kerrotaan tositarinoita: olin lapsena niin köyhä, että:

Lapsena olimme niin köyhiä, että sain harrastaa vain golfia ja ratsastusta mutta tennikseen ei ollut enää varaa.

Lisäksi olimme niin köyhiä että oli pakko lomilla matkustaa vain Thaimaahan ja Indonesiaan koska siellä eläminen oli Ranskan rivieraa edullisempaa.

Päätinkin jo varhain että omia lapsiani en halua kasvattaa moisessa kurjuudessa.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 00:32"]

Täytyy myöntää että tätä on aika hämmentäväälukea hyväosaisen perheen lapsena. Omat vanhemmat synty siinä v. -60 tienoolla ja heiltäkin tullut käsitys että ihan varoissaan oli. Ei rikkaita, ei köyhiäkään, äidin isä oli joku kaivosfirman esimiestyyppi ja isällä vanhemmat pankissa ja lääkärinä töissä.

Nuo monen kertomukset yksipuolisista ruuista, sisävessattomuudesta sun muusta tuntuu "tutuilta" vain isoäitini suusta kun hän on kertonut teini-iästään jatkosodan alla, mm. makean himossaan söi lopulta vuosia vanhan suklaajoulukoristeen salaa :D

Jotenkin vaan mielenkiintoista että vanhempienikin ikäpolvea olevat ovat viettäneet hyvinkin köyhää elämää. Nykyaikana köyhyys kun tosiaan on ihan erilaista... ei sillä, kyllä yksi parikymmpinen ystäväni on todella köyhä, niin köyhä että lukioaikanaan ei ollu varaa kaikkiin lukiokirjoihin sen jälkeen kun potkittiin lastenkodista pihalle. :P mutta kyllä nykyaikana sentään ruokaa ja vaatetta riittää.... vaikka saapa nähdämuuttuuko tilanne taas kohti menneisyyttä 20 vuoden sisällä, jos sosiaalitukiin ei enää ole varaa.

[/quote]

Täytyy olla vähän simppeli jos vertaa esimiehen, lääkärin tai pankkivirkailijan elämää varastomiehen, siivoajan tai tehdastyöläisen elämään! Nuo em olivat hyväpalkkaisia ja -osaisia jo 60 luvulla...

Mun isä oli tosiaan varastomies (sodan käynyt ja ilman koulutusta jäänyt 5 veljeksestä vanhin) ja hänen kk palkkansa  oli vuonna 1976 oli 2000 mk brutto. Samana vuonna menin toimistoon kesätöihin ja sain lukiolaisena 1700mk. En koskaan kehdannut kertoa isälle että tienasin niin helposti lähes saman summan...

-vaatteita ei ostettu juuri koskaan ja silloinkin tyyliin vain vahemmalle ja hänen pienet vaatteet seuraavalle (huonompi homma kun lapset ihan erikroppaisia)

-harrastaa sai vain ilmaiseksi ja mitään välineitä tms ei ostettu

-ruokaa oli perunaa tai makaronia ja ruskeaa kastiketta, joskus jauhelihakastiketta, omenia oli hedelmäksi silloin kun niitä ilmaiseksi sai

-pakolliset tarvikkeet aina halvinta, esim siteet sellaisia ettei kehdannut minneen lähtä kuukautisten aikana kun tursusivat housuista

Muutin omilleni ja suorastaan ryvin rahassa kun sain opintotukea ja asumistukea. Myöhemmint ajusin ettei oikeasti oltu köyhiä, vanhemmat kävi töissä. Mutta kun halusivat kermaperseillä kahdella autolla ja isolla kaupunkikämpällä jonka vastike vei toisen palkan..

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:15"]

-valmistin ainoalle barbilleni pytystä ottamastani tyhjästä WC-kukasta matkalaukun, kun opin virkkaamaan sain tehtyä barbinvaatteita myös

- jouluna ei koskaan syöty kinkkua vaan juhlaruokaa oli yksinkertainen karjalanpaisti

-pääsiäisen juhlaruokaa olivat puolestaan broilerin koipireidet

-joka ikinen päivä syötiin perunaa, jos niitä jäi seuraavana syötiin paistinpottuja

-homeisestä leivästä leikattiin homeinen kohta pois ja loput syötiin

- lihahyytelö ja siankylki olivat luksus ruokaa jotai sai pienen siivun leivälle

en muista enempää mutta lisäilen jos tulee jotain mieleen, useimmat asiat olen tajunnut vasta nyt omillani ollessani aikuisena, lapsuus tuntui normaalilta mutta oli kaikkea muuta..

[/quote]

Aika kiinnostavia tarinoita. Kuvittelin, että jo 70-luvulla olisi ollut melkein kaikilla kotona sisävessa ja pesuhuone maaseutua myöten. Joskus siihen aikaan niitä meidän suunnalla maalla alettiin viimeistään rakentamaan  kylppäreitä ja sisävessoja taloihin kylässä, jossa isovanhempani viljelivät maata. Toiset isovanhemmat asuivat pienessä kylässä ja olivat palkkatyössä. Heillä oli 70-luvulla OK-talo, muistaakseni Land rover (tai vastaava maasturi), erilaisia keittiön apukoneita, sisävessa ja pesuhuone, jonkinlainen projektori filmien katsomiseen, piano ja aika paljon erilaista sisustustavaraa kuten eri kotimaisten taiteilijoiden maalauksia. Kummallakaan perheellä ei ollut ruuasta puutetta ja minun käsitykseni mukaan melko nykyaikaista elämää.

[/quote]

Eihän kaikkialla Suomessa ollut edes sähköjä 70 luvulla:)

Tositarinoita esim näitä kun maaseudulta tuli tehdastyöläisiä eteläsuomen lähiöihin ja olivat täysin kokemattomia sähkön kanssa: hellan uuniin tehtiin tulet ja pyttyyn paskottiin niin kauan että laitoja hipoi kun ei tiedetty miten vesivessa vedetään.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:15"]

-valmistin ainoalle barbilleni pytystä ottamastani tyhjästä WC-kukasta matkalaukun, kun opin virkkaamaan sain tehtyä barbinvaatteita myös

- jouluna ei koskaan syöty kinkkua vaan juhlaruokaa oli yksinkertainen karjalanpaisti

-pääsiäisen juhlaruokaa olivat puolestaan broilerin koipireidet

-joka ikinen päivä syötiin perunaa, jos niitä jäi seuraavana syötiin paistinpottuja

-homeisestä leivästä leikattiin homeinen kohta pois ja loput syötiin

- lihahyytelö ja siankylki olivat luksus ruokaa jotai sai pienen siivun leivälle

en muista enempää mutta lisäilen jos tulee jotain mieleen, useimmat asiat olen tajunnut vasta nyt omillani ollessani aikuisena, lapsuus tuntui normaalilta mutta oli kaikkea muuta..

[/quote]

Aika kiinnostavia tarinoita. Kuvittelin, että jo 70-luvulla olisi ollut melkein kaikilla kotona sisävessa ja pesuhuone maaseutua myöten. Joskus siihen aikaan niitä meidän suunnalla maalla alettiin viimeistään rakentamaan  kylppäreitä ja sisävessoja taloihin kylässä, jossa isovanhempani viljelivät maata. Toiset isovanhemmat asuivat pienessä kylässä ja olivat palkkatyössä. Heillä oli 70-luvulla OK-talo, muistaakseni Land rover (tai vastaava maasturi), erilaisia keittiön apukoneita, sisävessa ja pesuhuone, jonkinlainen projektori filmien katsomiseen, piano ja aika paljon erilaista sisustustavaraa kuten eri kotimaisten taiteilijoiden maalauksia. Kummallakaan perheellä ei ollut ruuasta puutetta ja minun käsitykseni mukaan melko nykyaikaista elämää.

[/quote]

Eihän kaikkialla Suomessa ollut edes sähköjä 70 luvulla:)

Tositarinoita esim näitä kun maaseudulta tuli tehdastyöläisiä eteläsuomen lähiöihin ja olivat täysin kokemattomia sähkön kanssa: hellan uuniin tehtiin tulet ja pyttyyn paskottiin niin kauan että laitoja hipoi kun ei tiedetty miten vesivessa vedetään.

[/quote]

Meidän suunnalla oli sähköt siihen aikaan jo 70-luvulla. En tosin osaa sanoa oliko vedetty jokaiseen taloon, mutta näin oletan koska maanviljelijä isovanhempienikin talo on aika syrjässä. Mummoni on muistaakseni syntynyt 1930-luvulla 10 lapsen perheeseen. Hänen vanhemmillaan oli todella suuri maatalo eräässä pohjanmaalaisessa pitäjässä. Muistaakseni mummoni kertoi jo, että heidän talossaan oli (yksi?) sähkövalo eli luultavasti joskus n. 1940-luvulla olisi ensimmäinen lamppu heidän taloonsa saatu.

Oon elänyt jossain ihme kuvitelmassa, että 1970-luvulla jo joka paikassa alkoi olemaan sähköt jo Suomessakin, koska siihen aikaan markkinoille tuli kaikenlaista elektroniikkaa ja mun maanviljelijäisovanhemmillanikin oli jo telkka muistaakseni 70-luvulla kun isäni oli lapsi.

Huonoimpina aikoina 90-luvulla ruokaa oli aika vähän, joskus kouluruoka oli päivän ainoa. Muistan miten äiti jakoi minulle ja siskolleni paketillisen eineslihapullia ja söi itse yhden, itse tehtiin viiliä astiakaapissa. Vaatteet olivat aina joko isoja tai pieniä, esim. samat housut käytössä 6v.-10 vuotiaaksi, talvitakit käytettiin 3 vuotta. Ei autoa tai harrastuksia, eikä kai varaa bussimatkoihinkaan. Päiväkodin ja koulunretkistä päästiin osallistumaan n. puoleen. 

Up

Meillä syötiin tosi paljon mannapuuroa, makaronivelliä ja savusilakoita, jotka vissiin olivat siihen aikaan halpoja. Ulosottomiehelle keitettiin usein kahvit. Ihan jälkeenpäin ajatellen hassua, että ulosottomies oli isäni hyvä tuttu ja vaimonsa työkaveri, on varmaan ollut vaikeaa käydä meillä vaikka muistan, että usein kävi. Minäkin sain vaateavustuslappuja. Veljeni oli oppikoulussa vapaaoppilas, kovasti jännittivät että pääseekö. Itse olin ekaluokalla ja luulin, että kyse on jostain hienosta asiasta. 

Kaikki vaatteet, lelut ja harrastuskamat oli muiden vanhoja, mutta se nyt oli normaalia. Leivän päällä oli usein vain voita, ja leipä oli naapurin mummon tekemää (on kyllä parasta ruisleipää edelleen), paljon perunaa omasta maasta ja omien lehmien maitoa. En kyllä koskaan ajatellut että oltiin köyhiä, se oli vain normaalia. Sitä oppi arvostamaan niitä omia leluja ja tavaroita kun harvoin sai.. Sen haluan opettaa omille lapsillenikin, vaikka olemme ihan taviksia, emme superköyhiä. Liian paljon nykyisin kuulee näistä nykylapsista, jotka tyyliin rikkovat iPhonensa saadakseen uudemman mallin.

Synnyin vuonna -90 isoon perheeseen. Muilla perheillä joillakin oli minisukset,me löydettiin jostain YKSI minisuksi jolla saatiin hyvät leikit,lumilautailtiin,hiihdettin.
Legoja oli joku 6 kpl,duploja näin kanssa joskus pari.ne oli löytyneet jostakin.
Kerran lapsena näin kebab-annoksen,en muista missä.
Kaikki ruoka oli tarkoin "laskettu".aina sanottiin esim että ota kaksi lihapullaa että kaikille riittää.ruokana oli aina makaronia,tonnikalaa,alennus eineslihapullia,kananmunaa...salaattia ja hedelmiä ei paljoakaan. Samat välineet ja vaatteet kiersi kaikki lapset ja olivat aina vanhanaikaisia lerppuja.luistimien "varsilla" pystyi kävelemään kun ne oli niin isot ja ikivanhat läpsyttimet. Silti,hauskaa aikaa :D

Ei kait mulla ollut edes leluja, vaikea sanoa, koska en muista lapsuudestani juuri mitään. Jotkut sukulaiset ostivat muutaman hienon lelun (tämä jäi mieleen, koska se oli niin poikkeuksellista) ja nekin äiti laittoi jemmaan, en koskaa nähnyt niitä paketin avaamisen jälkeen. Ruokaa oli tai vissiin oli, olin kuitenkin aivan älyttömän laiha, mutta se vissiin "sukuvika" (mulla lapsia, jotka syö paljon, mutta laihoja). Vaatteet olivat nukkavierut ja oikein opetettiin, että "hienostelija"t olivat huonoja ihmisiä. Tästä (ehkä) johtuen kuljin pitkään ryysysissä ja minusta se oli vaan oikein tehty.

Voi toista :(. Toivottavasti nyt aikuisena olet saanut olla onnellisempi. 

85 luki muidenkin vastauksia. Meillä isä oli kahdessa eri työpaikassa ja äiti teki viikonlopputyötä, koulun aloitettuani kävi siivoamassa. Meillä oli täysraitis koti, eikä tupakkaa poltettu. Ongelma oli siinä, että isä antoi laskut äidin hoidettavaksi ja äiti ei hallinnut hommaa. Hän ei yksinkertaisesti saanut maksettua niitä ajoissa. Niin ja äitihän oli ottanut minun tililtänikin säästämiäni rahoja laskuihin. Jotain mielenterveysongelmaa äidillä kyllä oli. Isä teki töitä alipalkattuna ja palkka nousi vasta kun tarjottiin toista työpaikkaa, niin nostivat isommaksi ettei lähde. Ei osannut vaatia tarpeeksi. Se toinen työ oli oikeastaan oma yritys, tai ammatinharjoittaja ja siinäkin teki halvalla, eli sai töitä kun tunnettiin halpana. Ei siis osannut hinnoitella. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:00"]

Voi toista :(. Toivottavasti nyt aikuisena olet saanut olla onnellisempi. 

[/quote] Tämä oli 55 viestin kirjoittaneelle.

Piti oikein googlata, mitä tämä ruskea kastike pitää sisällään. Jos ruokana on tosiaan ollut pelkästään tuota ja perunaa, niin oikesti, kuulostaa aika kauhealta... Eihän siinä ole edes mitään proteiinia.

T: 90-luvulla syntynyt, joka ei tiedä köyhyydestä mitään

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:18"]

Mä olin mielestäni tosi köyhä, kun me ei lennetty lomille koskaan. Me mentiin vain omalla autolla, ajettiin Italiaan..

[/quote]

Minun lapsuudessani yksikään kylän perheistä ei käynyt minkäänlaisilla ulkomaanmatkoilla.

Kymmenelle ihmiselle yhdellä aterialla 200g jauhelihapaketti. Suihkua ei saanut käyttää, peseydyttiin vadissa. Nämä siis 90-luvulla.

Hyvinä aikoina kaupasta ostettiin vain maitoa, voita, puurohiutaleita, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Kaikki mahdollinen kasvatettiin itse ja kalastettiin. Sitten kun isä lähti niin kukaan ei enää kalastanutkaan eikä äiti jaksanut pitää kovin suurta kasvimaata yksin, meitä oli kuitenkin 6 lasta. Tässä vaiheessa ei ostettu enää hiutaleita, vaan viikonloppuisin syötiin perunavelliä yms, leipää leivottiin jos oli jonkun synttärit. Marjoja ja sieniä syötiin syksyllä paljon mutta pakastinta meillä ei ollut. Asuttiin 55 neliön kerrostalo kaksiossa, osa lapsista siskon pedissä patjoilla ja yksi oli raahannut patjansa vaatehuoneen ylähyllylle joka oli aika leveä. Meillä oli kahdet kaksoset vuoden 13kk välein syntyneinä, mutta kaikilla oli yhteiset vaatteet, tytöt käyttivät poikien kalsareita, koska vanhemmilta pojilta näitä oli jäänyt yli. Muuten vaatteet tuli aina jostain, en tiedä mistä. Kaikki vaatteet olisivat kuitenkin mahtuneet muutamalle vaatekaapin hyllylle. Leluja pöllittiin joskus aina jostain ja kysyttiin usein ikkunasta naapurin taaperoa heittämään meille leluja (tämä lapsi katteli aina yksin ikkunasta autoja).

T. -91 syntynyt

Ihan mielenkkntoista olis jos olis syntymävuosi mukana. Joillain onkin kyllä.

-vessapaperin loppuessa käytiin hakemassa lehtikeräyksestä sanomalehtiä, ai niitä haavoja

-makaroni ja puuro oli perusruokaa, joskus saatiin jauhelihaa ja perunaa, mausteita ei koskaan

-jouluna saatiin kyllä ruokaa kiitos kirkon avun

-revenneet kengät pidettiin jalassa, liimalla korjattiin ja kerran pohjan irrotessa kokonaan jesarilla vaan ympäri

-opettajan kanssa tuli useammin riitaa kun ei ollut varaa maksaa retkiä

-menkkojen alkaessa jos ei ollut rahaa siteisiin, oltiin ilman

-ulkomaanmatkat? kotimaanmatkat? ne olivat rikkaille

-huonekaluista puutetta, yleensä jostain roskiksesta vain

-ei imuria, ei sohvaa

-jatkuva puute välttämättömyyksistä

-karkkia jos halusi niin piti pölliä kaupasta

90-luku ja päälle työttömäksi jääneet masentuneet vanhemmat huonolla rahankäytöllä.