Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?

Vanhempani odottavat että kävisin luomassa lunta 850 km päässä. Koska asuta pohjoisessa niin tämä olisi päivittäistä.

Paikalliselle pitäisi maksaa 50 euroa kuukaudessa niin se linkoaa lumet tieltä samalla kun hoitaa loppu naapurustonkin, mutta ei.

Koko pohjoisen pitkä talvi syyllistämissoittoja työssä käyvälle pienten lasten äidille, kun en minä tai puolisoni aja 12h per/suunta luomaan heille ilmaiseksi lunta.

Mitä naapuritkin ajattelevat?

Mun äidillä on hyvä eläke, 2200e/kk + 100.000e säästöt. Olen tehnyt selväksi, että autan vain kännykän ja tietokoneen kanssa, siivoukset, kuskaukset ja kauppa-asiat hoituu rahalla. Yrittää kinua kesken mun työpäivän kyytiä, neuvon menemään taksilla. Menee sitten polkupyörällä tai bussilla ja valittaa, miten oli paikat kipeet monta päivää...

Jossain vaiheessa osat vaihtuvat. On osattava olla aikuinen ja tehtävä päätökset tärkeistä asioista, vaikka siitä syntyisi vastustusta.

Esim. Jos asunnossa on kuuma, ei saa kysyä vanhemmilta, että ostetaanko viilennin, vaan se ostetaan ja annetaan lasku perään. Toki asiasta kerrotaan päättäväisesti etukäteen.

Siivous ja ruoka ovat ne tärkeimmät. Sen ymmärtää hyvin, ettei avaimia haluta antaa, mutta jos he pääsevät ovaamaan oven, niin avaimia ei tarvitse jaella.

Pyykin pesu ja peseytyminen pitää myös olla hanskassa.

Tilanne ei edes parane, vaan avun tarve kasvaa. Yksityiseltä ei tarvitse palveluja hankkia, vaan sopia kunnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa osat vaihtuvat. On osattava olla aikuinen ja tehtävä päätökset tärkeistä asioista, vaikka siitä syntyisi vastustusta.

Esim. Jos asunnossa on kuuma, ei saa kysyä vanhemmilta, että ostetaanko viilennin, vaan se ostetaan ja annetaan lasku perään. Toki asiasta kerrotaan päättäväisesti etukäteen.

Siivous ja ruoka ovat ne tärkeimmät. Sen ymmärtää hyvin, ettei avaimia haluta antaa, mutta jos he pääsevät ovaamaan oven, niin avaimia ei tarvitse jaella.

Pyykin pesu ja peseytyminen pitää myös olla hanskassa.

Tilanne ei edes parane, vaan avun tarve kasvaa. Yksityiseltä ei tarvitse palveluja hankkia, vaan sopia kunnan kanssa.

Kunnalta harvemmin saa siivous tai pyykinpesupalvelua ellei sitten ole jo muutenkin siinä kunnossa että ei voi asua muualla kuin palvelutalossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin niin, että appiukon jouduttua/päästyä alzheimerin takia hoivakotiin, aloin kohtuullista maksua vastaan hoitamaan anopin kotityöt (pyykki, siivous, kauppaostokset, vaateostokset, apteekin ym). Sekä viemään tarvittaessa hänet lääkäriin, kampaajalle ja jalkahoitoon. Toimi hyvin ja lisänä oli kotihoito koska myös anoppi sairastui alzheimeriin ja pääsi lopulta 3 vuoden kotihoitojakson jälkeen itsekin pysyvään hoitokotiin kaupungin paikkaan. Hän maksoi minulle 300 / kk. Se oli työmäärään nähden kohtuullista. Suosittelen.

Mutta tuommoinen on helvetin sitovaa.  Sitä "työsuhdetta" ei vain voi katkaista halutessaan eikä jäädä sairauslomalle.  

Minä teen kaikki nuo äidilleni ilmaiseksi, mutta en sentään hänen pompotuksensa mukaisesti, vaan oman jaksamiseni puitteissa.  Jos ottaisin säännöllisesti maksun, se edellyttäisi sitten sitä, että aina pitäisi lähteä, kun käsky käy.  Nyt en sitä tee, vaan voin sanoa puhelimessa, että kuule en nyt jaksa, olen vähän huonossa kunnossa, tai että en vain pääse nyt.  Usein kun ne käskyt on sitä, että nyt pitäisi heti tulla tuomaan hänelle vaikka astianpesuainetta tai muuta vastaavaa ja sitten onkin jäätävä useaksi tunniksi sinne istumaan ja kahvittelemaan ja seuraa pitämään.  

Entäs kun edes mun apu ei kelpaa? Äiti hukkuu roskaan ja roinaan, ei anna viedä kämpästä mitään pois. Syö mitä sattuu, en edes tiedä montako kertaa sulattaa ja pakastaa ruokia.

Tämä on niin tuttua. Anopilla velaton kerrostalokolmio, auto ja kesämökki ja valittaa köyhyyttään. Kaikki pitäisi tulla hänelle tekemään satojen kilometrien päästä. Kutsuu mökille sillä oletuksella että me kustannamme kaiken ruoan ja juoman myös hänelle ja ystävilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te valittajat ajatelleet, että teidän vanhempanne ovat eläneet elämänsä aivan toisenlaisessa maailmassa kuin te. Kun he olivat nuoria, oli kunnia-asia pärjätä omin avuin. Ja toisaalta pidettiin itsestään selvänä, että kyllä ne lapset sitten aikanaan auttavat, jos tarpeen. Silloin lapset usein jäivät asumaan vanhempiensa lähelle ja naimisissa olevat tyttäret olivat kotirouvia, jotka ehtivät käydä auttamassa vanhempiaan. Eikä silloin ollut edes kotipalvelua yms. olemassakaan. Oli kunnalliskodit, joihin vietiin, sitten kun ei yksi enää tullut toimeen eikä ollut ketään auttamassa. Myöskään ihmiset eivät eläneet niin pitkään kuin nykyään eli sitä avun tarvetta ei ehtinyt välttämättä syntyäkään. Tiedän joitakin yksinäisiä naisia, jotka asuivat töissä ollessaan vuokralla, mutta jotka muuttivat vanhainkotiin eläkkeelle jäätyään, vaikka vielä ei ollut minkäänlaista hoidon tai avun tarvetta. Nykyään ei tuollaista mahdollisuutta edes ole, palvelutaloissa ja vastaavissa asukkaat ovat monipuolisen avun tarpeessa. omatoimisia ovat vain harvat.

Tottakai me ollaan ajateltu ja ymmärretään tuo, mutta ei se muuta tilannetta miksikään.  Nyt on nyt.  En itse asiassa oikein edes käsitä, mitä tuolla kirjoituksellasi tahdot sanoa.

Nykyään vanhukset elää pitempään, ja se asettaa vaatimuksia, joita voi olla jopa mahdotonta täyttää.  Meilläkin toinen vanhemmista on jo satavuotias.  Ja edelleen haluaa asua kotona, ei maksaa mistään avusta minnekään ja skarppaa aina kovasti kun joku palveluohjaaja käy tekemässä kartoitusta.  Pelko siitä, että joutuisi menemään johonkin palvelukotiin, on ihan hysteerinen.

Itse ei näe sitä, että hänen asioittensa hoitaminen tuottaa jo lapsilleen vaikeuksia.  Tässä lähestytään jo itsekin sitä ikää, että tarvitsi ulkopuolista apua.  On lonkkavikaa, diabetesta, sydänoireita jne.  Mutta se vanhus on aina etusijalla, on jaksettava hoitaa hänen kaikki virallisetkin asiat, vaikka oma pääkään ei enää lyö aina täysillä.  Haluaisi tässä jo itsekin viettää helpompia eläkepäiviä, mutta niitä ei meille sisaruksille ole näköjään suotu.

Mihinkään lomalle ei voi koskaan lähteä, koska vanhusta ei voi jättää yksin.  Hyvä jos uskaltaa päiväksi lähteä jonnekin kauemmas käymään, siitäkään ei voi hänelle mainita, koska saa heti jonkun pelkokohtauksen, että sillä välin hänelle sattuu jotain.  Kaikki apuvälineet on, on turvarannekkeet ja kotisairaanhoitaja käy päivittäin.  Mutta turvarannekehan tarkoittaa sitä, että joku vieras ihminen sitten tulee ja auttaa, sitähän ei voi sallia, joten se ranneke on yleensä jossain muualla kuin ranteessa.  Kotisairaanhoitaja jo alkoi ehdotella, että joku meistä ottaisi hänet kotiinsa asumaan.  Siitä ei tulisi yhtään mitään, vaikealuontoinen ihminen ei vanhetessaan muutu muuta kuin vielä vaikeammaksi.  Sitten sitä vasta jamassa olisi, nyt sentään pääsee välillä omaan kotiin rauhoittumaan ja ajattelemaan omia asioita.  Eikä kellään meistä edes ole sellaista asuntoa, mihin voisi vanhuksen sijoittaa, olohuoneen nurkkaanko hänen sänkynsä sijoitettaisiin?  Eikä hän itse suostu asumaan missään muualla kuin siinä omassa asunnossaan.  Siitä hän seuraa talon ihmisiä ja elämää ja saa sentään jotain virikettä itselleen.  

No, elämä on.  Nythän meitä haukkuu nuoremmat boomereiksi ja itsekkäiksi, mutta tätä osaa elämästämme he eivät tunnista eivätkä siitä tiedä.  Kaikkihan me ollaan väärin tehty, mutta toivotaan nyt sitten että he itse pystyvät ja osaavat elämään elämänsä niin, että kaikilla on hyvä olla.  Hehän eivät kuulemma suostu meitä hoitamaan, mutta koska olemme tämän puolen elämästä jo nähneet, tuskin sitä tulemme heiltä edellyttämäänkään.  Minä ainakaan en halua oman hoitamiseni taakkaa lapsilleni millään lailla.  Kyllä suostun ottamaan vastaan avun yhteiskunnalta ja maksan mukisematta siitä hyvästä ammatti-ihmisille.  Minun kohdallani ainakin tuollainen etukäteen ilkkuminen siitä, kuinka minua ei hoideta kuin maksusta, on siis erittäin turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta kaupunki tuntuu, menevän sen taakse, että pitää kunnioittaa vanhuksen omaa tahtoa. Olen ollut neuvottelussa, jossa vanhus sanoi, että kyllä hän pärjää ja jo siitä miten selitti pärjäävänsä pystyi päättelemään, että pärjääminen oli ihan kiikun kaakun. Mutta kaupungin palveluita kartoittava oli vain, että selvä. Kun pitää kunnioittaa omaa tahtoa. Ei puolellakaan sanalla yrittänyt tuoda vanhukselle ajatusta, että jos nyt kuitenkin harkitsisi tai edes kokeiltaisiin tai oletko aivan varma, että pärjäät. Tuntui, että vaikka vanhus olisi päästänyt suustaan mitä, vanhuspalvelut olisivat vain nyökytelleet, että hyvä, tehdään kuten sanot.

 valitettavasti se vaan on niin että sotealan palveluissa on pakko liian pitkälle kuunnella sen asiakkaan omaa mielipidettä. Sen takia on raivaussiivouskunnossa olevia ludeasuntoja joissa asuu ihminen joka ei ole käynyt pesulla kolmeen kuukauteen kun mihinkään ei saa pakottaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset siinä yrittää päästä päsmäröimään.

Äiti 80 v. soittaa 300 km päästä.

......

Äiti: pesukone on rikki ei pese kunnolla

Minä: ootko tilannut korjaajan

Äiti: ... mutinaa. Ei sitä kannata korjata, kun ne rikkoo sen taas. Näin minua kiusataan

Minä: täh?

Äiti: menin sitten taloyhtiön pesutupaan. Sekin kone oli rikki, tyhjensi vedet pois jo 10 minuutin jälkeen

Minä: olit valinnut esipesullisen ohjelman tai jonkun pikapesun?

Äiti: en ollut (närkästyneenä)

Minä: kyllä olit (tuskastuneena)

.....

Tuota jupinaa jatkuu ja jatkuu. Kukahan tässä päsmäröi ja ketä.

Tai nukkasihti puhdistamatta!

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen sanaan 80-kymppinen. MITEN SE ON NIIN VAIKEAA???

Miten se on sinulta pois. Ei ole pakko lukea ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa osat vaihtuvat. On osattava olla aikuinen ja tehtävä päätökset tärkeistä asioista, vaikka siitä syntyisi vastustusta.

Esim. Jos asunnossa on kuuma, ei saa kysyä vanhemmilta, että ostetaanko viilennin, vaan se ostetaan ja annetaan lasku perään. Toki asiasta kerrotaan päättäväisesti etukäteen.

Siivous ja ruoka ovat ne tärkeimmät. Sen ymmärtää hyvin, ettei avaimia haluta antaa, mutta jos he pääsevät ovaamaan oven, niin avaimia ei tarvitse jaella.

Pyykin pesu ja peseytyminen pitää myös olla hanskassa.

Tilanne ei edes parane, vaan avun tarve kasvaa. Yksityiseltä ei tarvitse palveluja hankkia, vaan sopia kunnan kanssa.

Kunnalta harvemmin saa siivous tai pyykinpesupalvelua ellei sitten ole jo muutenkin siinä kunnossa että ei voi asua muualla kuin palvelutalossa.

Joillakin pienemmillä paikkakunnilla on sellainen palvelu, että kunnalta voi ostaa "vajaakuntoisten töitä, eli ovat lievästi vammaisia/mt ongelmaisia jne,  eli heitä on useampi ja tekevät ohjaajansa kanssa mm ok-talojen pihatöitä, kesäisin ruohonleikkuu, talvella lumenluonnit jne.. ja korvaus on pieni mikä peritään. Tuttu leskirouva sitä palvelua käytti eräässä kunnassa vuosia, mutta luopui sitten ok-talosta. Häneltä kuulin asiasta.

Lopetin avun tarjoamisen raihnaiselle äidilleni, kun olin juuri mieheni kanssa tehnyt pitkän listan tehtäviä hänen luonaan, ja uskalsin lopuksi ehdottaa jotain, en enää muista mitä. Äiti tiuskaisi siihen huuttamalla että "te ette asu tässä". Niin ei toki asuttukaan, eikä olisi ollut mahdollisuuttakaan jäädä siihen - piiaksi ja rengiksi.

Mitään kiitosta emme saaneet niistä listalta tekemistämme töistäkään, joten ajattelimme, että näköjään aika turhaa nähdä vaivaa, myyköön talon ja menköön kerrostaloasuntoon sitten, kun meille ollaan kiittamättömiä ja ulkoinen apu ei kelpaa sitten millään.

Omassakin elämässä ja talossa on ihan tarpeeksi hoitamista.

Ei myynyt taloa vaan roikkui siellä loppuun asti, siellä se nyt homehtuu ja ränsistyy entisestään, kelleen se ei tunnu kelpaavan. Vuokratontti niin ei mitenkään houkutteleva kohde tosiaan.

Itse olen kieltäytynyt perinnöstä, kaksi sisarusta yrittää kai sitä rotiskoa myydä pois vaivaamasta.

Monella vaikuttaa olevan seurankipeyttä. Halutaan vaan, että joku tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tiedä. Mun vanhemmat (67 ja 73) ovat varakkaita, sairaalloisen pihejä ja toinen toisen omaishoitaja. Mikään apu ei silti kelpaa, mikään ostopalvelu ei varsinkaan kelpaa, ilmeisesti on vaan kivaa valittaa.

kaksi mottoa, "tein itse, säästin" ja "sellaisesta ei makseta jonka voi itse tehdä ilmaiseksi".

Tehokkain tapa on täydellinen välien katkaisu. Ja nimenomaan täydellinen; puhelinnumero estoon, ei käydä paikanpäällä jne. Jos asunnossa on paljon tavaraa, niin siihen vinkki: yhteydenotto palotarkastajaan. He ovat skarppia porukkaa, jota ei helpolla huijata. Jos eivät pääse sisälle, niin menevät poliisin avustuksella sisään. Jos ei sen jälkeen siivousta tapahdu, niin häätävät tarvittaessa vaikka poliisiin avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan tilata itse sille vanhukselle se siivooja, siivouspalveluita on joka paikkakunnalla.   Minä hommasin äidille siivouksen ja maksoin pari ensimmäistä kertaa niin kuin lahjana, sitten sanoin että jos haluat sitä jatkaa, niin se maksaa sulle sen ja sen verran.  No jatkoi kyllä ja oli mielissään kun ne siivoojat oli mukavia ihmisiä ja piristi päivää.   Alkuun oli vaan ennakkoluuloja että vieras ihminen tulisi ja alkaisi hänen paikkojaan siistimään.

Kyllähän sitä pientä motkotusta saa välillä sietää, että ei ne siivoa niin kuin ennen tehtiin.  Ei ne pese lattiaa kunnolla, kun ne ei konttaa rätin kanssa, vaan jollain lastalla ja rievulla vaan vetelevät jne.  Mutta puhtaalta siellä silti aina näyttää ja tuoksuu.  

Luojan kiitos - lattialuutut ja MUUT siivousvälineet ovat kehittyneet.

Siivousvälineistä ei kannata tinkiä. Kun ostaa hyvät - säästyy aikaa ! Lopputulos parempi.

Tän päivän siivousvälineillä syntyy tulosta.

Sellaisia ne pihit varakkaat ovat.

Puoliso on ainoa lapsi. Onneksi edellinen ja nykyinen Hallitus on pelastanut meidät anopilta leikkaamalla työttömyystukia.

Ei tarvitse autoilla eläkeläisten luo.

Voi olla, että he jäävät hoitamatta kokonaan. Anoppi on ollut ilkeä joten minulle sekin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä on hyvä eläke, 2200e/kk + 100.000e säästöt. Olen tehnyt selväksi, että autan vain kännykän ja tietokoneen kanssa, siivoukset, kuskaukset ja kauppa-asiat hoituu rahalla. Yrittää kinua kesken mun työpäivän kyytiä, neuvon menemään taksilla. Menee sitten polkupyörällä tai bussilla ja valittaa, miten oli paikat kipeet monta päivää...

Ou no, jos äitisi saa aivoinfarktin ja joutuu hoitokotiin niin nuo säästöt menevät hoitokodille.