Onko täällä ketään, joka on hankkinut lapsen tarkoituksella yksin?

Kuinka moni tuntee adoptoituja ihmisiä?
Näitä kaikki itse tuntemiani on yhdistänyt eriasteiset juurettomuuden tunteet...

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:39"]Mietipä hetki sitä lasta, joka jää isättömäksi. Vain sinun itsekkyytesi vuoksi.

JULMAA!
[/quote]

Mä oon 22v tyttö joka on kasvanut ilman biologista isää. Mulla on ollu todella hyvä elämä jossa olen saanut kaiken tarvitsemani että minusta kasvaa tasapainoinen ihmunen ja olen myös itse suunnittellut kasvattavani lapsen yksin. En tietenkään sano etten seurustelisi koskaan ja lapsi ei saisi esim. Isäpuolta. Mutta nämä ovat vain niitä elämän päätöksiä joita tehdään. Ja mikäli saan lapsen parisuhteen aikana niin tottakai olen onnellinen mutta tarkoitan vain että ei mulla olis mitään ongelmaa olla yksin asian kanssa.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:43"]

Välillä toivon, että 99 % näistä viesteistä täällä av:lla on provoja... Ei hyvää päivää. Voi lapsia :(

[/quote]

En ole provo.

Kyllä lapsella voi olla onnellinen elämä, vaikka vanhempia olisi vain yksi kpl.

t. ap

[/quote]

Itse olen orpo ja ei kyllä ollut kivaa kun ei ollut omaa isää kuten kavereiden perheissä.

Eikös se ole tutkittu, että lapselle riittää elämässä yksi aikuinen, johon voi luottaa. Ei se välttämättä ole äiti tai isä. Tiedän sellaisia vanhempia, joiden lapset on ihan heittopusseja ja ovat aina tilaisuuden tullen hoidossa jossakin sukulaisella tmv. Ja ylipäätään varmasti parempi ilman isää kuin ensin tuntea ja sitten tulla hylätyksi.

Kannattaa muistaa, että kukaan tuskin hakeutuu keinohedelmöitykseen hetken mielijohteesta. Vauva on varmasti harkittu päätös, toivottu ja yksinhuoltajuuteen valmistauduttu niin hyvin kun vaan mahdollista. Eli äiti on lähtökohtaisesti hommaan erittäin sitoutunut.

Itse olen aviossa oleva mies jolla on yksi lapsi mutta mahdollisuutta saada enempää lapsia on menetetty jos ei joku yksin haluava nainen halua lastani maailmaan.Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi että olisi paljon jälkikasvua.Olen elänyt pitkissä suhteissa ja mukavan oloinen mies.

Mitä huijausta siinä on jos mies panee sinua ilman kumia. Ei voi minusta kauhistella että nyt tuli mies huijatuksi :D vähän jopa miehiä alentavaa ajatella että ne eivät ymmärrä miten siinä voi käydä jos laukeaa naisen sisälle. Jos niin kävi ja nainen päättää lapsen pitää on ihan turha puhua mistään huijauksesta.

Mielenkiintoinen keskustelu - lisää kommentteja ja kokemuksia, kiitos :D

Lapin mies luovuttaa siittiöitä  jos naisella alkaa ikää olla liikaa ?

Voithan löytää joskus myöhemmin myös elämäsi miehen josta tulee myös isähahmo ja miehen malli lapsellesi. Lapsen suhteen sen sijaan tulee biologinen kello vastaan eli sen kanssa kannattaa toimia ennen kuin on myöhäistä. Tsemppiä!

Mulle on ok, että hankkii lapsen yksin hedelmöityshoidoilla, mutta mä en hyväksy että sekoitetaan siihen toinen ihminen tahtomattaan. Erityisesti kun puhutaan näistä yhden yön jutuista, joihin on menty lapsen kuvat silmissä.

Joten pliis, älkää nyt sotkeko jonkun toisen ihmisen elämää, vain siksi että sinä siellä yksin haluat lapsen. Joo, voit sanoa että sä yksin hoidat lapsen ja isän ei tarvii ees osallistua ikinä, mutta turhan usein sitten pyörretäänkin tää päätös ja vaaditaan isältä osallistumista ja rahaa ja vaikka mitä muuta. Tai sitten onkin kiva jonain kauniina kesäpäivänä oven taakke pölähtää vieras tyyppi selittämään, että hei iskä!

Tiedän, mies itse tekee valinnan luottaa naiseen ja olla käyttämättä ehkäisyä jne. mutta se epärehellisyys, jolla nainen siihen hommaan lähtee mukaan on mun mielestä tylyä.

Tuttavapiiristä löytyy yksi tapaus, jossa lapsi (poika) on jo aikuinen. Hyvä äiti oli ja aktiivisesti mukana lapsen harrastuksissa, koulujutuissa jne. Poika ei ainakaan lapsena mitenkään kärsinyt asiasta, mutta aikuisena on  jonkin verran kyseenalaistanut asiaa. Tästä syystä hän ei aikuisiällä ole enää kauheasti tekemisissä äitinsä kanssa, mutta hänellä on vaimo ja lapset ja vaimolla on mukavat vanhemmat, jotka ovat paljon lapsenlasten kanssa tekemisissä. Sitä kautta hän on siis tavallaan saanut toisen perheen :) Ja äitinsä kanssa on ihan puheväleissä nykyään.

Niin ja lähipiiristä löytyy yksi sateenkaariperhe, mutta äidit ovat eronneet, joten bioäiti on lapsen kanssa kahdestaan. Eli vähän vastaava tilanne. Jonkin verran on riitoja, esim. sellaista, että lapsi sanoo etsivänsä isänsä ja muuttavansa pois, jos ei saa jotain mitä haluaa. Mutta lapsi on ala-asteikäinen ja oireilee äitiensä eron ja huonojen välien takia, joten sekin vaikuttaa.

Eli normaali isän ja äidin muodostama perhe ei automaattisesti ole loistava perhe, mutta toisaalta hedelmöityshoidoillakaan toivottuna hankittu lapsi ei välttämättä saa parasta mahdollista perhettä. Tavallaan se on vähän arpapelia, kun ei voi etukäteen tietää, että kaipaako juuri tämä lapsi isää vai ei. On myös eri asia selittää lapselle, että hän kasvaa ilman isää koska isä on kuollut kuin että äiti on tahallaan hankkinut lapsen ilman isää oman elämäntapansa takia.

Mun tuttavapiirissä on sinkkuäiti, ja olen ollut yllättynyt miten helppoa elämää se onkaan. He tulevat yhdellä palkalla toimeen erinomaisesti ja tyttö on nyt 6-vuotias. He mahtuvat hyvin asumaan tilavaan kaksioon, ja kotona on aina siistiä ja rauhallista, mitä olen käynyt kylässä.

Kaverini käy jo kaupunkilomilla tyttönsä kanssa ja heillä tuntuu olevan paljon yhteisiä puuhia ja harrastuksia. Ei mitään lapsiperheen sähläystä, mitä monet ikisinkut tuntuvat kammoavan. Voisin sanoa että aivan loistava valinta!

Voi perhe olla läheinen ja hyvä, vaikka olisi vain yksi vanhempi. Voi pitää yllä tiivistä suhdetta ystävien, sukulaisten tai tuttavaperheiden kanssa. Miten usein perheessä isä voi joka tapauksessa olla etäinen? Aivan hyvän perheen voi sinkkukin perustaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:06"]

Mä tiedän kaksi naista, jotka ovat hankkineet lapsen yksin klinikalla lahjasiittiöiden avulla. On mielestäni vastuullisin tapa saada lapset yksin, paljon parempi kuin huijata joku yhden illan tuttu tarkoitusta varten. Kumpikin äiti on kaverini kavereita, eli tiedän heidät vain ulkonäöltä. Ovat hyviä äitejä kaiken kuulemani perusteella eikä elämässä ole mitään vialla. Kumpikin on korkeasti koulutettu ja asuu suuressa kaupungissa. Helsingissä joka neljäs lapsi asuu muutenkin yh-perheessä, joten tuskin herättävät mitään kummastusta.

 

Minusta on naurettavaa väittää, että lapsen elämä on pilalla yh-äidin takia. Tuolla logiikalla Yhdysvaltain presidenttikin on epäonnistunut ihminen, hän kun on isättä kasvanut. Miten onnellista elämää mahtavat haukkujat itse viettää?

En sano, että lapsen elämä on varmasti pilalla, mutta en silti ITSE ehdoin tahdoin haluaisi saattaa tähän maailmaan isätöntä lasta.

Minusta olisi hirveä ajatus, että en olisi koskaan tuntenut omaa isääni. Käsi sydämelle, kuinka moni tuntee samoin?

Minä en ole nähnyt isääni 24 vuoteen. Olen tällä hetkellä 26, ja tiedän miten isäni hakkasi äitiäni. Luojan kiitos olen isätön, kuin se että olisi lapsuus pitänyt katsoa miten äitiä hakataan ja joutua itse hakatuksi. Mieluummin olisin yhden yön panosta saanut alkuni, ja saanut ehdotonta rakkautta äidiltäni, kuin edellä ollut vaihtoehto. Mee ittees ja mieti tynnyrisi ulkopuolelta asioita.

Nykyteknologia mahdollistaa jäljittämään sukulaisia - myös siittiöiden luovuttajan sukulaisia. Eli sitä kautta lapsi saattaa hyvinkin isompana "löytää juurensa". Näin on käynyt ystävälleni, joka on löytänyt kaksi puolisisartaan. He kaikki ovat siis saaneet alkunsa luovutetuista siittiöistä.

Vierailija kirjoitti:

 

Minä en ole nähnyt isääni 24 vuoteen. Olen tällä hetkellä 26, ja tiedän miten isäni hakkasi äitiäni. Luojan kiitos olen isätön, kuin se että olisi lapsuus pitänyt katsoa miten äitiä hakataan ja joutua itse hakatuksi.

Mutta jos lapsi hankitaan esim. hedelmöityshoidolla, niin syynä ei ole se että isä olisi väkivaltainen vaan syynä on se, että nainen ei halua elämäänsä miestä eli lapsen isää. Jos siis isä on väkivaltainen tai häntä ei kiinnosta oma lapsi, niin tilanne on isän syy ja äiti voi hyvällä omalla tunnolla sanoa ajattelevansa lapsen parasta.

Jos taas lapsi hankitaan tahallaan ilman isää, niin lapsella on täysi oikeus syyttää isättömyydestä äitiään, koska äiti on aiheuttanut tilanteen. Koskee myös naispareja, joiden lapsi joutuu luopumaan isästään, jotta äiti voi toteuttaa homoseksuaalisuuttaan.

Se että mediassa esitellään yksinäisiä naisia ja naispareja iloisten pikkulasten kanssa ei tarkoita sitä, että tilanne säilyisi sellaisena ikuisesti. Viimeistään teini-iässä tai aikuisena omat juuret alkavat kiinnostaa.

Itse jäin totaali-yh:ksi ennen lapsen syntymää. Seurustelin jonkin aikaa lapsen isän kanssa. Lapsella, tosin nyt jo täysi-ikäinen, on ollut lähes kaikki vaikeudet ja psyykkisiä ongelmia, joista  osa johtuu juuri isän puutteesta ja isän ikävästä. Tapaa kyllä silloin tällöin isäänsä. Olemme olleet yhteydessä aikoinaan lastenpsykiatriaan, perheneuvolaan, koulukuraattoriin,  poliisiasioita on ollut, aika pahojakin matkan varrella ja nytkin yksi vireillä. Olennaista on että teini-iästä asti  on mukana ollut alkoholi. Hänen on vaikeaa ottaa vastaan epäonnistumisia, vaikka menestyy ihan hyvin kaveripiirissä ja on ollut  mukavia tyttöystäviä.   On tämänkin viikonlopun ollut juomassa ja aina pelkään, että jotain ikävää on taas tapahtunut. Selvänä on mukava ja puoleensavetävä. Muuten hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuuden hyvään elämään ja toivon, että vielä ymmärtää asiansa. Opiskelee ns. hyvää ammattia korkeakoulussa. 

Olen harkinnut lapsen hankkimista lahjasoluilla jo lähes kolme vuotta. Hoitoihin lähtemistä olen pitkittänyt näinkin kauan tukiverkoston täydellisen puuttumisen takia.

Itsekin alan olla sillä kannalla, että haluaisin lapsen mieluummin yksin. Miehet eivät pysy elämässäni millään, kun kaikki ovat vastuuttomia tai eivät osaa pitää huolta edes itsestään. Minulla on ennestään jo kaksi lasta ja tahtoisin kovasti kolmannen.

Tuntuisi kyllä julmalta ottaa joku yhden yön pano ja yrittää sillä pyörähtää paksuksi + siinä on tautiriskinsä. Keinohedelmöitys klinikalla anonyymin miehen avulla tuntuisi turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Oma isäni oli alkoholisti ja pettäjä ja muutenkin sekaisin eikä oltu juuri tekemisissä. Kaipasin kyllä kovasti isää elämääni ja tiedän sen merkityksen lapselle, mutta jos edes yhdeltä vanhemmalta saa paljon rakkautta ja huolenpitoa, niin uskon sen tekevän kenet tahansa onnelliseksi. Ihan niinkuin parisuhteessakin; mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa.