Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Olet oikeassa, mutta kaikki tekevät virheitä, sinäkin, jossain toisessa asiassa. Kaikki pettäjät eivät ole paatuneita tapauksia, vaan pettävät ja ottavat opikseen nähdessään toisen kärsimän tuskan. Ja jotkut eivät ole riittävän voimakkaita lähtemään suhteesta ilman pettämisen antamaa vauhtia. Pettää voi myös sillä tavalla, että käyttäytyy paskasti vuosikaudet puolisoaan kohtaan. Ymmärrän sen, vaikka pidänkin pettämistä selkärangattomana ja typeränä toimintatapana ja ratkaisuna. Joskus sellainenkin voi tietysti johtaa hyvään lopputulokseen, vieläpä molempien kannalta, kun toimimaton liitto loppuu.
Ap kävi vieraissa ja häntä pantiin ilman kumia ja nyt sitten mietitään muka missä vika jos ei omassa miehessä. Itsetutkiskelun irvikuva.
Ap sai täällä nyt sitä mitä haki kun hässi vieraissa-huomiota.
Kumma mies jos ei muka pistä vaihtoon Ap tä. Tautihan tuollaiselta ennen pitkää tulee. Ja vielä tuota omahyväistä tekopyhää paasausta joutuu kuuntelemaan.
Kauankohan se mies kenen kanssa kävi vieraissa joutui kuuntelemaan tuota jaarittelua ja narsistista paasausta ennen kuin pääsi roiskimaan?
Mä aina ihmettelen, että mistä näitä ihania toisia miehiä löytää petoskumppaniksi? Jotka saa tuntemaan itsensä rakastetuksi ja ihanaksi
ja tarjoilevat huikeaa seksiä.
Kun ei vapaana löydä tällaisia miehiä mistään?
T. N43
Syytönsyyllinen kirjoitti:
Mies pettää, koska mies on itsekeskeinen sika.
Nainen pettää niin se miehen vika, koska mies on itsekeskeinen sika ja ei huomioi naisen haluja, tunteita, kuunkiertoa ja sitä mitä Ridge sanoi Brookelle jaksossa 1866. heti toisen mainoskatkon jälkeen.
Vaikka tämän viestin ilmeisessä sarkasmissa on perääkin paljon, niin silti nyt jo aika pitkään eläneenä väitän miesten olevan keskimäärin itsekkäämpiä kuin naisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pettänyt, mutta pelkään pettäväni, jos saan siihen mahdollisuuden. Haluan seksiä enemmän ja useammin kuin mieheni. Miehen kanssa seksi on upeaa, mutta sitä on liian harvoin, koska mies omistautuu työlleen ja harrastuksilleen. Toisinaan tuntuu, että minulle jää hänestä vain rippeet. Kun puhun hänelle asiasta, hän huomioi ja pitää hyvänä muutaman päivän, mutta sitten taas lipsahtaa vanhoihin tapoihinsa. Olen miettinyt jopa jotain maksullista palvelua, jotta kiinni jäämisen riski olisi mahdollisimman pieni. Mieheni pitää halailusta ja pussailusta ja me keskustelemme avoimesti melkein kaikesta. Olemme puhuneet siitäkin, kuinka meidän halujemme määrä ei kohtaa. Kerran viikossa olisi hänelle hyvä määrä, minä haluaisin useammin, vaikka ihan joka päivä. En tiedä, miten pidemmän päälle tämä voi toimia. Yritän olla luova ja hoidella itseni, mutta jokin kalvava tunne minua syö sisältä.
Tapailin miestä. Erosin naisesta jossain vaiheessa mutten kertonut todellista syytä. Olisi varmaan pimahtanut jos olisin kertonut että paneskelen miehen kanssa. Miestä tapailin aika kauan vielä tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämyshakuinen persoonallisuus ja olematon impulssikontrolli on sellainen yhdistelmä että aina sattuu ja tapahtuu. Myös näitä pettämisiä. Ja sitten kaduttaa, joka kerta, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Olenkin päättänyt että en enää parisuhteeseen ala, kun ei ne housut pysy kodin ulkopuolella jalassa kuitenkaan. Ja ei tuo tosiaan pettämisiin rajoitu vaan kaikenlaiseen muuhunkin hölmöilyyn, mistä seuraa muita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt, mutta pelkään pettäväni, jos saan siihen mahdollisuuden. Haluan seksiä enemmän ja useammin kuin mieheni. Miehen kanssa seksi on upeaa, mutta sitä on liian harvoin, koska mies omistautuu työlleen ja harrastuksilleen. Toisinaan tuntuu, että minulle jää hänestä vain rippeet. Kun puhun hänelle asiasta, hän huomioi ja pitää hyvänä muutaman päivän, mutta sitten taas lipsahtaa vanhoihin tapoihinsa. Olen miettinyt jopa jotain maksullista palvelua, jotta kiinni jäämisen riski olisi mahdollisimman pieni. Mieheni pitää halailusta ja pussailusta ja me keskustelemme avoimesti melkein kaikesta. Olemme puhuneet siitäkin, kuinka meidän halujemme määrä ei kohtaa. Kerran viikossa olisi hänelle hyvä määrä, minä haluaisin useammin, vaikka ihan joka päivä. En tiedä, miten pidemmän päälle tämä voi toimia. Yritän olla luova ja hoidella itseni, mutta jokin kalvava tunne minua syö sisältä.
Ilmeisesti seksi kumppanin kanssa liittyy siihen, että haet todisteita haluttavuudestasi naisena, rakkaudesta tai johonkin muuhun kuin itse seksiin sinänsä. Sen vuoksi itsen hoiteleminen ei riitä ja seksi voi käydä kumppanillekin raskaaksi. Parisuhdetta, jossa seksihalut ovat kaikkina aikoina balanssissa on mahdoton löytää, joten kannattaisi työstää tuota mitä kaikkea seksiin liität, mikä ei siihen kuulu.
Seksin nälkä on monesti ihan muun kuin seksin nälkää pohjimmiltaan silloin, kun seksiä kuitenkin on ja se koetaan tyydyttävänä. Seksiä on voinut oppia käyttämään myös ahdistuksen ja muiden ikävien tunteiden poistoväylänä, jolloin se on addiktiivista eikä vastavuoroista. Monesti myös kumppani vaistoaa tämän alitajuisesti. Seksin määrä korvaa silloin yhteyden ja kontaktin, millä on vaikutusta toisen osapuolen haluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Särkynyt50 kirjoitti:
Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.
Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.
Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.
Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Elämyshakuinen persoonallisuus ja olematon impulssikontrolli on sellainen yhdistelmä että aina sattuu ja tapahtuu. Myös näitä pettämisiä. Ja sitten kaduttaa, joka kerta, niin typerältä kuin se kuulostaakin. Olenkin päättänyt että en enää parisuhteeseen ala, kun ei ne housut pysy kodin ulkopuolella jalassa kuitenkaan. Ja ei tuo tosiaan pettämisiin rajoitu vaan kaikenlaiseen muuhunkin hölmöilyyn, mistä seuraa muita ongelmia.
Varmasti ihan viisas neuvo, ellet sitten ala avoimeen suhteeseen toisen samanlaisen kanssa. Tuossahan ei ole mitään ongelmaa silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt, mutta pelkään pettäväni, jos saan siihen mahdollisuuden. Haluan seksiä enemmän ja useammin kuin mieheni. Miehen kanssa seksi on upeaa, mutta sitä on liian harvoin, koska mies omistautuu työlleen ja harrastuksilleen. Toisinaan tuntuu, että minulle jää hänestä vain rippeet. Kun puhun hänelle asiasta, hän huomioi ja pitää hyvänä muutaman päivän, mutta sitten taas lipsahtaa vanhoihin tapoihinsa. Olen miettinyt jopa jotain maksullista palvelua, jotta kiinni jäämisen riski olisi mahdollisimman pieni. Mieheni pitää halailusta ja pussailusta ja me keskustelemme avoimesti melkein kaikesta. Olemme puhuneet siitäkin, kuinka meidän halujemme määrä ei kohtaa. Kerran viikossa olisi hänelle hyvä määrä, minä haluaisin useammin, vaikka ihan joka päivä. En tiedä, miten pidemmän päälle tämä voi toimia. Yritän olla luova ja hoidella itseni, mutta jokin kalvava tunne minua syö sisältä.
Ilmeisesti seksi kumppanin kanssa liittyy siihen, että haet todisteita haluttavuudestasi naisena, rakkaudesta tai johonkin muuhun kuin itse seksiin sinänsä. Sen vuoksi itsen hoiteleminen ei riitä ja seksi voi käydä kumppanillekin raskaaksi. Parisuhdetta, jossa seksihalut ovat kaikkina aikoina balanssissa on mahdoton löytää, joten kannattaisi työstää tuota mitä kaikkea seksiin liität, mikä ei siihen kuulu.
Seksin nälkä on monesti ihan muun kuin seksin nälkää pohjimmiltaan silloin, kun seksiä kuitenkin on ja se koetaan tyydyttävänä. Seksiä on voinut oppia käyttämään myös ahdistuksen ja muiden ikävien tunteiden poistoväylänä, jolloin se on addiktiivista eikä vastavuoroista. Monesti myös kumppani vaistoaa tämän alitajuisesti. Seksin määrä korvaa silloin yhteyden ja kontaktin, millä on vaikutusta toisen osapuolen haluihin.
Tai sitten he vain haluavat eri määrän seksiä? Naisen halua psykologisoidaan helposti ja nähdään siinä jotain korjattavaa. Olisitko vastannut samoin miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä. Erosin naisesta jossain vaiheessa mutten kertonut todellista syytä. Olisi varmaan pimahtanut jos olisin kertonut että paneskelen miehen kanssa. Miestä tapailin aika kauan vielä tuon jälkeen.
Naisen syytäkö se on, ettet kertonut totuutta? Älä nyt pane toisten piikkiin sitä, ettet ole päässyt sinuiksi seksuaalisuutesi kanssa. Tosiasiassa pelkäsit, että nainen kertoo muille eron syyn etkä sitä, että nainen ei olisi totuutta kestänyt.
En hirveästi arvosta tuollaista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pettänyt, mutta pelkään pettäväni, jos saan siihen mahdollisuuden. Haluan seksiä enemmän ja useammin kuin mieheni. Miehen kanssa seksi on upeaa, mutta sitä on liian harvoin, koska mies omistautuu työlleen ja harrastuksilleen. Toisinaan tuntuu, että minulle jää hänestä vain rippeet. Kun puhun hänelle asiasta, hän huomioi ja pitää hyvänä muutaman päivän, mutta sitten taas lipsahtaa vanhoihin tapoihinsa. Olen miettinyt jopa jotain maksullista palvelua, jotta kiinni jäämisen riski olisi mahdollisimman pieni. Mieheni pitää halailusta ja pussailusta ja me keskustelemme avoimesti melkein kaikesta. Olemme puhuneet siitäkin, kuinka meidän halujemme määrä ei kohtaa. Kerran viikossa olisi hänelle hyvä määrä, minä haluaisin useammin, vaikka ihan joka päivä. En tiedä, miten pidemmän päälle tämä voi toimia. Yritän olla luova ja hoidella itseni, mutta jokin kalvava tunne minua syö sisältä.
Ilmeisesti seksi kumppanin kanssa liittyy siihen, että haet todisteita haluttavuudestasi naisena, rakkaudesta tai johonkin muuhun kuin itse seksiin sinänsä. Sen vuoksi itsen hoiteleminen ei riitä ja seksi voi käydä kumppanillekin raskaaksi. Parisuhdetta, jossa seksihalut ovat kaikkina aikoina balanssissa on mahdoton löytää, joten kannattaisi työstää tuota mitä kaikkea seksiin liität, mikä ei siihen kuulu.
Seksin nälkä on monesti ihan muun kuin seksin nälkää pohjimmiltaan silloin, kun seksiä kuitenkin on ja se koetaan tyydyttävänä. Seksiä on voinut oppia käyttämään myös ahdistuksen ja muiden ikävien tunteiden poistoväylänä, jolloin se on addiktiivista eikä vastavuoroista. Monesti myös kumppani vaistoaa tämän alitajuisesti. Seksin määrä korvaa silloin yhteyden ja kontaktin, millä on vaikutusta toisen osapuolen haluihin.
Tai sitten he vain haluavat eri määrän seksiä? Naisen halua psykologisoidaan helposti ja nähdään siinä jotain korjattavaa. Olisitko vastannut samoin miehelle?
Kyllä, aivan samoin. Tuo asia ei ole sukupuolisidonnainen eikä liity seksuaalisuuteen pohjimmiltaan.
Jos liitto alkaa kyllästyttää ja on ihastunut johonkin toiseen, suosittelen katsomaan elokuvan Take This Waltz. Uusistakin jutuista tulee vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Särkynyt50 kirjoitti:
Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.
Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.
Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.
Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.
Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.
Vaimo pihtaa joten painan muita. Ei minun tarvitse nälässä olla jos kumppanilla ei ole nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kävi vieraissa ja häntä pantiin ilman kumia ja nyt sitten mietitään muka missä vika jos ei omassa miehessä. Itsetutkiskelun irvikuva.
Ap sai täällä nyt sitä mitä haki kun hässi vieraissa-huomiota.
Kumma mies jos ei muka pistä vaihtoon Ap tä. Tautihan tuollaiselta ennen pitkää tulee. Ja vielä tuota omahyväistä tekopyhää paasausta joutuu kuuntelemaan.
Kauankohan se mies kenen kanssa kävi vieraissa joutui kuuntelemaan tuota jaarittelua ja narsistista paasausta ennen kuin pääsi roiskimaan?
No niin. Nytkö mun siis pitäisikin syyttää miestäni ja etsiä hänestä vikaa? Se, käytettiinkö kumia vai ei, ei kuulu tähän. En halunnut huomiota tällä, vain näkökulmia. Mies ei suoraa päätä pistä vaihtoon, voi haluta eron, voi olla että minäkin haluan Tauti ei ennen pitkää tule, koska suhde ei jatku. Mies, jonka kanssa petin, ei joutunut kuuntelemaan paasaamista, pääsi heti roiskimaan. Oliko vielä kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä pettäjät ja suhteilijat eivät pystyisi tekoonsa jos aidosti pysähtyisivät analysoimaan sitä ennen tekoaan. Jälkikäteen asian pohtiminen eri näkökulmista on toki ihailtavaa, mutta samalla jotenkin niin falskia.
Olen ollut tahtomattani särkemässä silloisen poikaystävän kumppanin sydäntä. Minulle valehdeltiin, ex-poikaystävä ei ollut päättänyt suhdetta vaan päätti sen vasta seurustelumme alettua, monta kuukautta myöhemmin.
Se sattui paljon. Mutta eniten sattui se, että aiheutin tuskaa toiselle ihmiselle. Vaikka en tehnyt sitä tietäen, olin silti syyllinen siihen, että hän kärsi. Minulle ei mene läpi mitkään selitykset ihmisiltä, jotka tekevät saman tietäen, että ryhtyvät suhteeseen varattuun ja tai varattuna. Nämä taitavat analysoinnit vain alleviivaavat sitä, että verbaalisia taitoja kyllä löytyy...ja kykyä valehdella niin itselle kuin muille.
Tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Mutta yhä mietin tuota naista, googlaan hänet toisinaan ja tarkistan miten elämä on häntä kohdellut, kannan häntä mukanani omassa elämässäni. Tunnen vastuuta siitä, että hän otti tapahtuneen raskaasti. Enkä tunne yhtään empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka tässäkin keskustelussa selittelevät ja analysoivat miksi pettivät. Koska miksi ymmärtäisin ihmistä, joka ei edes yritä ymmärtää muita.
Se että ihminen analysoi toimintaansa jälkikäteen on kehityksen ja itsetuntemuksen kannalta todella hyödyllistä. Mitä hyötyä siitä olisi kellekään, jos koskaan pettäneet tai mitään muutakaan väärin tehneet toteaisivat sun kaltaisten lailla itsestään, että minä vain olen sellainen läpeensä mätä ihminen joka on paha eikä välitä kenestäkään muusta. Koska tein noin, olen paha ikuisesti joten siis miksipä en jatkaisi pahana olemista koko loppuelämän". Kuulostaako järkevältä? Vai olisiko järkevämpää pohtia syitään ja tekemisiään ja kenties saada työkaluja toimia paremmin jatkossa?
Että mieti vähän että voisiko sitä empatiaa yhtään mistään kaivaa ketään kohtaan joka on tehnyt elämässään jotain väärin.
Tunnen empatiaa heitä kohtaan, jotka empatiani ansaitsevat. Monia väärin tehneitä kohtaan, mutten pettäjiä.Tulkitset tekstiäni omiin tarkoituksiisi sopien vai missä kohtaa kirjoitin pitäväni itseäni mätänä?
Ensimmäinen lainausmerkki jäi näköjään pois. Pointti oli että sinä ja kaltaisesi tuomitsijat ajattelevat pettäjien olevan läpeensä mätiä. Olisiko hyvä mielestäsi, että myös pettäjät itse ajattelisivat olevansa pahoja, mätiä ja pilalla koko loppuelämänsä ajan, piste? Eikä yrittäisi kään jättää asioita taakseen ja kenties tehdä jatkossa paremmin?
En pidä pettäjää läpeensä mätänä. Vaan epärehellisenä, ja kyvyttömänä empatiaan sekä ottamaan vastuuta. Nämä ovat luonteenpiirteitä, joiden en usko ihmisestä lähtevän vaikka hän lopettaisi pettämisen. Empatia kehittyy jo lapsuusiässä. Sitä voi toki aikuisenakin opetella, tai ainakin käytösnormeja jos ei aitoa empatiaa, mutten usko ihmisen paljon muuttuvan. Analysoida toki voi ja käännellä asiaa, miettiä eri näkökulmista. Mikä lopulta merkitsee on teot, enkä usko, etteikö empatiakyvytön tekisi samaa tekoa uudestaan, vaikka täällä kuinka pohtisi, itseään soimaisi ja analysoisi.
Mustavalkot 🥱
Kokeilepa perustella miksi olet eri mieltä.
Pettämiseen kuuluu aina valehtelu. Eikö se ole epärehellisyyttä? Vai mitä se sitten on? Eikö epärehellisyys ole luonteenpiirre?
Ei välitetä muille suoraan tai välillisesti aiheuttamastaan surusta. Mitä muuta se on kuin empatiakyvyttömyyttä? Usein mukana sopassa on lapsia, pieniäkin.
Syytetään muita, olosuhteita, suhteen huonoutta, varatun suhteen huonoutta, pestään omat kädet. Eikö se ole kyvyttömyyttä ottaa vastuuta?
Jotta asiaa voisi uskottavasti analysoida pitää kyetä ainakin nämä omassa käytöksessään tunnustamaan. Jos ei kykene ei mikään muutos itsessä ole edes alussa. Kunhan kuluttaa aikaansa kirjoitellen asioista joita haluaisi tehdä tai jollainen haluaisi olla. Ideaali-itsestään.
Tämä mustavalkoinen ihminen on ironista kyllä itse epäempaattisuuden huippu. Pitkälle vietyjä oletuksia toisten mottiveista ja ajatuksista, ei pienintä varaumaa sille, että voi olla monenlaisia tilanteita ja parisuhteita... Ja kaikista niistä asioista, joita parisuhteessa tapahtuu ja jotka vaikuttavat osapuolten elämään, nostetaan seksuaalinen uskollisuus ylimmäiseksi ja tärkeimmäksi asiaksi.
Monta asiaa. Tuntuu ettemme ole koskaan kunnolla jutelleetkaan, vaikka kohta 10 vuotta yhdessä ja yksi lapsi. Erilaiset halut ja mielenkiinnon kohteet. Ärsyttää melkein jokainen miehen liike, ääni, kosketus, hengittäminen... Tapasin toisen, en ehtinyt pussailua pidemmälle kun sain tietää olevani raskaana. Omalle miehelleni.
Ja taas tässä, tähän jään. Edelleen nuo asiat painaa.