Lue keskustelun säännöt.
Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?
02.09.2020 |
Paskaduunit ovat usein vielä vuorotyötä, ja niissä vaarantaa terveytensä (ainakin pitkässä juoksussa)
Palkat ovat jotain aivan surkeaa tyyliin 10e/h bruttona, joka ei juurikaan työttömän tukia voita...Ainakaan jos asuu pk-seudulla. Joka päivä saa olla väsyneenä ja valmistautua seuraavaan päivään, ja tulot riittävät ainoastaan hengissä pysymiseen ja asioiden (esim. vuokra-asunto, auto) ylläpitoon.
Asuntolainaa on huonoilla tuloilla vaikea saada, kumppanista puhumuttakaan (ainakin jos olet mies)
Kaikki valuu elämiseen, ja olet jatkuvasti väsynyt tehdäksesi mitään muuta. Pysyt hengissä, mutta et oikeasti pääse "elämään"
Vaikka tekisit pitkänkin uran paskahommissa, ei eläkkeesti silti suuresti poikkeasi takuueläkkeestä (laskettu on). Ja todennäköisesti ainakin jokin paikkasi olisi paskahommasta (esim. siivoaminen) niin rikki, että elämä olisi lähinnä kipuilua.
Olen siis pitkäaikaistyötön jolla ei muuta koulutustakaan ole kuin lukio, ja yritän psyykata itseäni "normalisoitumaan" ja hakeutumaan työelämään. Tietenkään minulle ei ole muuta kuin näitä huonoimpia töitä tarjolla, enkä vain onnistu näkemään järkeä miksi minä menisin näihin "paskahommiin"
Minä siis haluaisin haluta töihin, mutta en vain osaa motivoida itseäni. Voitteko te auttaa minua?
Mistä te muut saatte motivaation tehdä paskahommia vuodesta toiseen (ja ehkä vielä nauttia siitä?)
Kommentit (192)
Siivoilu ja muut alle 15e tuntihommat on kivoja. Niitä voi aina tehdä humalassa huoletta.
Ei kukaan matalapalkkahommia tee selvinpäin. Aina on alla jotain.
Kuuluu eräällä tavalla kurjan työn lisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen vuorotyötä matalapalkkaisella alalla ja kyllä mun oli huomattavasti fiksumpaa ostaa omistusasunto kuin asua vuokralla. Teen tuntimäärällisesti vähemmän töitä kuin virastoaikaa tekevät ja mitään rahavaikeuksia ei ole koskaan ollut.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Näin on. Jättää kokonaan syömättä työpäivän aikana ja syö vasta illalla sopivasti, niin säästyy kamalasti rahaa ja ei jaksa kiireessäkään heilua, vaan ottaa ihan rennosti palkan mukaisesti ne työt.
Toteaa vaan ääneen että ei nyt pysty riehumaan ja teen työn mieluummin huolella.
Kun on pienet menot, niin on pienet energiat ja työtahti on normaali tai minimi säästöliekillä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mitä tarkoitat paskaduunilla. Vaaralliset ja fyysisesti kovasti rasittavat paskaduunit yleensä ovat parempipalkkaisia hommia, koska ei niitä kukaan muuten tekisi. On myös paskaduunia joka on paskaa yksitoikkoisuuden takia ja nämä hommat ovat yleensä niitä matalapalkkaisempia.
Työssäni tulee helposti palovammoja (työnantajan hankkimat haalarit eivät kestä sulaa terästä kovin hyvin) ja tästä maksetaan bruttoa 12,09 euroa tunnilta eli noin 10 euroa siitä jää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mitä tarkoitat paskaduunilla. Vaaralliset ja fyysisesti kovasti rasittavat paskaduunit yleensä ovat parempipalkkaisia hommia, koska ei niitä kukaan muuten tekisi. On myös paskaduunia joka on paskaa yksitoikkoisuuden takia ja nämä hommat ovat yleensä niitä matalapalkkaisempia.
Työssäni tulee helposti palovammoja (työnantajan hankkimat haalarit eivät kestä sulaa terästä kovin hyvin) ja tästä maksetaan bruttoa 12,09 euroa tunnilta eli noin 10 euroa siitä jää minulle.
Itsepähän menit.
Niin itsekkin haluaisin tehdä työni yksin ilman vaahtoavia työkavereita.Työ sinänsä ei rasita vaan ne mölyävät työkaverit.Olen ompelija pienellä palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VO:n työ. Täysin ylikoulutettuna ja alipalkattuna ja -arvostettuna työssä, jossa on älyttömät vaatimukset ja nollaresurssit kyetä suoriutumaan työstään noiden vaatimusten mukaisesti. Heikohko palkka ei edes haittaisi, jos voisi kokea edes useimmiten pärjäävänsä työssään hyvin. Totuus on kuitenkin toinen: yleensä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella työtään edes pintapuolisesti, minkäänlaista työrauhaa tai -rutiinia ei ole missään vaiheessa uraa kyennyt saavuttamaan, vaan päivät ovat jatkuvaa selviytymistaistelua ja jatkuvasti muuttuvien tilanteiden kanssa lennossa improvisointia. Kun tähän yhdistää haastavan ryhmän, uupuneen työilmapiirin, heikon johtamisen ja järkyttävän melun liian ahtaissa tiloissa, saadaan äärimmilleen stressattuja lapsia ja heitä hoitavia aikuisia. Kukaan ei viihdy ja suren joka ilta sitä, etten kykene luomaan lapsille kivaa tarhapäivää, vaikka kuinka tahtoisin. Olen ihan loppu.
No vaikkapa sillä, että jos olisin työtön, niin minulle jäisi 900e/kk vähemmän rahaa käyttöön. Paskaduuniinkin pitää asennoitua, niin se ei ole välttämättä edes paskaa. Hyvät yöunet, terveellinen ravinto, optimistinen ajattelutapa ja viikonloppuisin paljon kivaa tekemistä. Näin selviää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin teen siivoustyötäni kuin kökötän jossain 9€ harjoittelussa.
Olen huomannut, että oikea työpaikka noiden leikkitöiden sijaan on vaikuttanut positiivisesti mielialaani ja jaksamiseeni. Olen ihan ylpeä työstäni ja on mukavaa nähdä työnsä jälki. Saa myös kivasti askeleita kerättyä työvuoron aikana.
En minä sitä työtä niin rakasta, mutta teen sitten mielekkäitä asioita työajan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Ketju osoittaa että sosiaalituet ovat täällä aivan liian korkeat.
Palkat täällä on liian pienet ja etenkin näissä pskaduuneissa. Nimenomaan näistähän pitäisi maksaa paremmin, koska työ itsessään ei anna mitään kun taas niistä mielekkäämmistä töistä riittäisi hieman pienempikin palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee uusia siistijöitä tai parempipalkkaiset tekevät siivoustyöt :D
Olen pesulassa töissä n. 11 e/h/brutto palkalla. Työ on välillä tosi raskasta, pyykeissä on paskaa, kusta, oksennusta, verta, piikkejä, veitsiä, saksia, lima- ja veripusseja, paskassa olevia papereita ja kosteuspyyhkeitä, ties missä olleita kertakäyttöhanskoja, vaarallista jätettä jne. Ihan kirjaimellisesti paskaduunia, mutta tiedättekö, jonkun sekin on tehtävä! Jos kukaan ei koskisi paskapyykkiin, potilailla tai hoitajilla ei olisi mitä laittaa päälle. Työ jää töihin, sukulaiset tai tuttavat eivät arvostele työtäni. Alipalkattu ala, josta harva fyysisesti täysin terveenä pääsee eläkkeelle, mutta silti niin tärkeä työ. Eikä olla iltapäivälehtien sivuilla vinkumassa siitä, että ollaan koko työpäivä maskeissa ja varusteissa, on kuuma/hiki ja jano.
En kyllä tajua. Minä teen keikkatyötä paikassa, jossa keittelen kaffia ja kaikkea muuta, mihin ei liikaa aivotoimintaa vaadita. Työ on ihan kivaa eikä se rasita, rasitus tulee työmatkasta. Mutta en ikimaailmassa tekisi tuollaista vakkarina. Minulla on älliä päässä ja haluan sitä myös käyttää. Tarvitsen ratkaistavia pulmia ja aivotoimintaa vaativan työn. Sitä varten opiskelenkin ja teen kaikkeni, jotta siihen työhön x pääsisin. Se olisi unelmani.