kerrotaan tositarinoita: olin lapsena niin köyhä, että:

-söin ruohoa nälkääni kesälomalla, koulujen ollessa siis kiinni missä normaalisti sai kerran päivässä sen ruuan(ruokaa ei siis todellakaan ollut kotonani)

-sain takin koulun ruokalan emännältä, kun kuljin talvella resuinen ohut takki päällä ja tämä emäntä sääli mua (takki oli tämän emännän tyttären vanha takki)

76 jatkaa
Ainoa mistä jäin paitsi oli ettemme paljon matkustaneet.
Myöhemmin aikuisuudessa olen itse matkaillut. Vanhemmat kävivät kahden mutta lapset olimme mummolassa. Ei jäänyt traumoja siitä, siellä oli kivaa.

isä joi oman palkkansa ja suurimman osan äidinkin palkasta pani menemään. tarjosi kaljaa ryyppykavereilleen baareissa kaiket päivät ja tupakkaa meni pari askia päivässä. me lapset saatiin uudet housut ja college-paidat syksyisin kun koulu alkoi, ja yhdet teepaidat kun kesäloma alkoi. pyjamat saatiin joululahjaksi, ellei ollut vanhemmalta sisarukselta jäänyttä sopivaa vaatetta. kaupassa oli se ruokatili aina monta sataa markkaa miinuksella, kun isä osti sillekin kaljaa ja tupakkaa. autoa ei tietenkään ollut, asuntona "alkuperäisasuinen" rintamamiestalo. muutin omilleni kun menin lukioon. olin helvetin laiha, kun ei ollut vara ostaa ruokaa. vaatteet hain pelastusarmeijan kirppikseltä. 

nautin edelleen nyt nelikymppisenä todella paljon siitä, että.voin ostaa itselleni ja lapsilleni kunnolliset, lämpimät ja kauniit vaatteet aina tarvittaessa ja saan sisustaa kodin kauniiksi. edelleen mulle on luksusta se, että saan osta kaupasta ruokaa sen verran kun sitä tarvitaan. ja välillä jotain herkkujakin:-)

varmaan en tätä nykyistä elintasoani osaisi näin arvostaa, jos ei lapsuus olisi ollut niin älyttömän köyhä. enkä.siis ole rikas, vaan työssäkäyvä tavis. 

Barbien kassi vessanraikastimesta on hyvä idea!! Miksen itse keksinyt sitä lapsena?

Oma lapsuuteni on ollut suhteellisen varakas vaikka vanhempani ovatkin tavallisia duunareita. Mutta isäni on kotoisin köyhästä työläisperheestä (vaari oli maataloustyöntekijä ja mummo teki niitä töitä mitä oli tarjolla, silloin aina kun ei ollut ihan pieniä lapsia kotona, mikä oli harvoin. Pääasiassa tukkia uitti) jossa 8 lasta. Isäni on syntynyt -68 ja heillä oli juuri nää pihakaivot ja ulkohuussit ynnämuut systeemit. Sähköt tuli taloon mutta niillä pidettiin lähinnä valoja päällä; uuni ja talo lämpesi puilla. Naureskeltiin kerran tässä kun katselin isän kanssa valokuvia hänen lapsuudestaan (jonkun sukulaisen tai naapurin kameroilla otettuja). Siinä oli kaunis kuva tädistäni ja pysähdyin oikein ihastelemaan hänen paitaansa. Näytti vähän marimekon paidalta (ei kyllä varmaan ollut) ja sanoin että voisin hyvin käyttää samaa paitaa tänä päivänä. Muutama sivu ja vuosi eteenpäin niin isälläni n.15v oli sama paita päällä :D Tässä vaiheessa isänikin katsoi että voi jumalauta. Kyllä hän aina tiesi käyttävänsä perheen nuorimpana isoveljiensä vanhoja vaatteita mutta että siskon paita, joka oli selkeästi naisten paita :D 

Tämä nyt ei ehkä maailman järkyttävin juttu ollut mutta tuli vaan mieleen :)

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 19:29"]Mun mielestä ap:n tarinat ei kerro köyhyydestä, vaan valinnoista. Karjalanpaisti on yhtä kallista kun kinkku. Wc-kukkia oli vain rahakkaammilla kaupunkilaisilla. Pääsiäisruuat kuten munat, mämmi, uunijuusto ja pulla, eivät ole kalliita. Lähinnä teidän perheessä on tehty se valinta, että on ostettu kanankoipia. kaikki muutkin söi joka päivä perunoita, aika monet syö vieläkin päivittäin perunoita.
[/quote]
Saati sitten se Barbie, jota en ikinä saanut. Lama iski pahasti meidän perheeseen. Yhtenä jouluna saimme kaikki muutamalla markalla ostetut kirjat divarista. Luulen, että vanhemmat yrittivät monta vuotta tämän jälkeen kompensoida kun olivat saaneet töitä, sillä 2000-luvulla lahjat meni täysin överiksi.

Up

Kun muutimme äidin ostamaan taloon, siinä oli makuuhuone, pieni keittokomero ja olohuone ja vessa viidelle henkilölle, ja yksi huone jossa asui joku muukalainen jonku aikaa ja hänen siluettinsa imuroimassa huonettaan ikkunassa on jäätynyt mieleeni.

Ihan normia. Meillä ei ees ollu sitä vesivessaa...

Otsikko on hassu. Eihän lapsella yleensäkään rahoja ole. Parempi otsikko olisi ollut: Kun olin lapsi, vanhempani olivat niin köyhiä että...

Mä olin mielestäni tosi köyhä, kun me ei lennetty lomille koskaan. Me mentiin vain omalla autolla, ajettiin Italiaan..

-Leivän päälle sai laittaa vain yhtä päällystettä, joulu oli poikkeus

- Minulle ei voitu ostaa oikeata jumppapukua, äiti ompeli sellaisen

- Sain tuttavilta käytettyjä vaatteita, kassit kannettiin kotiimme salaa. Se oli suuri häpeä 70-luvulla.

- En voinut harrastaa mitään, jossa olisi kausimaksu. Siksi en päässyt soittotunnille, voinut jatkaa telinevoimistelua tai ottaa laulutunteja

- Ei ollut suksia, jouduin lainamaan koulun limalautoja

Onhan näitä. Rupesin kesätöihin jo 13-vuotiaana ja lukioikäisenä painoin jo täyttä työviikkoa opiskelun ohessa. Sillä tavalla sain vihdoin rahaa uusiin vaatteisiin,, maksettua kampaajakäynnit, meikit, deodorantit ja muut turhakkeet. Olin siis hankintojeni suhteen omavarainen noin 14-vuotiaasta alkaen. Vanhemmat toki antoivat kodin!

vm -70

Meillä syötiin joskus viikko putkeen purkkihernekeittoa. Vanhemmat olivat työttöminä 90-luvun laman aikana. Onneksi oli vain väliaikaista.

mulla oli tuohikengät ja sarkahousut ja -paita

Meillä ei ollut autoa, joskus päästiin jonkun yhdistyksen järjestämälle lomalle tosin koko perhe ei päässyt mukaan vaan vanhimmat lapset jäi kotiin.

Koulusta sai siihen aikaan vaateavustusta, ja hakemus piti jättää koko luokan edessä. Ei varmasti jäänyt kenellekkään epäselväksi että köyhiä ne on.

Jouluna syötiin riisipuuroa, kinkkuun ja paistiin ei ollut varaa.

Sitten kun vähän rikastuttiin ja oli vara ostaa leikkelettä niin se jaettiin tasan kaikille valmiiksi että jokainen saisi. Ei sovittu kaikki syömään yhtä aikaan, ja joskus kävi niin että ruoka loppui kesken eikä riittänyt kakkoserälle.

Sit syötiin näkkäriä ja juotiin maitoa.

- Jouduin käyttämään isoveljeni vanhoja sukkia, jotka näkyvät nyt esim. luokkakuvissa.

- Meillä oli aina vessapaperi ja hehkulamput loppu. Istuttiin pimeässä.

- Ruoaksi aina koko viikon samaa keittoa. Äiti ei ollut hyvä kokki. 

- Ei autoa, ei matkustelua..

En kyllä tiedä johtuuko nuo kaikki kohdat suoranaisesti rahattomuudesta vai jostain saamattomuudesta. Mutta äiti oli pienituloinen yksinhuoltaja.

Ruokaa oli meillä, mutta ei kauheasti muuta. Meillä ei ollut sisävessaa, ei luistimia ja sukset oli isän tekemät, myöhemmin kyllä oikeat, mutta isot. Ei barbeja tai juuri muita leluja. Jokapäivä syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta, viikonloppuisin muutakin, lihaa, munia yms. Näkkileipää sain eka kertaa 8 vuotiaana, sitä ennen vaan äidin tekemää;-)

Yksi talvi syötiin joka päivä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Itse sain sentään koulussa ruuan, mutta vanhemmat eivät tainneet syödä muuta kuin sen yhden iltaruuan päivässä.

Yritys meni siis 90-luvun lamassa heillä nurin.

Muistan kerran lapsuudessa syöneeni grilliruokaa, kun iskä oli ostanut peräti yhden kertakäyttölautasellisen ranskalaisia kaikilla mausteilla yhteiseksi koko meidän pesueelle eli kuudelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Onneksi osa penskoista oli vielä niin pieniä, etteivät olleet mukana jaossa. Ja oli hyvää! :D Litran vaniljajäätelöpaketti saatiin jaettavaksi myös joskus harvoin.. about kerran vuodessa ;) T. 35 vee

Mun mielestä ap:n tarinat ei kerro köyhyydestä, vaan valinnoista. Karjalanpaisti on yhtä kallista kun kinkku. Wc-kukkia oli vain rahakkaammilla kaupunkilaisilla. Pääsiäisruuat kuten munat, mämmi, uunijuusto ja pulla, eivät ole kalliita. Lähinnä teidän perheessä on tehty se valinta, että on ostettu kanankoipia. kaikki muutkin söi joka päivä perunoita, aika monet syö vieläkin päivittäin perunoita.