Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt, mutta pelkään pettäväni, jos saan siihen mahdollisuuden. Haluan seksiä enemmän ja useammin kuin mieheni. Miehen kanssa seksi on upeaa, mutta sitä on liian harvoin, koska mies omistautuu työlleen ja harrastuksilleen. Toisinaan tuntuu, että minulle jää hänestä vain rippeet. Kun puhun hänelle asiasta, hän huomioi ja pitää hyvänä muutaman päivän, mutta sitten taas lipsahtaa vanhoihin tapoihinsa. Olen miettinyt jopa jotain maksullista palvelua, jotta kiinni jäämisen riski olisi mahdollisimman pieni. Mieheni pitää halailusta ja pussailusta ja me keskustelemme avoimesti melkein kaikesta. Olemme puhuneet siitäkin, kuinka meidän halujemme määrä ei kohtaa. Kerran viikossa olisi hänelle hyvä määrä, minä haluaisin useammin, vaikka ihan joka päivä. En tiedä, miten pidemmän päälle tämä voi toimia. Yritän olla luova ja hoidella itseni, mutta jokin kalvava tunne minua syö sisältä.
Ilmeisesti seksi kumppanin kanssa liittyy siihen, että haet todisteita haluttavuudestasi naisena, rakkaudesta tai johonkin muuhun kuin itse seksiin sinänsä. Sen vuoksi itsen hoiteleminen ei riitä ja seksi voi käydä kumppanillekin raskaaksi. Parisuhdetta, jossa seksihalut ovat kaikkina aikoina balanssissa on mahdoton löytää, joten kannattaisi työstää tuota mitä kaikkea seksiin liität, mikä ei siihen kuulu.
Seksin nälkä on monesti ihan muun kuin seksin nälkää pohjimmiltaan silloin, kun seksiä kuitenkin on ja se koetaan tyydyttävänä. Seksiä on voinut oppia käyttämään myös ahdistuksen ja muiden ikävien tunteiden poistoväylänä, jolloin se on addiktiivista eikä vastavuoroista. Monesti myös kumppani vaistoaa tämän alitajuisesti. Seksin määrä korvaa silloin yhteyden ja kontaktin, millä on vaikutusta toisen osapuolen haluihin.
Tai sitten he vain haluavat eri määrän seksiä? Naisen halua psykologisoidaan helposti ja nähdään siinä jotain korjattavaa. Olisitko vastannut samoin miehelle?
Tämä.
Minulle seksi on paljon muutakin kuin seksiä. Haen siitä hellyyttä, välittämistä, molemminpuolista toisen huomiointia, kosketusta... Suurin turn-on minulle on se, kun huomaan, että toinen oikeasti haluaa, että minulla on hyvä olla.
Se ei ole mitenkään väärä tapa harrastaa seksiä tai kokea seksuaalisia tunteita. Se on minun tapani. Ihan turha tulla selittämään, että pitäisi pystyä jotekin nauttimaan seksistä pelkkänä fyysisenä toimintana, ilman tunteita ja tarkoituksia, kliseisen ”miestyypillisesti”. Ei tule tapahtumaan, älkääkä vaan tulko sanomaan, että minun tapani nauttia on väärin nautittu!
Et oikein tainnut ymmärtää. Nimenomaan siitä, että seksi on paljon muutakin kuin seksiä, myös miehelle. Lisäksi tuo kaikki on melko yksilöllistä mihin kaikkeen muuhun se ihmisen elämässä ja historiassa voi liittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni kävi niin, että olin tosi nuori kun menin naimisiin ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olin kyllä silloin 100% varma, että yhdessä tässä ollaan loppuelämä. Rakastin ja rakastan edelleen miestäni ja tunnen yhteyden välillämme.
Kuitenkin nuorena ja kokemattomana, sivuutin huomaamattani tai sitten alitajuisesti sellaisen seikan, että emme oikeastaan sovi seksuaalisesti yhteen mieheni kanssa. Naimisiin mennessäni olin jo "turtunut" siihen ettei seksiä juuri ollut ja ajattelin ettei se nyt edes ole minulle niin tärkeää. Väärässä olin. Melko nopeasti häiden jälkeen erehdyin suutelemaan tutun miehen kanssa, jota olin kyllä aiemmin pitänyt ihan hyvännäköisenä. Tämä tapahtuma oli kuin "uudestisyntyminen", ja jokin sisälläni jo vuosia uinunut heräsi. En ole ikinä tuntenut mitään sellaista kuin silloin hänen kanssaan. Yritin pitkään pyristellä vastaan, mutta näimme työn puolesta usein ja noin parin vuoden päästä ensisuudelmasta sorruin häneen... aivan hirveä morkkis oli ja tunsin itseni hirviöksi. Kuitenkin kokemus tuntui olevan sen arvoinen , että vielä tänäkin päivänä elän sivusuhteessa hänen kanssaan.. kuviota on mutkistanut vuosien varrella perhekuviot, hänen seurustelunsa yms asiat. Olemme kokeilleet "eroa" mutta en vaan voi olla ilman häntä, tuntuu kuin elämästä puuttuisi palanen ilman. Emme kuitenkaan voi olla nyt yhdessä, eikä hän muutenkaan ole seurustelevaa tyyppiä.
En varsinaisesti suosittele sivusuhdetta kenellekään, itselleni se on tuonut loputonta morkkista ja huonommuuden tunnetta, olen alkanut etääntymään miehestäni (tosin tähän vaikuttaa myös lapsien saaminen) ja mielestäni olen tavallaan "pilannut" avioliittoni tässä sivusuhteen myötä. Toisaalta en myöskään kadu tai tekisi mitään toisin. Kaikki mitä olen kokenut hänen kanssaan, on ollut sen arvoista. Nyt olen viime vuosina pohtinut avioeroa, koska tuntuu että liittomme loppu on alkanut häämöttää. Pidän miestäni vain ystävänä, seksi hänen kanssaan ällöttää ja yritän vältellä sitä. En olisi ikinä uskonut että elämäni menisi näin, olen aina ollut se kiltti tyttö ja halunnut aina elää "oikein" :/
Vierailija kirjoitti:
Särkynyt50 kirjoitti:
Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.
Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.
Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.
Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.
Tämä epäempaattinen kommentti kuvastaa hyvin pettäjän ajatusmaailmaa. Kaikilla tapaamillani pettäjillä on ollut yksi yhteinen piirre ja se on ollut tietynlainen sisäinen kylmyys.
Vierailija kirjoitti:
Särkynyt50 kirjoitti:
Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.
Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.
Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.
Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.
Häijyn ja ilkeän ihmisen kommentti. En kyllä näe mitään kieroa ja epäinhimillistä tuossa, ylempää. Päinvastoin! Herkän ja loukatun ihmisen kertomaa.
Kohta 8 vuoteen ei ole saanut seksiä niin paljon kuin tarvitsisin. Mies pihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies petti minua kännissä vuosi sitten ja myös 10v sitten, kertoi nyt. Olen valmis pettämään jos sopiva osuu kohdalle. Ihan siksi mitä hän on tehnyt minulle. En pysty antamaan anteeksi niin ei ole enää paljoa pelissä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mies petti minua kännissä vuosi sitten ja myös 10v sitten, kertoi nyt. Olen valmis pettämään jos sopiva osuu kohdalle. Ihan siksi mitä hän on tehnyt minulle. En pysty antamaan anteeksi niin ei ole enää paljoa pelissä kiinni.
Jotkut oppivat vasta sitten, kun saavat maistaa omaa lääkettään, mutta ei tuo silti ole kovin kypsä toimintatapa. Ainakin, jos teillä on lapsia, niin turhaa draamaa pitäisi välttää ja erota mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta kerron että kosto pettäminen hajottaa pahemmin sinua. Oma ex petti useasti minulle läheisen ihmisen kanssa. Kerran kännissä sitte hyppäsin toisen sänkyyn ja se hajotti minut henkisesti lopullisesti. Eroa jollet kykene anteeksi antamaan. Älä tuhoa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta kerron että kosto pettäminen hajottaa pahemmin sinua. Oma ex petti useasti minulle läheisen ihmisen kanssa. Kerran kännissä sitte hyppäsin toisen sänkyyn ja se hajotti minut henkisesti lopullisesti. Eroa jollet kykene anteeksi antamaan. Älä tuhoa itseäsi.
Ohis. Onko sen ymmärtäminen, että ihmiset ajattelevat ja kokevat eri tavoin samat asiat todellakin niin vaikeaa kun monista viesteistä tässäkin ketjussa saa lukea? Sitten kun näitä omia kriteerejä sovitetaan muihin neuvojen ja määräysten muodossa, niin pahimmillaan tulee pahaa jälkeä.
Itse asiasta: Joku saattaa hyvinkin kokea kostopettämisen voimauttavana eikä hajottavana ja onhan se sille toiselle kokemus siitä, miltä pettäminen tuntuu. Jos vielä on rakkautta jäljellä, niin "toiseksi jääminen" sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on kuin pikavipin ottaminen. Tuntuu niin ihanalta kun kerrankin voi kuluttaa kunnolla, pistää menemään, saada sitä mitä on haaveillut ilman pitkää kituttamista tai kohtuutonta vaivannäköä...
Mutta se lasku, se pitää silti aina joskus maksaa.
Pettäjä saattaa päästä kuin koira veräjästä, ja voi pitkäänkin elää valheessa, mutta jossakin kohtaa se tulee joko ilmi tai sitten alkaa omatunto kolkuttamaan. Yöllä unessa, joskus yksinäisinä hetkinä, jutellessa parhaan ystävän kanssa, harrastaessa seksiä sen onnellisen tietämättömän puolison kanssa...
Ja pettäjä pettää. Pettää uutta kumppania. Kyllästyy ja pettää. Toistaa kaikki virheensä, jos missään kohtaa ei tule stoppia. Pettäminen alentaa, orjuuttaa, horjuttaa ja ennen kaikkea vahingoittaa sekä itseä että toista / toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Olen eri mieltä, koska tunnen itseäni sen verran että tiedän olevani empaattinen ihminen. Väitteesi ei siis voi pitää paikkaansa, koska minä itse tiedän miltä asiat minusta tuntuu, paremmin kuin sinä tuntematon sillä puolella ruutua. En haluaisi satuttaa ketään tässä kuviossa, ja se repii itseäni rikki, etten voi sitä estää. Mies jonka kanssa olen päätynyt pettämään on nuoruuteni ensirakkaus, ei kuka tahansa baaripoka jota panettaa. Tällä hetkellä olen erittäin solmussa omien tunteideni kanssa. Olen rakastanut kumpaakin näistä miehistä syvästi. En tiedä onko se sitten niin että yhtä aikaa ei voi rakastaa kahta. Minusta tuntuu että voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta kerron että kosto pettäminen hajottaa pahemmin sinua. Oma ex petti useasti minulle läheisen ihmisen kanssa. Kerran kännissä sitte hyppäsin toisen sänkyyn ja se hajotti minut henkisesti lopullisesti. Eroa jollet kykene anteeksi antamaan. Älä tuhoa itseäsi.
Ohis. Onko sen ymmärtäminen, että ihmiset ajattelevat ja kokevat eri tavoin samat asiat todellakin niin vaikeaa kun monista viesteistä tässäkin ketjussa saa lukea? Sitten kun näitä omia kriteerejä sovitetaan muihin neuvojen ja määräysten muodossa, niin pahimmillaan tulee pahaa jälkeä.
Itse asiasta: Joku saattaa hyvinkin kokea kostopettämisen voimauttavana eikä hajottavana ja onhan se sille toiselle kokemus siitä, miltä pettäminen tuntuu. Jos vielä on rakkautta jäljellä, niin "toiseksi jääminen" sattuu.
Mielestäni tämä on keskustelu palsta. Jossa keskustellaan eikä näitä vastauksia tarvitse kenenkään ottaa yhtenä totuutena. Se että joku jakaa oman kokemuksensa ja laittaa sen muotoon "älä tee sitä" , sinun korvaasi määräilevältä kuulostavanan on voitu tarkoittaa hyvän tahtoisena. Itsellä meni 5vuotta toipua siittä itsepetoksesta ja omien moraalien vastaisesta toiminnasta. Nyt 10 vuotta myöhemminkin tulee asiaa syvällä katumuksella ja häpeällä mietittyä. Vaikkei sitä suhdetta enää edes ole. Asiat vaikuttavat toisiin eri tavalla kuten sanoit.
Ja sivu huomautuksena kommenttini oli tarkoitettu vastaukseksi toiseen kommenttiin. En vain osannut näköjään tehdä tätä.
Itse asiassa tuo on kyllä ihan Oikeamielisen omaa fantasiaa.
On totta, että pettäminen voi olla suhteen lopun alkua. Kaikki tiedämme esimerkkejä. Mutta on myös pitkiä avioliittoja, joissa on ollut pitkiä sivusuhteita, ja silti ne ovat pysyneet kasassa. Tiedän näitä ylättävän paljon oman sukuni piiristä, sen laajemmalle tällaisista tuskin huudellaankaan. Juu, ja itse asiassa harrastusten piiristä tiedän pari tapausta ja työpaikalta myös. On oletettavaa, että en tiedä lähellekään kaikkia tapauksia, mitä on olemassa.
Sukulaisten osalta tiedän myös, että osa näistä,sivusuhdeavioliitoista on näyttänyt aivan onnellisilta ja hyviltä. Puolisot ovat tehneet asioita yhdessä ja kotona on ollut lämmin ja turvallinen ilmapiiri, ainakin esimerkiksi vierailevan lapsen tai pariskunnan omien lasten näkökulmasta.
Ei tämä ole mitenkään yksinkertaista. En voi tietää syitä enkä taustoja. Mutta sen voi sanoa, etteivät nämä tuomiopäivän pauhaajat nyt ihan yksiselitteisen oikeassa ole asiassaan, vaikka osittain puhuvatkin ihan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Tämä mustavalkoinen ihminen on ironista kyllä itse epäempaattisuuden huippu. Pitkälle vietyjä oletuksia toisten mottiveista ja ajatuksista, ei pienintä varaumaa sille, että voi olla monenlaisia tilanteita ja parisuhteita... Ja kaikista niistä asioista, joita parisuhteessa tapahtuu ja jotka vaikuttavat osapuolten elämään, nostetaan seksuaalinen uskollisuus ylimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi.
Sinä itse yrität pestä mustaa valkoiseksi ja löytää päteviä syitä pettämiselle.
Ihmiset eivät aina toimi oikein, se on totta , mutta se ei ole mikään puolustus.
Sinä voit olla sitä mieltä ettei seksuaalinen uskollisuus ole tärkeää, mutta et voi päättää sitä kenenkään muun puolesta.
Voit kertoa puolisollesi että sinä haluat vapaan suhteen ja puoliso voi sen jälkeen tehdä tiedolla mitä haluaa.
Muuten se on pettämistä , näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Tämä mustavalkoinen ihminen on ironista kyllä itse epäempaattisuuden huippu. Pitkälle vietyjä oletuksia toisten mottiveista ja ajatuksista, ei pienintä varaumaa sille, että voi olla monenlaisia tilanteita ja parisuhteita... Ja kaikista niistä asioista, joita parisuhteessa tapahtuu ja jotka vaikuttavat osapuolten elämään, nostetaan seksuaalinen uskollisuus ylimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi.
Sinä itse yrität pestä mustaa valkoiseksi ja löytää päteviä syitä pettämiselle.
Ihmiset eivät aina toimi oikein, se on totta , mutta se ei ole mikään puolustus.
Sinä voit olla sitä mieltä ettei seksuaalinen uskollisuus ole tärkeää, mutta et voi päättää sitä kenenkään muun puolesta.
Voit kertoa puolisollesi että sinä haluat vapaan suhteen ja puoliso voi sen jälkeen tehdä tiedolla mitä haluaa.
Muuten se on pettämistä , näin se vaan menee.
Luet aika paljon rivien välistä ja sen lisäksi väität että pystyt tietämään miltä mitkäkin asiat muista ihmisistä tuntuu. Eihän tämä kirjoittaja sanonut että uskollisuus ei ole tärkeää, vaan että edes siihen ei välttämättä kannattaisi suhtautua mustavalkoisesti tai pettämisen tultua ilmi, määritellä koko suhdetta sen perusteella jonkinlaiseksi, koska kokonaisuutena siihen millainen suhde on vaikuttaa niin moni asia. Toki niin voi halutessaan tehdä ja on paljon mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä, mutta se ei ole mikään ainoa totuus.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen on kuin pikavipin ottaminen. Tuntuu niin ihanalta kun kerrankin voi kuluttaa kunnolla, pistää menemään, saada sitä mitä on haaveillut ilman pitkää kituttamista tai kohtuutonta vaivannäköä...
Mutta se lasku, se pitää silti aina joskus maksaa.
Pettäjä saattaa päästä kuin koira veräjästä, ja voi pitkäänkin elää valheessa, mutta jossakin kohtaa se tulee joko ilmi tai sitten alkaa omatunto kolkuttamaan. Yöllä unessa, joskus yksinäisinä hetkinä, jutellessa parhaan ystävän kanssa, harrastaessa seksiä sen onnellisen tietämättömän puolison kanssa...
Ja pettäjä pettää. Pettää uutta kumppania. Kyllästyy ja pettää. Toistaa kaikki virheensä, jos missään kohtaa ei tule stoppia. Pettäminen alentaa, orjuuttaa, horjuttaa ja ennen kaikkea vahingoittaa sekä itseä että toista / toisia.
Varmasti on noita ihmisiä, mutta kuvottava yksisilmäistä on ajatella että jokainen joka on koskaan pettänyt tekee sen uudestaan ja uusissa suhteissa. Itse tarvitsen varmaan vuosien terapiat jotta pääsen yli tästä loppumattomasta itseinhosta. Ei mun pitänyt olla ihminen joka tekee tällaisia asioita, en olisi uskonut olevani. Yritän uskoa että en ole paha ja arvoton, että jonain päivänä voin antaa anteeksi itselleni. Mutta se on pitkä tie. En koskaan halua enää tehdä mitään sellaista, joka saa aikaan näin kamalia asioita toisen elämässä, omassa sekä siinä miten näen itseni. Elämäni pahin virhe.
Mies jaksoi puoli vuotta panostaa suhteeseen, jonka jälkeen lopetti kaiken paitsi ehkä kerran viikossa imuroimisen täysin. Ei seksiä hänen aloitteestaan, ei juttelemista, huomiota muutenkaan. Istui töiden jälkeen koneella katsomassa youtubea.. Pyysin tuomaan ruokaa kaupasta niin toi yhden pakastepitsan, kun meitä oli kolme. Ei muuta. Hän kertoikin ihmetelleensä, kun kaikki hänen entiset tyttöystävänsä jättivät hänet toisen takia/pettäen. Näin kävi mullekkin, nyt oon ollu sen herran kanssa jonka "takia" hänet jätin 10v ja 3 lastakin on tullut. Yritti vielä ulvoa, että "ei olis pitänyt sua päästää ulos silloin kun tapasit sen" sanoin että kyllä se ero olis VARMASTI tullut joka tapauksessa. En toiminut oikein, heräsin tilanteeseen kunnolla vasta kun ihastuin toiseen ja kerroin tilanteen ihan suoraan päin naamaa, mutta aina välillä mietityttää, että jos olet jätetty, niin voiko eroa hoitaa mitenkään niin, ettei yhdessäoloa toivova puoli suutu? Aina tulee jotain valitusta, "se löys niin nopeasti toisen, että varmana oli jo valmiiksi katottuna sekin" "läväytti vain päin naamaa,että haluaa erota" tuskin kukaan haluaa, että toinen on vain toisen osapuolen toiveesta suhteessa, ilman omaa halua? On mutkin jätetty, mutta ei olis tullut mieleenkään ruveta märisemään siitä ihmisestä pitkin kyliä yhtään mitään.
Meillä oli aika, jolloin mies oli todella epäluotettava yhteisten lastemme hoitamisessa. Vaikka olisi miten aamulla sovittu, että hän hakee lapset tarhasta, hän ihan vaan jätti sen tekemättä, jos työpäivä ”venyi” niin ettei hän mielestään ehtinyt.
Meillä on sama ammatti ja sama työnkuva, mutta minun oli lasten takia pakko aina varmistaa, onhan hän aikeissa hoitaa sovitun hakemisen.
Myöhemmin saatettiin sopia, että mies tulee ajoissa töistä ja laittaa ruoan. Kuitenkin usein kävi niin, että kun itse tulin kotiin puoli kahdeksan, siellä odottivat nälkäiset lapset, tyhjä jääkaappi ja hylätty tunnelma. Mies ei ollutkaan tullut kotiin ja laittanut ruokaa. Hän tuli pokkana myöhemmin.
Mies saattoi myös lähteä kavereiden kanssa yhdelle ja palata aamuyöstä sammuen eteiseen. Tai sopia kysymättä menoja olettaen, että minä vahdin lapsia. Jos meidät oli kutsuttu samaa ammatilliseen illanviettoon, hän ilmoittautui nopeasti kysymättä sopiiko, ja oletti minun jäävän kotiin lasten kanssa ilman muuta.
Kaikissa näissä tapauksissa mies on pettänyt luottamukseni pahan kerran. Mikään riita tai erouhkauskaan ei saanut miestä parantamaan tapojaan kuin hetkeksi, ongelma poistui vasta lasten kasvaessa. Tällaisista miehiä ei kuitenkaan mitenkään yleisesti kivitetä tai oleteta läpikotaisin kelvottomiksi. Oma mieheni ei todellakaan ole ainoa mies, jolta tuo perhe-elämästä luistaminen on sujunut vähän turhan luontevasti ja ilman tunnontuskia.
Takavuosina minulle tuli eteen tilaisuus pettää miestäni. Jäin kovasti miettimään, miksi _sellainen_ pettäminen katsotaan juuri niin kamalaksi teoksi kuin tässäkin ketjussa on kuvattu, mutta mieheni (ja monen muun miehen) epäluotettavuus puolisona ei herätä ollenkaan samaa raivoa. Vaikka petetyksi tulemisen tunne oli siinäkin ihan päällimmäisenä, ja teko aiheutti lapsille ihan konkreettista haittaa toisin kuin vanhempien yksityiselämä.
Siis jos miehen mielestä lasten hoito on sellainen asia, missä hän voi yksipuolisesti ilmoittamatta ihan vapaasti valita, tekeekö juuri tänään oman osuutensa kuten on sovittu, miksi seksi ei voi mitenkään olla sellainen asia, missä minä yksipuolisesti ilmoittamatta päätän, teenkö juuri tänään omalta osaltani kuten on sovittu?
Voi myös asennoitua niin että pettäminen on väärin ja päättää että minä en petä. Mikään ei johda pettämiseen jollei henkilökohtaisesti valitse pettää puolisoa.
Ihmiset usein sanovat että: "se vain tapahtui", mutta ei SE vain yhtäkkiä tapahtunut, vaan SITÄ ennen tehtiin useita valintoja ja sallittiin useiden asioiden tapahtua ennen, kuin SE lopulta sitten tapahtui.
Tai ihmiset sanovat että he eivät saaneet kotona tarpeeksi seksiä. Meillä on ihmisiä jotka eivät koskaan elämänsä aikana löydä kumppania eivätkä koskaan saa seksiä. Silti he hillitsevät itsensä.
Pettäminen on valinta, ja jokainen voi valita olla pettämättä, niin ei tule tällaista murhetta ja loukata itseä ja toisia.
Tämä.
Minulle seksi on paljon muutakin kuin seksiä. Haen siitä hellyyttä, välittämistä, molemminpuolista toisen huomiointia, kosketusta... Suurin turn-on minulle on se, kun huomaan, että toinen oikeasti haluaa, että minulla on hyvä olla.
Se ei ole mitenkään väärä tapa harrastaa seksiä tai kokea seksuaalisia tunteita. Se on minun tapani. Ihan turha tulla selittämään, että pitäisi pystyä jotekin nauttimaan seksistä pelkkänä fyysisenä toimintana, ilman tunteita ja tarkoituksia, kliseisen ”miestyypillisesti”. Ei tule tapahtumaan, älkääkä vaan tulko sanomaan, että minun tapani nauttia on väärin nautittu!