Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ketkä annoitte anteeksi pettämisen
04.09.2020 |
Kertokaa millainen suhteenne on nyt pettämisen jälkeen? Kauan meni, että et ajatellut enää asiaa? Onko luottamus palannut? Meinaatteko jäädä loppuelämäksenne yhteen?
Kommentit (174)
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.
Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Äskettäin luin Mikko Alatalon haastattelun, missä hän kertoi että muita naisia on ollut molempien pitkien liittojen aikana, mutta hän on kuitenkin "sielultaan yhden naisen mies". Voihan sen kuvion (pettämisen) noinkin itselleen selittää.
Oikeasti hänen liittojensa asiat kuuluvat vain niissä oleville, eli hyvä jos ovat löytäneet itselleen sopivan tavan toimia.
En antanut anteeksi enkä voinut unohtaa. Miehellä tasaisin välein naikkosia. Tykkäsi kuulemma ihastumisen tunteesta. En meinannut äijästä päästä eroon millään vaikka joka muikku luuli saavansa itselleen tosimiehen. No, jätti aina kun jäi kiinni/kyllästyi. Yhdessä melki 20 vuotta. Lasten takia sinnittelin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Siis miehesi satutti sinua niin pahasti, että itkit ja huusit ja laihduit ja söit rauhottavia - ja sinusta se on ihan ok? Ihan käsittämättömiä kynnysmattoja ihmiset. Saako teitä ihan vapaasti hakatakin, kun henkisesti teille saa näemmä tehdä mitä vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Ihan mielenkiinnosta, koskeeko tämä sama asenne kaikkia muitakin satuttamistapoja, vai onko kaikki lapsellisia jotka lähtee suhteesta jossa satutetaan ja on paha olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Siis miehesi satutti sinua niin pahasti, että itkit ja huusit ja laihduit ja söit rauhottavia - ja sinusta se on ihan ok? Ihan käsittämättömiä kynnysmattoja ihmiset. Saako teitä ihan vapaasti hakatakin, kun henkisesti teille saa näemmä tehdä mitä vaan?
Sinä ainakin käyt aika estoitta hänen kimppuunsa henkisesti. Toivottavasti hän antaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Anteeksianto ei tarkoita välttämättä yhdessä jatkamista tai luottamuksen palautumista. Suurin osa eroavista antaa anteeksi - se on itseasiassa paljon helpompaa kuin suhteen anteeksianto suhteen jatkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Siis miehesi satutti sinua niin pahasti, että itkit ja huusit ja laihduit ja söit rauhottavia - ja sinusta se on ihan ok? Ihan käsittämättömiä kynnysmattoja ihmiset. Saako teitä ihan vapaasti hakatakin, kun henkisesti teille saa näemmä tehdä mitä vaan?
Tottakai mieheni teko satutti minua. Ja olin aivan shokissa ja järkyttynyt, kun se tuli ilmi. Samalla lailla lamaannuin, kun veljeni vaimon vauva kuoli äkillisesti kohtuun. Epänormaalia olisi sanoa Ok ja jatkaa elämää.
Tunteiden vuoristorata tämä on ollut. Kaikki tunteet surusta vihaan on käyty läpi.
Sen voin sanoa, että jos suhteemme ei pelastu, niin voin sanoa, että yritimme kaikkemme. Ei jää jossiteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Kypsä ihminen osaa antaa anteeksi ja päästä irti katkeruudesta ja vihasta. Mutta se ei tarkoita, että suhteeseen pitää jäädä. Ei suhteeseen jääminen, missä pettämistä, tee kenestäkään yhtään sen kypsempää kuin sellaisesta, joka suhteesta päättää lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Ihan mielenkiinnosta, koskeeko tämä sama asenne kaikkia muitakin satuttamistapoja, vai onko kaikki lapsellisia jotka lähtee suhteesta jossa satutetaan ja on paha olla?
Fyysisen väkivallan suhteen olen aika ehdoton, mutta aika harvassa taitavat olla pitemmät suhteet, joissa ei koskaan toista henkisesti satuteta, tahallaan tai tahtomattaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Siis miehesi satutti sinua niin pahasti, että itkit ja huusit ja laihduit ja söit rauhottavia - ja sinusta se on ihan ok? Ihan käsittämättömiä kynnysmattoja ihmiset. Saako teitä ihan vapaasti hakatakin, kun henkisesti teille saa näemmä tehdä mitä vaan?
Sinä ainakin käyt aika estoitta hänen kimppuunsa henkisesti. Toivottavasti hän antaa takaisin.
No hyvä vaan jos oppii puolustautumaan, mutta tuskinpa hän ventovieraan nettikirjoittajan takia alkaa kuukausitolkulla parkumaan ja pillereitä napsimaan. Eiköhän kannattaisi se "takaisin antaminen" keskittää ihan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Ajatteletko muistakin asioista samalla tavalla, esim puolison rahojen varastamisen anteeksianto on kypsempää, kuin että jättää? Tai lyöminen?
Mielestäni jääminen kertoo enemmän olemattomasta itsearvosta ja -tunnosta. Ehkä henkilö kuvittelee, ettei voi saada parempaa, niin jää suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Ihan mielenkiinnosta, koskeeko tämä sama asenne kaikkia muitakin satuttamistapoja, vai onko kaikki lapsellisia jotka lähtee suhteesta jossa satutetaan ja on paha olla?
Fyysisen väkivallan suhteen olen aika ehdoton, mutta aika harvassa taitavat olla pitemmät suhteet, joissa ei koskaan toista henkisesti satuteta, tahallaan tai tahtomattaan.
Eli juuri sinä määrittelet muiden puolesta, mitä heidän pitäisi omissa ihmissuhteissaan sietää olematta lapsellisia? Jep, tämäpä kypsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Kypsä ihminen osaa antaa anteeksi ja päästä irti katkeruudesta ja vihasta. Mutta se ei tarkoita, että suhteeseen pitää jäädä. Ei suhteeseen jääminen, missä pettämistä, tee kenestäkään yhtään sen kypsempää kuin sellaisesta, joka suhteesta päättää lähteä.
Jokaisen oma asia on, jääkö vai lähteekö, antaako anteeksi vai kantaako vihaa.
Mutta jostakin syystä lähtijöiden argumentit usein antavat epäkypsemmän vaikutelman kuin jääjien. Näin kärjistettynä ensimmäisten argumentointi on tyyliä ”miten sä annat kohdella itseäsi noin”, kun taas jälkimmäiset pohtivat perheen kokonaisetua, suhdetta kokonaisuutena, omaa osuuttaan suhteen vaikeuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä näyttää olevan pettäjät yläpeukuttamassa sitä, että kannattaa jäädä suhteeseen, kun puoliso pettää.
Minä olen yksi yläpeukuttaja. En ole pettänyt koskaan ketään, mutta jotenkin näen ihmisen, joka pystyy antamaan anteeksi, kypsempänä kuin sen, joka ei pysty.
Ihan mielenkiinnosta, koskeeko tämä sama asenne kaikkia muitakin satuttamistapoja, vai onko kaikki lapsellisia jotka lähtee suhteesta jossa satutetaan ja on paha olla?
Fyysisen väkivallan suhteen olen aika ehdoton, mutta aika harvassa taitavat olla pitemmät suhteet, joissa ei koskaan toista henkisesti satuteta, tahallaan tai tahtomattaan.
Eli juuri sinä määrittelet muiden puolesta, mitä heidän pitäisi omissa ihmissuhteissaan sietää olematta lapsellisia? Jep, tämäpä kypsää.
No sepä olisikin tosi outoa, jos mun pitäisi antaa jonkun muun määritellä, mikä on mun mielestäni kypsyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antanut anteeksi, en unohtanut enkä luota, ja silti ollaan yhdessä. Ei ollut rohkeutta aikanaan lähteä, kun lapset olivat pieniä. Tässä sitten ollaan rakkaudettomassa liitossa, mutta ihan hyvää elämää enimmäkseen eletään, vaikkei meitä oikein mikään muu yhdistä kuin aikuiset lapset.
Jos nyt saisit valita, jäisitkö lasten takia vaikka ne olisivat pieniä?
Olen eri, mutta en jäisi vain siksi että lapset ovat pieniä. Järjestäisin arkeni niin, että pärjään. Muuttaisin lähelle vanhempiani ja pyytäisin heiltä välillä apuja lasten hakemiseen päiväkodista. Hakisin kunnan vuokra-asunnon, olisin jonossa etusijalla, kun ero ja pienet lapset. Sinnittelisin mieluummin sen ajan kirpparilöydöillä, pieniä lapsia se ei haittaa.
Minä ja moni yh on eron jälkeen päästy elämässä eteenpäin ihan sitkeydellä. Haettu paremmin palkattu työ. Joku on opiskellut lisätutkinnon ja saanut paremman työn. Me kaikki on tavattu joku luotettavampi, yksi ystäväni meni naimisiin, rakensi talon ja mökin ja sai kaksi lasta lisää. Minä otin lainaa ja ostin talon lasteni kodiksi.
Ei elämä ole siitä yhdestä miehestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni jäi kiinni kolmen kuukauden suhteesta alkukesästä. ”Sivupanosuhde, jossa ei edes ollut erityisen hyvää seksiä”, näin mieheni tuon suhteen määritti.
Meillä yhteistä historiaa takana 15 vuotta, pienet lapset, omakotitalo.Ensimmäinen kuukausi meni sumussa. Itkin ja huusin, söin rauhoittavia. Laihduin viisi kiloa. Mieheni syötti minua lattialla.
Olemme käyneet nyt miehen kanssa terapiassa ja minä myös omassa terapiassa. Molemmat ovat kaivanneet samoja asioita viimeiset pari vuotta, mutta emme ole osanneet niistä puhua ääneen. Sitten vaan etäännyimme toisistamme lisää. Seksiä ei juuri ollut. Se mitä oli, oli huonoa. Seksin puute oli juuri se tekijä, joka miehen ajoi vieraaseen sänkyyn. Myös itse mietin pettämistä alkuvuodesta, koska seksiä teki mieli, muttei sitä ollut.
Nyt sitten ollaan tilanteessa, että suhde voi paremmin kuin vuosiin. Oma mieliala alkaa olla tasaisempi, mutta mies on ahdistunut siitä, mitä teki meidän perheelle. Sanoo, että tuo suhde oli ”elämänsä suurin virhe”.
Meillä lähipiirissä yksi pari erosi vuosi sitten, koska nainen petti. Toinen pari miettii, mitä tekee, siellä mies jäi kiinni pettämisestä.
Kaiken tämän jälkeen rakkaus mieheeni on ainoastaan kasvanut. Mies alkoi itkeä alkuviikosta, että teki elämänsä suurimman virheen. Että miksi hän teki näin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin, että mieheni oikeasti itkee.
Rajat olen tehnyt selväksi; jos mikään tällainen toistuu, lähden lasten kanssa. Itse olen miestäni varakkaampi, joten oma elintaso pysyisi samana, vaikka eroaisimme.
Kaikki eivät tätä ratkaisua ymmärrä. Sen takia emme ole kertoneet tästä kuin kahdelle ystävälle. En voi vielä sanoa, että luotan täysillä mieheeni, mutta joka päivä lisää.
Silloin kun mies jäi tästä kiinni, ensimmäiset sanat olivat ”älä jätä minua”. Myös toinen nainen (kyllä, olen tavannut hänet) sanoi, että mieheni teki selväksi, ettei ole eroamassa. Toinen nainen on myös tahoillaan naimisissa, lapseton.
Kaikista helpointa olisi uhriutua. Että mies on sika ja kaikki on hänen syytänsä. Me molemmat olemme syyllisiä siihen, että suhteemme oli todella huono. Mies toki teki itsekään ja törkeän ratkaisun ja petti.
En voi neuvoa muita, mitä tehdä vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin sen, että älkää tehkö ensimmäisen kuukauden aikana suuria päätöksiä.
Siis miehesi satutti sinua niin pahasti, että itkit ja huusit ja laihduit ja söit rauhottavia - ja sinusta se on ihan ok? Ihan käsittämättömiä kynnysmattoja ihmiset. Saako teitä ihan vapaasti hakatakin, kun henkisesti teille saa näemmä tehdä mitä vaan?
Sinä ainakin käyt aika estoitta hänen kimppuunsa henkisesti. Toivottavasti hän antaa takaisin.
No hyvä vaan jos oppii puolustautumaan, mutta tuskinpa hän ventovieraan nettikirjoittajan takia alkaa kuukausitolkulla parkumaan ja pillereitä napsimaan. Eiköhän kannattaisi se "takaisin antaminen" keskittää ihan muualle.
Jännittävä kysymys onkin, mitä se ventovieras nettikiusaaja saa itselleen siitä, että pääsee käymään ”kynnysmaton” kimppuun,
Alue: Aihe vapaa
Jaa, minusta taas tämän sisältöiset viestit ovat aika lapsellisia. Ihmisilläkö ei saisi olla mitään reunaehtoja suhteessa pysymiselle? Pettäminen, valehtelu, henkinen väkivalta, jopa fyysinen - kaikki pitäisi sietää? Vai niiden reunaehtojen pitäisi olla juuri samanlaiset kuin juuri sinulla - anna minun arvata, pettäminen pitäisi sietää tai on lapsellinen, mutta lyömistä ei pidä sietää tai on tyhmä? Juuri sinä määrittelet suuressa viisaudessasi ne ainoat oikeat säännöt joilla parisuhdetta pyöritetään?
Ja mistä lähtien se ettei hyväksy uskottomuutta tarkoittaa sitä, ettei MITÄÄN ymmärretä tai anneta anteeksi? Tämä ei sinusta ole mustavalkoista ajattelua? Joko tai - kaikki pitää ymmärtää ja antaa anteeksi tai sitten mitään ei ymmärretä tai anneta anteeksi, tämäkö on sinusta sitä syvällistä ja valaistunutta ajattelua?