Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli aika, jolloin mies oli todella epäluotettava yhteisten lastemme hoitamisessa. Vaikka olisi miten aamulla sovittu, että hän hakee lapset tarhasta, hän ihan vaan jätti sen tekemättä, jos työpäivä ”venyi” niin ettei hän mielestään ehtinyt.
Meillä on sama ammatti ja sama työnkuva, mutta minun oli lasten takia pakko aina varmistaa, onhan hän aikeissa hoitaa sovitun hakemisen.
Myöhemmin saatettiin sopia, että mies tulee ajoissa töistä ja laittaa ruoan. Kuitenkin usein kävi niin, että kun itse tulin kotiin puoli kahdeksan, siellä odottivat nälkäiset lapset, tyhjä jääkaappi ja hylätty tunnelma. Mies ei ollutkaan tullut kotiin ja laittanut ruokaa. Hän tuli pokkana myöhemmin.
Mies saattoi myös lähteä kavereiden kanssa yhdelle ja palata aamuyöstä sammuen eteiseen. Tai sopia kysymättä menoja olettaen, että minä vahdin lapsia. Jos meidät oli kutsuttu samaa ammatilliseen illanviettoon, hän ilmoittautui nopeasti kysymättä sopiiko, ja oletti minun jäävän kotiin lasten kanssa ilman muuta.
Kaikissa näissä tapauksissa mies on pettänyt luottamukseni pahan kerran. Mikään riita tai erouhkauskaan ei saanut miestä parantamaan tapojaan kuin hetkeksi, ongelma poistui vasta lasten kasvaessa. Tällaisista miehiä ei kuitenkaan mitenkään yleisesti kivitetä tai oleteta läpikotaisin kelvottomiksi. Oma mieheni ei todellakaan ole ainoa mies, jolta tuo perhe-elämästä luistaminen on sujunut vähän turhan luontevasti ja ilman tunnontuskia.
Takavuosina minulle tuli eteen tilaisuus pettää miestäni. Jäin kovasti miettimään, miksi _sellainen_ pettäminen katsotaan juuri niin kamalaksi teoksi kuin tässäkin ketjussa on kuvattu, mutta mieheni (ja monen muun miehen) epäluotettavuus puolisona ei herätä ollenkaan samaa raivoa. Vaikka petetyksi tulemisen tunne oli siinäkin ihan päällimmäisenä, ja teko aiheutti lapsille ihan konkreettista haittaa toisin kuin vanhempien yksityiselämä.
Siis jos miehen mielestä lasten hoito on sellainen asia, missä hän voi yksipuolisesti ilmoittamatta ihan vapaasti valita, tekeekö juuri tänään oman osuutensa kuten on sovittu, miksi seksi ei voi mitenkään olla sellainen asia, missä minä yksipuolisesti ilmoittamatta päätän, teenkö juuri tänään omalta osaltani kuten on sovittu?
Turha asettaa seksuaalista uskollisuutta ja vaikkapa osallistumista lasten hoitoon vastakkain.
Kyllä miehesi toiminta herättää ainakin minussa suurta ärtymystä ja suorastaan raivoa ja voin hyvin kuvitella että jos oma mieheni olisi tehnyt noin , olisin ollut hyvin hyvin vihainen.
En ymmärrä mitä pettäminen tähän liittyy?
Minulla olisi kyllä tullut mieleen että eroanko tuosta miehestä, mutta ei minulla olisi tullut sellaista ajatusta että nyt saan hyvällä omallatunnolla pettää, koska mies on noin itsekäs ja vastuuton.
Varmaan tosiaan monelle liian vaikeaa pohdintaa tuossa kirjoituksessa. Täällä ihmiset tippuu kärryiltä aika helposti. 😆 Minusta tuo oli mielenkiintoista. Miksi suhteessa on vain yksi tällainen ultimaattinen mörkö, ja se on seksi toisen kanssa. Ehkä meitä on kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka suhtautuu seksiinkin jotenkin rationaalisesti ja niitä, joille se edustaa jotain paljon suurempaa asiaa kuin se varsinaisesti käytännössä on.
Luin vasta sivulle 24, luen loputkin.
Mutta tähän väliin haluaisin huomauttaa, sori, jos on tullut jo aiemmin.
Me ihmiset emme tee mitään, mikä ei palkitse meitä jollain tavoin. Jos tuntuu siltä, että miksi petän vaikka en halua rikkoa liittoa, pitää miettiä, mikä sinua palkitsee. Siis oikeasti, todella - mitä haluat?
On turhaa puhetta miettiä, johtuuko "muka pakko" pettäminen traumoista, suhteesta, lapsuudesta...koska kyse on siitä, mikä palkitsee sinua NYT.
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta sivulle 24, luen loputkin.
Mutta tähän väliin haluaisin huomauttaa, sori, jos on tullut jo aiemmin.
Me ihmiset emme tee mitään, mikä ei palkitse meitä jollain tavoin. Jos tuntuu siltä, että miksi petän vaikka en halua rikkoa liittoa, pitää miettiä, mikä sinua palkitsee. Siis oikeasti, todella - mitä haluat?
On turhaa puhetta miettiä, johtuuko "muka pakko" pettäminen traumoista, suhteesta, lapsuudesta...koska kyse on siitä, mikä palkitsee sinua NYT.
Mitä sillä tiedolla sitten pitäisi tehdä? Jos nyt sanotaan vaikka että minua palkitsee ihailu ja jännitys. Vaikka tiedostaisin tämän, en oikein tiedä mitä tällä tiedolla voisin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta sivulle 24, luen loputkin.
Mutta tähän väliin haluaisin huomauttaa, sori, jos on tullut jo aiemmin.
Me ihmiset emme tee mitään, mikä ei palkitse meitä jollain tavoin. Jos tuntuu siltä, että miksi petän vaikka en halua rikkoa liittoa, pitää miettiä, mikä sinua palkitsee. Siis oikeasti, todella - mitä haluat?
On turhaa puhetta miettiä, johtuuko "muka pakko" pettäminen traumoista, suhteesta, lapsuudesta...koska kyse on siitä, mikä palkitsee sinua NYT.
Mitä sillä tiedolla sitten pitäisi tehdä? Jos nyt sanotaan vaikka että minua palkitsee ihailu ja jännitys. Vaikka tiedostaisin tämän, en oikein tiedä mitä tällä tiedolla voisin tehdä.
Voisit miettiä mistä muusta saisit ihailua ja jännitystä kuin pettämisestä. Että löytyisikö vaihtoehtoista keinoa. Esimerkiksi. Jos ei tähän ajatuskulkuun kykene omilla aivoillaan en kyllä ihmettele, että ihmiset pettävät. Ei ole aivoja ollenkaan, pelkät vietit ja tyhjyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vasta sivulle 24, luen loputkin.
Mutta tähän väliin haluaisin huomauttaa, sori, jos on tullut jo aiemmin.
Me ihmiset emme tee mitään, mikä ei palkitse meitä jollain tavoin. Jos tuntuu siltä, että miksi petän vaikka en halua rikkoa liittoa, pitää miettiä, mikä sinua palkitsee. Siis oikeasti, todella - mitä haluat?
On turhaa puhetta miettiä, johtuuko "muka pakko" pettäminen traumoista, suhteesta, lapsuudesta...koska kyse on siitä, mikä palkitsee sinua NYT.
Mitä sillä tiedolla sitten pitäisi tehdä? Jos nyt sanotaan vaikka että minua palkitsee ihailu ja jännitys. Vaikka tiedostaisin tämän, en oikein tiedä mitä tällä tiedolla voisin tehdä.
Voisit miettiä mistä muusta saisit ihailua ja jännitystä kuin pettämisestä. Että löytyisikö vaihtoehtoista keinoa. Esimerkiksi. Jos ei tähän ajatuskulkuun kykene omilla aivoillaan en kyllä ihmettele, että ihmiset pettävät. Ei ole aivoja ollenkaan, pelkät vietit ja tyhjyys.
En kyllä saman tyyppistä ihailua ja jännitystä keksi mistä sitä voisi saada. Varmaan voisin pukea kauneimmat vaatteet päälle ja mennä vaikka bingoon, mutta ei se silti tunnu aivan samalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Olen eri mieltä, koska tunnen itseäni sen verran että tiedän olevani empaattinen ihminen. Väitteesi ei siis voi pitää paikkaansa, koska minä itse tiedän miltä asiat minusta tuntuu, paremmin kuin sinä tuntematon sillä puolella ruutua. En haluaisi satuttaa ketään tässä kuviossa, ja se repii itseäni rikki, etten voi sitä estää. Mies jonka kanssa olen päätynyt pettämään on nuoruuteni ensirakkaus, ei kuka tahansa baaripoka jota panettaa. Tällä hetkellä olen erittäin solmussa omien tunteideni kanssa. Olen rakastanut kumpaakin näistä miehistä syvästi. En tiedä onko se sitten niin että yhtä aikaa ei voi rakastaa kahta. Minusta tuntuu että voi.
Valehtelet itsellesi. Selviytymiskeino sekin. Ihminen, joka pettää puolisoaan ei tiedä mitä on empatia. Kuvaisiko miehesi sinua empaattiseksi jos tietäisi totuuden?
Karvani nousevat muutenkin pystyyn kun ihminen kuvaa itseään sanoilla 'ystävällinen, sydämellinen, empaattinen'. Nämä määreet saat jos ne ansaitset - muilta ihmisiltä. Antaa hyvin narsistisen vaikutelman sanoa "olen empaattinen ihminen". Muttet ehkä sitä ymmärrä, mikä sopii kuvaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Olen eri mieltä, koska tunnen itseäni sen verran että tiedän olevani empaattinen ihminen. Väitteesi ei siis voi pitää paikkaansa, koska minä itse tiedän miltä asiat minusta tuntuu, paremmin kuin sinä tuntematon sillä puolella ruutua. En haluaisi satuttaa ketään tässä kuviossa, ja se repii itseäni rikki, etten voi sitä estää. Mies jonka kanssa olen päätynyt pettämään on nuoruuteni ensirakkaus, ei kuka tahansa baaripoka jota panettaa. Tällä hetkellä olen erittäin solmussa omien tunteideni kanssa. Olen rakastanut kumpaakin näistä miehistä syvästi. En tiedä onko se sitten niin että yhtä aikaa ei voi rakastaa kahta. Minusta tuntuu että voi.
Valehtelet itsellesi. Selviytymiskeino sekin. Ihminen, joka pettää puolisoaan ei tiedä mitä on empatia. Kuvaisiko miehesi sinua empaattiseksi jos tietäisi totuuden?
Karvani nousevat muutenkin pystyyn kun ihminen kuvaa itseään sanoilla 'ystävällinen, sydämellinen, empaattinen'. Nämä määreet saat jos ne ansaitset - muilta ihmisiltä. Antaa hyvin narsistisen vaikutelman sanoa "olen empaattinen ihminen". Muttet ehkä sitä ymmärrä, mikä sopii kuvaan hyvin.
Tottakai empaattinen voi pettää. Saattaa toki potea huonoa omatuntoa.
Ajankohtainen kysymys itselleni. Tuli viikonloppuna lipsahdettua ja huolella. Kaikki lähti hyvinkin viattomasta suukosta, joka johti paljon vähemmän viattomaan suudelmaan katseilta salassa, joka johti sitten siihen että tuli mentyä ihan loppuun asti. Mutta miten näin pääsi käymään? Helppo selitys, ja täysin lapsellinenkin sellainen: olimme kännissä ja tunsimme vetovoimaa toisiimme. Liha on heikkoa.
Vaikeampi se on purkaa miksei kummallekaan riittänyt se oma puoliso. Taustalla liian pitkä aika tylsää harmaata arkea, johonkin tiskivuorten ja kahden viikon välisten esileikittömien, orgasmityhjien yhdyntöjen alle on kadonnut leikkisyys ja intohimo parisuhteesta, ja sitten kun edessä onkin joku kuka tosissaan haluaa sua, kuiskailee korvaan mitä kaikkea tahtoisikaan tehdä sulle, suutelee sua himokkaammin kuin oma kumppani vuosiin... mutta mielestäni nämä asiat ovat niitä omalle kumppanille epäreiluja tekosyitä. Nämä asiat pitäisi osata puhua kumppanin kanssa ennen, eikä vasta kännipanon jälkeen.
Ja siis kyllä, tunnustin puolisolleni tekemiseni heti seuraavana päivänä. Ollaan vielä yhdessä, toki luottamus otti varmasti kolauksen mutta tehty mikä tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun aloittajaa nu_ssittiin ilman kumia avioliiton ulkopuolella ja nyt jaaritellaan että kuinka pääsi 53 vuotiaalle (jos edes oikea ikä) käymään näin ikävästi ja olisikohan jotain lieventäviä asianhaaroja mitä voisi käyttää tässä ettei ihan l_tkalta muka näytä miehen ja lasten silmissä.
En tiedä itsetutkinnan paikasta mutta ainakin lääkärintarkastus-tutkinnan paikka myös miehelle sukupuolitautiklinikalla.
Sen verran pinnallista huomionherutusta Ap lta.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenki se on aina ollu sen toisen vika. Siis en ny oo ylpee ja kaduttaa ym mut silti.
No, mulla se ei mene niin. Mun mies on kunnollinen ja sanansa pitävä mies, hänen syytään ei minun pettämiseni ole. Mutta oma roolinsa on miehelläkin tässä asiassa, joka on johtanut siihen, että meidän parisuhde ei ole onnistunut. Minun syyni on se, etten ole osannut sanoa jos olen jotain kaivannut enemmän tms. Kommunikoinnissa meillä ainakin olisi ollut parantamisen varaa, puolin ja toisin. Silti en syytä miestäni tästä, eihän hänkään minua pettänyt ole vaikka on samassa parisuhteessa, eli yhtä huonossa/hyvässä.
Et syytä miestäsi niin, mutta teollasi syytät kuitenkin.
Miehesi pettäminen oli/on sanaton syytös hänen toimintamallejaan ja ihmisyyttä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen kysymys itselleni. Tuli viikonloppuna lipsahdettua ja huolella. Kaikki lähti hyvinkin viattomasta suukosta, joka johti paljon vähemmän viattomaan suudelmaan katseilta salassa, joka johti sitten siihen että tuli mentyä ihan loppuun asti. Mutta miten näin pääsi käymään? Helppo selitys, ja täysin lapsellinenkin sellainen: olimme kännissä ja tunsimme vetovoimaa toisiimme. Liha on heikkoa.
Vaikeampi se on purkaa miksei kummallekaan riittänyt se oma puoliso. Taustalla liian pitkä aika tylsää harmaata arkea, johonkin tiskivuorten ja kahden viikon välisten esileikittömien, orgasmityhjien yhdyntöjen alle on kadonnut leikkisyys ja intohimo parisuhteesta, ja sitten kun edessä onkin joku kuka tosissaan haluaa sua, kuiskailee korvaan mitä kaikkea tahtoisikaan tehdä sulle, suutelee sua himokkaammin kuin oma kumppani vuosiin... mutta mielestäni nämä asiat ovat niitä omalle kumppanille epäreiluja tekosyitä. Nämä asiat pitäisi osata puhua kumppanin kanssa ennen, eikä vasta kännipanon jälkeen.
Ja siis kyllä, tunnustin puolisolleni tekemiseni heti seuraavana päivänä. Ollaan vielä yhdessä, toki luottamus otti varmasti kolauksen mutta tehty mikä tehty.
Kirjoituksestasi voi päätellä vain että sinulla on mielikuvitusta ja luultavasti masturboit paljon.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aloittajaa nu_ssittiin ilman kumia avioliiton ulkopuolella ja nyt jaaritellaan että kuinka pääsi 53 vuotiaalle (jos edes oikea ikä) käymään näin ikävästi ja olisikohan jotain lieventäviä asianhaaroja mitä voisi käyttää tässä ettei ihan l_tkalta muka näytä miehen ja lasten silmissä.
En tiedä itsetutkinnan paikasta mutta ainakin lääkärintarkastus-tutkinnan paikka myös miehelle sukupuolitautiklinikalla.
Sen verran pinnallista huomionherutusta Ap lta.
Hei paljaalla-jankkaaja! Sinulla on nyt jo aika monena päivänä jäänyt lääkkeet ottamatta. Olisiko itsetutkinnan paikka ja aika tilata lääkäriltä aika. Sinulla heittää nyt jo todella pahasti.
Nimin. Huolestunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Olen eri mieltä, koska tunnen itseäni sen verran että tiedän olevani empaattinen ihminen. Väitteesi ei siis voi pitää paikkaansa, koska minä itse tiedän miltä asiat minusta tuntuu, paremmin kuin sinä tuntematon sillä puolella ruutua. En haluaisi satuttaa ketään tässä kuviossa, ja se repii itseäni rikki, etten voi sitä estää. Mies jonka kanssa olen päätynyt pettämään on nuoruuteni ensirakkaus, ei kuka tahansa baaripoka jota panettaa. Tällä hetkellä olen erittäin solmussa omien tunteideni kanssa. Olen rakastanut kumpaakin näistä miehistä syvästi. En tiedä onko se sitten niin että yhtä aikaa ei voi rakastaa kahta. Minusta tuntuu että voi.
Valehtelet itsellesi. Selviytymiskeino sekin. Ihminen, joka pettää puolisoaan ei tiedä mitä on empatia. Kuvaisiko miehesi sinua empaattiseksi jos tietäisi totuuden?
Karvani nousevat muutenkin pystyyn kun ihminen kuvaa itseään sanoilla 'ystävällinen, sydämellinen, empaattinen'. Nämä määreet saat jos ne ansaitset - muilta ihmisiltä. Antaa hyvin narsistisen vaikutelman sanoa "olen empaattinen ihminen". Muttet ehkä sitä ymmärrä, mikä sopii kuvaan hyvin.
Sinulla itselläsi vaikuttaa olevan tarve loukata. Ei seksillä toisen kanssa ole kaikille tuota samaa merkitystä mikä sillä sinulle on. Mieheni tietää kyllä että olen ollut sängyssä toisen kanssa. Asia oli hänelle ok. Hän ei tiedä että minulla on tunteita tuota toistakin kohtaan. Siitä on aika vaikea kertoa koska todellakin tunnen empatiaa miestäni kohtaan ja tiedän että se tulee sattumaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös asennoitua niin että pettäminen on väärin ja päättää että minä en petä. Mikään ei johda pettämiseen jollei henkilökohtaisesti valitse pettää puolisoa.
Ihmiset usein sanovat että: "se vain tapahtui", mutta ei SE vain yhtäkkiä tapahtunut, vaan SITÄ ennen tehtiin useita valintoja ja sallittiin useiden asioiden tapahtua ennen, kuin SE lopulta sitten tapahtui.
Tai ihmiset sanovat että he eivät saaneet kotona tarpeeksi seksiä. Meillä on ihmisiä jotka eivät koskaan elämänsä aikana löydä kumppania eivätkä koskaan saa seksiä. Silti he hillitsevät itsensä.
Pettäminen on valinta, ja jokainen voi valita olla pettämättä, niin ei tule tällaista murhetta ja loukata itseä ja toisia.
Tämä on ihan helppoa ja toimivaa niin kauan kuin ei hirveästi tee mieli pettää tai suhteessa ei ole isoja petetyksi tulemisen hetkiä, jotka nakertaisivat lojaalisuutta.
Sitten on vaikeampaa, jos jompikumpi tai molemmat noista ei toteudu. Ei mahdotonta, mutta ihan yllättävän paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun aloittajaa nu_ssittiin ilman kumia avioliiton ulkopuolella ja nyt jaaritellaan että kuinka pääsi 53 vuotiaalle (jos edes oikea ikä) käymään näin ikävästi ja olisikohan jotain lieventäviä asianhaaroja mitä voisi käyttää tässä ettei ihan l_tkalta muka näytä miehen ja lasten silmissä.
En tiedä itsetutkinnan paikasta mutta ainakin lääkärintarkastus-tutkinnan paikka myös miehelle sukupuolitautiklinikalla.
Sen verran pinnallista huomionherutusta Ap lta.
Huomionherutusta? Siis mitä?? Voitko tarkentaa? Mihin suuntaan olisin ikäni valehdellut? Ei sinun tarvitse olla meidän mahdollisista taudeista huolissaan, sekö tässä on suurin ongelma mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenki se on aina ollu sen toisen vika. Siis en ny oo ylpee ja kaduttaa ym mut silti.
No, mulla se ei mene niin. Mun mies on kunnollinen ja sanansa pitävä mies, hänen syytään ei minun pettämiseni ole. Mutta oma roolinsa on miehelläkin tässä asiassa, joka on johtanut siihen, että meidän parisuhde ei ole onnistunut. Minun syyni on se, etten ole osannut sanoa jos olen jotain kaivannut enemmän tms. Kommunikoinnissa meillä ainakin olisi ollut parantamisen varaa, puolin ja toisin. Silti en syytä miestäni tästä, eihän hänkään minua pettänyt ole vaikka on samassa parisuhteessa, eli yhtä huonossa/hyvässä.
Et syytä miestäsi niin, mutta teollasi syytät kuitenkin.
Miehesi pettäminen oli/on sanaton syytös hänen toimintamallejaan ja ihmisyyttä kohtaan.
Niin, näkökulma se on tuokin. Ja voihan se olla niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajankohtainen kysymys itselleni. Tuli viikonloppuna lipsahdettua ja huolella. Kaikki lähti hyvinkin viattomasta suukosta, joka johti paljon vähemmän viattomaan suudelmaan katseilta salassa, joka johti sitten siihen että tuli mentyä ihan loppuun asti. Mutta miten näin pääsi käymään? Helppo selitys, ja täysin lapsellinenkin sellainen: olimme kännissä ja tunsimme vetovoimaa toisiimme. Liha on heikkoa.
Vaikeampi se on purkaa miksei kummallekaan riittänyt se oma puoliso. Taustalla liian pitkä aika tylsää harmaata arkea, johonkin tiskivuorten ja kahden viikon välisten esileikittömien, orgasmityhjien yhdyntöjen alle on kadonnut leikkisyys ja intohimo parisuhteesta, ja sitten kun edessä onkin joku kuka tosissaan haluaa sua, kuiskailee korvaan mitä kaikkea tahtoisikaan tehdä sulle, suutelee sua himokkaammin kuin oma kumppani vuosiin... mutta mielestäni nämä asiat ovat niitä omalle kumppanille epäreiluja tekosyitä. Nämä asiat pitäisi osata puhua kumppanin kanssa ennen, eikä vasta kännipanon jälkeen.
Ja siis kyllä, tunnustin puolisolleni tekemiseni heti seuraavana päivänä. Ollaan vielä yhdessä, toki luottamus otti varmasti kolauksen mutta tehty mikä tehty.
Kirjoituksestasi voi päätellä vain että sinulla on mielikuvitusta ja luultavasti masturboit paljon.
Ensin alapeukutin, mutta vaihdoinkin sen yläpeukuksi koska no, kumpikin väittämistäsi pitää paikkaansa.
- Lainaamasi kirjoittaja
Nythän alkoi tulla ennätyspitkä ketju, kun naiset innostui kertomaan pettämisreissuistaan.
Alue: Aihe vapaa
Turha asettaa seksuaalista uskollisuutta ja vaikkapa osallistumista lasten hoitoon vastakkain.
Kyllä miehesi toiminta herättää ainakin minussa suurta ärtymystä ja suorastaan raivoa ja voin hyvin kuvitella että jos oma mieheni olisi tehnyt noin , olisin ollut hyvin hyvin vihainen.
En ymmärrä mitä pettäminen tähän liittyy?
Minulla olisi kyllä tullut mieleen että eroanko tuosta miehestä, mutta ei minulla olisi tullut sellaista ajatusta että nyt saan hyvällä omallatunnolla pettää, koska mies on noin itsekäs ja vastuuton.