi ap:n asemassa sanoa asiasta suoraan, mutta nyt viisastuneena voisin yrittää tasapainottaa vuorovaikutusta puhumalla rohkeasti omistakin asioista, pitkäänkin, ja ehkä laskettelemalla välillä valkoisia valheita, että nyt on pakko lopettaa, kun on sitä ja tätä menoa ja muuta tekemistä. Ehkä se kanssakäyminen muuttuisi oikeasti tolkullisemmaksi ja siedettävämmäksi tai sitten yksipuolista suhdetta haluava etsisi jonkun toisen uhrin.
Olen kokenut vastaavaa enkä ole myöskään keksinyt, miten tuosta voisi kohteliaasti sanoa. Olen ottanut etäisyyttä ja vähentänyt puheluihin ja viesteihin vastaamista, kun ei ole kuitenkaan kokonaan halunnut kaverisuhdetta katkaista.
Alue: Aihe vapaa
Lisäys: tämän päivän videopuhelu oli 45 minuuttia jossa minä vaan nyökkäilin ja sanoin yksittäisiä sanoja, ehkä 10 kokonaista lausetta sain sanottua rauhassa - hänen asioista. Sitten hänellä olikin että täytyy lopettaa puhelu - eli tää on aivan yksipuolista, olen vaan kuin terapeutti/äiti/yleisö.