Miten ns. paskaduuneja surkealla palkalla tekevät ihmiset saavat motivaatiota tehdä työtään?

Naiset tykkää uhriutua.ei niillä ole itsekunnioitusta.

Tykkään tästä duunista..

"Paskaduuni" on täysin hyödytön nimitys mutta pohditaanpa aihetta parista eri näkökulmasta:

1. Työ joka on muuten ok, mutta palkkaus on "paskaa":

Tällaista voi jaksaa tehdä jos tykkää työstään, ja kulutus sen verran matala ettei tarvitse kärvistellä. Mikäli on parisuhteessa niin kaksi matalapalkkaista voi pärjätä yhdessä hyvinkin! Toki voi myös olla ettei työ itsessään ole kovinkaan kaksista, mutta sen verran helppoa että sitä sietää

2. Työ joka on jollain lailla hankalaa, sottaista, vaarallista tai muuten kettumaista:

Tällaista voi jaksaa tehdä jos palkkaus on hyvä tai kohtuullinen: monessa asiantuntijaammatissa itse homma voi olla todella rasittavaa ja tympeää mutta palkkauksen takia siinä jatkaa. Voi myös olla että muita työpaikkoja ei ole alueella tarjolla, tai kyseinen työpaikka/firma on ainoa laatuaan lähistöllä. Mieltymyksiäkin on erilaisia: jotkut pitää jatkuvasta kiireestä ja toiset taas nauttivat pienestä vaarasta. Joskus kyse on myös tietynlaisesta pakkoraosta: asuntolainaa on vielä jäljellä pari vuotta, ja sen aikaa pitäisi kärvistellä ikävässä työyhteisössä.

Varmasti löytyy myös hommia joka ovat sekä hankalia että huonosti palkattuja, mutta niissä onkin usein töissä ihmisiä joiden vaihtoehdot on vähissä. Toki olen kuullut että esim. yöpostinkantajan duuni voi olla joillekin introverteille yökukkujille se unelmaduuni!

Vierailija kirjoitti:

Aika säälittävää tuo 1 400 euron tuilla leveilijä. Luuleko se että summa on iso? Varsinkin kun melkein kaikki menee vuokraan.

Ehkä sillä pärjää jos on tottunut kituuttamaan? Meillä menee jo pelkkään ruokaan 800-1000€/kk näin kahden hengen taloudessa. Karua olisi elellä jollain 1400€/kk budjetilla ja maksaa siitä vuokrakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on yliarvostettua. Sen pitäisi olla vain väline jolla hankitaan likviditeettiä elämistä varten.

Ilman työtä ei pitäisi saada lainkaan likviditeettiä

Sitten hakisin sen likviditeetin sulta, halusit tai et

Et jaksa edes nousta sohvalta.

raakatuloksia:

Kyykky 190kg

penkki 140kg

mave 240kg

40 leunvetoa

185cm/87kg

Niin, mitä sanoitkaan?

T: 1400e tukia saava

Ihan säälittävää. Ensinnäkin valehtelet. Et jaksa mitään. Ja toiseksi: sohvalta nouseminen ei tarkoita kirjaimellisesti sohvalta nousemista. Se tarkoittaa sitä, että tekee jotain hyödyllistä ja merkittävää. Sinä kuvittelet että ulkonäön puunaaminen olisi esimerkki tästä joten yrität tehdä vaikutuksen väittämällä että sentään teet jotain. Turhamaisuus ei ole saavutus.

Miksi luulet että valehtelen?

T: 1400e tukia saava

Olet elämäntapatyötön. Miksi et valehtelisi? Varastat jo nyt rahat, jotka pitäisi antaa niille jotka oikeasti niitä tarvitsevat.

Mitä ihmettä täällä taas keuhkotaan tuen vastaanottajille. Systeemihän tuon mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei töiden tekoon tarvita motivaatiota. Menee vaan sinne säädettyyn aikaan, tekee töitä ja lähtee pois. Rahaa tulee tilille, on motivaatiota tai ei. Vapaa-aikana voi tehdä juttuja, joihin on motivoitunut.

No onnea sinulle kun jaksat tehdä 8 h töitä joihin et ole motivoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukku siksi että tukiin ei tule samanlaisia "alennuksia" veroon kuten työtuloon. Onhan se selväkin koska tuki maksetaan työntekijöiden työtuloista tai valtion ottamalla velkarahalla.

Ainakin itseltä 25% lähtee automaattisesti joten tuo sinun työtulosi 1300 euroa päihittää helposti tuen.

Hyvä sinä!

Kun olin työtön ja sain jotain 800€ tukea (silloin lapsikorotuksen kanssa), niin ei mulla mennyt siitä kuin 1% veroihin. Mulla on vähennyksiä, jotka tehdään suoraan veroista ja kyllä ne vähennykset menee työttömyystuistakin. Tietty jos ei verokorttia toimita, niin menee se 25%. Mutta jos toimittaa verokortin, niin pidättävät sen mukaan.

Nyt tienaan joku 2500-2600€ kuusta riippuen ja saan nettona sen 2000€+. Veroihin menee 10% ja sitten sivukulut päälle. Kirjoitin vähän epäselvästi, tuo 1300€ on se erotus verrattuna työmarkkinatukeen. Ilman töitä saisin sen 700€, töistä 2000€ eli 1300€ enemmän. 

Vaikka enimmäkseen on kivaa että on töitä ja tulee palkkaa, niin kyllä se työ välillä ahdistaakin. Ehkä juuri se, kun on niin työaikoihin sidottu eikä voi tehdä etänä, kuten parempiosaiset. Onneksi oli tämä korona ja meiltäkin lomautettiin puolet. Oli ihan kiva saada olla vähän aikaa ilman töitä, kuitenkin niin, ettei tarvinnut kokonaan pelätä työpaikan menettämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mitä tarkoitat paskaduunilla. Vaaralliset ja fyysisesti kovasti rasittavat paskaduunit yleensä ovat parempipalkkaisia hommia, koska ei niitä kukaan muuten tekisi. On myös paskaduunia joka on paskaa yksitoikkoisuuden takia ja nämä hommat ovat yleensä niitä matalapalkkaisempia.

Minä teen vaarallista ja fyysisesti rasittavaa työtä (särmääjänä metalliteollisuudessa), tuntipalkka 10,50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei töiden tekoon tarvita motivaatiota. Menee vaan sinne säädettyyn aikaan, tekee töitä ja lähtee pois. Rahaa tulee tilille, on motivaatiota tai ei. Vapaa-aikana voi tehdä juttuja, joihin on motivoitunut.

No onnea sinulle kun jaksat tehdä 8 h töitä joihin et ole motivoitunut.

Mun motivaatio oli perhe ja asuntolaina...nyt kun laina on maksettu ja lapsi maailmalla, ei niin tarvitse tehdä töitäkään. Pätkiä voi käydä tekemässä kun itselle sopii. 

Soten paskaduunareita, työvoimapula-ala 

Minua kyllä ihmetyttää mikä motivoi ihmisen lojumaan kotona/kämpässä pienellä tuella?

Olen aikuisena ollut se työtön että työkyvytön vuoden verran ja aika kauheaa oli, työttömänä olin vielä parisuhteessa ja ansiosidonnainen riitti elämiseen, työkyvyttömänä tajusin että sillä rahalla minkä sain loppuajasta pitää eläkkeellä elää, tt olisi vielä hurjasti pienempi, se ei ole elämää.

Itse teen paskaduunia (lähihoitaja) koska minusta ei muuhun ole. Älyä saattaisi riittääkin, mutta pää ei kestä. En pysty keskittymään kovin pitkiä aikoja ja ajoittain tuppaa vielä paniikkikohtauksiakin. Opinnot räpsähtävät aina tähän. Lukiokin meni sen takia penkin alle, joten minulle jäi ainoa looginen vaihtoehto kun psykologin ja oponkin avustuksella oikein mietittiin: lähihoitajakoulu.

Duunista saatava korvaus on huono, päivätyössä kun vielä olen. Etuja toisaalta on se, että saan olla vapaasti "hölmö", tällainen kun on yleinen oletus. Mitään tulos- tai kehityspaineita ei siis ole, joten saan siis rauhassa kaikilta. Teen määräaikaisia sopimuksia ketjuissa, joita ajoittain katkaisen että pääsen nauttimaan ansiosidonnaista ja rauhoittumaan "paineista". Silloin teen muutaman keikan, jolloin työkkäri ei painosta ja saan lopulta tukineen saman kuin kuukausipalkkaisena. Tietysti se on järjetöntä, mutta kuten todettua, minut on luotu tähän elämään pyyhkimään perseitä eikä miettimään mikä on oikein ja mikä väärin. Ei tämä elämä ole hassumpaa, pitää vain hyväksyä tosiasiat ja pelata niillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on yliarvostettua. Sen pitäisi olla vain väline jolla hankitaan likviditeettiä elämistä varten.

Ilman työtä ei pitäisi saada lainkaan likviditeettiä

Sitten hakisin sen likviditeetin sulta, halusit tai et

Sitten menet vankilaan

Teen niitä ainoastaan silloin tällöin pimeenä. Muuten en enää motivoituisi työmaille.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen paskaduunia (lähihoitaja) koska minusta ei muuhun ole. Älyä saattaisi riittääkin, mutta pää ei kestä. En pysty keskittymään kovin pitkiä aikoja ja ajoittain tuppaa vielä paniikkikohtauksiakin. Opinnot räpsähtävät aina tähän. Lukiokin meni sen takia penkin alle, joten minulle jäi ainoa looginen vaihtoehto kun psykologin ja oponkin avustuksella oikein mietittiin: lähihoitajakoulu.

Duunista saatava korvaus on huono, päivätyössä kun vielä olen. Etuja toisaalta on se, että saan olla vapaasti "hölmö", tällainen kun on yleinen oletus. Mitään tulos- tai kehityspaineita ei siis ole, joten saan siis rauhassa kaikilta. Teen määräaikaisia sopimuksia ketjuissa, joita ajoittain katkaisen että pääsen nauttimaan ansiosidonnaista ja rauhoittumaan "paineista". Silloin teen muutaman keikan, jolloin työkkäri ei painosta ja saan lopulta tukineen saman kuin kuukausipalkkaisena. Tietysti se on järjetöntä, mutta kuten todettua, minut on luotu tähän elämään pyyhkimään perseitä eikä miettimään mikä on oikein ja mikä väärin. Ei tämä elämä ole hassumpaa, pitää vain hyväksyä tosiasiat ja pelata niillä.

Lähihoitajat tekevät arvokasta työtä. Toivon, että he pitävät siitä itsekin. En nimittäisi sitä myöskään paskaduuniksi. Paskaduunia olisi joku puhelinmarkkinointi, jossa valehdellaan asiakkaille provikkapalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on yliarvostettua. Sen pitäisi olla vain väline jolla hankitaan likviditeettiä elämistä varten.

Ilman työtä ei pitäisi saada lainkaan likviditeettiä

Sitten hakisin sen likviditeetin sulta, halusit tai et

Sitten menet vankilaan

No sehän se vasta halvaksi tuleekin. Lähtee likviditeetti muutamalta muultakin sen hoidon kulunkeihin.

Oikeasti, moraalilla ja järjestyksellä voi halutessaan yrittää perustella kovin tiukkaa systeemiä jos se helpottaa vauhkoajan henkistä taakkaa, mutta halpa sellainen järjestelmä ei ole.  Joten kustannussyillä sitä ei auta ajaa.

Onhan se motivaatio joskus hakusessa. Mut niinhän se on meillä kaikilla välillä, eikö? Siivoushommia itse teen toistaiseksi. Palkka ihan ok tällä hetkellä. Tosin tää nykymeininki ja jatkuva kiire ohjaa pikkuhiljaa muulle alalle.. toki tuntuu et joka paikassa sama juttu, kiristetään vaan tahtia.

Miljoona neliötä pitäisi siivota ja aikaa siivoukseen on aina liian vähän, koska kilpailutus. Eli et ehdi mitenkään tekemään kaikkia töitä sovitussa ajassa -> asiakas valittaa -> kierre on valmis. Kiva ois kun sais tehdä kaikki työt niin että oikeesti ehtisi.

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä ihmetyttää mikä motivoi ihmisen lojumaan kotona/kämpässä pienellä tuella?

Kaikki halukkaat eivät pääse töihin. On siis hyvä, jos osa on vapaaehtoisesti työtön. 

Mitä tulee lojumiseen, tuo sana kai kertoo sinusta enemmän kuin muista. Olet ilmeisesti ihminen, jolla pitää koko ajan olla tekemistä ja jolle palkkatyö tuo tärkeyden elämään. Kaikki eivät ole samanlaisia. Minulla on osa-aikatyö, mutta mieluiten olisin työtön, jos vaan voisin olla. En oikeastaan koskaan tylsisty. Päässä risteilee niin paljon ajatuksia, ettei millään ehdi ajatella niitä kaikkia. Esim. pitkällä junamatkalla saatan vain tuijottaa eteeni ja näytän varmaan muiden mielestä tympääntyneeltä, mutta itse en koe niin. 

Uskoisin, että moni "lojuja" on samantapainen. Eivät he tarvitse motivaatiota siihen, koska tykkäävät vain olla. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se motivaatio joskus hakusessa. Mut niinhän se on meillä kaikilla välillä, eikö? Siivoushommia itse teen toistaiseksi. Palkka ihan ok tällä hetkellä. Tosin tää nykymeininki ja jatkuva kiire ohjaa pikkuhiljaa muulle alalle.. toki tuntuu et joka paikassa sama juttu, kiristetään vaan tahtia.

Miljoona neliötä pitäisi siivota ja aikaa siivoukseen on aina liian vähän, koska kilpailutus. Eli et ehdi mitenkään tekemään kaikkia töitä sovitussa ajassa -> asiakas valittaa -> kierre on valmis. Kiva ois kun sais tehdä kaikki työt niin että oikeesti ehtisi.

Pitää vaan muistaa ettei se ole oma vika vaan työnantajan, joka on kilpailutuksessa lupaillut liikoja. Jos ei terveellä työtahdilla (eli sellaisella ettei tule työstä johtuvia fyysisiä tai henkisiä ongelmia) selviä päivän töistään niin sitten ei selviä ja jää tekemättömiä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä ihmetyttää mikä motivoi ihmisen lojumaan kotona/kämpässä pienellä tuella?

Kaikki halukkaat eivät pääse töihin. On siis hyvä, jos osa on vapaaehtoisesti työtön. 

Mitä tulee lojumiseen, tuo sana kai kertoo sinusta enemmän kuin muista. Olet ilmeisesti ihminen, jolla pitää koko ajan olla tekemistä ja jolle palkkatyö tuo tärkeyden elämään. Kaikki eivät ole samanlaisia. Minulla on osa-aikatyö, mutta mieluiten olisin työtön, jos vaan voisin olla. En oikeastaan koskaan tylsisty. Päässä risteilee niin paljon ajatuksia, ettei millään ehdi ajatella niitä kaikkia. Esim. pitkällä junamatkalla saatan vain tuijottaa eteeni ja näytän varmaan muiden mielestä tympääntyneeltä, mutta itse en koe niin. 

Uskoisin, että moni "lojuja" on samantapainen. Eivät he tarvitse motivaatiota siihen, koska tykkäävät vain olla. 

Minä olen juuri tällainen. En tarvitse viihtymiseen mitään. Tykkään olla ja mietiskellä omiani. Töissä on kiva käydä mutta osa-aikaisena, saa vähän enemmän rahaa kuin työttömänä ollessa ja pystyy hankkimaan sellaisia kivoja asioita, jotka mahdollistavat mukavamman mietiskelyn.

Teen vuorotyötä matalapalkkaisella alalla ja kyllä mun oli huomattavasti fiksumpaa ostaa omistusasunto kuin asua vuokralla. Teen tuntimäärällisesti vähemmän töitä kuin virastoaikaa tekevät ja mitään rahavaikeuksia ei ole koskaan ollut.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.