Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?

Se on kyllä jännää että niin moni vanhus on yltiöpihi. Mitä varten ne enää rahojaan säästelee?

Ne osaa säästä, mutta ne ei ole oppineet tuhlata/käyttää rahaa. Ei ole tasapainoa rahan käytössä, niiden rahankäsittely on vain yksinsuuntaista.  

Toki monella vanhuksella on pieni eläke ja se selittää, että miksi esim. palveluista "kieltäydytään". Mutta sitten on näitä, joilla on rahaa, mutta kun se on oltava pahan päivän varalle pankissa säilössä. Kun oma isä kuoli joku aika sitten, niin äidillä oli huoli, että miten hän pärjää. On varmaan mentävä sossuun. No perunkirjoituksessa selvisi, että tilillä on kymmeniä tuhansia rahaa. Ja kun eläkekin on kohtuullinen, niin ei pitäisi olla huolissaan. Vielä hän pärjää yksin ilman mitään maksullista kotiapua, mutta saas nähdä, kun on sen aika. Välimatka on monta sataa kilometriä, joten en ihan joka viikonloppu voi olla siellä "apukäsinä". 

Sama ongelma täälläkin. Vanhemmat toivovat kovasti että heidän luonaan käydään, mutta eivät ymmärrä sitä ettei sinne tee mieli mennä kun heti patistemaan ajamaan nurmikkoa ja tekemään ruokaa. Kiitosta tehdyistä hommista ei saa vaan kytätään vieressä ja arvostellaan. Apua ei oteta kun ei siitä haluta maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lopetin lukemisen sanaan 80-kymppinen. MITEN SE ON NIIN VAIKEAA???

Kaikilla meillä on omat vajavuuteme, sinä olet kielipoliisi ja loukkaantuja vielä 80- kymppisenä

Kumpi sitten parempi?.

Vierailija kirjoitti:

Ne osaa säästä, mutta ne ei ole oppineet tuhlata/käyttää rahaa. Ei ole tasapainoa rahan käytössä, niiden rahankäsittely on vain yksinsuuntaista.  

Tässä on varmaan perää. Kun on koko elämänsä säästänyt pahan päivän varalle, on vaikea ymmärtää, koska ne pahat päivät alkaa ja on aika tuhlata, ei enää säästää. Onneksi asiasta puhutaan, esim. ET-lehdessä olen nähnyt artikkeleita siitä, miten vanhusten pitäisi tuhlata itseensä. Mut asenteet muuttuu hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki näiden vanhempien järjettömyydestä:

Palasivat laivalta kaupungin keskustaan noin klo 24 arkiyönä. Koittivat kätistä minua hakemaan, tarjosivat 50 Euroakin, jos ajaisin sen noin 20km:n lenkin heittäen heidät kotiin. Taksi maksaa 22 Euroa. Kun en suostunut, en jaksanut, arki-ilta, aamulla töihin meno jne. Niin nämä sitten istui yöllä tunnin kylmässä bussipysäkillä odottamassa paikallisbussia, joka sekin maksoi yötaksoilla noin 10 Euroa kahdelta. No, tulipa taksiin nähden 12 Euron säästö siitä, että kahteen pekkaan viettivät kylmässä yöllä noin 55 minuuttia väsyneinä.

Juuri tälläistä ”säästämistä” on meidänkin lähipiirissä. Menee ihan päreet kun valitetaan kuinka kallista kaikki on ja lasketaan näitä sentin/ muutaman euron hurjia säästöjä. Kaikki pitää yrittää myös korjata itse ja niitä ikivanhojen laitteiden varaosia haalitaan ties mistä. Jos 40 vuotta vanhan laitteen korjaaaminen maksaa 90€ plus matkat plus hurjasti aikaa, niin se korjaus tehdään itse vaikka uusi maksaisi 100€ ja kestäisi uutena loppuiän.

Tästä tuli mieleen, kun oma isoisä korjasi ikivanhat lenkkarit sikaflexillä. Paikaksi ylpeillä tästä asiasta valikotui sairaalan aula, jossa "jokunen" muukin tätä do-it-yourself-korjausta todisti. :)) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki näiden vanhempien järjettömyydestä:

Palasivat laivalta kaupungin keskustaan noin klo 24 arkiyönä. Koittivat kätistä minua hakemaan, tarjosivat 50 Euroakin, jos ajaisin sen noin 20km:n lenkin heittäen heidät kotiin. Taksi maksaa 22 Euroa. Kun en suostunut, en jaksanut, arki-ilta, aamulla töihin meno jne. Niin nämä sitten istui yöllä tunnin kylmässä bussipysäkillä odottamassa paikallisbussia, joka sekin maksoi yötaksoilla noin 10 Euroa kahdelta. No, tulipa taksiin nähden 12 Euron säästö siitä, että kahteen pekkaan viettivät kylmässä yöllä noin 55 minuuttia väsyneinä.

Juuri tälläistä ”säästämistä” on meidänkin lähipiirissä. Menee ihan päreet kun valitetaan kuinka kallista kaikki on ja lasketaan näitä sentin/ muutaman euron hurjia säästöjä. Kaikki pitää yrittää myös korjata itse ja niitä ikivanhojen laitteiden varaosia haalitaan ties mistä. Jos 40 vuotta vanhan laitteen korjaaaminen maksaa 90€ plus matkat plus hurjasti aikaa, niin se korjaus tehdään itse vaikka uusi maksaisi 100€ ja kestäisi uutena loppuiän.

Tästä tuli mieleen, kun oma isoisä korjasi ikivanhat lenkkarit sikaflexillä. Paikaksi ylpeillä tästä asiasta valikotui sairaalan aula, jossa "jokunen" muukin tätä do-it-yourself-korjausta todisti. :)) 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?

Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.

En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.

Tämä on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu.  Kuinka monet näistä nyt lapsiltaan apua vaativista vanhuksista on hoitanut omia vanhempiaan aikanaan?  Esim. minun äitini ei ole tarvinnut rikkaa ristiin panna omien vanhempiensa eteen, kun nämä tulivat vanhoiksi.  Asuivat niin kaukana, että eivät voineetkaan, ja vanhuksia lähellä asui äidin veli vaimoineen, jotka huolehtivat.  Ikinä äitini ei ole edes spekuloinut asialla, että olisiko joku muu sisarus joskus voinut olla avuksi, enkä ole koskaan kuullut, että olisi edes kiittänyt veljeään ja tämän vaimoa.  Kaikkihan meni siinä niin luontevasti.

Lastenlapsiaan äiti hoiti satunnaisesti, ja ainakin minä olen maksanut äidille lapseni hoitamisesta, jos on ollut joku tilanne, että on täytynyt hoitaa pidemmän jakson.  Ilmaiseksi en ole lastani siis hoidattanut, ja on otettava huomioon myös se, että olemme siskoni ja veljeni kanssa olleet äidilleni ilmaisia autokuskeja ainakin neljänkymmenen vuoden ajan, jatkuvasti oli joku tarve päästä jonnekin ja aina oli lähdettävä kuskaamaan.  Milloin piti lähteä kaupunkiin vaateostoksille, milloin päästä 300:n kilometrin päähän jonkun sukulaisen juhliin, milloin johonkin tapahtumaan jossain hevon kuusessa, aina oli jotakin, eikä koskaan edes kyseenalaistanut sitä, että me olimme niitä ilmiselviä kuskaajia.  Bensarahaa emme saaneet koskaan, koska pitäähän lasten äitiään viedä, niin ne muutkin lapset tekee.  Aina oli joku esimerkki jostain, joka aina kuljettaa äitiään eikä ota maksua.  Sekään ei ollut este eikä hidaste, että jokainen meistä kolmesta lapsesta asui n 20 kilometrin päässä äidistä, joten matkaa tuli jo siitä edestakaisin ihan kivasti.

Omat lapsenlapseni olen kyllä hoitanut, uskaltaisinko sanoa, että esimerkillisesti.  Ikinä en ole maksua vaatinut, ja olen ollut vielä työelämässä silloin.  Eli oli siinä aika haipakkaa monet kerrat, usein oli joku lapsenlapsi mukana, kun äitiä kuskattiin hänen toivomustensa mukaan.  Ei kukaan kysynyt, kuinka jaksaa.

Joten ainakin omasta mielestäni olen velvollisuuteni hoitanut kumpaankin suuntaan.

Nyt en käy äidin luona kuin kahvilla.  Äiti on onneksi sotaveteraani ja saa kotihoidot ja siivoukset ilmaiseksi, mutta kaikesta pitää valittaa.  Eikä mikään tosiaan saisi maksaa mitään, on ihan käärmeissään jos kotisairaanhoitaja ehdottaa jotain vitamiinilisää tai muuta sellaista, sehän maksaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhempani oli sangen varakkaita. Matkustelivat vielä vanhoilla päivillään. Mutta sitten oli joku ihme juttu, että lentokentältä eivät voineet ottaa taksia kotiin, vaan heidät olisi pitänyt aina hakea. Käyttivät kyllä taksia muuten, eli se ei ollut se ongelma.

Meillä sama, mutta miehen vanhemmat passuuttivat kuskaamaan lentokentälle tai satamaan. Kotona taksin saa samasta korttelista ja terminaalista ulko-ovelta, mutta jostain syystä toisten ajeluttaminen outoihin kellonaikoihin on parempi idea. Jos on varaa pistää pari tonnia siihen viikon kiertoajelu- ja viininmaistelulomaan oppaineen ja hienoine hotelleineen, niin luulisi että on varaa viidenkympin taksikyytiin...

Tämä on kyllä jännä juttu. Oma isäni pistää huoletta rahaa maksukanaviin tai risteilyihin, mutta taksia ei voi ottaa, vaikka ajokortti on jo lähtenyt eikä julkiset kulje meidän kylälle. Keskustaan taksin hinta n. 15€. Mut mieluummin haluaisi, että minä ajaisin parin tunnin matkan suuntaansa viemään häntä pankkiin ja parturiin. Ilmeisesti mulle se bensa on ilmaista?

Joillekin vanhoille ihmisille taksi on jotain äärimmäisen noloa. Sitä käyttävät juopot ja "herrat". Joten mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi kuin taksilla kulkeminen.

Joo, joillakin on tosiaan tämä "duunarihan ei taksilla ajele". Mutta minun, joka kerroin aiemmin siitä, kuinka aina pitäisi viedä ja hakea lentokentältä, vanhempani kyllä ajelivat muuten taksilla, esim. kyläilemään, teatteriin, yms. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lumityöt ovat esimerkki turhasta työstä

Ainakin silloin, jos lapset joutuvat satojen kilometrien päästä ajelemaan niitä tekemään.

Joka kylältä löytyy joku reipas teini, joka mielellään ottaisi sen kympin, pari siitä lumenluonnista.

Epäilen että ei löydy.  Satanen pitäisi käteen lykätä, ehkä sillä onnistuisi.  Missä niitä reippaita teinejä oikein liikkuu?  

Enokin yritti naapurin nuorta poikaa, että tulisi välillä tekemään lumitöitä enon kanssa yhdessä, niin ei tulisi niin raskaaksi ja maksua vastaan tietysti.  Poika kysyi heti, että jaa mitä maksat?  Eikä tullut, oli kiireitä.  Pojan isä tuli sitten apuun, eikä huolinut rahaa.  Kai sitä hävetti poikansa vetelyys.

Sairaalloinen pihiys yltää myös remontoimiseen. Isälleni esimerkiksi on täysin turhaa koettaa saada taottua päähän, että hän on paljon pidempi kuin edesmennyt äitini, josta syystä keittiön alakaapistojen korottaminen voisi auttaa lonkkavaivoihin. Ei, hän käkertää siellä liian matalilla työpöydillä tiskaamassa käsin ja ontuu pahasti. Edes minun selkäni ei kestä tuota korkeutta kuin pienen hetken ja olen kuitenkin isääni 15 cm lyhyempi. Esimerkkejä täysin älyvapaissa kohdissa säästämisestä on monia muitakin, mutta yleensä sentään kunnollinen ärähtäminen on toiminut. Tässä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne osaa säästä, mutta ne ei ole oppineet tuhlata/käyttää rahaa. Ei ole tasapainoa rahan käytössä, niiden rahankäsittely on vain yksinsuuntaista.  

Tässä on varmaan perää. Kun on koko elämänsä säästänyt pahan päivän varalle, on vaikea ymmärtää, koska ne pahat päivät alkaa ja on aika tuhlata, ei enää säästää. Onneksi asiasta puhutaan, esim. ET-lehdessä olen nähnyt artikkeleita siitä, miten vanhusten pitäisi tuhlata itseensä. Mut asenteet muuttuu hitaasti.

Mä luulen myös, että on jotenkin tärkeää näyttää ja voida kertoa tuttaville miten se (minun itseni niin mainiosti kasvattama) lapsi rakastaa vanhaa äitiään niin paljon, että tekee sitä ja tätä ja blablablaa - joten jos sen palvelun joutuu ostamaan = muut kuvittelee, et lapset ei rakasta 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?

Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.

En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.

Tämä on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu.  Kuinka monet näistä nyt lapsiltaan apua vaativista vanhuksista on hoitanut omia vanhempiaan aikanaan?  Esim. minun äitini ei ole tarvinnut rikkaa ristiin panna omien vanhempiensa eteen, kun nämä tulivat vanhoiksi.  Asuivat niin kaukana, että eivät voineetkaan, ja vanhuksia lähellä asui äidin veli vaimoineen, jotka huolehtivat.  Ikinä äitini ei ole edes spekuloinut asialla, että olisiko joku muu sisarus joskus voinut olla avuksi, enkä ole koskaan kuullut, että olisi edes kiittänyt veljeään ja tämän vaimoa.  Kaikkihan meni siinä niin luontevasti.

Lastenlapsiaan äiti hoiti satunnaisesti, ja ainakin minä olen maksanut äidille lapseni hoitamisesta, jos on ollut joku tilanne, että on täytynyt hoitaa pidemmän jakson.  Ilmaiseksi en ole lastani siis hoidattanut, ja on otettava huomioon myös se, että olemme siskoni ja veljeni kanssa olleet äidilleni ilmaisia autokuskeja ainakin neljänkymmenen vuoden ajan, jatkuvasti oli joku tarve päästä jonnekin ja aina oli lähdettävä kuskaamaan.  Milloin piti lähteä kaupunkiin vaateostoksille, milloin päästä 300:n kilometrin päähän jonkun sukulaisen juhliin, milloin johonkin tapahtumaan jossain hevon kuusessa, aina oli jotakin, eikä koskaan edes kyseenalaistanut sitä, että me olimme niitä ilmiselviä kuskaajia.  Bensarahaa emme saaneet koskaan, koska pitäähän lasten äitiään viedä, niin ne muutkin lapset tekee.  Aina oli joku esimerkki jostain, joka aina kuljettaa äitiään eikä ota maksua.  Sekään ei ollut este eikä hidaste, että jokainen meistä kolmesta lapsesta asui n 20 kilometrin päässä äidistä, joten matkaa tuli jo siitä edestakaisin ihan kivasti.

Omat lapsenlapseni olen kyllä hoitanut, uskaltaisinko sanoa, että esimerkillisesti.  Ikinä en ole maksua vaatinut, ja olen ollut vielä työelämässä silloin.  Eli oli siinä aika haipakkaa monet kerrat, usein oli joku lapsenlapsi mukana, kun äitiä kuskattiin hänen toivomustensa mukaan.  Ei kukaan kysynyt, kuinka jaksaa.

Joten ainakin omasta mielestäni olen velvollisuuteni hoitanut kumpaankin suuntaan.

Nyt en käy äidin luona kuin kahvilla.  Äiti on onneksi sotaveteraani ja saa kotihoidot ja siivoukset ilmaiseksi, mutta kaikesta pitää valittaa.  Eikä mikään tosiaan saisi maksaa mitään, on ihan käärmeissään jos kotisairaanhoitaja ehdottaa jotain vitamiinilisää tai muuta sellaista, sehän maksaa!

Kerro missä kunnassa sotaveteraani saa apua ilmaiseksi? 95 v anoppini joutuu kyllä heidänkin hommat maksamaan. On siis sotaveteraani itse.

Mun mutsi kans yritti teettää remppaa pikkuhiljaa vierailla. Aina pyysi jonkun vanhan tutun kylään ja sitten alkoi: näytä mulle miten niitä seiniä maalataan, mä kun en osaa. 

Minuakin ärsyttää, kun vanha äitini on niin negatiivinen seksin ostamista kohtaan.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen monen eläkeläisen, joiden käteen jäävä eläke on 1000-1200€ kuukaudessa on ihan pakko ostaa ihan taloudellisista syistä punalapputuotteita, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole, eikä niitä kodin seiniä voi muuttaa rahaksi.

Käänteisellä asuntolainalla ne omat seinät muuttuvat rahaksi. Ja jos asunto on vuokralla, niin sitten haetaan asumistukea.

Ei monella palkansaajallakaan jää tuon enempää käteen. Ja silti pärjätään.

Puolilahoon mummonmökkiin ei mitään käänteistä asuntolainaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana vertaistukiketju. Meillä menee niin, että "olethan iltatähti ja nuorin, kyllä joudat ja jaksat auttaa, kun olet nuorin". Niin, olen 58v, vuorotöissä ja lapsenlapsiakin haluaisin hoitaa. Lisänä lonkkakuluma, mitä ei vielä leikata

No minä nuorena ja ketteränä käyn kerran viikossa siivoamassa ja tekemässä ruoat ja ajamassa nurmikot ja hoitamassa kukat. Käytän lääkärissä ja tuon apteekista lääkkeitä. Ja koko ajan valitetaan, että kun riisipuurokaan ei ole niin hyvää, kuin omakeittämä.

Tätä lapsenkaltaista juonottelua on katsottu jo niin monta vuotta, että iltarukouksessa joskus rukoilen, että ota Luoja jo äitini pois, että saan joskus levätä

Ps. Omia lapsiani vanhempani eivät hoitaneet kertaakaan, kun olivat niiiin vanhoja ja raihnaisia

Niinpä, sitä joutuu vielä elämään huonon omantunnonkin kanssa, kun ei enää millään jaksaisi ja toivoisi, että tämä joskus loppuisi.  Minä olen jo eläkkeellä, että sen puolesta kyllä, mutta minulla on reuma.  Oman huushollini kanssa pärjään, mutta toista en jaksaisi enää hoitaa.  Tänäkään aamuna en meinannut saada jalkojani oikenemaan ja nytkin toista polvea särkee.  Onneksi ei ihan joka päivä tarvitse lähteä, saa välillä olla näitä hissuttelupäiviäkin.

Miten minusta tuntuu, että silloin kun vanhempani olivat minun iässäni, en minä koskaan heiltä tai heidän ikätovereiltaan mitään tällaista kuullut.  Oliko tosiaan niin, että silloin ei eletty näin pitkään?  Eli tämä hyvinvointiyhteiskunta tavallaan kaatuu nykyisten eläkeikäisten tai sitä lähestyvien niskaan.  Muistan minä kaikenlaisia naapurinmummoja ja vastaavia, jotka elelivät ihan tyytyväisinä ja toimintakykyisinä omissa asunnoissaan, kunnes sitten menivät joko vanhainkotiin tai kuolivat pois.  Kukaan äitini tai isäni ystävistä ei koskaan puhunut, että on raskasta, kun täytyy hoitaa omien hommien lisäksi nuo vanhuksetkin ja niiden kaikki asiat.  Ei minun ikäisilläni silloin tainnut olla enää ne vanhemmat elossakaan.  Vai kuvittelenko vain.

Eli tavallaan on menty hyvään suuntaan, mutta joku asia sitten siinä ei niin hyvin olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihana vertaistukiketju. Meillä menee niin, että "olethan iltatähti ja nuorin, kyllä joudat ja jaksat auttaa, kun olet nuorin". Niin, olen 58v, vuorotöissä ja lapsenlapsiakin haluaisin hoitaa. Lisänä lonkkakuluma, mitä ei vielä leikata

No minä nuorena ja ketteränä käyn kerran viikossa siivoamassa ja tekemässä ruoat ja ajamassa nurmikot ja hoitamassa kukat. Käytän lääkärissä ja tuon apteekista lääkkeitä. Ja koko ajan valitetaan, että kun riisipuurokaan ei ole niin hyvää, kuin omakeittämä.

Tätä lapsenkaltaista juonottelua on katsottu jo niin monta vuotta, että iltarukouksessa joskus rukoilen, että ota Luoja jo äitini pois, että saan joskus levätä

Ps. Omia lapsiani vanhempani eivät hoitaneet kertaakaan, kun olivat niiiin vanhoja ja raihnaisia

Niinpä, sitä joutuu vielä elämään huonon omantunnonkin kanssa, kun ei enää millään jaksaisi ja toivoisi, että tämä joskus loppuisi.  Minä olen jo eläkkeellä, että sen puolesta kyllä, mutta minulla on reuma.  Oman huushollini kanssa pärjään, mutta toista en jaksaisi enää hoitaa.  Tänäkään aamuna en meinannut saada jalkojani oikenemaan ja nytkin toista polvea särkee.  Onneksi ei ihan joka päivä tarvitse lähteä, saa välillä olla näitä hissuttelupäiviäkin.

Miten minusta tuntuu, että silloin kun vanhempani olivat minun iässäni, en minä koskaan heiltä tai heidän ikätovereiltaan mitään tällaista kuullut.  Oliko tosiaan niin, että silloin ei eletty näin pitkään?  Eli tämä hyvinvointiyhteiskunta tavallaan kaatuu nykyisten eläkeikäisten tai sitä lähestyvien niskaan.  Muistan minä kaikenlaisia naapurinmummoja ja vastaavia, jotka elelivät ihan tyytyväisinä ja toimintakykyisinä omissa asunnoissaan, kunnes sitten menivät joko vanhainkotiin tai kuolivat pois.  Kukaan äitini tai isäni ystävistä ei koskaan puhunut, että on raskasta, kun täytyy hoitaa omien hommien lisäksi nuo vanhuksetkin ja niiden kaikki asiat.  Ei minun ikäisilläni silloin tainnut olla enää ne vanhemmat elossakaan.  Vai kuvittelenko vain.

Eli tavallaan on menty hyvään suuntaan, mutta joku asia sitten siinä ei niin hyvin olekaan. 

Ne, jotka hoitivat, eivät pitäneet meteliä, vaan tyytyivät osaansa.

Kun oma mummo vielä eli, oli myös naapuriapu aivan toista luokkaa - aina kun hän leipoi leipää, piti sitä käydä viemässä yhteen sun toiseen torppaan, yksi ukko kävi leikkaamassa hiuksia, yksi isäntä toi klapeja jnejne. Ja jokainen tiesi toistensa terveydet ja auttoi kyytien kanssa jne.

Mut maailma on nyt vain erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?

Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.

En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.

Tämä on kuitenkin hieman kaksipiippuinen juttu.  Kuinka monet näistä nyt lapsiltaan apua vaativista vanhuksista on hoitanut omia vanhempiaan aikanaan?  Esim. minun äitini ei ole tarvinnut rikkaa ristiin panna omien vanhempiensa eteen, kun nämä tulivat vanhoiksi.  Asuivat niin kaukana, että eivät voineetkaan, ja vanhuksia lähellä asui äidin veli vaimoineen, jotka huolehtivat.  Ikinä äitini ei ole edes spekuloinut asialla, että olisiko joku muu sisarus joskus voinut olla avuksi, enkä ole koskaan kuullut, että olisi edes kiittänyt veljeään ja tämän vaimoa.  Kaikkihan meni siinä niin luontevasti.

Lastenlapsiaan äiti hoiti satunnaisesti, ja ainakin minä olen maksanut äidille lapseni hoitamisesta, jos on ollut joku tilanne, että on täytynyt hoitaa pidemmän jakson.  Ilmaiseksi en ole lastani siis hoidattanut, ja on otettava huomioon myös se, että olemme siskoni ja veljeni kanssa olleet äidilleni ilmaisia autokuskeja ainakin neljänkymmenen vuoden ajan, jatkuvasti oli joku tarve päästä jonnekin ja aina oli lähdettävä kuskaamaan.  Milloin piti lähteä kaupunkiin vaateostoksille, milloin päästä 300:n kilometrin päähän jonkun sukulaisen juhliin, milloin johonkin tapahtumaan jossain hevon kuusessa, aina oli jotakin, eikä koskaan edes kyseenalaistanut sitä, että me olimme niitä ilmiselviä kuskaajia.  Bensarahaa emme saaneet koskaan, koska pitäähän lasten äitiään viedä, niin ne muutkin lapset tekee.  Aina oli joku esimerkki jostain, joka aina kuljettaa äitiään eikä ota maksua.  Sekään ei ollut este eikä hidaste, että jokainen meistä kolmesta lapsesta asui n 20 kilometrin päässä äidistä, joten matkaa tuli jo siitä edestakaisin ihan kivasti.

Omat lapsenlapseni olen kyllä hoitanut, uskaltaisinko sanoa, että esimerkillisesti.  Ikinä en ole maksua vaatinut, ja olen ollut vielä työelämässä silloin.  Eli oli siinä aika haipakkaa monet kerrat, usein oli joku lapsenlapsi mukana, kun äitiä kuskattiin hänen toivomustensa mukaan.  Ei kukaan kysynyt, kuinka jaksaa.

Joten ainakin omasta mielestäni olen velvollisuuteni hoitanut kumpaankin suuntaan.

Nyt en käy äidin luona kuin kahvilla.  Äiti on onneksi sotaveteraani ja saa kotihoidot ja siivoukset ilmaiseksi, mutta kaikesta pitää valittaa.  Eikä mikään tosiaan saisi maksaa mitään, on ihan käärmeissään jos kotisairaanhoitaja ehdottaa jotain vitamiinilisää tai muuta sellaista, sehän maksaa!

Kerro missä kunnassa sotaveteraani saa apua ilmaiseksi? 95 v anoppini joutuu kyllä heidänkin hommat maksamaan. On siis sotaveteraani itse.

En halua kertoa paikkakuntaani, mutta oletko nyt ihan tosissasi?  Eikö teidän kunnassa ole kaupungin palveluohjaajaa, jolta kysyä?  

Onko anopillasi rintamapalvelutunnusta?  Hän on siis 95-vuotias, eli oli varmasti niitä niitä nuorimpia ikäluokkia mitkä aikanaan liittyivät lottiin.  Jos hän oli vain ns. pikkulotta, eli ei täysi-ikäinen, niin sitten voi olla, ettei hän ole saanut rintamapalvelutunnusta.  Silloin hän ei ole oikeutettu näihin sotaveteraanipalveluihin.  

Laitapa googleen hakusanaksi rintamapalvelutunnus, niin saat tarvitsemasi tiedot heti ensimmäisestä linkistä.  En usko tämän olevan kuntakohtaista.  Ei voi olla.  

Saako anoppisi eläkkeensä lisäksi veteraanilisää, mikä on hiukan yli satasen kuussa?    Jos hän on tähän oikeutettu, hän on oikeutettu myös näihin palveluihin.

Entä onko anoppisi ollut koskaan veteraanikuntoutuksessa?

Näitä pitää hakea, mutta ne järjestyvät kuntien palveluohjaajien kautta.  Äitini luona käy kerran vuodessa palveluohjaaja, joka kartoittaa palveluiden tarpeen ja täyttää hakulomakkeet.