kerrotaan tositarinoita: olin lapsena niin köyhä, että:

Mä kunnioitan 63 kaltaisia vanhempia :)

Tossa just tupakat ei ole tärkeämpää kuin lapset.

Mä oon 90-luvun lapsi, meidän perheen vähävaraisuus näkyi vain siinä, et esikoiselle ostettiin vaatteet kirpparilta, sen jälkeen ne tuli mulle ja pikkusiskolleni. Ja kun oltiin alle 7, äiti oli ommellut meidän vaatteet halvimmista kankaista, välillä verhoista :D ruokana oli aina ruskeaa kastiketta ja perunaa, limsaa ei ollut ikinä. Lelut olivat kaikkien lasten yhteisiä. Käytiin aina äiti+lapset keräämässä marjoja ja sieniä, joita syötiin pitkin seuraavaa syksyä.2000-luvulla oltiin varmaan viimeisten joukossa, jotka ostivat tietokoneen. Kun viimein ostettiin tietokone, niin markkinoille oli tullut jo ne litteänäyttöiset.
Rahaa ei ollut bussikorttiin joten kirpparilta ostetulla fillarilla piti kulkea kaikkialle, kesät talvet.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 16:02"]Mä oon 90-luvun lapsi, meidän perheen vähävaraisuus näkyi vain siinä, et esikoiselle ostettiin vaatteet kirpparilta, sen jälkeen ne tuli mulle ja pikkusiskolleni. Ja kun oltiin alle 7, äiti oli ommellut meidän vaatteet halvimmista kankaista, välillä verhoista :D ruokana oli aina ruskeaa kastiketta ja perunaa, limsaa ei ollut ikinä. Lelut olivat kaikkien lasten yhteisiä. Käytiin aina äiti+lapset keräämässä marjoja ja sieniä, joita syötiin pitkin seuraavaa syksyä.2000-luvulla oltiin varmaan viimeisten joukossa, jotka ostivat tietokoneen. Kun viimein ostettiin tietokone, niin markkinoille oli tullut jo ne litteänäyttöiset.
Rahaa ei ollut bussikorttiin joten kirpparilta ostetulla fillarilla piti kulkea kaikkialle, kesät talvet.
[/quote]

Ja kun auto hajosi, ei ollut varaa korjata sitä. Isä pyöräili töihin 15km suuntaansa. "uusi" (eli siis käytetty sekin) auto ostettiin vasta kun äitikin pääsi töihin, isä jatkoi pyöräilyä.

Vanhempani olivat akateemisia keskituloisia. Köyhältä tuntui: minulla oli kahdet housut ja kolme collegepaitaa 6.luokalla 80-luvun alussa. Kun talvitakki tuli pieneksi niin sen käyttöikää jatkettiin ranteisiin kudotuilla säärystimillä. Joululahjapaketeissani oli myös ruokaa: säilykkeitä ja kurkkua. Lahjaksi en saanut yleensä toivomaani. Jouluruokia syötiin uuteen vuoteen asti, ruokaa ei saanut jättää ja usein ruokana oli jotain sienistä tehtyä tai sisäelimistä. Mitään lämpimiä rukkasia ei ollut vaan ainoastaan tumppuja. Ainoa talvihaalari joskus 9 vuotiaana oli käytettynä saatu. Matkusteluun onneksi liikeni rahaa: 20 vuoden aikana kaksi autolomaa ja kaksi etelän matkaa :-)

Synnyin -65 ja alle kouluikäisena asuttiin huoneen ja kamarin asunnossa, jossa vain kylmä vesi tuli sisälle. Ulkona oli 4-asuntoisen talon asukkaille yhteinen puucee. Peseytymistiloja ei ollut, kävimme silloin tällöin kaupungin yleisessä saunassa, jossa saattoi törmätä kuppariin lauteilla. Kun tulin kouluikään, muutimme asuntoon, johon tuli lämminkin vesi, oli vesivessa ja lavuaari, mutta ei edelleenkään mitään muita pesutiloja. 

Ruoaksi oli yleensä perunoita ja ruskeaa kastiketta (ilman sattumia) ja seuraavalla aterialla niitä perunoita lämmitettynä siinä soosissa. 

Äiti teki kaikki lasten vaatteet itse, ulkovaatteita ja farkkuja myöten. Farkut ompeli jostain erikoisen näköisestä farkkukankaasta ja ompeli takataskuun kiinni jonkin merkin, jolloin ne äidin mielestä olivat merkkifarkut. 

Minunkin vanhempani olivat olleet takaamassa jonkun tuttavan lainaa, jonka maksumiehiksi joutuivat 70-luvun alkuvuosina. 

70-luvulla ei ollut puhelimia joka paikassa, pidettiin jonain vaurauden merkkinä, hassua vain kun kaikki olivat köyhistä oloista alunperin ja unohtivat sen.  Köyhyydestä pilkkasivat koulun opettajatkin, kohtelu riippui varakkuudesta melkoisesti.  Vasta 80-luvulla asuin paikassa jossa suihku ja sisävessa.  Itse ommeltuja vaatteita pidettiin nolona, vaikka nämä lapset olivatkin paremmin puettuja kuin muut, joilla äiti osasi ommella.

Mun mielestä nuo 70-luvun jutut ei kaikki välttämättä ole köyhää elämää, vaan ihan tavallista, sellaista elämä vaan oli silloin. Joku sanoi, ettei matkusteltu, mutta mun mielestä juuri kukaan ei matkustellut. Itse olen aika keskiluokkaisesta perheestä ja lapsuuteni 70-luvulla oli juuri monen kuvailemaa, vaatteet tehtiin itse, perunoita ja kastiketta... elämä vain oli niukempaa silloin.

Mulla oli vain yksi Lego ja sekin patterin välissä. Voitinko?

Lapsena olin niin köyhä että me kolme sisarusta kaivettiin säästöpossuista sen verran kolikoita kasaan että saatiin ostettua kaupasta leipäpussi (äiti ryyppäsi rahat).

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:01"]

Mun mielestä nuo 70-luvun jutut ei kaikki välttämättä ole köyhää elämää, vaan ihan tavallista, sellaista elämä vaan oli silloin. Joku sanoi, ettei matkusteltu, mutta mun mielestä juuri kukaan ei matkustellut. Itse olen aika keskiluokkaisesta perheestä ja lapsuuteni 70-luvulla oli juuri monen kuvailemaa, vaatteet tehtiin itse, perunoita ja kastiketta... elämä vain oli niukempaa silloin.

[/quote]

No tämä! Olen syntynyt 1977 ja kasvanut keskiluokkaisessa perheessä kuten kaverinikin. Yksi yläastekavereistani  kulki kouluun kaupunginrajalta eli maalta. Heille rakennettiin samalle tontille uusi talo circa 1982, ja silloin tuli kotiin sisävessa ja -kylppäri. Ihan normaalia maalaiselämää, kaupungin kerrostaloissa toki tehtiin uusia edistyksellisiä keskuslämmityksellä lämpiäviä vesivessataloja jo 50-luvulla, ja omat vanhempani ovat 50-luvulla sellaisissa kasvaneet. 

Muistan kuinka yhden kavereistani piti joka arkipäivä panna potut kiehumaan puoli tuntia ennen kuin hänen (isopalkkainen silmäätekevä ura)äitinsä tuli töistä kotiin. Äidin oli sitten nopsaa tehdä ruoka perheelleen. Pottuja heillä siis syötiin joka ikinen päivä, ja sekin oli aika tavallista. Meillä ei syöty, koska oma äitini ei oikein ollut noita köksäihmisiä. :)

Olen nukkunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni käytettynä hankitulla huonokuntoisella ja narisevalla levitettävällä sängyllä. Sama käytettynä saatu täkki oli myös peittonani koko kotona-asumisiän, ja sinne se jäi kotiväen käyttöön kotoa muuttaessani. Vaatteita ostettiin tosi vähän, muistan kuinka iloinen joskus olin, kun minulla oli sinä vuonna peräti kolmet ulkohousut. :) Kirpparit tulivat 90-luvun laman myötä, mutta kyllä 80-luvulla käytettiin tuttavaperheiltä (tai sisaruksilta) saatuja vaatteita, ja se oli ihan normaalia. Jostain parempana pidetystä vaatteesta ihan saattoi tappelu tulla sisarusten kesken! Vaatteet olivat silloin paljon kalliimpia kun ei ollut näitä halpaketjuja. Toisaalta sen ajan vaatteet myös kestivät ahkeraa käyttöä. Ihmisillä oli ylipäätään silloin paljon vähemmän vaatteita, ja niiden samojen pitäminen oli täysin normaalia.

Ulkomaanmatkoilla meillä käytiin joka kesä, ja se oli siihen aikaan aika hienoperseilyä ja pelkästään meidän hyväosaisten hommaa. 

72 lisää vielä aloitukseen, että kavereideni kanssa tehtiin yhdessä barbeille vaatteita. Vähän sellaisia kietaisumekkojahan ne pikkutyttöjen tekeleet kautta linjan olivat! :D Tuo WC-raikastimesta tehty matkalaukku olisi meillä päin ollut pienen kateuden kohde! :D Ja ei, mun vanhempani eivät taatusti olisi ostaneet mitään sellaista turhuutta kuin WC-raikastinta, joten mun barbini eivät olisi matkalaukkua ikinä saaneet...

nosto

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 00:38"] Matkusteluun onneksi liikeni rahaa: 20 vuoden aikana kaksi autolomaa ja kaksi etelän matkaa :-)

[/quote]

Awwww :)

Menin kesätöihin 6 vuotiaana, jotta pystyin ostamaan itse oman reppuni ensimmäistä luokkaa varten kouluun :)

Minä kyllä lyön laudalta teidät kaikki :) Meillä ei ollut kaupasta ostettua ruokaa juuri koskaan  vaan kaikki tuli omasta maasta. Jauhelihaa en muista juuri edes nähneeni tai lihaa ylipäätään. Kanaa ei syöty koskaan. Kalaa oli, koska isäni oli kova kalastamaan. Ei kaupan leipää tai pullaa/leivoksia. Limpsaa ei saatu edes juhannuksena. Joskus isä oli ostanut tikkarit, siinä karkit mitä saatiin( ehkä siis 2-3 kertaa vuodessa)  Ei saatu siis juuri mitään, mutta en edes tajunnut sitä lapsena, koska perusruokaa kuitenkin aina oli. Plus isäni teki mielettömän hyvää kotikaljaa jota juotiin kesäisin ja muuten elettiin kesät kalalla ja viilillä, jonka äiti itse teki. Marjoja vedettiin puskista ja nauriita maasta ja porkkanoita. Niitä popsittiin iltaisin. Ja talvisin jäätynyttä puolukkahilloa jota säilytettiin isossa puutynnörissä ullakolla. Eli meillä syötiin kalaa,kasviksia, marjoja, perunaa ja maitotuotteita jotka kaikki tuli omastatakaa. Lomilla ei tietenkään käyty koskaan,eikä missään muuallakaan.Ihan onnellinen lapsuus kyllä muuten. Isä ja äiti raittiita ja kunnon kansalaisia. Tämä siis 60-70 luvulla.

Kyllä 80-luvulla elettiin vielä todella paljon niukempaa elämää, kuin nykyään samalla tulotasolla. Vanhempani olivat lähes kouluttamattomia suorittavan työn tekijöitä, eikä kummankaan palkka ollut kummoinen. Olen ollut kuitenkin todella kiitollinen, että he ovat osanneet priorisoida hankintansa oikein.

Omaan korvaani nimittäin kalskahtaa kummallisena nuo joidenkin mainitsemat eineslihapullat ja grilliltä haetut hodarit tai ranskikset. Meillä tehtiin ihan kaikki ruoka alusta saakka itse. Perunoita ja ruskeaa kastiketta meilläkin oli usein, mutta seassa oli aina lihaakin. Ei mitään kalleimpia ruhon osia, mutta aina jotain. Toisina päivinä oli esim. broilerinkoipia ja erilaisia keittoja oli usein. Salaatti oli kallista, joten sitä oli harvoin, mutta esim. lanttu- tai porkkanaraastetta aina ruoan lisänä.

Kaikki kesät ja syksyt rymyttiin metsissä ja kerättiin kymmeniä litroja puolukkaa, mustikkaa ja vadelmaa sekä tietenkin sieniä. Niitä ilmaisia vitamiinipommeja sitten syötiin pakkasesta pitkin talvea. Kaupan mehuja meillä ei ollut ikinä, mutta mummin pihasta käytiin keräämässä puna- ja mustaherukoita ja niistä keitettyjä mehuja oli kellarikomero täynnä. Taisin juoda ensimmäisen lasilliseni appelsiinimehua yli 10-vuotiaana. Muistan sen hetken vieläkin!

Olin ainoa lapsi, joten vaatteet ostettiin uusina. Niitä oli kuitenkin aika vähän, kaikki vaatteeni mahtuivat kapean komeron muutamalle hyllylle. Vaatteet olivat kuitenkin aina puhtaita ja joskus niitä saatettiin paikata, mutta rikkinäisissä tai väärän kokoisissa ei tarvinnut kulkea.

Meillä oli isäni työn vuoksi auto, mutta sillä ei tehty mitään turhia ajeluja. Polkupyörällä mentiin joka paikkaan, johon oli yhteen suuntaan alle 10 km. Pidemmät matkat kuljettiin yleensä julkisilla. Kesällä saatoimme tehdä jonkun kotimaan automatkan sukulaisten luo tai sitten yövyttiin teltassa. Mökin vanhempani ostivat vasta myöhemmin.

Alkoholia meidän perheessä ei käytetty ollenkaan. Myöskään missään kahviloissa tai ruokaravintoloissa ei käyty. Mitään ei myöskään saanut ostaa kioskilta, koska "siellä on niin kallista". Reissuillekin otettiin aina omat eväät, huoltoasemalta ostettiin korkeintaan aikuisille kahvit ja minulle lasi mehua/limua. Mihinkään turhaan ei mennyt rahaa, mutta kaikki välttämätön oli. Pidin meitä lapsena oikein hyvin toimeentulevana perheenä ja olen tajunnut vasta myöhemmin, kuinka vähän rahaa meillä olikaan käytössä.

Vanhempani olivat laskeneet, kuinka asuminen olisi edullisinta, joten he säästivät määrätietoisesti 10 vuotta käsirahaa ja ostivat sitten asunnon, kun saivat lainan. Myös kaikki huonekalut, autot yms. ostettiin säästetyllä rahalla. Velka (paitsi ehkä asuntolaina) oli suorastaan kirosana.

Tyytyvätköhän nykyajan pienituloiset näin vaatimattomaan elämään vai venyttääköhän moni luottorajaa jatkuvasti nopeampien "palkintojen" toivossa?

up, lisää köyhiä?

Up

Asuttiin omakotitalossa pohjoisessa. Äiti oli pitkään kotona, isä kävi töissä. Ihmettelen miten oli kuitenkin varaa kaikkeen. Oli soitto- ja tanssitunnit, uudet pyörät, commodore64 :-D, kaksi autoa. Välillä käytettiin serkkujen vanhoja mutta uusiakin välillä saatiin. Miten elettiin yhden palkalla? Isäni oli duunari.
Naapuritkin ihmetteli, miten on varaa kaikkeen?
Äiti teki kotiruokaa, leipoi itse, vanhemmilla oli kasvimaa, jne.

Sänky tehtiin viereisen tehtaan pois heittämästä mainoskyltistä. Sängyn pohjalla komeili tehtaan logo. Voimistelua (ilmainen iltapäivätoiminta koululla) varten tarvittiin naru -jostain löytyi köydenpätkä ja asia hoidossa.