Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Aikuisilla lapsilla on omat lapset, oma perhe, koti ja tyot hoidettavana. On suurta tuhlausta ajella autolla edes takaisin pitkin Suomea voidakseen hoitaa vanhempien, appivanhempien ja sukulaisten kauppaostokset, ruoanlaitot, imuroinnit, siivoukset ja ruohonleikkuut.
Kaupoista saa tilattua ruokaostokset ja muutkin ostokset kotiovelle ja kaappeihin asti. Joka kunnassa on kotipalvelutoimijoita, joilta saa tilattua siivousapua ja muuta apua kotiin. Nuukuus ja saituus taitavat olla ne suurimmat syyt, miksi vanhukset juoksuttavat lapsia. Jos vanhus on pienituloinen ja varaton, niin silloin ei ole varaa ostaa kotipalveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni auttamisesta kieltäytynyt on käyttänyt ilmaisia lastenhoitopalveluja vuosikaupalla?
Minä olen hoitanut asiani itse tähän asti, joten samalla periaatteella mennään tästä eteenpäin ja odotan sitä myös muilta, satunnaisia palveluksia voin pyytää/vastavuoroisesti tehdä.
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Jaa-a. Mun vanhemmat ei ole hoitaneet lapsenlapsia tuntiakaan koko elämänsä aikana, koska lapsenlapsia ei ole.
Mun äiti yrittää aina vedota siihen että ”Minä sua 9 kk kohdussani kannoin ja ruuan sulle tein ja katon pääs päälle annoin”. No niin, ihan niinkun sun kuuluukin kun olet omista itsekkäistä syistäs päättänyt lapsia tehdä. Jos lapsi tehdään, siitä kuuluu pitää huolta ja sen perustarpeet kuuluu täyttää. Mä olen kyllä kiitollinen että mulla on ollut hyvät vanhemmat ja he on pitäneet musta huolta, mutta en mä siitä kiitollisuudenvelassa ole. Enkä mä todellakaan aio uhrata seuraavaa 20-30 vuotta elämästäni siihen, että kaiken oman ajan, harrastusten, ja jaksamisen kustannuksella autan vanhempiani. Autan kun voin ja jaksan, tietenkin, mutta en mä siellä satojen kilometrien päässä lähde päivittäin (tai edes viikoittain) ramppaamaan, tai jättäydy työttömäksi sen takia.
Vanhemmat on aikuisia ihmisiä, ja ihan siinä kun mun täytyy kantaa vastuu omasta elämästäni, heidän täytyy kantaa vastuu omastaan. Niin kauan kun ei ole muistisairautta, niin ei vanhukset voi heittäytyä lapsiksi jälleen ja odottaa omien lastensa toimivan heidän vanhempinaan ja huoltajinaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulen monen eläkeläisen, joiden käteen jäävä eläke on 1000-1200€ kuukaudessa on ihan pakko ostaa ihan taloudellisista syistä punalapputuotteita, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole, eikä niitä kodin seiniä voi muuttaa rahaksi.
Käänteisellä asuntolainalla ne omat seinät muuttuvat rahaksi. Ja jos asunto on vuokralla, niin sitten haetaan asumistukea.
Ei monella palkansaajallakaan jää tuon enempää käteen. Ja silti pärjätään.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Itse taas käyn päivittäin hoitamassa omaa vanhempaani ja viikonloput lasten kanssa olemme pääasiassa siellä auttamassa ja teen viikon ruoka- annokset jääkaappiin valmiiksi. Teen tämän mielelläni.
Siis ihan vapaaehtoisesti et harrasta mitään, et tapaa ystäviä tai tuttavia etkä puuhaa oman perheesi kanssa mitään muuta kuin hoidat vanhusta. Kenties monta, monta vuotta? Mitä omasta elämästäsi jää jäljelle sen jälkeen?
Ei se, että olemme siellä viikonloppuisin tarkoita sitä, ettemme poistuisi talosta. Ja jos kysyt olisiko omassa elämässäni enemmän jos kävisin vaikka joka viikonloppu harrastamassa sen sijaan että kävisin auttamassa isääni, niin vastaus on ei. Rakkaus häntä kohtaan on tärkeämpää. Katuisinko elämässä enemmän sitä, että hän näivettyisi laitoksessa kun avullakin pärjää, vai sitä etten ole päässyt konserttiin tai kuntosalille? Minusta tämä ei ole rajoittavaa. Mainittakoon, että käyn kyseisellä paikkakunnalla ratsastamassa kerran viikossa juuri siksi, että viikonloput olemme siellä, kvoimme siellä käydä lasten kanssa leffassa, ulkona syömässä jne. Viikossa on viisi muutakin päivää. Vaikka olemme viikonloput siellä auttamassa, ei me joka sekunti toisissamme kiinni olla. Järjestelykysymyshän tämä on, joka sopii meille. Lapsenlapsetkin ovat vaarin kanssa niin läheisiä.
Hyvä esimerkki näiden vanhempien järjettömyydestä:
Palasivat laivalta kaupungin keskustaan noin klo 24 arkiyönä. Koittivat kätistä minua hakemaan, tarjosivat 50 Euroakin, jos ajaisin sen noin 20km:n lenkin heittäen heidät kotiin. Taksi maksaa 22 Euroa. Kun en suostunut, en jaksanut, arki-ilta, aamulla töihin meno jne. Niin nämä sitten istui yöllä tunnin kylmässä bussipysäkillä odottamassa paikallisbussia, joka sekin maksoi yötaksoilla noin 10 Euroa kahdelta. No, tulipa taksiin nähden 12 Euron säästö siitä, että kahteen pekkaan viettivät kylmässä yöllä noin 55 minuuttia väsyneinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempani oli sangen varakkaita. Matkustelivat vielä vanhoilla päivillään. Mutta sitten oli joku ihme juttu, että lentokentältä eivät voineet ottaa taksia kotiin, vaan heidät olisi pitänyt aina hakea. Käyttivät kyllä taksia muuten, eli se ei ollut se ongelma.
Meillä sama, mutta miehen vanhemmat passuuttivat kuskaamaan lentokentälle tai satamaan. Kotona taksin saa samasta korttelista ja terminaalista ulko-ovelta, mutta jostain syystä toisten ajeluttaminen outoihin kellonaikoihin on parempi idea. Jos on varaa pistää pari tonnia siihen viikon kiertoajelu- ja viininmaistelulomaan oppaineen ja hienoine hotelleineen, niin luulisi että on varaa viidenkympin taksikyytiin...
Tämä on kyllä jännä juttu. Oma isäni pistää huoletta rahaa maksukanaviin tai risteilyihin, mutta taksia ei voi ottaa, vaikka ajokortti on jo lähtenyt eikä julkiset kulje meidän kylälle. Keskustaan taksin hinta n. 15€. Mut mieluummin haluaisi, että minä ajaisin parin tunnin matkan suuntaansa viemään häntä pankkiin ja parturiin. Ilmeisesti mulle se bensa on ilmaista?
Joillekin vanhoille ihmisille taksi on jotain äärimmäisen noloa. Sitä käyttävät juopot ja "herrat". Joten mikä tahansa muu vaihtoehto on parempi kuin taksilla kulkeminen.
Saman asian kanssa tässä on taisteltu omien yli 80 vuotiaiden vanhempieni kanssa. Molemmilla kohtuullinen eläke, mutta mistään kotihoidosta ym ei olla valmiita maksamaan. Kaikki maksaa aivan liikaa. Toki minä mielelläni vanhempiani autan aina kun voin, mutta en minä voi heitä jatkuvasti hoitaa, kun en asu edes samalla paikikakunnalla ja töissäkin on käytävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä35379 kirjoitti:
Olisiko perusteellisesta selittämisestää apua: "Auttaisimme mielellämme, mutta työpäivämme ovat pitkiä, meillä on lapsia, joita autamme koulutehtävissä ja kuljetamme harrastuksiin - ja omat kotityöt on hoidettava. Vapaa-aikanamme liikumme, jotta jaksamme arjen. Pyydän, että palkkaatte kotihoidon auttamaan teitä ja siivoojan käymään parin viikon välein. Helpotatte sekä omaa elämäänne että lastenne elämää."
Ei yhtään mitään apua. Kokeiltu on. Jos ne jäärät olisivat kykeneviä kuuntelemaan järkipuhetta, ne tietäisivät jo itsekin että vaativat kohtuuttomia, ilman että se pitää rautalangasta vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuitenkaan kehtais rutista jostain vanhempien lumitöistä, jos itse raijaisin (tai olisin tuota aiemmin raijannut) lapsia hoitoon viikoiksi kesälomalla.
Just. Kemälomailu juuri eläköityneiden, pirteiden ja terveiden isovanhempien luona etukäteen suunnitellulla aikataululla on hiukan eri asia kuin täysin aikataulultaan ennakoimattomat lumityöt arkiviikolla.
Tai 20€ renkaidenvaihtoon on liikaa ja lasten vaan täytyy ne vaihtaa kiitollisuudenvelan takia?
Eli siis sinun mielestä isovanhemmat eivät saa hoitaa lastenlapsia/viettää aikaa lastenlasten kanssa ilman että se muodostaa velvollisuutta hoitaa ja auttaa heitä loputtomasti?
Riippuu kenen näkökulmasta asiaa katsotaan. Ja kuka on mitäkin palveluksia pyytänyt/tarjonnut. Joa itse pyydät apua, niin kyllä on noloa jos et vastavuoroisesti anna sitä. Nuo kaikki muut seikat on vaan säälittävää selittelyä sulta.
Mulla on ilkeät, väkivaltaiset ja v*ttumaiset lapsenhakkaajavanhemmat, isä narsisti ja paha sellainen. Koko elämäni ajan eivät ole koskaan auttaneet missään, eivät ole antaneet apua tai tukea, ei hyväksyntää tai rakkautta. On vain haukuttu, hakattu, kiusattu, alistettu. Kertaakaan ei ole lapsenlapsia hoidettu eikä edes oikein tavattu, mitään apua ei ikinä annettu.
Mutta kas! Nyt kun se narsisti on vanha niin se rääkyy että olen kiittämätön lapsi ja vaatii - siis nimenomaan VAATII, ei pyydä - että minä juoksen auttamassa ja minun pitäisi alkaa tekemään jatkuvasti asiat x,y, x.
Kohtelu oli lapsuudessakin paskaa, ei ollut aina edes vaatteita ja ruokaa joten ei ole yhtään mitään mistä mun pitäisi olla kiitollinen.On ihmisiä jotka on läpipaskoja ja itsekkäitä. Ja näitä pitäisi sit alkaa auttamaan.
Mitä isäsi sanoo, kun ilmoitat että ei käy? Tilannehan on narsistille varmaan aika uusi, sen voima ei enää ylety sinuun, eikä hän voi tehdä muuta kuin huutaa ja vaatia puhelimitse. Tunnetko sä minkäänasteista voitonriemua tuossa tilanteessa?
Narsisti raivoaa ja uhkailee, ja uhkailu on paitsi henkistä (jäät perinnöttä!) myös fyysistä (pieksen sinut kirjavaksi!). Olen todella ahdistunut ja stressaantunut enkä voitonriemuinen. Jos menen sinne se vanha alistaminen ja rääkkääminen alkaa taas.
Olen aikuisenakin saanut mm luunappia ja tukkapöllyä! Vaikka välit on jäiset enkä halua olla tekemisissä, niin tämähän ei narsistia haittaa. Riittää kun HÄN haluaa olla yhteydessä. Jos en vastaa, kieroteitä pitkin tulee viestit sitten.
Hyi hel...itse jättäisin tuollaisen ihmisen täysin yksin. Eri asia jos vanhus muuttuu esimerkiksi muistisairauden seurauksena hankalaksi, tämähän ei ole hänen oma syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki näiden vanhempien järjettömyydestä:
Palasivat laivalta kaupungin keskustaan noin klo 24 arkiyönä. Koittivat kätistä minua hakemaan, tarjosivat 50 Euroakin, jos ajaisin sen noin 20km:n lenkin heittäen heidät kotiin. Taksi maksaa 22 Euroa. Kun en suostunut, en jaksanut, arki-ilta, aamulla töihin meno jne. Niin nämä sitten istui yöllä tunnin kylmässä bussipysäkillä odottamassa paikallisbussia, joka sekin maksoi yötaksoilla noin 10 Euroa kahdelta. No, tulipa taksiin nähden 12 Euron säästö siitä, että kahteen pekkaan viettivät kylmässä yöllä noin 55 minuuttia väsyneinä.
Juuri tälläistä ”säästämistä” on meidänkin lähipiirissä. Menee ihan päreet kun valitetaan kuinka kallista kaikki on ja lasketaan näitä sentin/ muutaman euron hurjia säästöjä. Kaikki pitää yrittää myös korjata itse ja niitä ikivanhojen laitteiden varaosia haalitaan ties mistä. Jos 40 vuotta vanhan laitteen korjaaaminen maksaa 90€ plus matkat plus hurjasti aikaa, niin se korjaus tehdään itse vaikka uusi maksaisi 100€ ja kestäisi uutena loppuiän.
Meillä jakoivat joulukortit autolla, että säästäisivät postimaksuissa :D
Mutta ei se oikeastaan lohduta nähdä, ettei minun isäni ole ainoa - äiti kuoli jo työikäisenä. Minusta on surullista. Isänkin tililtä paljastui ihan huomattava summa perunkirjoituskessa, eli varaa olisi ollut. Hän luotti lasten apuun ja kaveriapuun. Meillä vanhin veli oli se, jolta vaadittiin ja veli on itsekin sairas. Nyt kun isä kuoli joitakin vuosia sitten tämä valitettavasti on kääntynyt niin, että isän hoidon palkaksi huonompaan kuntoon mennyt veli vaatii varsinkin minulta, 400 km päässä asuvalta sisarelta paljon. Viimeksi ei ehditty edes ovesta ulos, kun hän kysyi että kai me tullaan vielä tekemään se ja se syksyhomma. Olemme antaneet hänelle perikunnan taloon hallintaoikeuden, mutta hän ei pysty enää tekemään hommia - eikä suostu muuttamaan mihinkään helpompaan esim. rivitaloon tai ottamaan hoitoapua, ei edes meidän maksamana. Mun käynnit siellä vaatii aina 12-tuntisia työpäiviä, kun mitään ulkopuolista siivousapua ei saa ottaa. Minulla ei ole enää pieniä lapsia, mutta todella vaativa työ, vaativa siinä mielessä, että työssä ei saa tehdä virheitä ja siinä on tarkkoja deadlineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumityöt ovat esimerkki turhasta työstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko kirjoitti:
Koronan takia yksin asuva ja syöpäsairas, 75- vuotias sisareni oli pakotettu hankkimaan tietokoneen. Viikon erilaisista virheistä opittuaan ja hermoiltuaan, hän oppikin konetta käyttämään, vaikkei työelämässä ollut omaa tietokonetta.
Nyt hän on korona-aikaan tilannut verkkokaupasta viikottain ruokansa, salaattibaarista salaattiannoksensa pari kertaa viikossa, pesulasta hän on tilannut auton hakemaan pyykkinsä. Kampaajalta hän koneella varasi ajan. Jumppaohjelman mukaan tekee päiväjumppansa. Selaa jatkuvasti Googlen kautta jotain.
Kannustan ja suosittelen!
Mä olen ehdottanut äidilleni jo ennen koronaa tietokoneen hankkimista. Kauppapalveluita syrjäkylälle ei saa sitäkään kautta, mutta muuta viihdetta, pankkiasiat, laskunmaksut (nyt menee tosin maksupalvelun kuoressa) ym ym. Tiedän että oppisi varmasti, mutta ei. Hän on päättänyt ettei opi, niin minä en päätä pysty kääntämään. Yritetty on monen asian kohdalla, jättää minun neuvot kokonaan huomiotta, kuitenkin apua haluaa. En ole vielä keksinyt ratkaisua kun mikään ei kelpaa. Olen sanonut että jos apu ei kelpaa, silloin joutuu olemaan ilman. Jos näin, minä olen hankala.
Voi olla ,että äitisi pelkää. Rikkoo kalliin laitteen tms.mikä ei kyllä onnistu jollei seinään heitä. Voi myös ainakin alitajuisesti pelätä , että jää yksin kun ei enää tarvitsekaan apuasi. Vanhemmat ihmiset päättävät kummallisia asioita ns.periaatteesta ja pakittaa ei voi vaikka olisi omaksi parhaakseen.
Mm.eräs sukulaiseni kieltäytyi pienestä silmäoperaatiosta , ei sitten nähnyt lähes mitään ja liikuntakykyni meni siinä samalla.Sama käytös koskee myös muita ei rikkoontuvia asioita, oppii kyllä kun haluaa, se on nähty, en ole keksinyt muuta periaatetta kuin se, että olen nainen joten liian epäilyttävää tehdä niinkuin sanon.
Pärjää hyvin kotonaan yhä vaikka on yli 8-kymppinen mutta haluaa tehdä omalla tavallaan. En tiedä miten sitä apua pitäisi antaa kun se mitä sanon ei kelpaa. Jos pitää täyttää lomake ja neuvon, niin joka sarake kyseenalaistetaan. On täyttänyt niitä itse ennenkin mutta nyt haluaa että minä autan ja tekisin sen mielelläni, mutta jatkuva "oletko varma" vähättely käy itsetunnolle. Täyttäisin jopa valmiiksi, mutta se ei kelpaa. Lomakkeessa jossa menee 5 minuuttia, menee hänen kanssaan puoli tuntia - tunti kun ei usko neuvojani,joka kohdan saa vääntää. Itse asiassa en varmasti koskaan ole tehnyt päätöstä johon olisi suoraan tyytyväinen, huomauttamista löytyy aina.
On niinkin käynyt, että jälkeenpäin ihmettelee, kun joku asia olisi hoitunut kätevästi tavalla A (jota minä ehdotin ja jota ei kuuleviin korviinsa ottanut), mutta tehtiin tavalla B, kun hänelle ei muu kelvannut, että miksi en sanonut mitään. No, sanoinhan, mutta ei kuunnellut. Minä olen toki myös se joka muistaa väärin, AINA.
Auttaisin mielelläni, mutta kaikkea pitää säätää vaikeimman kautta. Mikään ei käy ns. helposti. Jos joku muu sanoo samasta asiasta, niin uskoo kerrasta. Minä olen kuitenkin se, jota syyllistetään ja jolta oletetaan asioita.
Summa summarum, ei halua olla vaivaksi, mutta näin käyttäytymällä on vielä enemmän vaivaksi kuin jos voitaisiin keskustella asioista kuten aikuiset, minäkin olen kuitenkin jo 50.
Mietipä sitä, olemme miehen kanssa yli 70 v, ja niin vain ajellaan satoja kilometrejä, etsimassä varastettuja kamoja. 95 v anoppihan pärjää hyvin yksin omakotitalossaan😂
Vierailija kirjoitti:
Lumityöt ovat esimerkki turhasta työstä
Ainakin silloin, jos lapset joutuvat satojen kilometrien päästä ajelemaan niitä tekemään.
Joka kylältä löytyy joku reipas teini, joka mielellään ottaisi sen kympin, pari siitä lumenluonnista.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko kirjoitti:
Koronan takia yksin asuva ja syöpäsairas, 75- vuotias sisareni oli pakotettu hankkimaan tietokoneen. Viikon erilaisista virheistä opittuaan ja hermoiltuaan, hän oppikin konetta käyttämään, vaikkei työelämässä ollut omaa tietokonetta.
Nyt hän on korona-aikaan tilannut verkkokaupasta viikottain ruokansa, salaattibaarista salaattiannoksensa pari kertaa viikossa, pesulasta hän on tilannut auton hakemaan pyykkinsä. Kampaajalta hän koneella varasi ajan. Jumppaohjelman mukaan tekee päiväjumppansa. Selaa jatkuvasti Googlen kautta jotain.
Kannustan ja suosittelen!
Mä olen ehdottanut äidilleni jo ennen koronaa tietokoneen hankkimista. Kauppapalveluita syrjäkylälle ei saa sitäkään kautta, mutta muuta viihdetta, pankkiasiat, laskunmaksut (nyt menee tosin maksupalvelun kuoressa) ym ym. Tiedän että oppisi varmasti, mutta ei. Hän on päättänyt ettei opi, niin minä en päätä pysty kääntämään. Yritetty on monen asian kohdalla, jättää minun neuvot kokonaan huomiotta, kuitenkin apua haluaa. En ole vielä keksinyt ratkaisua kun mikään ei kelpaa. Olen sanonut että jos apu ei kelpaa, silloin joutuu olemaan ilman. Jos näin, minä olen hankala.
Voi olla ,että äitisi pelkää. Rikkoo kalliin laitteen tms.mikä ei kyllä onnistu jollei seinään heitä. Voi myös ainakin alitajuisesti pelätä , että jää yksin kun ei enää tarvitsekaan apuasi. Vanhemmat ihmiset päättävät kummallisia asioita ns.periaatteesta ja pakittaa ei voi vaikka olisi omaksi parhaakseen.
Mm.eräs sukulaiseni kieltäytyi pienestä silmäoperaatiosta , ei sitten nähnyt lähes mitään ja liikuntakykyni meni siinä samalla.Sama käytös koskee myös muita ei rikkoontuvia asioita, oppii kyllä kun haluaa, se on nähty, en ole keksinyt muuta periaatetta kuin se, että olen nainen joten liian epäilyttävää tehdä niinkuin sanon.
Pärjää hyvin kotonaan yhä vaikka on yli 8-kymppinen mutta haluaa tehdä omalla tavallaan. En tiedä miten sitä apua pitäisi antaa kun se mitä sanon ei kelpaa. Jos pitää täyttää lomake ja neuvon, niin joka sarake kyseenalaistetaan. On täyttänyt niitä itse ennenkin mutta nyt haluaa että minä autan ja tekisin sen mielelläni, mutta jatkuva "oletko varma" vähättely käy itsetunnolle. Täyttäisin jopa valmiiksi, mutta se ei kelpaa. Lomakkeessa jossa menee 5 minuuttia, menee hänen kanssaan puoli tuntia - tunti kun ei usko neuvojani,joka kohdan saa vääntää. Itse asiassa en varmasti koskaan ole tehnyt päätöstä johon olisi suoraan tyytyväinen, huomauttamista löytyy aina.
On niinkin käynyt, että jälkeenpäin ihmettelee, kun joku asia olisi hoitunut kätevästi tavalla A (jota minä ehdotin ja jota ei kuuleviin korviinsa ottanut), mutta tehtiin tavalla B, kun hänelle ei muu kelvannut, että miksi en sanonut mitään. No, sanoinhan, mutta ei kuunnellut. Minä olen toki myös se joka muistaa väärin, AINA.
Auttaisin mielelläni, mutta kaikkea pitää säätää vaikeimman kautta. Mikään ei käy ns. helposti. Jos joku muu sanoo samasta asiasta, niin uskoo kerrasta. Minä olen kuitenkin se, jota syyllistetään ja jolta oletetaan asioita.
Summa summarum, ei halua olla vaivaksi, mutta näin käyttäytymällä on vielä enemmän vaivaksi kuin jos voitaisiin keskustella asioista kuten aikuiset, minäkin olen kuitenkin jo 50.
Mietipä sitä, olemme miehen kanssa yli 70 v, ja niin vain ajellaan satoja kilometrejä, etsimassä varastettuja kamoja. 95 v anoppihan pärjää hyvin yksin omakotitalossaan😂
Oletteko työelämässä edelleen ja teillä on alaikäisiä huollettavia kotona? 🙄
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen monen eläkeläisen, joiden käteen jäävä eläke on 1000-1200€ kuukaudessa on ihan pakko ostaa ihan taloudellisista syistä punalapputuotteita, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole, eikä niitä kodin seiniä voi muuttaa rahaksi.
Käänteisellä asuntolainalla ne omat seinät muuttuvat rahaksi. Ja jos asunto on vuokralla, niin sitten haetaan asumistukea.
Ei monella palkansaajallakaan jää tuon enempää käteen. Ja silti pärjätään.
Käänteinen asuntolaina ei ole monelle realistinen vaihtoehto. Jos muuttotappiokunnassa asuva menee kysymään sitä 70-luvun alussa rakennettuun omakotitaloon, niin hänet nauretaan ulos pankista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko kirjoitti:
Koronan takia yksin asuva ja syöpäsairas, 75- vuotias sisareni oli pakotettu hankkimaan tietokoneen. Viikon erilaisista virheistä opittuaan ja hermoiltuaan, hän oppikin konetta käyttämään, vaikkei työelämässä ollut omaa tietokonetta.
Nyt hän on korona-aikaan tilannut verkkokaupasta viikottain ruokansa, salaattibaarista salaattiannoksensa pari kertaa viikossa, pesulasta hän on tilannut auton hakemaan pyykkinsä. Kampaajalta hän koneella varasi ajan. Jumppaohjelman mukaan tekee päiväjumppansa. Selaa jatkuvasti Googlen kautta jotain.
Kannustan ja suosittelen!
Mä olen ehdottanut äidilleni jo ennen koronaa tietokoneen hankkimista. Kauppapalveluita syrjäkylälle ei saa sitäkään kautta, mutta muuta viihdetta, pankkiasiat, laskunmaksut (nyt menee tosin maksupalvelun kuoressa) ym ym. Tiedän että oppisi varmasti, mutta ei. Hän on päättänyt ettei opi, niin minä en päätä pysty kääntämään. Yritetty on monen asian kohdalla, jättää minun neuvot kokonaan huomiotta, kuitenkin apua haluaa. En ole vielä keksinyt ratkaisua kun mikään ei kelpaa. Olen sanonut että jos apu ei kelpaa, silloin joutuu olemaan ilman. Jos näin, minä olen hankala.
Voi olla ,että äitisi pelkää. Rikkoo kalliin laitteen tms.mikä ei kyllä onnistu jollei seinään heitä. Voi myös ainakin alitajuisesti pelätä , että jää yksin kun ei enää tarvitsekaan apuasi. Vanhemmat ihmiset päättävät kummallisia asioita ns.periaatteesta ja pakittaa ei voi vaikka olisi omaksi parhaakseen.
Mm.eräs sukulaiseni kieltäytyi pienestä silmäoperaatiosta , ei sitten nähnyt lähes mitään ja liikuntakykyni meni siinä samalla.Sama käytös koskee myös muita ei rikkoontuvia asioita, oppii kyllä kun haluaa, se on nähty, en ole keksinyt muuta periaatetta kuin se, että olen nainen joten liian epäilyttävää tehdä niinkuin sanon.
Pärjää hyvin kotonaan yhä vaikka on yli 8-kymppinen mutta haluaa tehdä omalla tavallaan. En tiedä miten sitä apua pitäisi antaa kun se mitä sanon ei kelpaa. Jos pitää täyttää lomake ja neuvon, niin joka sarake kyseenalaistetaan. On täyttänyt niitä itse ennenkin mutta nyt haluaa että minä autan ja tekisin sen mielelläni, mutta jatkuva "oletko varma" vähättely käy itsetunnolle. Täyttäisin jopa valmiiksi, mutta se ei kelpaa. Lomakkeessa jossa menee 5 minuuttia, menee hänen kanssaan puoli tuntia - tunti kun ei usko neuvojani,joka kohdan saa vääntää. Itse asiassa en varmasti koskaan ole tehnyt päätöstä johon olisi suoraan tyytyväinen, huomauttamista löytyy aina.
On niinkin käynyt, että jälkeenpäin ihmettelee, kun joku asia olisi hoitunut kätevästi tavalla A (jota minä ehdotin ja jota ei kuuleviin korviinsa ottanut), mutta tehtiin tavalla B, kun hänelle ei muu kelvannut, että miksi en sanonut mitään. No, sanoinhan, mutta ei kuunnellut. Minä olen toki myös se joka muistaa väärin, AINA.
Auttaisin mielelläni, mutta kaikkea pitää säätää vaikeimman kautta. Mikään ei käy ns. helposti. Jos joku muu sanoo samasta asiasta, niin uskoo kerrasta. Minä olen kuitenkin se, jota syyllistetään ja jolta oletetaan asioita.
Summa summarum, ei halua olla vaivaksi, mutta näin käyttäytymällä on vielä enemmän vaivaksi kuin jos voitaisiin keskustella asioista kuten aikuiset, minäkin olen kuitenkin jo 50.
Tulee mieleen tätini.
Olikohan viime vuoden kesä vai edellinen, pitkä hellejakso jokatapauksessa. Tädin talo oli kuuma kuin pätsi, yli 30 astetta yötäpäivää. Täti sai auringonpistoksen tai mikä kuumakohtaus se nyt on. Kuume nousi, huimasi ja päätä särki. Tätä kesti pari päivää. Sanoin sille, että nyt olisi varmasti oikea aika laittaa se ilmalämpöpumppu jäähdyttämään, joka talossa siis ON. Ei voi, kun se vie niin sähköä, täällä on ihan hirveät siirtomaksut! No ei sitten. Ota buranaa ja juo vettä. Toinen tätini sanoi samaa, ei apua. Sitten soitettiin tämän tuskissaan kärsivän tädin tyttärelle, joka on siis terveyskeskuslääkäri. Mitä tehdään tälle muorinraadolle joka paistuu taloonsa. Laittakaa se ilppi päälle, kyllä se siitä. Kun ei laiteta, niin ei laiteta. Tytär soitti tädille suoraankin, ei apua.
Lopulta kun ei muuta keksitty, pyydettiin yksi mökkinaapuri, leikkaussalihoitaja, apuun. Hän kävi yksinkertaisesti pelottelemassa tädin ambulanssilla kuumahalvauksella ja ties millä. Niin se meni ilppi päälle ja tätinki toipui lopulta, hirvittävän paljon köyhempänä toki.
Vanhainkotiinkaan ei voi luottaa. Ne ovat varsinaisia tappolaitoksia. Kymmenen lääkettä nasuun, niin johan vahvempikin kuolee puolessa vuodessa. Varsinkaan kun "ruokahalua ei ole, joten ei syötetä" -periaatteella.
Hah :D Mun miehen vanhemmat saivat molemmat isot perinnöt, metsän ja maiden muodossa. Kaikki on myyty pois, joten tästä isovanhemmilta jääneestä ei jäänyt kellekään kolmesta sisaruksesta mitään. Me asumme mieheni kanssa lähimpänä, ja kyllä olisi kaikenlaista pikkuhommaa meille tehtäväksi. Rakensivat 15 vuotta sitten hulppean ison talon isolla rahalla, mahtavalta paikalta, mutta niin perähikiältä, ettei sen myynnistä tulla koskaan samaan juuri mitään. On kaikenmoiset hienot systeemit, kalliolämmöt, keskuspölynimurit ja elektroniset vempaimet niin viimeisen päälle että. Tähän menikin sitten niin ettei miljoona meinannut riittää. Perustelivat että siitä saa sitten hyvin kun sen myy. No ei saa, varmaan 150 000 on ihan maksimi tuolla alueella. Ja sillä sitäkin perustellaan että MINÄ ja MIEHENI kävisimme tekemässä kaiken ettei tarvitsisi maksaa, että jäisi sitten enemmän perintöä. Mun puolesta myykööt nyt tuo ylikallis, mutta arvoton talonsa ja muuttakoot niillä rahoilla lähemmäs palveluita, onhan sitä varaa niitä palveluita sitten ostaa kun sen miljoonatalon myy sadallatonnilla, vai miten se oli?
Ei me mitään perintöä kyllä tarvitakaan heiltä, ei ainakaan niin että teemme omalla ajalla ja rahalla(kyllä, bensat maksavat jos siellä koko ajan ramppaa, matkaa 120km) 100% avustushommista, mutta tämä perintöpotti sitten jaetaan kolmeen pekkaan mieheni ja hänen sisarusten kanssa, heidän, jotka eivät ole koskaan auttaneet missään, vaan ennemminkin saaneet itse apua ja rahaa.