Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Ketjun aihe oli, mikä parisuhteessa tai itsessä on johtanut pettämiseen. Siitähän tässä nyt on keskusteltu. Kukaan ei kysynyt, olisiko tosi kivaa, kun ei kukaan pettäisi.

Saiko ap ajateltavaa?

Vierailija kirjoitti:

Miehen itsekeskeisyys (kiinnosti vaan omat harrastukset, perheen yhteiset jutut ei ollenkaan), jatkuva voinneistaan valitus (aina kun olisi omakotitalossa pitänyt tehdä jotain, oli "selkä jumissa"), lapsille raivoaminen, ei osallistunut mihinkään kotitöihin, sotki vaan jättämällä likapyykkejä ja roskia joka paikkaan jne. Ei kiinnostanut seksi pätkääkään kun miehen läsnäolo vaan otti päähän joka päivä. Meni monta vuotta erosta haaveillessa, ajattelin että sitten kun lapset muuttaa pois kotoa...

Harrastuksen kautta tapasin aivan ihanan kohteliaan, hyväsydämisen ja huomioivan miehen ja se oli menoa, avioero vireille ja nyt asun yhdessä tuon uuden miehen kanssa tässä samassa omakotitalossa, teini-ikäiset lapset joka toinen viikko. Ihanaa kun on mies jonka kanssa tehdään kaikkea yhdessä kotitöistä remonttihommiin ja on edelleen yhteinen harrastus. Ja seksikin kiinnostaa joka päivä :)

Mahtavaa tämä kaksinaismoralismi tällä palstalla. Jos nainen lähtee toisen miehen matkaan, niin yläpeukkua tulee. Mutta jos mies tekee noin, on hän törkeä sika. Mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.

Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.

Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.

Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.

On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?

Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.

Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.

Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.

Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.

Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.

Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.

Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen? 

Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?

Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta. 

Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen. 

Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen. 

Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista. 

Tuo oli hyvin kuvattu. Juuri siksi usein vaihtamalla paranee. Kun vaihtaa pois tuollaisesta kumppanista, jolle on puhuttava Caps Lockit päällä, sellaiseen jolle riittää kertasanominen, on itsekin ihan kuin eri ihminen. Eikä ole mitään tarvetta pienentää itseään, eikä paeta eikä etsiä suhteesta itseään. Voi ihan rennosti olla oma itsensä, ja se on ok.

Valitettavan usein vain ne totutut käytöstavat ja ajattelumallit eivät katoa itsekseen vain puolisoa vaihtamalla muutu. Olen nähnyt jo suht vanhana ihmisenä monta kertaa tämän, että ilman psykoterapiaa ne samanlaiset tavat olla ihmissuhteessa tuodaan siihen uuteenkin suhteeseen, joka hiljakseen muuttuu samoja ongelmia sisältäväksi kuin edellinenkin.

Esimerkiksi se, ettei sano mielipidettään, vaan jättää tärkeät asiat sanomatta on todella yleinen parisuhdeongelmien syy - ja on lähtökohtaisesti vääristynyttä olettaa, että toisenlainen ihminen sen parantaisi. Se on liikaa vaadittu keneltä tahansa, että olet äiti tai isä, joka auttaa sanoittamaan lapsen tarpeet. Sellaiset odotukset eivät vain terveeseen parisuhteeseen kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D

Oletko lukenut montaakaan viestiä tästä ketjusta vai oliko ne liian pitkiä ettei lukutaito riittänyt? Aika paljon täällä on ihmiset pohtineet oman toimintansa syitä. Jos sulla ei ole mitään annettavaa niin kannattaa poistua rääkymään muualle.

Olen kyllä. Aina näkyvät pettäjät kertovan, kuinka se ja tämä asia oli vialla. En halua erota mutta panen silti muita. Koska haluan pettäjänä saada hyväksyntää teoilleni :)

Mitä mieltä olet siitä että monen pettäjän puolisokaan ei halua erota edes sen jälkeen kun pettäminen on paljastunut. Ylipäätään ihmiset haluaa selvittää päätään ennen kuin säntäävät eroamaan vuosikymmeniä pitkistä liitoista. Onko se nyt niin kovin ihmeellistä?

Anteeksi voi toiselle antaa, ja hetken pettämisestä ei kannata erota. Mutta..

Omalle puolisolle täytyy olla rehellinen tai muuten se kalvaa omaa sisintä loputtomiin. Jos siis ei ole narsku tai muu sellainen.

Kuinka haluaisit toisinpäin? haluaisitko tietää jos miehellä olisi suhde ollut toiseen?

En ole kovin kiinnostunut siitä jos olisi satunnaista seksiä jonkun toisen kanssa. En koe sillä tavalla tärkeäksi omistaa mieheni pissavehkeitä. Haluaisin tietää jos hän rakastuu toiseen, voi huonosti meidän suhteessa, tahtoo jotain muuta elämältään ym. isompia oivalluksia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen itsekeskeisyys (kiinnosti vaan omat harrastukset, perheen yhteiset jutut ei ollenkaan), jatkuva voinneistaan valitus (aina kun olisi omakotitalossa pitänyt tehdä jotain, oli "selkä jumissa"), lapsille raivoaminen, ei osallistunut mihinkään kotitöihin, sotki vaan jättämällä likapyykkejä ja roskia joka paikkaan jne. Ei kiinnostanut seksi pätkääkään kun miehen läsnäolo vaan otti päähän joka päivä. Meni monta vuotta erosta haaveillessa, ajattelin että sitten kun lapset muuttaa pois kotoa...

Harrastuksen kautta tapasin aivan ihanan kohteliaan, hyväsydämisen ja huomioivan miehen ja se oli menoa, avioero vireille ja nyt asun yhdessä tuon uuden miehen kanssa tässä samassa omakotitalossa, teini-ikäiset lapset joka toinen viikko. Ihanaa kun on mies jonka kanssa tehdään kaikkea yhdessä kotitöistä remonttihommiin ja on edelleen yhteinen harrastus. Ja seksikin kiinnostaa joka päivä :)

Mahtavaa tämä kaksinaismoralismi tällä palstalla. Jos nainen lähtee toisen miehen matkaan, niin yläpeukkua tulee. Mutta jos mies tekee noin, on hän törkeä sika. Mielenkiintoista.

Miehillä ei yleensä ole kovin mielenkiintoista pohdintaa tämän asian ympärillä. Täällä on keskusteluja tyyliin ”vaimo ei tehnyt näin sängyssä” tai ”vaimo lihoi ja siksi petin”. Tällaiset aloitukset ei oikein vie keskustelua mihinkään. Todennäköisesti miehillä on ihan yhtä monimutkaiset syyt syrjähyppyihinsä, mutta eivät oikein tiedosta niitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon rajattomista ihmisistä. Hep! Tunnistan. Olen lapatossu ja yrittänyt aina miellyttää. Mies on siitä huolimatta osoittanut aina minulle, ettei panokseni ole tarpeeksi. Vuosia uskoin, että olen todella huono ihminen ja paha. Epäonnistunut. Yritin pistää vastaan, mutta ponnettomasti. Mies puhuu paljon ja taitavasti, kertoi miten kritiikki on rakkautta.

Ihastuin ihmiseen, joka hyväksyi minut. Se ei ole mieheni syy. Se oli merkityksellistä omalle ”prosessilleni” matkalla omaksi itsekseni. En pettänyt kuin ajatuksissani, mutta sitä kyllä monta kertaa.

Vanhempani tosin sitten kun kuulivat tästä ihastuksesta (en tiedä mistä???), kiristivät minut hiljaiseksi. Menetin yhteyden heihin. Laitoin välit poikki ihastukseen. Olemme miehen kanssa yhdessä. Olen palannut lapatossuksi.

Miksi? Koska en kestä jatkuvaa kritiikkiä, haluan vain olla rauhassa. En halua riidellä.

Etkö sitten huomaa, miten mies ei nimenomaan ole hyväksynyt sinua koskaan. 

Totta kai ymmärrän, että tuollainen käyttäytyminen juontaa juurensa hyvin pitkältä. Se ei kuitenkaan ratkea pettämällä, vaan tutkimalla miksi jokin tietty ihmistyyppi kuten jyrääjä vetää puoleensa. Jyrääjä tarvitsee jyrättävää ja päinvastoin. Kyky olla hyvässä ihmissuhteessa on sekin opeteltava, jos se puuttuu. Sitä ei voi saada itselleen pettämisen kautta eikä pettäminen ole jyrän syytä. Hyvän ihmissuhteen edellytys on, että osaa puhua tunteistaan ja tarpeistaan niin, että ne menevät perille, ettei sitä tarvitse tehdä tekojen kautta.

Pettäminen voi olla tapa kertoa, ettei viihdy suhteessa, mutta hyvin lapsenomainen ja itsekeskeinen tapa. Jos perheessä on lapsia, niin jyrän ja jyrättävän välinen suhde kannattaa purkaa, etteivät lapset opi samaa mallia olla joko jyrä tai jyrättävä. Vanhemmiltahan opitaan tapa, miten parisuhteessa ollaan ja kommunikoidaan ja myös että ajatellaan vähän omaa nokkaa pitemmälle asiassa kuin asiassa.

Mutta kukaan ei ole täydellinen, kaukana siitä. En itse henkilökohtaisesti vain voi osallistua sellaiseen, että pettävä puoliso edellyttäisi minun yhtyvän petetyn puolison mustamaalaukseen.

Ei suhteen dynamiikkaa pysty muuttamaan noin vaan päättämällä että ”nytpäs puran tämän kuvion”. Te ratkotte paperilla minuutissa ongelmia, joita oikeasti terapioidaan vuosikausia. Tuollainen jonkun ulkopuolisen kohtaaminen, vaikka sitten pettämällä, voi olla olennaista siinä että edes tiedostaa mikä se kuvio kotona on. Ymmärrän ärsytyksen ja sen että mielummin poistaisi tällaiset uhkakuvat omankin suhteen yltä simbsalabim! Mutta kyllä siinä että jonkun ulkopuolisen kanssa syntyy syvällistä keskustelua siitä millainen on ja mitä haluaa, voi olla myös apua. Vaikka se nyt sitten olisi tällainen se kohtaaminen.

Sitähän minä tässä yritin sanoakin, että se vaatii vuosien työn tuollaisen kuvion purkaminen. Jompikumpi ei välttämättä sitä edes halua, vaan haluaa säilyttää roolit esimerkiksi syyllistämällä toista ja näkemättä mitään vikaa omassa käytöksessään. Sitä se vastuuttomuus juuri on, että kieltäytyy näkemästä omaa osuuttaan "pelissä". Sitä ei uusi suhde voi parantaa, mutta pettäminen tai rakastuminenkin pelkästään voi tietysti auttaa ymmärtämään mikä on pielessä. Joskus eroaminen on hyvä päätös ja vaihtamalla paranee.

En vain osaa kertoa tarpeistani ymmärrettävästi. Vuosia yritin, mutta en onnistunut. Keskustelut johtivat riitoihin, joita en osannut selvittää.

Keskityin sitten siihen, mikä on tärkeää, eli arjen hoitoon, lapsiin, työhön ja siihen, ettei tule riitaa.

Mutta ei huolta. En tiedä enää sitäkään vähää kuin ennen, mitä voisin haluta tai mitkä ovat ”minun tarpeeni”. En ole yhteydessä juuri muihin ihmisiin kuin työn ja arjen kannalta välttämättömiin.

Mikä tahansa parisuhteen puiminen on pettämistä, oli kohde sitten vaikka anonyymi nettipalstalla. Eli tämäkin on oikeastaan pettämistä. Ei kuulkaas hyvä heiluisi kun teidän puolisot näitä lukisivat.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe oli, mikä parisuhteessa tai itsessä on johtanut pettämiseen. Siitähän tässä nyt on keskusteltu. Kukaan ei kysynyt, olisiko tosi kivaa, kun ei kukaan pettäisi.

Saiko ap ajateltavaa?

Olen todellakin saanut ajateltavaa. Ja muistutukseksi vielä, että minä en ole vaihtamassa miestä. Jos jatkan parisuhteessa, se tapahtuu nykyisen mieheni kanssa, mutta mikään ei muutu jos en ymmärrä syitä. Voi olla että minun pitää olla yksikseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon rajattomista ihmisistä. Hep! Tunnistan. Olen lapatossu ja yrittänyt aina miellyttää. Mies on siitä huolimatta osoittanut aina minulle, ettei panokseni ole tarpeeksi. Vuosia uskoin, että olen todella huono ihminen ja paha. Epäonnistunut. Yritin pistää vastaan, mutta ponnettomasti. Mies puhuu paljon ja taitavasti, kertoi miten kritiikki on rakkautta.

Ihastuin ihmiseen, joka hyväksyi minut. Se ei ole mieheni syy. Se oli merkityksellistä omalle ”prosessilleni” matkalla omaksi itsekseni. En pettänyt kuin ajatuksissani, mutta sitä kyllä monta kertaa.

Vanhempani tosin sitten kun kuulivat tästä ihastuksesta (en tiedä mistä???), kiristivät minut hiljaiseksi. Menetin yhteyden heihin. Laitoin välit poikki ihastukseen. Olemme miehen kanssa yhdessä. Olen palannut lapatossuksi.

Miksi? Koska en kestä jatkuvaa kritiikkiä, haluan vain olla rauhassa. En halua riidellä.

Etkö sitten huomaa, miten mies ei nimenomaan ole hyväksynyt sinua koskaan. 

Totta kai ymmärrän, että tuollainen käyttäytyminen juontaa juurensa hyvin pitkältä. Se ei kuitenkaan ratkea pettämällä, vaan tutkimalla miksi jokin tietty ihmistyyppi kuten jyrääjä vetää puoleensa. Jyrääjä tarvitsee jyrättävää ja päinvastoin. Kyky olla hyvässä ihmissuhteessa on sekin opeteltava, jos se puuttuu. Sitä ei voi saada itselleen pettämisen kautta eikä pettäminen ole jyrän syytä. Hyvän ihmissuhteen edellytys on, että osaa puhua tunteistaan ja tarpeistaan niin, että ne menevät perille, ettei sitä tarvitse tehdä tekojen kautta.

Pettäminen voi olla tapa kertoa, ettei viihdy suhteessa, mutta hyvin lapsenomainen ja itsekeskeinen tapa. Jos perheessä on lapsia, niin jyrän ja jyrättävän välinen suhde kannattaa purkaa, etteivät lapset opi samaa mallia olla joko jyrä tai jyrättävä. Vanhemmiltahan opitaan tapa, miten parisuhteessa ollaan ja kommunikoidaan ja myös että ajatellaan vähän omaa nokkaa pitemmälle asiassa kuin asiassa.

Mutta kukaan ei ole täydellinen, kaukana siitä. En itse henkilökohtaisesti vain voi osallistua sellaiseen, että pettävä puoliso edellyttäisi minun yhtyvän petetyn puolison mustamaalaukseen.

Ei suhteen dynamiikkaa pysty muuttamaan noin vaan päättämällä että ”nytpäs puran tämän kuvion”. Te ratkotte paperilla minuutissa ongelmia, joita oikeasti terapioidaan vuosikausia. Tuollainen jonkun ulkopuolisen kohtaaminen, vaikka sitten pettämällä, voi olla olennaista siinä että edes tiedostaa mikä se kuvio kotona on. Ymmärrän ärsytyksen ja sen että mielummin poistaisi tällaiset uhkakuvat omankin suhteen yltä simbsalabim! Mutta kyllä siinä että jonkun ulkopuolisen kanssa syntyy syvällistä keskustelua siitä millainen on ja mitä haluaa, voi olla myös apua. Vaikka se nyt sitten olisi tällainen se kohtaaminen.

Mulle kävi näin. Vaikka en pettänyt fyysisesti, niin juttelin paljon enemmän kuin puolison kanssa. Tää ihminen näki mut ihan erilaisena, kuin aviomieheni. Olin vuosia uskonut aviomiehen version minusta. Nyt se kuva murtuikin, ja näin liittoni ulkopuolelta, ja näky ei ollut kaunis. Ero siitä tuli, ei tämän ystävän takia vaan en halunnut olla enää naimisissa sen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En vain osaa kertoa tarpeistani ymmärrettävästi. Vuosia yritin, mutta en onnistunut. Keskustelut johtivat riitoihin, joita en osannut selvittää.

Keskityin sitten siihen, mikä on tärkeää, eli arjen hoitoon, lapsiin, työhön ja siihen, ettei tule riitaa.

Mutta ei huolta. En tiedä enää sitäkään vähää kuin ennen, mitä voisin haluta tai mitkä ovat ”minun tarpeeni”. En ole yhteydessä juuri muihin ihmisiin kuin työn ja arjen kannalta välttämättömiin.

Mikä tahansa parisuhteen puiminen on pettämistä, oli kohde sitten vaikka anonyymi nettipalstalla. Eli tämäkin on oikeastaan pettämistä. Ei kuulkaas hyvä heiluisi kun teidän puolisot näitä lukisivat.

Jos olet vuosia elänyt alistuneessa tilassa, niin et enää jaksa puolustaa itseäsi. Kuulostat hyvin väsyneeltä. Kyse voi olla myös siitä, että sinua on oikeasti alistettu ja manipuloitu. Minun tarkoitukseni oli tuoda esille mielipide, joka koski tilannetta, missä pettäjä haluaa mustamaalata petettyä muille ihmisille, mistä sinun keississäsi ei ilmeisesti ollut edes kyse. Älä hyvä ihminen lue näitä kirjoituksia imien itseesi syyllisyyttä teoista, joita et edes ole tehnyt. Jos elät alistavassa ja mitätöivässä suhteessa, hae itsellesi apua, äläkä lue tällaisia nettijuttuja ollenkaan.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe oli, mikä parisuhteessa tai itsessä on johtanut pettämiseen. Siitähän tässä nyt on keskusteltu. Kukaan ei kysynyt, olisiko tosi kivaa, kun ei kukaan pettäisi.

Saiko ap ajateltavaa?

Olen todellakin saanut ajateltavaa. Ja muistutukseksi vielä, että minä en ole vaihtamassa miestä. Jos jatkan parisuhteessa, se tapahtuu nykyisen mieheni kanssa, mutta mikään ei muutu jos en ymmärrä syitä. Voi olla että minun pitää olla yksikseni.

Saitko paljaalla kun kävit vieraissa? Kerroitko miehellesi?

Joutuiko se mies kenen kanssa petit kuuntelemaan kauankin paasaustasi ennen kuin pääsi itse asiaan?

Mulla syy oli se, että tapasin vaan ihmisen, kenen kanssa synkkasi hyvin sekä henkisellä että myöhemmin fyysisellä tasolla. En kuitenkaan ollut varma haluisinko hänen kanssaan perheen tai paremminkin uusperheen, jossa olisi mun ja hänen lapset. Ollaan suhteen jälkeen jatkettu kavereina.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe oli, mikä parisuhteessa tai itsessä on johtanut pettämiseen. Siitähän tässä nyt on keskusteltu. Kukaan ei kysynyt, olisiko tosi kivaa, kun ei kukaan pettäisi.

Saiko ap ajateltavaa?

Olen todellakin saanut ajateltavaa. Ja muistutukseksi vielä, että minä en ole vaihtamassa miestä. Jos jatkan parisuhteessa, se tapahtuu nykyisen mieheni kanssa, mutta mikään ei muutu jos en ymmärrä syitä. Voi olla että minun pitää olla yksikseni.

Olen iloinen että olet saanut ajateltavaa. Älä eroa miehestäsi vaan Puhu. Puhu uudelleen kunnes tajuaa. Ota aikaa itsellesi. Rakasta miestäsi ja löydä uudelleen Halu häneen. Yritä ainakin.

Ensimmäinen suhde oli ns. Teini suhde. Erosin hänestä, kun olin 18v. Joi koko ajan kaljaa, poltteli pilveä, oli kavereiden kanssa koko ajan, ei jaksanut siivota kotiaan, ei käynyt töissä ja sanoi, että ei koskaan aiokaan käydä töissä. Oli myös suhteemme aikana ollut ihastunut toiseen naiseen ( kertoi siitä minulle ).

Petin häntä, koska tiesin ettei minulla ollut tulevaisuutta hänen kanssaan ja olin kokeilunhaluinen. Kaduin syvästi pettämistä ja erosin hänestä.

Toista miestä kanssa petin, kun olin ollut 6v suhteessa hänen kanssaan. Hänkin oli alkoholisti ja meinasi pettää minua miehen kanssa. Hänen pettämistä vähän kaduin, mutta en kumminkaan niin paljon, koska hänhän yritti minua myös pettää ja saattaa olla, että on pettänyt minua jonkun toisenkin kanssa.

Nämä 2 ensimmäistä suhdetta olivat suuri virhe, olin nuori ja huono itsetuntoinen ja kadun näitä suhteita, koska miehet eivät olleet normaaleita ja olivat päihdekäyttäjiä.

Olen itse miellyttäjä ja kiltti ihminen ja huono lapsuus ollut, joten sen takia varmaan olin tällaisten ihmisten kanssa. Nyt virheistä oppinut sen verran ettei ikinä enää. Onneksi nyt löysin miehen kenellä ei ole päihdeongelmia ja häntä en ole pettänyt ja ei ole aikomustakaan, koskaan pettää.

Todella iso hali täältä avoimen asian esille tuontisi johdosta :) Rohkea nainen olet. 

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun aihe oli, mikä parisuhteessa tai itsessä on johtanut pettämiseen. Siitähän tässä nyt on keskusteltu. Kukaan ei kysynyt, olisiko tosi kivaa, kun ei kukaan pettäisi.

Saiko ap ajateltavaa?

Olen todellakin saanut ajateltavaa. Ja muistutukseksi vielä, että minä en ole vaihtamassa miestä. Jos jatkan parisuhteessa, se tapahtuu nykyisen mieheni kanssa, mutta mikään ei muutu jos en ymmärrä syitä. Voi olla että minun pitää olla yksikseni.

Olen iloinen että olet saanut ajateltavaa. Älä eroa miehestäsi vaan Puhu. Puhu uudelleen kunnes tajuaa. Ota aikaa itsellesi. Rakasta miestäsi ja löydä uudelleen Halu häneen. Yritä ainakin.

Jos petit paljaaltaan niin kerro miehellesi että hän ymmärtää käydä sukupuolitautitestissä.

Pidä seuraavalla kerralla kumit mukana. Jaksuhaleja ja rakkaushetkiä ja vaikka kännistä nylkytystä vieraiden kanssa siivouskopissa jos parisuhde taas väljähtyy. Pääasia että saa tarpeeksi.

Vaimo ei huomioinut tarpeeksi eikä tarpeeksi usein.

Siinä sitten latasin tilaisuuden tullen sateessa golfkärryä vasten menemään. Varattua maantiedonopettajaa. Jatkossa laitettiin sisätiloissa - muutaman viikon kesti paneskelu ja sitten alkoivat opettajanhuoneessa kuiskuttelemaan. Kerran putosi kortsupaketti povarista koulun käytävälle. Laitettiin homma tauolle.

Sisäisen tutkiskelun lopputulos on että 35 v ei ole vielä liian vanha. Kokeilen silti paria vuotta nuorempaa ensiviikolla.

Kosketetuksi tulemisen tarve, hellyys, sai suutelemaan toista miestä. Oli mahdollisuus lähteä miehen kotiin. En lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain pelkuri ei ota ensin eroa. Pettämistä on turha puolustella.

Olet absoluuttisen oikeassa. Pettäjät on alinta pohjasakkaa.

Ovatko nämä reippaat eroajat sitten jotenkin moraalisesti korkealuokkaisia? Onko hienoa rikkoa perhe heti, jos vähänkin ihastuu pitkän liiton aikana johonkin ulkopuoliseen?

Olisihan se tosi ihanteellista, jos ei kerta kaikkiaan kukaan liiton ulkopuolinen ikinä ketään kiinnostaisi, mutta elämme epätäydellisessä maailmassa. Usein vastakkain on hätiköity ero tai jonkinlainen selvittely, onko se toinen nyt edes oikeasti yhtään sellainen kuin matkan päästä näyttää.

Jos nyt sitten ylipäätään päätyy siihen, että vaihtamalla paranisi. Useinhan ne ihastukset menevät vaan ohitse eikä niistä ole mitään oikeaa uhkaa liitolle, ellei sitten ryntää reippaasti eroamaan, kuten Hyvät Ihmiset netissä neuvovat.

Siis kun nykyäänhän pettämistä on jo sellainen ”henkinen pettäminenkin”, jossa ylipäätään on ikinä vilkaistu tai salaa mielessä ajateltu ketään kolmatta ”sillä silmällä”.

Tämä oli helvetin hyvin kirjoitettu.

Mies petti tse. Sen jälkeen oli ihan sama omille valinnoilleni ja ero siitä tietysti tuli. Nyt 15 v. naimisissa uskollisesti, eikä pettäminen käy edes mielessä.