Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli hyvä kirjoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Kauhea liirumlaarumtekstiseinä, mutta siitä ilmenee se tosiasia, että vastoin aiempaa väitettäsi sinäkään et ole pystynyt elämään satuttamatta toisia. 

Se, että sinua satutettiin ensin, ei muuta tätä tosiasiaa miksikään. Jollain toisella se voi mennä ihan samalla lailla eri teoin. Puoliso voi satuttaa ensin ja sitten itse satuttaa pettämällä. Sama asia silti. Yleensä siinä vaiheessa kun ensimmäinen satuttaminen tapahtuu, ei enää ole kivutonta tietä pois. Se satuttaminen voi olla vaikkapa kumppanin seksuaalisuuden jatkuva mitätöinti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli hyvä kirjoitus. 

No, mielenterveyskuntoutujan tilitys ja sellaisena ymmärrettävästi äärimmäisen subjektiivinen ja perustelematon moraalihysteerinen kannanotto eri tekojen arvottamisineen. Varmasti kirjoittajalleen tarpeellista terapiaa. 

N53 kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, pelkuri olen. Mutta miksi olen? Meillä on perhettä, joten ei sitä joka ihastuksen takia ihan lähtis eroa ottamaan. Ja joo, tottakai asiaa olisi pitänyt ajatella ennen kuin tälle tielle lähtee, varsinkin kun on jo kokemusta asiasta, eli tavallaan tietoisesti tein näin, en kuitenkaan tietenkään olettanut että jäisin kiinni. Elämä ei vaan ole niin mustavalkoista, enkä puolustele pettämistäni. Yritän vaan käsitellä asiaa ettei näin enää tapahtuisi. Kiitos, tästä ei ollut apua. :)

No eikö asiaa olisi fiksumpaa käsitellä omassa päässä tai terapeutin luona kuin täällä vauva palstalla vertaistukea hakemalla? Meinaatko että ”keittiöpsykologit” on paras keino. Mitä saat siitä irti että muut kertovat omia pettämistarinoitaan? Kyllähän meillä jokaisella parisuhteessa olevilla varmasti joskus tulee hetkiä tai jopa kausia jolloin oma parisuhde väljähtyy syystä tai toisesta. Itsestähän se on loppujen lipuksi kinni. Päätös kunnioittaa itseään ja kumppaniaan.

Omasta päätöksestä voit, a) pysyä uskollisena b) aloittamalla suhde (kappas, sekin on päätös eikä vaan yhteensattuma kuten monella on tapana puolustella c) puida kipeät asiat joko kumppanin kanssa tai erikseen läp ja kasvaa yhdessä tai erilleen.

Tutustu itseesi, tuskin täällä kukaan sinusta voi mitään analyysia tehdä tai ylipäätänsä parisuhteestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Täällä ihmetellään, että miksi ihmiset eivät toimi loogisesti, johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Ihmiset eivät ole loogisia. Ihmiset ovat valinnoissaan ristiriitaisia, epäjohdonmukaisia, eivätkö pysty aina itsekään ymmärtämään käyttäytymisensä taustalla olevia vaikuttimia. Järkevin ja jämptein perusinsinööri on ihmissuhteiden ja rakkauden edessä pahimmillaan ihan yhtä sekaisin ja pihalla kuin oman elämänsä toniniemiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, pelkuri olen. Mutta miksi olen? Meillä on perhettä, joten ei sitä joka ihastuksen takia ihan lähtis eroa ottamaan. Ja joo, tottakai asiaa olisi pitänyt ajatella ennen kuin tälle tielle lähtee, varsinkin kun on jo kokemusta asiasta, eli tavallaan tietoisesti tein näin, en kuitenkaan tietenkään olettanut että jäisin kiinni. Elämä ei vaan ole niin mustavalkoista, enkä puolustele pettämistäni. Yritän vaan käsitellä asiaa ettei näin enää tapahtuisi. Kiitos, tästä ei ollut apua. :)

No eikö asiaa olisi fiksumpaa käsitellä omassa päässä tai terapeutin luona kuin täällä vauva palstalla vertaistukea hakemalla? Meinaatko että ”keittiöpsykologit” on paras keino. Mitä saat siitä irti että muut kertovat omia pettämistarinoitaan? Kyllähän meillä jokaisella parisuhteessa olevilla varmasti joskus tulee hetkiä tai jopa kausia jolloin oma parisuhde väljähtyy syystä tai toisesta. Itsestähän se on loppujen lipuksi kinni. Päätös kunnioittaa itseään ja kumppaniaan.

Omasta päätöksestä voit, a) pysyä uskollisena b) aloittamalla suhde (kappas, sekin on päätös eikä vaan yhteensattuma kuten monella on tapana puolustella c) puida kipeät asiat joko kumppanin kanssa tai erikseen läp ja kasvaa yhdessä tai erilleen.

Tutustu itseesi, tuskin täällä kukaan sinusta voi mitään analyysia tehdä tai ylipäätänsä parisuhteestasi.

No, eikös tämä ole keskustelupalsta, enkö olisi saanut avautua tänne siksi että se jotakuta ahdistaa että olen pettänyt? Siis jotakuta muutakin kuin itseäni, tuntemattomia ihmisiä? Aion mennä terapiaan kyllä, mutta saan myös täältä ajattelemisen aihetta, vaikka väliin mahtuu toki hyvinkin asiattomia kommentteja, mutta kuten kirjoituksessani totesin, kestän ne kyllä. Olen itsekin ollut nuorempana hyvin mustavalkoinen ihminen, nyt en sitä enää ole. Pettäminen ja suhteeseen alkaminen on tietenkin valinta, ei se vaan tapahdu, kyllä minä sen tiedän. En puolustele, ja kyllä, käymme asiaa läpi mieheni kanssa, sekä minä ainakin lisäksi hakeudun terapiaan, miehestäni en tiedä tekeekö niin, enkä siihen voi vaikuttaa. En odota täältä analyysia, kysyin mitkä asiat ovat muilla vaikuttaneet, enkä sitä edelleenkään kadu, että kysyin =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

Niin, kyllähän itselleen rakkaiden ihmistenmielenterveyttä (lapset, vaimo, mies) kannattaa vaalia. Miksi olla yhdesdä ihmisen kanssa joka ei yhtään mieti asioita toisten terveyden kannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Se ei vain ole uskottavaa. Luulen että sinullakin alkaa pulpahdella mieleen tilanteita että ”no silloin se kyllä teki niin”, jos vähän annat ajatuksen hautua. Ihmisten tavoitteet on toisinaan ristiriidassa, kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää ja toisinaan että saa sen mitä itse sillä hetkellä tarvitsee, joutuu loukkaamaan toista. Se että kukaan lähipiirissä ei koskaan satuta sinua tahallaan tai vahingossa, olisi mahdollista vain siten että olet joku tyranni jonka kanssa kukaan ei uskalla ikinä joutua napit vastakkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Se ei vain ole uskottavaa. Luulen että sinullakin alkaa pulpahdella mieleen tilanteita että ”no silloin se kyllä teki niin”, jos vähän annat ajatuksen hautua. Ihmisten tavoitteet on toisinaan ristiriidassa, kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää ja toisinaan että saa sen mitä itse sillä hetkellä tarvitsee, joutuu loukkaamaan toista. Se että kukaan lähipiirissä ei koskaan satuta sinua tahallaan tai vahingossa, olisi mahdollista vain siten että olet joku tyranni jonka kanssa kukaan ei uskalla ikinä joutua napit vastakkain.

Höpöhöpö. Mä en muutenkaan loukkaannu ristikkäisistä mielipiteistä. Kuulostaa nykyajan mielensäpahoittamiselta tuo tapasi kokea. Jos tulee keskusteltavaa työelämässä, mä keskustelen, en loukkaannu ja hiileenä meso salaa mielessäni tästä vääryydestä. Ei mikään normiasia oo oikeasti niin iso että sen kannattaa antaa horjuttaa itseluottamustaan ja siitä kannattaisi pahoittaa mieltä. Tosin voihan tämä olla luonnekysymyskin. Äitini kokee elämän samalla lailla kuin minä. En ole ikinä nhnyt tai kuillut että hän olisi pahoittanut mieltään mistään.

Mä säästän mun pahanmielen päivät isoihin juttuihin. Kuten miehen 1,5 vuoden salasuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Satutit kuitenkin miestäsi etkä huomioinut tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Ai "todellakaan et satuta muita ihmisiä"? Olet siis elänyt koko elämäsi pyytämättä koskaan anteeksi keneltäkään kun sinähän nyt olet niin jumalaisen täydellinen että sanan "anteeksi"ei voi kuvitellakaan kuuluvan sinun sanavarastoosi kun vain ne epätäydelliset kaikki muut satuttavat ja tarvitsevat sitä sanaa.

Ei millään pahalla mutta eipä ollut yllätys että kärsit mt-ongelmista. Täydellisyyden tavoittelu ruokkii niitä oikein mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Satutit kuitenkin miestäsi etkä huomioinut tätä.

Puhutko exästäni? Kerro ihmeessä miten ero tehdään satuttamatta toista? Mä jaoin elämäni eron jälkeen vielä 3-4kk hänen kanssaan jotta hän sai sopeutua poislähtööni. Lisäksi tuin ja näin häntä säännöllisesti vuoden poismuuttoni jälkeen. Olemme nykyään ystäviä. Siltikin ero satutti häntä.

Mutta on melkoinen ero siinä että mä en tarkoituksellisesti etsinyt salasuhdetta, harrastanut seksiä muiden kanssa ja sitte vaan hylännyt toisen takia niinkuin oma puolisoni teki. Satuttamisen määrääkin voi siis säädellä jättämällä sen tarpeettoman kusipäisyyden pois eli elämäänsä voi elää toisia tarpeettomasti satuttamatta.

En jaksa kahlata koko ketjua, niin tiivistän miesten maailman tähän.

Jos erotaan, niin mies automaattisesti menettää lapset ja saa elatusvelvollisuuden.

Lapset menevät automaattisesti äidille myös oikeudessa jos sinne joudutaan. Isästä siis tulee etävanhempi joka maksaa äidille elaria. Joojoo, "lapsen kuluhin" mutta eihän sitä vahdi kukaan. Etäisä voi saada äidin tai oikeuden suuressa armossa "laajennetun tapaamisoikeuden" jolloin joka toisen viikonlopun (pe-su) sijaan voi nähdä lastaan to-su. Wau.

Eli kun mies miettii pitäisikö erota vai ei, niin jos on lapsia ja mies rakastaa heitä, niin ainoa vaihtoehto on pettäminen ja sivusuhde, jos omaa suhdetta ei saa puhumalla selvitettyä.

Näin käy esim. kun suuri osa naisista ei lapsen saamisen ja / tai häiden jälkeen enää halua seksiä oman miehensä kanssa. Pari vuotta voi koittaa jaksaa selvittää ja yrittää, mutta jossain vaiheessa mieskin tarvitsee tunteen siitä että on haluttu. Jos kotona ei sitä tunnetta voi saada, niin sen voi saada josaain muualla.

Jos ei ole lapsia, niin tässä vaiheessa ero on järkevä ja reilu vaihtoehto. Jos on lapsia, niin lasten ja miehen kannalta ainoa toimiva ja reilu vaihtoehto on, että mies hankkii sivusuhteen tai käyttää maksullisia (ei vastaa siihen halutuksi tuntemiseen mutta saa seksiä edes).

Siksi mies pettää tai on sivusuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Ai "todellakaan et satuta muita ihmisiä"? Olet siis elänyt koko elämäsi pyytämättä koskaan anteeksi keneltäkään kun sinähän nyt olet niin jumalaisen täydellinen että sanan "anteeksi"ei voi kuvitellakaan kuuluvan sinun sanavarastoosi kun vain ne epätäydelliset kaikki muut satuttavat ja tarvitsevat sitä sanaa.

Ei millään pahalla mutta eipä ollut yllätys että kärsit mt-ongelmista. Täydellisyyden tavoittelu ruokkii niitä oikein mukavasti.

Sori mutta mun mielestä sä vaikutat sairaammalta tossa jankkauksessas jolla oikeutat pahat teot toisille normaalina ihmisyytenä. Ihmiset toki tekee virheitä ja katuu, mutta elämänasenne jossa se viisaus tulee vasta jälkeenpäin ei oo kovin terve.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata koko ketjua, niin tiivistän miesten maailman tähän.

Jos erotaan, niin mies automaattisesti menettää lapset ja saa elatusvelvollisuuden.

Lapset menevät automaattisesti äidille myös oikeudessa jos sinne joudutaan. Isästä siis tulee etävanhempi joka maksaa äidille elaria. Joojoo, "lapsen kuluhin" mutta eihän sitä vahdi kukaan. Etäisä voi saada äidin tai oikeuden suuressa armossa "laajennetun tapaamisoikeuden" jolloin joka toisen viikonlopun (pe-su) sijaan voi nähdä lastaan to-su. Wau.

Eli kun mies miettii pitäisikö erota vai ei, niin jos on lapsia ja mies rakastaa heitä, niin ainoa vaihtoehto on pettäminen ja sivusuhde, jos omaa suhdetta ei saa puhumalla selvitettyä.

Näin käy esim. kun suuri osa naisista ei lapsen saamisen ja / tai häiden jälkeen enää halua seksiä oman miehensä kanssa. Pari vuotta voi koittaa jaksaa selvittää ja yrittää, mutta jossain vaiheessa mieskin tarvitsee tunteen siitä että on haluttu. Jos kotona ei sitä tunnetta voi saada, niin sen voi saada josaain muualla.

Jos ei ole lapsia, niin tässä vaiheessa ero on järkevä ja reilu vaihtoehto. Jos on lapsia, niin lasten ja miehen kannalta ainoa toimiva ja reilu vaihtoehto on, että mies hankkii sivusuhteen tai käyttää maksullisia (ei vastaa siihen halutuksi tuntemiseen mutta saa seksiä edes).

Siksi mies pettää tai on sivusuhteessa.

Viikko viikko systeemi yleistyy koko ajan. Tuollaisessa tilanteessa pitää vaan pystyä aika hyvään kommunikointiin, kun lasten asioita joutuu hoitamaan tasapuolisesti kumpikin. Itselle tuo viikko viikko systeemi on aivan ehdoton edellytys jos eroamme, ja olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

Niin, kyllähän itselleen rakkaiden ihmistenmielenterveyttä (lapset, vaimo, mies) kannattaa vaalia. Miksi olla yhdesdä ihmisen kanssa joka ei yhtään mieti asioita toisten terveyden kannalta?

Ei ole reilua vastuuttaa ketään toisten ihmisten mielenterveydestä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata koko ketjua, niin tiivistän miesten maailman tähän.

Jos erotaan, niin mies automaattisesti menettää lapset ja saa elatusvelvollisuuden.

Lapset menevät automaattisesti äidille myös oikeudessa jos sinne joudutaan. Isästä siis tulee etävanhempi joka maksaa äidille elaria. Joojoo, "lapsen kuluhin" mutta eihän sitä vahdi kukaan. Etäisä voi saada äidin tai oikeuden suuressa armossa "laajennetun tapaamisoikeuden" jolloin joka toisen viikonlopun (pe-su) sijaan voi nähdä lastaan to-su. Wau.

Eli kun mies miettii pitäisikö erota vai ei, niin jos on lapsia ja mies rakastaa heitä, niin ainoa vaihtoehto on pettäminen ja sivusuhde, jos omaa suhdetta ei saa puhumalla selvitettyä.

Näin käy esim. kun suuri osa naisista ei lapsen saamisen ja / tai häiden jälkeen enää halua seksiä oman miehensä kanssa. Pari vuotta voi koittaa jaksaa selvittää ja yrittää, mutta jossain vaiheessa mieskin tarvitsee tunteen siitä että on haluttu. Jos kotona ei sitä tunnetta voi saada, niin sen voi saada josaain muualla.

Jos ei ole lapsia, niin tässä vaiheessa ero on järkevä ja reilu vaihtoehto. Jos on lapsia, niin lasten ja miehen kannalta ainoa toimiva ja reilu vaihtoehto on, että mies hankkii sivusuhteen tai käyttää maksullisia (ei vastaa siihen halutuksi tuntemiseen mutta saa seksiä edes).

Siksi mies pettää tai on sivusuhteessa.

En jaksa uskoa, että tämä menee näin. Millä perusteella äiti saa huoltajuuden, jos ei mitään syitä siihen ole osoittaa? Seurustelen miehen kanssa, jolla juuri tällainen oikeuskiista alkamassa. Mies on paljon kykenevämpi vanhempi kuin äiti, niin tuskinpa määräävät lapsia äidille koska hän nyt vain haluaa.