Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies pyörsi päätöksensä lastenteosta
10.10.2013 |
Olen ollut suhteessa vuoden verran miehen kanssa kenen kanssa elämä, arki ja kaikki siihen sisältyvä tuntuu aivan täydelliseltä.
Meillä on kummallakin yksi lapsi entisestä liitosta, lapset tulevat loistavasti toimeen keskenään ja vietetään kaikinpuolin juuri toivomaani perhe-elämää.
Olemme tämän vuoden ajan käytännössä asuneet yhdessä kokoajan, joko hän lapsensa kanssa minun luonani tai toisinpäin, yhteenmuutto on ollut mielessä jo pitkään ja löydettiin vihdoinkin asunto jonne kumpikin tahtoo, mukavalta paikalta ja muutto olisi marraskuun lopussa.
Vuosi sitten suhteen aloittaessamme, kävin heti hänen kanssaan keskustelun lastenhankinnasta, sanoin että vaikka se ei tällä hetkellä ole mielessäni, enkä tähän väliin missään nimessä ole lasta hankkimassa, minulle on varmasti jossain kohtaa tulevaisuudessa tärkeää saada vielä toinen biologinen lapsi.
Hän ymmärsi täysin kantani, sanoi kyllä ettei ole ajatellut aiemmin enempää enää lapsia hankkia, mutta koska käsittää miten tärkeä asia minulle on, hänellä ei ole mitään asiaa vastaan tulevassa.
Keskustelimme asiasta siis vakavasti ja tulimme yhteisymmärrykseen että joskus, ei nyt, mutta joskus, lapsia vielä hankitaan.
En ole nähnyt tarpeelliseksi tämän vuoden aikana enää asiasta enempää keskustella koska mieleni oli rauhallinen ja olin iloinen että ajatellaan asioista samalla tavalla.
Nyt sitten, keskustelun lomassa tuli kaverin lapsista jotain puhetta, ja jotenkin mies sitten totesi ettei "ikinä hankkisi itseään vastaavaan tilanteeseen" (hankkisi montaa lasta)
Aloin purkamaan asiaa ja keskutelemaan että onko mieli muuttunut vai mitä on tapahtunut, miehen kommentti oli että "en ole ikinä sanonut että lapsia tahtoisin tulevaisuudessa"
Pyörsi täysin puheensa tähän väliin.
Olen täysin, täysin puulla päähän lyöty..
Mä en osaa yhtään enää ajatella mitä pitää tehdä..
meillä on muutto edessä, ja vaikka en tosiaan tähän väliin lapsia tahdo, kuka tietää vaikken niitä välttämättä ikinä lisää hankkisikaan?
Mutta se tietous.. että jos ajattelen etten ikinä toista lasta saisi, se kalvaa niin paljon sisältä ja tulee tyhjä olo hetkessä.. pelkkä ajatus siitä katkeroittaa mut nyt jo sekunneissa, eikä tilanne tuskin paremmaksi ainakaan muuttuisi vuosien saatossa.
Samaan aikaan on tosi petetty olo, tuntuu siltä että mies on uskotellut mulle muuta ja mielessään ajatellut koko ajan ettei lapsia hanki, että odottaisi vaan mun mieleni muuttuvan ajan kuluessa.
Olen vasta 25 vuotias, mutta tiedän hyvin varmaksi etten kykene kohtaamaan sitä todellisuutta missä muuttaisin yhteen unelmien kotiin, eläisin oikeasti onnellista elämää ja takaraivossani tiedostaisin koko ajan mistä luovuin saavuttaakseni sen onnen.
Olisko joku kuka on käynyt samaa läpi?
Mulla lyö pää nyt niin tyhjää, itkettää, harmittaa..
Mun on tosi vaikeaa nyt käsittää että kaikki se arki mikä me ollaan rakennettu ja saatu toimimaan kaatuisi tähän.
Tiedän etten voi toista ihmistä pakottaa, enkä ikinä tahtoisikaan lapsia ihmisen kanssa joka ei sitä kokisi iloksi. Harmittaa vaan niin paljon.. elämä on kaikin puolin muuten loistavasti mutta en käsitä miten ikinä voisin luopua niin isosta haaveesta :(
Tästä tekee kymmenen kertaa vaikeampaa se että lapset tulevat niin tajuttoman hyvin toimeen keskenään ja ovat tottuneet tähän elämään, tietävät muutosta, odottavat sitä. Tuntuu oikeasti että pohja sortuu alta.
En ihan oikeasti kykene ymmärtämään että mikä ihminen voi olla jos koko vuosi on käytännössä ollut valhetta tuon asian osalta.
Kommentit (31)
Mä olen sitä mieltä, ettei sun iässä kannata tyytyä miehen päätökseen. Jos olette aikanaan asiasta puhuneet, niin mun mielestä sulla on oikeus odottaa miehen pitävän lupauksensa. Ja jos ei pidä, niin ero olisi mulle ainoa vaihtoehto. En usko, että pääset tuossa iässä lapsen kaipuustasi ja jos sen nyt unohdat, luulen, että katkeroidut myöhemmin. Varsinkin jos teille tulee ero joskus myöhemmin.
Itse olin siinä tilanteessa aikanaan, että halusin ehdottomasti kolmannen lapsen. Olin naimisissa lasteni isän kanssa ja hän oli suostunut kolmanteen. Sitten jossain vaiheessa aloitti empimisen. Empi monta vuotta, kun yritin asiasta puhua.Välillä ehdittiin jopa yrittää, mutta perui seuraavassa kierrossa. Lopulta kerroin, että luultavasti katkeroidun, jos en saa edes yrittää kolmatta lasta. Sen jälkeen lopetin kokonaan asiasta puhumisen. Meni vajaa vuosi ja mies alkoi itse puhumaan kolmannen hankinnasta ja niin teimme sen kolmannen. Mies ei ole kertaakaan kolmatta katunut ja ollaan koko perhe oltu onnellisia kuopuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi on nyt erittäin hyvää. Ymmärrän, että miehen arkuus ja suoraselkäisyyden puute loukkaavat, mutta miettisin kyllä kaksi kertaa, ennen kuin heittäisin tuon pois lapsitoiveen vuoksi. Olet kuitenkin jo saanut kokea vanhemmuuden, ja mahdollisesti lapsesi saa nyt sisaruksen miehen lapsesta. Parisuhdeonni on minun kirjoissani hyvin arvokasta.
Älä tee enää lisää lapsia, kun ensimmäiselläkin on jo rikkinäinen perhe. Lapsia kiusataan koulussa vähemmästäkin, keskity lohduttamaan lasta joka sinulla on ja pysy yhdessä löytämäsi miehen kanssa. Suhde voi onnistuakin, kun olette molemmat jo kerran epäonnistuneet ja molemmilla on jo se yksi lapsi hankittuna. Jos suhde loppuu, saat vielä vähemmän arvostusta jos sinulla on kaksi eri miehille tehtyä lasta. Mieti myös lapsia joilla on pelkkiä sisarpuolia, muttei yhtään oikeaa sisarusta, ei mikään mukava alku elämälle.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 20:32"]
Olet vasta 25 ja sinulla on jo lapsi. En ymmärrä mikä on ongelmasi.
[/quote]
25 ja jo lapsen kanssa toisella kierroksella, eiköhän se kerro ap:sta kaiken tarpeellisen. Kuten olen monesti todennut, parhaiten sikiävät ne, joilla ei ole lapsilleen mitään annettavaa etenkään henkisellä puolella. Monesti kyllä se talouskin on retuperällä kun nuoruus on mennyt helmat hampaissa juostessa koulunkäynnin sijaan.
Olet seurustellut vasta vuoden, sinulla ja hänellä on ennestään lapsi, joten jäitä hattuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nää tuossa mitään ongelmaa, teillä on jo yhteensä kaksi lasta, eikö se riitä?
Juuri tuli telkusta se juttu missä asiantuntija sanoi miten monta vaikka kahdeksan vuotta naiset tuhlaavat elämästään..kun yrittävät käännyttää miestä lapsenhankintaan, joka ei siis halua..tuossa tuhlataan nyt molempien aikaa jos toinen haluaa ja toinen ei. Montako vuotta olet valmis tuhlaamaan, se on oma päätöksesi. Miehesi päätös ei lisää lapsia on ihan ok. koska hän haluaa niin. Jokaisella on vapaus ja vastuu päättää itse, mitä sitä kerjäten jankuttamaan, isä vastentahtoisesti ei ole kiva juttu.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 21:15"]
En nää tuossa mitään ongelmaa, teillä on jo yhteensä kaksi lasta, eikö se riitä?
Miehesi päätös ei lisää lapsia on ihan ok. koska hän haluaa niin. Jokaisella on vapaus ja vastuu päättää itse, mitä sitä kerjäten jankuttamaan, isä vastentahtoisesti ei ole kiva juttu.
[/quote]
Huoh. Jos olisit lukenut ketjun tietäisit että ongelma on siinä että ap haluaa toisenkin lapsen ja sellaisen joka on biologisesti hänen. Ja ihan vinkkinä että se että sinä et näe tuossa ongelmaa ei liene kovin olennaista vaan se miten ap ja hänen miesystävänsä asian kokevat !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä vastauksia on tullut. Ei tosiaan ole mitään merkitystä sillä, näkevätkö muut tilanteessa ongelmaa, haluavatko muut lapsia tai "suosittelevatko" niitä ap:lle. Pointti on, että ap haluaa toisen biologisen lapsen ja mies ei.
Ap ei ole myöskään ilmaissut, ettei kunnioittaisi miehen vapautta valita, vaan todennut turhautumisensa, kun mies ei ole osoittautunut sanansa mittaiseksi.
Minustakin kuulostaa siltä, että mies on selittänyt "lapsia sitten joskus"-juttujaan silloin, kun suhteessa on vielä ollut menossa vaikutuksen tekemisen vaihe ja hän on halunnut miellyttää. "Sitten joskus"-lausahdus on hänestä tuntunut ehkä sopivan absurdilta, sellaiselta, ettei sitä tarvitse pitää lupauksena tai kantaa siitä vastuuta.
Ap, nyt olet saanut selville miehen todelliset ajatukset. Olet toki nuori ja sinulla on aikaa vaikka millä mitalla, mutta koska lapsi on sinulle tärkeä - eivätkö muiden ilkeilyt tätä tosiasiaa varmaankaan muuta - on todennäköistä, että katkeroidut, jos asia jää käsittelemättä ja tilanne jatkuu epäselvänä vuosia. Suosittelen ehdottamasti puhumaan asian nyt kerralla selväksi miehen kanssa. Silläkin uhalla, että keskustelu tuntuu vaikealta, ahdistaa miestä, aiheuttaa riitoja tms. Keskustelu ei saa päättyä epämääräiseen lopputulokseen, vaan teidän on tehtävä sopimus siitä, miten lapsiasiassa edetään. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, toki toista kunnioittaen eikä hyökkäävään sävyyn.
Jos lopputulos on se, ettei mies ole valmis lupaamaan lapsen yritystä jollakin järkevällä aikajänteellä, voit vetää omat johtopäätöksesi ja miettiä, oletko valmis miehen takia luopumaan lapsihaaveesta vai olisiko parempi erota.
Olen hyvin skeptinen sen suhteen, että mies muuttaisi "itsestään" vuosien saatossa mielensä ilman, että asiasta puhutaan. Monilla miehillä asia on niinkin, etteivät he koskaan saa vauvakuumetta tai koe, että ovat NYT valmiita lapsentekoon. Harva heistä kuitenkaan katuu lapsen saamista sitten, kun lapsi on maailmassa.
No nythän ap voi hieman "avittaa luotoa" ja ottaa sen kierukan pois. Kun ei kerran mieskään ollut luottamuksen arvoinen. Huolehtikoot sitten itse ehkäisystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, kyllä se mies heltyy, kun miettii pikkuvarpaiden tepsutusta. Kyllähän jokainen nyt omaan lapseen kiintyy.
Tämä on vallalla tällä palstalla. Kun kerran nainen tahtoo, niin huijaamaan vaan. Jos mies ei tajua käyttää kumia, niin sitten pitää olla valmis isäksi. VAIKKA nainen on luvannut huolehtia ehkäisystä.
Lupaksia ei tarvi pitää, kuin miesten, kun ne lupaa lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Olet vasta 25 ja sinulla on jo lapsi. En ymmärrä mikä on ongelmasi.