Onko täällä ketään, joka on hankkinut lapsen tarkoituksella yksin?

Jos lapsi kokee, että kotona ei voi tuoda esiin isän puutetta ja kysymyksiä, miksi isää ei ole, oppii lapsi olemaan kysymättä. Mutta kyllä toisen vanhemman täydellinen puuttuminen on AINA ihmiselle suuri kriisi, joka on käsiteltävä ennemmin tai myöhemmin. Valtaosalla ihmisistä on molemmat vanhemmat, vaikka virallisesti oltaisiin "yh", niin molempia vanhempia tavataan, ainakin silloin tällöin. Siinä on jo täysin eri lähtökohdat, kun tietää kuka isä on ja millainen hän on, tuntee isän puolen suvun ym. verraten tilanteeseen, jossa kasvavalla ja kehittyvällä lapsella ei ole mitään tietoa eikä hänelle anneta tietoa. Aiheesta on tehty kattava määrä tutkimuksia, jossa pahin vaihtoehto lapselle on ollut isän puutteen huomioimattomuus ts. siitä ei kotona olla puhuttu. Tasapainoisia aikuisia kasvaa sellaisen yh:n kodissa, jossa isättömyys on avoin keskustelun aihe, kaikki tiedot isästä ovat julkisia suhteutettuna lapsen ikään ja kehitystasoon. Isättömyys on käsiteltävä, se ei katoa eikä sitä voi piilotella tai kuitata olankohautuksella.

Melko itsekästä, hankin lapsen kun minä haluan. 

Ihme manipulointia ja pelottelua täällä!! Miksi lapset kaipaisi jotain sellaista mitä ei ole heidän elämässään ollut?? He eivät kaipaa ja tämä on totuus. 

Komppaan 28:a. Minulla on isä, jota en olisi ikinä halunnut tunteakaan. Kuvottava luonnevikainen peikko. Elämäni olisi ollut monin verroin ihanampaa ilman ydinperhehelvettiä.

Mistä sä 40 kuvittelet, ettei isästä puhuttaisi? Tietysti jokainen järkevä vanhempi vastaa lapsen kysymyksiin ja kertoo asioista totuuden. Muu olisi pähkähullua. Sinä tunnut nyt kuvittelevan, että yksin vanhemmaksi tulo olisi hirveä häpeä. Ei ole, ei ole ollut enää vuosiin. Jos sinulle asia on vaikea, niin sitä se ei ole kaikille.

Teidän mukaanne joka kolmas helsinkiläinen lapsi on yh:n lapsi ja heistä joka neljäs tapaa isää kerran kuussa tai ei lainkaan. Eli näiden lukujen perusteella noin 4% lapsista ei tapaa isäänsä lainkaan, heistä varmasti puolet tietää kuka isä on ja voi ottaa tarvittaessa yhteyttä esim. vanhempana. Siis noin 2% ei tiedä kuka isä on. Hemmetin pieni luku, 30:n lapsen luokassa ei siis ole yhtäkään täysin isätöntä kuin sattuman kaupalla. 30:n lapsen luokassa 20 lasta elää sekä isän että äidin kanssa, selvä enemmistö siis. 

200 hengen ala-asteella on maksimissaan noin 4kpl täysin isätöntä lasta. Ei siis kovin yleistä, vaikka sellaista kuvittelette.

isättömissä ristiäisissä. Pappi korosti kovin taivaan ISÄÄ, Ja laulettiin virsi " taivaan isä suojan antaa, hän on isä jokaisen..." Nauratti vähän nolon ja punastelevan äidin puolesta...

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:43"]

Melko itsekästä, hankin lapsen kun minä haluan. 

[/quote]

Aha, ja kuka muu sen sitten päättäisi?? 

Jos isätön lapsi on syntynyt hedelmöityshoidoilla, hän voi halutessaan ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä vanhempana. Kaikkihan eivät edes halua, eivät edes adoptiolapset, jotka eivät välttämättä tunne kumpaakaan biologista vanhempaansa.

Lapset eivät myöskään kysele toisiltaan, miksi kukakin on yh-äidin lapsi. Sillä ei ole heille väliä, sinulla tuntuu olevan pakonomainen tarve luokitella lapsia eri kasteihin sillä perusteella.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:43"]

Melko itsekästä, hankin lapsen kun minä haluan. 

[/quote]

Lapsen tietoinen tekeminen on aina itsekästä.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:50"]

isättömissä ristiäisissä. Pappi korosti kovin taivaan ISÄÄ, Ja laulettiin virsi " taivaan isä suojan antaa, hän on isä jokaisen..." Nauratti vähän nolon ja punastelevan äidin puolesta...

[/quote]

Laula sinä uskovainen mitä lystäät. Uskontoon kuulumattomia on paljon ja virret eikä jeesukset siihen elämään kuulu. 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:13"]

Teet rankan valinnan, ap. Luonto on viisaasti suunnitellut niin, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka jaksavat valvoa ja hoitaa yhdessä. Yksin olet vaarassa uupua ja palaa loppuun. Kuka tekee sitten kaiken? 

Just... Ja mitäs sitten kun se luonnon valitsema toinen vanhempi ei osallistu/ häviää kuviosta. Ei se mitään takaa vaikka lähtötilanteessa olisi 2 vanhempaa.

toinen asia: älä tee sitä virhettä, että isäasiasta tulee tabu, josat ei saa kysellä eikä puhua. Kaikki sitä kuitenkin miettivät, mutta mulla esim on ystävä, joka ei puhu lapsensa isästä. Hän vain alkoi odottaa, syntyi lapsi, piste. Ajattele lasta joka elää tällaisen tabun tukahduttamassa ympäristössä. Eli ainakin pitää äisin olla valmis puhumaan avoimesti ja kakistelematta isästä. Se on lapsen oikeus.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:57"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 23:50"]

isättömissä ristiäisissä. Pappi korosti kovin taivaan ISÄÄ, Ja laulettiin virsi " taivaan isä suojan antaa, hän on isä jokaisen..." Nauratti vähän nolon ja punastelevan äidin puolesta...

[/quote]

Laula sinä uskovainen mitä lystäät. Uskontoon kuulumattomia on paljon ja virret eikä jeesukset siihen elämään kuulu. 

[/quote]

auts, tais osua ja upota...

Kun täällä kerran on nostettu asiasta mekkala voin yhtä hyvin kertoa miten toimia. Kaikkein varminta on antaa ulkomaalaisen tehdä se elikkä hän on joko vain käymässä Suomessa tai käyt itse ulkomaan reissulla. 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 20:40"]

No en mä ihan täysin tarkoituksella tehnyt yksin, mutta en kyllä huolinut sitä miestäkään. Olin kyllä ajatellut tehdä vaikka yksin, mutta sattuma tuli peliin vuotta ennen suunniteltua yksinraskautumista.

Lapsen isä on pitkäaikainen suhde, minä olen toinen nainen

[/quote]

Minä olen juuri tuollaisen suhteen "hedelmä": ihan ehta lehtolapsi eli äpärä. Koskaan en muista asiasta kärsineeni muuta kuin ehkä alhaisemman elintason puolesta. Nyt olen lapsia haluava aikuisena mie. Haluanko seurata isäni jalanjälkiä? En halua, koska toivon voivani siirtää mahdollisille lapsilleni muutakin kuin pelkät geenit.

Mielestäni epäeettistä on huijata ketään isäksi, asian salaaminen lapselta tai isältä vain pahentaa asian tuomittavuutta. Kenenkään ei pidä joutua huijatuksi. Jos sopivaa isäehdokasta ei ole, on aina mahdollista hoitaa hedelmöitys hoitojen avulla. Silloin biologisen isän henkilöllisyys on mahdollista myöhemmin selvittää, eikä tämä ei ole joutunut huijauksen kohteeksi. Tautiriskikin pienenee. Reilua.

12 vielä: Tottakai isättömyys on suuri asia! Sitä nyt on ihan hölmöä kenenkään kieltää. Minä tiedostan asian ja aion olla lapselleni mahdollisimman avoin aiheesta. Minua kauhistuttaa jo etukäteen kunmietin mitä vastaan näihin kysymyksiin, "missä isä on? Kuka isä on? Miksi isä ei asu meidän kanssa? Miksi isä ei rakasta minua?". Tiedän että aihe tulee tuottamaan paljon surua tyttärelleni, mutta mielestäni elämä ilman isää on parempi vaihtoehto kuin ei elämää ollenkaan. En tunne ketään joka ei tuntisi isäänsä ollenkaan. Hyvä ystäväni kylläkin on tavannut isänsä viimeksi 4 vuotiaana, kun isä lähti toisen, raskaana olevan, naisensa matkaan. Tämän tiedän vaikuttaneen häneen paljon. Aikuisena hänellä on ollut vaikeuksia luottaa miehiin. Lisäksi välit äidin kanssa ovat huonot kun äiti ei ole puhunut isästä, ja jos onkin niin aina haukkunut. En aio toistaa näitä virheitä. Toivon myös että joskus tuleva mieheni voisi olla kuin isä lapselleni. Itse olen kotoisin perinteisestä ydinperheestä, joten en edes osaa kuvitella lapseni ajatuksia. Onneksi isäni on vielä melko nuori, ja jaksaa vielä ehdottomasti touhuta lapsenlapsensa kanssa. Tehdä kaikkia "isä-juttuja" kuten viedä kalastamaan tai sinne jalkapallopeliin. tietenkään se ei ole sama kuin oikea isä mutta on hyvä korvike :)

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 00:16"]

Mielestäni epäeettistä on huijata ketään isäksi, asian salaaminen lapselta tai isältä vain pahentaa asian tuomittavuutta. Kenenkään ei pidä joutua huijatuksi. Jos sopivaa isäehdokasta ei ole, on aina mahdollista hoitaa hedelmöitys hoitojen avulla. Silloin biologisen isän henkilöllisyys on mahdollista myöhemmin selvittää, eikä tämä ei ole joutunut huijauksen kohteeksi. Tautiriskikin pienenee. Reilua.

[/quote]

Mitähän tuomittavaa sellaisessa on mitä toinen ei tiedä?

Kummallista suhtautumista tähän asiaan kyllä täytyy sanoa. Lapsi tarvitsee yhden rakastavan ja välittävän ihmisen elämäänsä kehittyäkseen eheäksi persoonaksi.  ja sen ei edes tarvitse olla biologinen välttämättä. Kannattaa miettiä kuinka monet pariskunnat elävät vaikeassa parisuhteessa tai eroavat ja siinä vasta lapsi saattaa kärsiä. Ja sitten myös sairaat ihmiset vanhempina pahentaa tilannetta oli sitten niitä vaikka kolme. 

Itse olen 24-vuotias ja potenut vauvakuumetta epäsäännöllisen säännöllisesti 17-vuotiaasta, viimeiset pari vuotta todella kovaa kuumetta. Miestä ei ole löytynyt, paineet on kasvanut ja kun tarkemmin aloin miettiä kaipaan enemmän sitä lasta kuin miestä. Ja jos jompi kumpi pitäisi valita valitsisin lapsen. Ahdistuin kuukausi kuukaudelta enemmän, kun aloin pelätä etten koskaan saakkaan lasta. Sitten mieleeni välähti, että onko mahdoton ajatus hankkia lapsi yksin? Aloin suunnitella asiaa mielessä kunnes aloin miettiä miten muut suhtautuvat. Aloin pikkuhiljaa kertoa läheisilleni suunnitelmasta ja kas kummaa lähes kaikki suhtautuivat niin hyvin, tsemppasivat ja kannustivat ja uskoivat että pärjään hyvin, mulla on vahva tukiverkosto ja ettei tämä ole yhtään itsekästä, tai yhtä itsekästä on hankkia lapsi ylipäätään. Todella paljon lämmitti mieltä, kun äitini suhtautui myös asiaan niin kannustavasti, joskin käski miettimään ja harkitsemaan tarkasti. Haaveista pitää pitää kiinni, tiedän että ilman lasta en voi olla onnellinen, ja tiedän myös että kykenen kasvattamaan lapsen yksin. Eikä sitä tiedä jos myöhemmin löytyykin se oikea, ei se biologisuus ole tärkein seikka. :) En ole vielä toteuttanut haavettani, vielä vähän pulmallista mutta kello käy ja haluaisin raskaaksi mahdollisimman pian, pitäisi vain löytää sopiva henkilö auttamaan lapsi alulle. :)