kerrotaan tositarinoita: olin lapsena niin köyhä, että:

Ei oltu niin köyhiä kuin naapurit joilla oli joka päivä ruuaksi ruskeaa kastiketta ja perunoita(omasta maasta). Leipä oli aina ruisleipää(itse leivottua, hyvää, ruis omasta maasta). Juomaksi oli aina maitoa(omista lehmistä). 

Vesi kannettiin kaivosta. Ulkovessa ja pihasauna oli.

Herkkuna söivät joskus keitettyjä makaroneja au naturel.

Meillä oli aina monipuolista ruokaa pöydässä, muuten olimme tosi köyhiä. Oli samat ulkovessat ja pihasaunat. 

Joskus ainoat kengät olivat liian pienet kumisaappaat tai takkina oli poncho. Telkkariakaan ei välillä moneen vuoteen ollut.

Lukiolaisena olin niin köyhä että kerjäsin koulun ruokalasta ruokaa. Ihanat keittolan tädit ottivat minut monesti kotiinsa syömään. Sossusta sain harkinnanvaraista toimeentulotukea koulunkäyntiäni varten jo 16-vuotiaana. 

Söin vahingossa ylähuuleni leipää syödessä, kun luulin sen olevan makkaraa

Ei myöskään telkkaria tai sisävessaa. Perunat piti koulun jälkeen kaivaa pellosta, jos meinasi ruokaa saada. Kaikki vaatteet toisilta saatuja. Leivän päällä vain rasvaa, jos siis sattui leipää olemaan. Asunto (rähjämökki) järkyttävän kylmä. Yksinkertaiset ikkunat ja joka nurkasta veti.

Ja perheessä siis sekä vaikeaa alkoholismia että työttömyyttä.

Tämä ketju kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten köyhyyden käsite on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut täysin. Varmaan suurin osa on lapsuudessa syönyt perunaa ruskealla kastikkeella ja käyttänyt muiden vanhoja vaattteita, se oli elämää ja ihan tavallista. 

Nyt kun vertaa vaikka palstalla oleviin pienituloisiin, köyhyyttä tuntuu olevan se ettei pysty ostamaan lapsille iphoneja tai ei ole varaa matkustella. Ja tarkoitukseni ei ole nyt vähätellä ketään köyhää, mutta kyllä käsitteet on kovasti muuttuneet.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:26"]

mulla oli tuohikengät ja sarkahousut ja -paita

[/quote]

Minä sain nuo housut vasta kaksivuotiaana, kun ensimmäisen  kerran pääsin kotoa ihmistenilmoille myymään poimimiani mustikoita...

Meillä arkiruokaa oli perunat ja läskisoosi. Jos pääruokana oli riisivelliä niin silloin sai leivän päälle 1 siivun kinkkua, muuten ei leikkeleitä ollut koskaan. Meilläkin tehtiin pääsiäisenä ja uutenavuonna kanaa (nykyisin tuo olisi luksusta....), kinkku toki oli jouluna mutta vain kilon-parin pala.

Kun itse olin köyhä yksinhuoltaja tarjosin lapsille usein popcornia iltapalaksi. Lapset tosin luulivat että olen supermakee äiti kun tarjosin herkkuja... totuus oli se että popparit oli halpaa ja täyttävää... Muutenkin ruokaa oli vain 1 annos per nuppi, eipä ollut paino-ongelmia.

Vaatteita ja lasten tavaroita kierrätän edelleenkin vaikka olemme nyt keskituloisia. En ole koskaan oppinut tarpeetonta tuhlausta.

Minunkin aikanani sai noita vaateavustuksia ja opettaja ilmoitti kaikkien kuullen, ketkä olivat avustuksia saaneet. Ei taitaisi tulla kuuloonkaan nykyään. En tosin muista noita vaateavustuksia kauhean leimaavina, jotkut jopa kadehti jos itse sain vaikkapa takkiin tai kenkiin avustusta. Tosin jollain "paremmalla" asuinalueella suhtautuminen olisi voinut olla tylympää.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:39"]

Muistan kerran lapsuudessa syöneeni grilliruokaa, kun iskä oli ostanut peräti yhden kertakäyttölautasellisen ranskalaisia kaikilla mausteilla yhteiseksi koko meidän pesueelle eli kuudelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Onneksi osa penskoista oli vielä niin pieniä, etteivät olleet mukana jaossa. Ja oli hyvää! :D Litran vaniljajäätelöpaketti saatiin jaettavaksi myös joskus harvoin.. about kerran vuodessa ;) T. 35 vee

Minä olen jo 50 vee, äiti oli yksinhuoltaja, toimistotöitä teki, asuttiin Tikkurilassa vuokrakaksiossa kerrostalossa (kaikki mukavuudet paitsi saunassa ja pesutuvassa käyttiin taloyhtiön yhteisissä tiloissa). Ensimmäisen porilaisen taisin syödä 5-6 vuotiaana, ranskan perunoita haettiin useamman kerran kuukaudessa joltakin alueen grilliltä, kotiruoka oli monipuolista. Vaatteita sain uusia kun tarvitsin, teininäkin oli oikeat merkit päällä ettei tarvinnut jäädiscossa hävetä. Täytyykin kiittää äitiä hyvästä ja "yltäkylläisestä" lapsuudesta. Jotenkin sitä on aina pitänyt itsestään selvyytenä. Ja ei.. emme saaneet muita tukia kuin asumistuen ja minimi elarit faijalta.

[/quote]

Meillä ei ollut sisävessaa, peseydyttiin ulkosaunassa. Vaatteet ostettiin kirpparilta tai ommeltiin. Kirppari oli noloa siihen aikaan.

Hedelmiä oli harvoin talvella, jouluna joskus oli mandariineja tai omppuja. Äiti leipoi leipää, voi onnea kun joskus sai ranskista kaupasta . Jogurteista, kaupan mehuista oli turha haaveilla.

pulloja aloin keräämään ala-asteella. 13 v  saakka tein lastenhoitoa, mansikanpoimintaa ja kykenin ostamaan alesta kunnon vaatteita, kalliimpia terveyssiteitä jotka ei pullistelleet pikkareista ym.

äitini oli leski ja pienituloinen. Jälkeenpäin ajatellen olen ymmärtänyt, että äitini olisi saanut 4 lapselleen erilaisia tukia muttei kai osanut niitä hakea. Meillä oli aina ruokalasku miinuksella kaupassa. Onneksi oli kasvimaa josta sai syötävää ja perunat talveksi, polttopuut metsästä, kalastettiin, marjastettiin ja sienestettiin.

ei sitä silloin osannut muusta haaveilla , edelleen yli 30 v jälkeen nautin sisävessasta, pyykinpesusta automaattipyykinpesukoneella...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 19:37"]

Söin vahingossa ylähuuleni leipää syödessä, kun luulin sen olevan makkaraa

[/quote]

Sentään tiesit, mitä makkara on :).

Mä muistan tämän myös 70-luvulta. Itse en noihin kiinnittänyt sen kummemmin huomiota, ja taidettiin tosiaan olla hiukan kateellisiakin kun jotkut niitä sai. Mutta tosiaan, ystäväni, joka näitä sai, muisteli jakotilaisuuksia koko luokan nähden ja kertoi muutama vuosi sitten kuinka kamalalta se tuntui.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 19:52"]

Minunkin aikanani sai noita vaateavustuksia ja opettaja ilmoitti kaikkien kuullen, ketkä olivat avustuksia saaneet. Ei taitaisi tulla kuuloonkaan nykyään. En tosin muista noita vaateavustuksia kauhean leimaavina, jotkut jopa kadehti jos itse sain vaikkapa takkiin tai kenkiin avustusta. Tosin jollain "paremmalla" asuinalueella suhtautuminen olisi voinut olla tylympää.

[/quote]