Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni myi juuri kesämökkinsä ja sai 50 t tilillensä, jossa jo ennestään ainakin toinen mokoma. Eläkettä saa käteen enemmän kuin suomalaisten keskiansio, eli käteen jää enemmän kuin minulla palkkatyöstä. Mutta palveluiden ostaminen. Ei ei ja ei. Kaikki maksaa. Asunto on lähes asumiskelvottomassa kunnossa, ja hukkuu kohta p****n. Hirveällä riitelyllä saatiin sinne sosiaalityöntekijä käymään, mutta ketäänhän ei voi pakottaa ottamaan palveluita vastaan. On todettu alkava muistisairaus, mutta koska itsemääräämisoikeus, saa olla ottamatta palveluita vastaan. Ja sitten pitäisi siellä käydä siivoamassa. Olemme jo kieltäynyt siitä, mutta ei se mitääN muuta, kämppä on ihan kauhea, kulkee likaisissa vaatteissa jne. Mitä voi tehdä, ei yhtään mitään.
Ai jos viet hänelle kunnollista itsetekemääsi ruokaa ja peset pyykit siellä? Ei sitä kuule sosiaalihoitaja tee eikä hänellä ole ketään, joka siihen voidaan käskeä! Muistisairaus tuee huonosta ruoasta: koliinia esimerkiksi ei voi saada muualta kuin kananmunien keltuaisista ja lihasta. Vanhukselle ne täytyy vaan olla luomua, ettei saa mitään jäämiä, esimerkiks neonikotinoideja on ihan yleisesti varsinkin kotimaisessa ruoassa, koska niiden käyttö on sallittu poikkeusluvilla. Luepa Maaseudun tulevaisuus- lehdestä 9.1..2020 sivulta 9 otsikolla
"Peitattua juurikkaan siementä saa käyttää". Kirjastosta sen lehden voi löytää. Pitäisi toki olla uutisissa kaikille ihmisille, eikä vaan niille joita asia ennestään kiinnostaa. Olen opiskellut nuo 40 vuotta sitten, joten ei ole kovin vaikeaa ymmärtää jatkoakaan;-)Sie olet limanuljaska mutta trollaat hyvin.
Inhottava olet siitä huolimatta.
🖕
Sillä ei ole mitään merkitystä. Pitäisikö mun tuntea sinut jostakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te valittajat ajatelleet, että teidän vanhempanne ovat eläneet elämänsä aivan toisenlaisessa maailmassa kuin te. Kun he olivat nuoria, oli kunnia-asia pärjätä omin avuin. Ja toisaalta pidettiin itsestään selvänä, että kyllä ne lapset sitten aikanaan auttavat, jos tarpeen. Silloin lapset usein jäivät asumaan vanhempiensa lähelle ja naimisissa olevat tyttäret olivat kotirouvia, jotka ehtivät käydä auttamassa vanhempiaan. Eikä silloin ollut edes kotipalvelua yms. olemassakaan. Oli kunnalliskodit, joihin vietiin, sitten kun ei yksi enää tullut toimeen eikä ollut ketään auttamassa. Myöskään ihmiset eivät eläneet niin pitkään kuin nykyään eli sitä avun tarvetta ei ehtinyt välttämättä syntyäkään. Tiedän joitakin yksinäisiä naisia, jotka asuivat töissä ollessaan vuokralla, mutta jotka muuttivat vanhainkotiin eläkkeelle jäätyään, vaikka vielä ei ollut minkäänlaista hoidon tai avun tarvetta. Nykyään ei tuollaista mahdollisuutta edes ole, palvelutaloissa ja vastaavissa asukkaat ovat monipuolisen avun tarpeessa. omatoimisia ovat vain harvat.
Näinhän se oli - muttei ole enää, ja tämä muutos pitäisi heille selittää.
Kyllä ennenvanhaan oli piiat varakkailla ihmisillä. Ja varakkaistahan tässä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mun näkövammainen isäni oli juuri tuollainen. Rahaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta palveluihin sitä ei missään nimessä halunnut käyttää. Minä sitten (ainoana neljästä sisaruksesta) juoksin siellä miltei päivittäin auttamassa milloin missäkin. Ei siinä paljoa seurusteltua ehditty. Olisi kiva ollut jossain vaiheessa istua juomassa vaikka kahvit ja rupatella mukavia isän lapsuus- ja nuoruuskokemuksista, mutta kun piti ehtiä käydä töissä ja hoitaa 3 lasta ja omatkin kotityöt, niin eihän sitä ehtinyt. Itsellä ei tuolloin ollut varaa hänelle niitä palveluja kustantaa.
Näkövammainen henkilö on kylläkin vaikeavammainen, ainakin jos näön haitta-aste 80% tai enemmän. On oikeutettu henkilökohtaiseen apuun vammaispalvelulain perusteella ja se on täysin ilmaista asiakkaalle. Avustaja voi auttaa esim. kotitöissä ja pyykinpesussa, käydä kaupassa yhdessä asiakkaan kanssa, hoitaa asioita kodin ulkopuolella asiakkaan kanssa jne. Henkilökohtaista apua myönnetään tarpeen perusteella, eikä siinä ole mitään ehdottomia tuntirajoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti inhoaa maksaa ja niin muuten minäkin. Mutta ateriapalvelu tuo joka ikinen viikko vähintään kahtena tai kolmena päivänä jonkun maksaruuan, maksapihvi tai maksakastiketta. Mistä hiivatista niillä sitä maksaa riittää, onko ne ostaneet 100 kiloa maksaa pakastimeen? On vielä niin luotaantyöntävän näköistäkin.
Missään ruuassa ei ole suolaa eikä sokeria. Jälkiruoka on muutama lusikallinen vetistä mautonta kiisseliä, tai paremminkin keittolientä. Muutama marja voi siellä olla mukana näön vuoksi.
En oikein ymmärrä tätä. Tästä ruuastahan maksetaan, ja se on tarkoitettu vanhuksille, jotka muutenkin syö huonosti. Ruuan pitäisi olla houkuttelevan ja hyvän makuista, että vanhus söisi mielellään.
Minun äitini saa tosin ruuan ilmaiseksi, koska sotaveteraaniliitto kustantaa tämän, mutta eikös sen siitä huolimatta pitäisi olla hyvää? Eikö veteraanit nimenomaan ansaitsisi hyvää ruokaa? Aika usein ruoka menee sitten koiran kuppiin, sille kyllä maistuu. Hyvähän se on tietysti sekin.
Ei missään ateriapalvelussa ole maksaa 2-3 kertaa viikossa. Kaikkialla on nykyisin kiertävät ruokalistat 4 tai 6 kuukauden syklillä. Jos teillä on 4 viikon syklillä lista, siellä voi olla maksaruokia 2 kertaa sen listan aikana. Maksaruuan saa aina vaihdettua korvaavaan ruokaan. Siitä jätetään pyyntö ateriantoimittajalle. Joka päivälle valmistetaan 2-3 eri pääruokaa, ja pyynnöstä voi saada vaihtoehtoisen ruuan, jos ei syö maksaa tai kalaa tai sianlihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Mutta kun heillä itselläänkin olisi varaa maksaa, miksi meidän pitää maksaa heille palvelut?
Itse ostan kotipalvelua äidilleni. Itse ei jaksa siivota. Ei vaan kelpaa, keksimällä keksii vikaa ja valittaa milloin mitäkin ilmanaikuista. Hetken vielä katson, jos ei valitus lopu, puran sopimuksen. Ei huvita maksaa siitä, että apu ei kelpaa.
Minun vanha äitini asuu yksin ja hänellä käy siivooja. Vaikeus on se, että riitaantuu jokaisen siivoojan kanssa ja sitten pitää etsiä uusi siivooja. Ja maalla siivoojan löytäminen ei olekaan ihan helppoa jos uusi pitää etsiä kaksi kertaa vuodessa.
Ainainen valitus siitä kuinka kallista kaikki on ja kuinka huonoja kaikki on. Lääkäritkin ovat niin huonoja ja kaupan kassakin katsoi oudosti eikä tervehtinyt heti.
Voi huokaus, näitä esimerkkejä on loputtomasti. Ja kamalinta on nähdä kuinka sisaruksestani on tulossa pikku hiljaa samanlainen. Mitkään ihmissuhteet eivät kestä puolta vuottakaan ja kaikkien kanssa saadaan riita aikaiseksi, jopa huoltomiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älkää hyvät ihmiset passatko näitä pihejä vanhempianne, jos ostettu apu ei kelpaa.
Alkaa kelpaamaan, kun muuta vaihtoehtoa ei ole - laitoshoidon lisäksi.
Turha valittaa, jos itse toistuvasti mahdollistaa tarpeettoman pihistelyn.
Itse toteaisin, että minä en teillä siivoa, joten jos ette itse kykene, niin sitten palkkaatte jonkun sen tekemään. Auttaminen on eri asia kuin kaikesta huolehtiminen eli voisin vaikka käydä läpi vanhan ihmisen tavaroita siivousmielessä tai silloin tällöin tehdä ruokaa tai toki siivotakin silloin tällöin. Mutta ei jatkuvasti ja ei varsinkaan oman jaksamisen kustannuksella, kun kerran näillä vanhuksilla itselläänkin olisi varaa ostaa apu palveluina. Eri asia sitten, jos varaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyväksikäyttö pelottaa. Myös edunvalvojat ovat käyttäneet valtaa väärin, edunvalvottava ei saa käyttää omia varojaan mihin itse haluaa, vaan edunvalvoja päättää mihin rahaa käytetään. Ostetaanko uudet silmälasit vai ei, käytetäänkö yksityisiä lääkäripalveluja?
Olisi ihanteellista, jos olisi joku lähiomainen, joka valvoisi ikäihmisen etuja. Yksityinen siivooja olisi parempi, kuin firma, jossa ulkolainen sijoittaja vie voitot ja maksaa työntekijälle olematonta korvausta. Mielummin maksaisi saman summan sille työntekijälle.
Myös lähiomaisille voi maksaa työstä. Tosin naisten eläkkeet ovat niin pieniä, ettei niillä juuri palveluja voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni myi juuri kesämökkinsä ja sai 50 t tilillensä, jossa jo ennestään ainakin toinen mokoma. Eläkettä saa käteen enemmän kuin suomalaisten keskiansio, eli käteen jää enemmän kuin minulla palkkatyöstä. Mutta palveluiden ostaminen. Ei ei ja ei. Kaikki maksaa. Asunto on lähes asumiskelvottomassa kunnossa, ja hukkuu kohta p****n. Hirveällä riitelyllä saatiin sinne sosiaalityöntekijä käymään, mutta ketäänhän ei voi pakottaa ottamaan palveluita vastaan. On todettu alkava muistisairaus, mutta koska itsemääräämisoikeus, saa olla ottamatta palveluita vastaan. Ja sitten pitäisi siellä käydä siivoamassa. Olemme jo kieltäynyt siitä, mutta ei se mitääN muuta, kämppä on ihan kauhea, kulkee likaisissa vaatteissa jne. Mitä voi tehdä, ei yhtään mitään.
Ai jos viet hänelle kunnollista itsetekemääsi ruokaa ja peset pyykit siellä? Ei sitä kuule sosiaalihoitaja tee eikä hänellä ole ketään, joka siihen voidaan käskeä! Muistisairaus tuee huonosta ruoasta: koliinia esimerkiksi ei voi saada muualta kuin kananmunien keltuaisista ja lihasta. Vanhukselle ne täytyy vaan olla luomua, ettei saa mitään jäämiä, esimerkiks neonikotinoideja on ihan yleisesti varsinkin kotimaisessa ruoassa, koska niiden käyttö on sallittu poikkeusluvilla. Luepa Maaseudun tulevaisuus- lehdestä 9.1..2020 sivulta 9 otsikolla
"Peitattua juurikkaan siementä saa käyttää". Kirjastosta sen lehden voi löytää. Pitäisi toki olla uutisissa kaikille ihmisille, eikä vaan niille joita asia ennestään kiinnostaa. Olen opiskellut nuo 40 vuotta sitten, joten ei ole kovin vaikeaa ymmärtää jatkoakaan;-)Sie olet limanuljaska mutta trollaat hyvin.
Inhottava olet siitä huolimatta.
🖕Sillä ei ole mitään merkitystä. Pitäisikö mun tuntea sinut jostakin?
"LImanuljaska" eli Paula ei ole varsinainen trolli, vaan foliohattu-hörhö, joka ei ymmärrä pysyä asiassa, vaan rakentaa aiheesta kuin aiheesta aasinsillan donepetsiiliin, koliiniin, malationiin tai kananmuniin. Kirjoitteli aiemmin nikillä muinaismuija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up tähäm ketjuun taisi joku viitata taksin käyttö ketjussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeellisen raihnaista porukkaa teidän suvut on täynnä? Omat vanhempani, 75 ja 77 v., mökkeilevät, ajelevat autolla ympäriinsä, reissaavat ja muokkaavat pihaa uusiksi tylsyyteensä. Heidänkin mökkitiellä kaikkien mökkien omistajat on jo yli 70, vanhimmat tuolla 85, ja kaikki pärjää loistavasti omillaan Mökkien pihat on kunnossa, mökkejä kohennetaan, kalastavat ja seurustelevat naapureiden kanssa sekä passaavat lapsia ja lapsenlapsia. Miehen äiti romahti vasta joskus 86-vuotiaana. Siihen asti suhasi ympäriinsä ja ei todellakaan tarvinnut missään muussa apua kuin tyyliin taulujen laittamisessa seinälle.
Itse toivon, että äitini menee suoraan jaloiltaan, kuten hänen suvussa itseasiassa kaikki ovat menneet. Valitettavasti harva on elänyt kovin vanhaksikaan, mutta äitihän voi ylittää ne kaikki. Ajatus siitä, että sairaalloisen pihi äitini, todennäköisesti pää leikkaa (suvussa ei muistisairauksia ja on virkeä kuin piru henkisesti ja muistaa kaiken), niin milläs tota jaksaa kukaan. Mistään ei saisi maksaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 78 ja muori 75v. Olemme jo 1/2 v tilanneet kauppakassit kotiin. Aivan loistava palvelu, joka ei vaadi kun kunnon pakaste/jääkaapit, järjestelmällisyyttä . Tilaamme 3vk välein Prismasta ja kerta tuonti maksaa 9.90e. Kaikissa on pitkät päivämäärät. Jatkamme samoin korona-ajan jälkeenkin.
Toki tilaamme siivouksetkin, kun emme itse jaksa, mutta vielä ne on vain mukavaa kuntoliikuntaa.
En sinänsä paheksu teidän ruokatilailua. Enemmänkin ihmetyttää, että olisitte muka tuossa iässä jo siinä kunnossa, ettei kauppareissut itseltä onnistu. Omassa suvussa, tuttavapiirissä, naapurustossa, mökkinaapurustossa jne. tuollaiset 75-80 -vuotiaat tekee kaiken itse ja pysyvät siksi pirteänä. Kauppareissut on suorastaan huvia, kun on jotain ohjelmaa päivälle. Todellisuudessa avuntarve on pääsääntöisesti vasta paljon myöhemmin nykyään kuin seiskalla alkavalla iällä.
Isäni on 79 v, asunut jo dementian takia hoivakodissa pari vuotta. Vanhukset ovat yksilöitä. Jos jonku tuttavapiiri koostuu pirteistä ja terveistä, niin ei välttämättä vastaa koko väestöä. Vähä nöyryyttä ja ymmärtämystä peliin. Toi kauppakassien kotiin tuonti on mielestäni tosi hyvä idea, varsinkin näin korona-aikaan.
Just kuoli ystäväni äiti alzheimeriin 68 vuotiaana. Oli viimeiset 5 vuotta maannut kroonikko-osastolla syötettävänä ja kuivitettavana
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeellisen raihnaista porukkaa teidän suvut on täynnä? Omat vanhempani, 75 ja 77 v., mökkeilevät, ajelevat autolla ympäriinsä, reissaavat ja muokkaavat pihaa uusiksi tylsyyteensä. Heidänkin mökkitiellä kaikkien mökkien omistajat on jo yli 70, vanhimmat tuolla 85, ja kaikki pärjää loistavasti omillaan Mökkien pihat on kunnossa, mökkejä kohennetaan, kalastavat ja seurustelevat naapureiden kanssa sekä passaavat lapsia ja lapsenlapsia. Miehen äiti romahti vasta joskus 86-vuotiaana. Siihen asti suhasi ympäriinsä ja ei todellakaan tarvinnut missään muussa apua kuin tyyliin taulujen laittamisessa seinälle.
Itse toivon, että äitini menee suoraan jaloiltaan, kuten hänen suvussa itseasiassa kaikki ovat menneet. Valitettavasti harva on elänyt kovin vanhaksikaan, mutta äitihän voi ylittää ne kaikki. Ajatus siitä, että sairaalloisen pihi äitini, todennäköisesti pää leikkaa (suvussa ei muistisairauksia ja on virkeä kuin piru henkisesti ja muistaa kaiken), niin milläs tota jaksaa kukaan. Mistään ei saisi maksaa mitään.
Just kuoli kaveri syöpään 42-vuotiaana. Appi kuoli 70-vuotiaana, oli sairastelut jo pitkään, täysin autettava oli ollut jo muutaman vuoden. Tasan ei käy onnen lahjat. Oma mummu kuoli 97-vuotiaana, kotonaan. Kaatui ns. saappaat jalassa. Pärjäsi hyvin itsekseen kuolemaansa asti.
Vierailija kirjoitti:
verrokki kirjoitti:
Joka kaupungissa ja kunnassa on: seniorineuvonta tai huoli-ilmoitus tai vanhuksen palvelutarpeen arviointi tms millä nimellä lieneekään. Ota yhteyttä sinne ja kysy,jos joku voi lähteä sun mukaan "juttelemaan" vanhusten kanssa asioista.
Palvelunarviointi on tehty 6kk välein ja joka kerta on esim. siivouksesta keskusteltu. Vanhukset nöykkäilee ja ja myöntelevät vieraan edessä sanamuodoilla ” niin, kai sitä voisi harkita” Mutta mikään ei muutu kuin huonommaksi.
Tilapäistä kotiapua olivat ottamassa käyttöön kunnes selvisi että siitäkin tulisi lasku ja ”kyllä me pärjätään täällä”
Ehkä voisi joskus ottaa raa'asti rahan puheeksi. Todeta, että vanhuksilla on rahaa ja kysyä, mihin he oikein sitä säästävät, kun käärinliinat on edelleenkin taskuttomia. Innostaa käyttäämään rahoja helpottamaan elämäänsä ja nauttimaan.
Yksi syy tosin voi olla se, että siivouksen ym varjolla lapset (ja ehkä jopa lapsenlapset) saa vierailulle useammin. Sitä kääntöpuolta eivät näe, että työleirille harvemmin ihmiset poikkeavat huvikseen.
Ehkä hölmösti ajattelevat, että kun lapsilla teettää ilmaiseksi, niin sitten ne lapset ovat jotenkin onnellisempia kun saavat isomman perinnön (muka).
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin kamalaa kuin ateriapalvelut ateriat muovihärpäkkeessä. Aina samaan aikaan vaikkei juuri siloin olisi nälkä. Mautonta mössöä, maito-puurolinjaa. Ei ihme, ettei maistu.
Mikään ei ole sen ihanampaa kuin, että ateriapalelu tuo kotiin ruokaa säännöllisesti, kun itse ei enää pärjää itsensä ruokkimisessa.
Ja jos vielä on mukava aterian tuoja, sen parempi. Edes joku, joka tulee päivittäin ja toivottaa hyvät päivät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ennenvanhaan oli piiat varakkailla ihmisillä. Ja varakkaistahan tässä oli kyse.
Niin oli, mutta nyt ei ole ihmisillä varaa kokoaikaisiin apuihin. On hienoa, että ihmiset ostavat palveluita ja sitä kautta työllistävät kotitaloustyön ammattilaisia.
Vanhemmilla ihmisillä tämä mahdollisuus ja sen "hyväksyttävyys" menee perille usein vasta sitten, kun omassa tuttavapiirissä, joku alkaa palvelua käyttää. Monille vanhemmille ihmisille on ollut kunnia-asia koko elämän se, että pitää hushollinsa kunnossa itse. Ja mikäs oli pitäessä, jos oli kotirouva. Nykyään vaan kotirouvat ovat harvassa (en puhu pikkulapsiperheiden kotiäideistä).
Ja kieltämättä, kun muutin itse ulkomaille jokunen vuosikymmen sitten, ja työpaikalla melko ensimmäisiä kysymyksiä oli, onko minulla jo siivooja ja vai tarvitsenko apua hyvän löytämisessä, oli hämmentävä.
Pian kyllä selvisi, että siivooja oli ihan normaali käytäntö, myös sinkkutalouksissa. Se, että työssä käyvänä siivosin itse, oli taas aivan outoa.
Otti se pienen ajan, että ajatukseen tottui.
Kesti kauan itselläkin, lopulta hyväksyin että pesetän lakanat pesulassa. Olin tyytyväinen.