kerrotaan tositarinoita: olin lapsena niin köyhä, että:

- Meillä ei käyty ulkomailla - tosin ei suurin osa kavereistanikaan

- Käytin paljon muiden vanhoja vaatteita - mutta se oli siistiä, sai paljon itselle uusia vaatteita kerrallaan.

- Syötiin lihaa ja perunaa eri muodoissa lähes joka päivä, siihen tottui

- Kalliit harrastukset kiellettiin, mutta halpoja sai harrastaa niin paljon kuin halusi

- Kesätöitä olen tehnyt 11-vuotiaasta asti enemmän ja vähemmän, mutta se oli tapa jolla sai omaa rahaa. Olin ylpeä töistäni ja saamistani rahoista.

- Harrastusvälineet hankittiin käytettyinä, mutta sekin oli normaalia

Ehkä yläasteella "tajusin" perheemme olevan köyhä, mutta kaikkeen tottui.

No ei ihan niin ankeeta kuin joillakin, mutta minulla ei ollut yhtään Barbieta, vain yksi Daisy-nukke. Ja My Little Ponyista sain vain yhden varsan. Tuntuu hurjalta, kun omilla lapsillani on molempia laatikollinen...

Meitä asui 48m2 talossa äiti, isä, minä, sisko, ukki ja mummu. Oli ulkovessa ja ulkosauna. Ensin oli savusauna, jossa oli kynttilä ikkunalla tai johdolla vedetty lyhty ikkunan ulkopuolella. Pukuhuoneessa oli yksikertainen laudoitus ja vatunvarret tunkivat raosta sisäpuolelle. Siellä oli "mukava" pukeutua 30 asteen pakkasella. Uusi sauna tehtiin navetan yhteyteen, se oli astetta parempi, mutta pukkari oli edelleen kylmä.

6-vuotiaaksi asti nukuin pinnasängyssä. Sitten minulle syntyi sisko ja pinnis tarvittiin hänelle. Siirryin nukkumaan äidin ja isän kanssa vuodesohvaan, joka levitettiin joka ilta ja koottiin aamulla. Kun olin 13v, oli sisko kasvanut pinniksestä ulos ja minun piti luovuttaa paikkani vuodesohvassa hänelle. Siirryin patjalle mummun huoneen lattialle. Patja ja vuodevaatteet säilytettiin kylmällä vintillä, josta minun piti hakea ne joka ilta ja viedä aamulla takaisin.

Vaatteet oli vanhanaikaisia. Ruuasta meillä ei ollut pulaa.

En koskaan lapsena ajatellut, että oltaisiin köyhiä, mutta näin jälkeenpäin kyllä olen sitä miettinyt. Asuttiin kaksiossa: minä ja sisko makuuhuoneessa ja äiti olohuoneessa (molemmissa huoneissa vuodesohvat, jotka pedattiin iltaisin). Hyödynnettiin tietysti isommilta sukulaisilta perityt sukset, luistimet ja vaatteet (siihen aikaan se oli kai ihan normaalia). Juhlaa oli, jos käytiin nakkikioskilla ostamassa porilaiset tai nakit. Maksullisia harrastuksia ei edes ajateltu. Kaikki hankinnat olivat harkittuja, muistan esimerkiksi edelleen, kun saimme uudet peitot (!) vanhojen tilalle. Se oli hienoa.

En silti kokenut itseäni köyhäksi. Silloin elämä oli sellaista - nyt on toisenlaista.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:15"]

-valmistin ainoalle barbilleni pytystä ottamastani tyhjästä WC-kukasta matkalaukun, kun opin virkkaamaan sain tehtyä barbinvaatteita myös

- jouluna ei koskaan syöty kinkkua vaan juhlaruokaa oli yksinkertainen karjalanpaisti

-pääsiäisen juhlaruokaa olivat puolestaan broilerin koipireidet

-joka ikinen päivä syötiin perunaa, jos niitä jäi seuraavana syötiin paistinpottuja

-homeisestä leivästä leikattiin homeinen kohta pois ja loput syötiin

- lihahyytelö ja siankylki olivat luksus ruokaa jotai sai pienen siivun leivälle

en muista enempää mutta lisäilen jos tulee jotain mieleen, useimmat asiat olen tajunnut vasta nyt omillani ollessani aikuisena, lapsuus tuntui normaalilta mutta oli kaikkea muuta..

[/quote]

Onko tämä nyt erityisen köyhää? :O

Minäkin muistan kadehtineeni kun luokan kaksostytöt sai kunnan avustuksina itselleen punaiset verkkapuvut, mulla oli vaan jotain veljen vanhoja liikuntavermeitä.

Jugurtti oli liian kallista, sitä meillä oli harvoin, äiti teksi itse viiliä. Ja lähes joka päivä oli perunoita ja ruskeaa kastiketta, usein pelkkää porkkanaraastetta lisukkeena. Ihan tavallista tuo, lihaan ei ollut varaa joka päivä.

Itse muistan nämä

- kouluun olisi tarvinnut saada luistimet, mutta ei ollut varaa, sain veljen vanhat hokkarit (jotka nekin oli vanhana saatu) jotka oli liian isot ja lisäksi se, että olin tyttö, siihen aikaan oli tooooooooooooosi outoa kun tytöllä oli hokkarit

-koulussa opettaja kertoi, että köyhät voi saada avustuksena monot, ja olin heistä yksi

-meillä lapsilla ei ollut hamasharjoa ennen kuin koulu jakoi sellaiset

-hiukset pestiin mäntysuovalla

-ulkovessa paperina sanomalehti

-ruuaksi oli yleensä aina perunaa ja sitä kastettiin maitoon jossa oli sipulirenkaita

-joskus oli makaronia

-lauantaisin (sitten vähän isompana) saimme punaista LIMPPARIA, muistaakseni puoli pulloa lapsi (ne oli pikku pulloja)

-äiti teki vaatteemme itse. monesti vanhoista vaatteista "tuunaten"

-ikinä ei käyty ulkomailla paitsi yhden kerran pääsin ruotsiin

- meillä ei ollut telkkaa, eikä tullut muuta kuin sanomalehti

-aina oli nälkä

-jouluna saimme kuitenkin yleensä monta pientä pakettia, mm äidin kutomuksia, pari kirjaa, palapelin, karkkia, hiusharjan yms, Oli myös aina kinkkua, laatikoita ja lihapullia joita vieläkin pidän jouluruokana ja ne on ihana muisto!  Muita juhlapyhiä ei vietetty.

- Lapsen likkana aloitin 11v iässä

-oikeisiin töihin meni 15 vuotiaana

-aloin elättää itseni (muutin omilleni) 16 vuotiaana

......oishan paljon muutakin mutta KAIKESTA TUOSTA HUOLIMATTA, en vaihtaisi sitä aikaa tähän aikaan , eli en haluaisi olla nuori nyt. Tää maailma on niin likainen paikka joka lailla! Se nuoruus silloin 60 ja 70 luvulla oli kumminkin hyvä ;)

Ihan hirveää! Oletteko te kaikki tosi vanhoja? Eihän nykyään kukaan ole tuolla tavalla köyhä!

Mä olen oikeasti luullut, että olisin ollut köyhä lapsena. Nyt tiedän, etten ollut. Meillä oli 250 neliön omakotitalo Helsingissä, mulla 20 neliön oma huone, jossa piano. Oltiin kesästä 5 viikkoa aina ulkomailla. 

Elin ihan ökyrikkaiden lasten kanssa, joten vertasin itseäni tietysti heihin.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 23:09"]

Ihan hirveää! Oletteko te kaikki tosi vanhoja? Eihän nykyään kukaan ole tuolla tavalla köyhä!

Mä olen oikeasti luullut, että olisin ollut köyhä lapsena. Nyt tiedän, etten ollut. Meillä oli 250 neliön omakotitalo Helsingissä, mulla 20 neliön oma huone, jossa piano. Oltiin kesästä 5 viikkoa aina ulkomailla. 

Elin ihan ökyrikkaiden lasten kanssa, joten vertasin itseäni tietysti heihin.

[/quote]

No mä olen tuo nro 32. En tiiä oonko tosi vanha mut 52 kumminkin ;)  Ja tuollasta se ihan oikeesti oli.

No mä oon 44 v. ja mun lapsuudessa oli ulkohuussi ja ulkosauna, ei suihkua eikä juoksevaa vettä sisällä. Juomavesi kannettiin ämpärillä navetalla olevasta vesihanasta sisälle ja pesuvesi saunaan. Vaatteet pesin itse jo ala-asteikäisenä ja muuta paikkaa ei ollut kuin se sauna. Vaateavustusta piti hakea koko luokan edessä ja äiti pakotti sitä hakemaan, vaikka en olisi halunnut. Luokkajako oli selvä.

Nälkä ei ollut, äiti oli ja on edelleen hyvä ruuanlaittaja, vaikka ruuat olivat vaatimattomia. Suht' terveellistä kumminkin, omia pottuja ja kasviksia, maitoa, marjoja metsästä ja itsetehtyä leipää. Koulusta oli ihana tulla, kun äiti oli leiponut ja tuoreen leivän tuoksu tulvahti nenään. Joskus saatiin pakettijäätelöä (vaniljaa) ja lasten kesken jaettiin se viivottimella mitaten.

Monta muutakin köyhyyden mittaria oli (ei autoa, ei harrastuksia), mutta lapsuus oli kumminkin ihan kiva. Äiti näki paljon vaivaa, että meillä oli hyvä olla, vaikka varmasti oli tiukkaa neljän lapsen yksinhuoltajana (jäi leskeksi heti nuorimman siskoni syntymän jälkeen). Joulua odotin, kun silloin sain paketissa piirustuspaperia ja uusia kyniä (joita en siis muuten saanut lisää).

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 23:38"]

No mä oon 44 v. ja mun lapsuudessa oli ulkohuussi ja ulkosauna, ei suihkua eikä juoksevaa vettä sisällä. Juomavesi kannettiin ämpärillä navetalla olevasta vesihanasta sisälle ja pesuvesi saunaan. Vaatteet pesin itse jo ala-asteikäisenä ja muuta paikkaa ei ollut kuin se sauna. Vaateavustusta piti hakea koko luokan edessä ja äiti pakotti sitä hakemaan, vaikka en olisi halunnut. Luokkajako oli selvä.

Nälkä ei ollut, äiti oli ja on edelleen hyvä ruuanlaittaja, vaikka ruuat olivat vaatimattomia. Suht' terveellistä kumminkin, omia pottuja ja kasviksia, maitoa, marjoja metsästä ja itsetehtyä leipää. Koulusta oli ihana tulla, kun äiti oli leiponut ja tuoreen leivän tuoksu tulvahti nenään. Joskus saatiin pakettijäätelöä (vaniljaa) ja lasten kesken jaettiin se viivottimella mitaten.

Monta muutakin köyhyyden mittaria oli (ei autoa, ei harrastuksia), mutta lapsuus oli kumminkin ihan kiva. Äiti näki paljon vaivaa, että meillä oli hyvä olla, vaikka varmasti oli tiukkaa neljän lapsen yksinhuoltajana (jäi leskeksi heti nuorimman siskoni syntymän jälkeen). Joulua odotin, kun silloin sain paketissa piirustuspaperia ja uusia kyniä (joita en siis muuten saanut lisää).

[/quote]

Mä nro 32 siis. Meitä oli 5 lasta. Äitini oli invalidi eli oli aina kotona, mutta kotityöt kyllä hoituivat ja oli hyvä ompelemaan, liikkuminen vaan oli hällä niin vaikeaa. Isä oli töissä raksalla kun töitä oli, usein ei olut. Hänellä oli vaan mopo jolla kulki, sitten paljon myöhemmin joku auton rämä  ;)  Aika samanlaiset on kokemukset olleet, niin noista koulun vaateavuista kuin muistakin, tosin meillä oli kyllä usein nälkäkin vieraana. Itsellekin joulut oli se mitä odotin, yleensä sain silloin kirjan tai pari ja värejä. Eli ne rakkaat harrastukset, lukeminen ja piirtäminen  ;)  Mut niinkuin aiemmin totesin, olihan se ankeaa, mut en silti haluaisi vaihtaa siihen että olisin nuori nyt. Se maailma oli kumminkin silloin jotenkin puhtaampi,aidonpi ja no..en osaa selittää, mut jotenkin kuitenkin ihana.

Täytyy myöntää että tätä on aika hämmentäväälukea hyväosaisen perheen lapsena. Omat vanhemmat synty siinä v. -60 tienoolla ja heiltäkin tullut käsitys että ihan varoissaan oli. Ei rikkaita, ei köyhiäkään, äidin isä oli joku kaivosfirman esimiestyyppi ja isällä vanhemmat pankissa ja lääkärinä töissä.

Nuo monen kertomukset yksipuolisista ruuista, sisävessattomuudesta sun muusta tuntuu "tutuilta" vain isoäitini suusta kun hän on kertonut teini-iästään jatkosodan alla, mm. makean himossaan söi lopulta vuosia vanhan suklaajoulukoristeen salaa :D

Jotenkin vaan mielenkiintoista että vanhempienikin ikäpolvea olevat ovat viettäneet hyvinkin köyhää elämää. Nykyaikana köyhyys kun tosiaan on ihan erilaista... ei sillä, kyllä yksi parikymmpinen ystäväni on todella köyhä, niin köyhä että lukioaikanaan ei ollu varaa kaikkiin lukiokirjoihin sen jälkeen kun potkittiin lastenkodista pihalle. :P mutta kyllä nykyaikana sentään ruokaa ja vaatetta riittää.... vaikka saapa nähdämuuttuuko tilanne taas kohti menneisyyttä 20 vuoden sisällä, jos sosiaalitukiin ei enää ole varaa.

Niin, ennen sitä hiihdettiin kouluun kesät talvet ;)

Itse olen 34v. ja hyvin tuttuja juttuja ovat minullekin nämä. Tosin meillä oli sisävessa, mutta pesulla käytiin ulkosaunassa, rikottiin jää vesiastioista jne. Vaatteet ja liikuntavarusteet oli kaikki monella serkulla kiertäneitä. Ruokavalio myös sama... Joskus oli juhlaa kun äiti paistoi kyljyksiä!

En ajatellut koskaan että olisimme missään määrin köyhiä, mutta näin jälkikäteen kyllä silloin 80-luvulla oli selvästi varakkaampiakin perheitä.

Minullakaan ei muuten ollut varaa ostaa lukion  kirjoja jne tarvikkeita silloin 90-luvulla, luovin ja ostin jotkut "pakolliset".

Otsikkona "Kerrotaan tositarinoita" ja silti kaikki kilpailevat vain siitä kuka on ollut lapsena köyhin....

Ihan normia ap:llä. Meillä tehtiin vaatteet itse myös ihmisille eikä vain barbeille. Vuosi säästettiin rahaa, että päästiin sinne kangaskauppaan. Mutta en kyllä tuntenut itseäni köyhäksi.

41 jatkaa niin tosiaan, ei mullakaan ollut mitään barbia vaan sellainen kovammuovinen nukke, jossa oli terävät valusaumat. Myöhemmin sain Cindyn ja se oli superhieno.

Huhhuh, onneksi meillä oli ns. pinkka kunnossa.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 18:15"]

-valmistin ainoalle barbilleni pytystä ottamastani tyhjästä WC-kukasta matkalaukun, kun opin virkkaamaan sain tehtyä barbinvaatteita myös

- jouluna ei koskaan syöty kinkkua vaan juhlaruokaa oli yksinkertainen karjalanpaisti

-pääsiäisen juhlaruokaa olivat puolestaan broilerin koipireidet

-joka ikinen päivä syötiin perunaa, jos niitä jäi seuraavana syötiin paistinpottuja

-homeisestä leivästä leikattiin homeinen kohta pois ja loput syötiin

- lihahyytelö ja siankylki olivat luksus ruokaa jotai sai pienen siivun leivälle

en muista enempää mutta lisäilen jos tulee jotain mieleen, useimmat asiat olen tajunnut vasta nyt omillani ollessani aikuisena, lapsuus tuntui normaalilta mutta oli kaikkea muuta..

[/quote]

Aika kiinnostavia tarinoita. Kuvittelin, että jo 70-luvulla olisi ollut melkein kaikilla kotona sisävessa ja pesuhuone maaseutua myöten. Joskus siihen aikaan niitä meidän suunnalla maalla alettiin viimeistään rakentamaan  kylppäreitä ja sisävessoja taloihin kylässä, jossa isovanhempani viljelivät maata. Toiset isovanhemmat asuivat pienessä kylässä ja olivat palkkatyössä. Heillä oli 70-luvulla OK-talo, muistaakseni Land rover (tai vastaava maasturi), erilaisia keittiön apukoneita, sisävessa ja pesuhuone, jonkinlainen projektori filmien katsomiseen, piano ja aika paljon erilaista sisustustavaraa kuten eri kotimaisten taiteilijoiden maalauksia. Kummallakaan perheellä ei ollut ruuasta puutetta ja minun käsitykseni mukaan melko nykyaikaista elämää.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 23:09"]

Ihan hirveää! Oletteko te kaikki tosi vanhoja? Eihän nykyään kukaan ole tuolla tavalla köyhä!

Mä olen oikeasti luullut, että olisin ollut köyhä lapsena. Nyt tiedän, etten ollut. Meillä oli 250 neliön omakotitalo Helsingissä, mulla 20 neliön oma huone, jossa piano. Oltiin kesästä 5 viikkoa aina ulkomailla. 

Elin ihan ökyrikkaiden lasten kanssa, joten vertasin itseäni tietysti heihin.

[/quote]

Tuo on jo rikasta elämää jopa tänäpäivänä!