Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epilogi: Ap on käynyt panemassa vieraan kanssa ja haluaa huomiota, myötätuntoa, empatiaa ja kannustusta sekä ehkä vähän oikeutustakin vieraissakäynnilleen. Ketjussa on nähty että syitä on monia eri ihmisillä ja monesta paneminen on ollut tavallaan oikeutettua vaikka tietysti on tehty väärin ja kaduttaa ja silleen. Toisessa ei ole syytä ja kuitenkin on sen verran että ei siitä sen enempää. Salasuhde on rakastumista eikä tympeää panemista. Tekstareita kun lähetetään ja vaihdetaan ajatuksia niin se paneminen on vaan sivutuote. Jos mies käy vieraissa se ei ole hätähuuto vaan huoraamista.
Olipas sukupuolittunutta. En mä ainakaan katso miesten tai naisten pettämisiä erilaisten silmälasien läpi, vaikka naiset kertovatkin asiasta paljon laveammin ja psykologisin pensselinvedoin. Loppujen lopuksi kyse on paljon muustakin kuin panemisesta molempien kohdalla. Joihinkin ihmisiin ei vain voi luottaa tai sitten ongelmia ratkotaan simppelillä, itsekeskeisellä tavalla. Inhimillistä ja kaikkea muuta kuin ainutlaatuista.
Taitaa miehet yleensä etsiä sivusuhteista seksiä ja naiset huomiota. Joskus myös toistepäin.
En mahda mitään, mutta kyllä menee ihmiseen arvostus, kun kuulen pettäneen. Jos ei parisuhde miellytä, niin aina voi erota. Pettäminen on jotenkin niin... yksinkertaisen ihmisen touhua.
Kai sä myös itse olet sitten rehellinen, kun olet rehellisyyden ja uskollisuuden puolestapuhuja, että teet selväksi kyseiselle ihmiselle että et arvosta häntä, katkot yhteydet ja poistat fb-kavereista? Se olisi suoraselkäistä ja rehellistä toimintaa. Jos näin et tee, et sinäkään sitten ole kovin arvostettava rehellinen ihminen.
Olen itse pettänyt ja toivon hartaasti että jokainen joka ei mistään mitään oikeasti tiedä mutta tuomitsee, ei jäisi roikkumaan esim facekavereihin. Tekisi selväksi että ei edes tervehditä enää eikä olla missään tekemisissä. Se olisi reilua. Olisi molemmille osapuolille varmasti myönteinen asia, mulle se että pääsisi eroon tuomitsevista tekopyhistä selän takan paskampuhujista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epilogi: Ap on käynyt panemassa vieraan kanssa ja haluaa huomiota, myötätuntoa, empatiaa ja kannustusta sekä ehkä vähän oikeutustakin vieraissakäynnilleen. Ketjussa on nähty että syitä on monia eri ihmisillä ja monesta paneminen on ollut tavallaan oikeutettua vaikka tietysti on tehty väärin ja kaduttaa ja silleen. Toisessa ei ole syytä ja kuitenkin on sen verran että ei siitä sen enempää. Salasuhde on rakastumista eikä tympeää panemista. Tekstareita kun lähetetään ja vaihdetaan ajatuksia niin se paneminen on vaan sivutuote. Jos mies käy vieraissa se ei ole hätähuuto vaan huoraamista.
Olipas sukupuolittunutta. En mä ainakaan katso miesten tai naisten pettämisiä erilaisten silmälasien läpi, vaikka naiset kertovatkin asiasta paljon laveammin ja psykologisin pensselinvedoin. Loppujen lopuksi kyse on paljon muustakin kuin panemisesta molempien kohdalla. Joihinkin ihmisiin ei vain voi luottaa tai sitten ongelmia ratkotaan simppelillä, itsekeskeisellä tavalla. Inhimillistä ja kaikkea muuta kuin ainutlaatuista.
Taitaa miehet yleensä etsiä sivusuhteista seksiä ja naiset huomiota. Joskus myös toistepäin.
En mahda mitään, mutta kyllä menee ihmiseen arvostus, kun kuulen pettäneen. Jos ei parisuhde miellytä, niin aina voi erota. Pettäminen on jotenkin niin... yksinkertaisen ihmisen touhua.
Kai sä myös itse olet sitten rehellinen, kun olet rehellisyyden ja uskollisuuden puolestapuhuja, että teet selväksi kyseiselle ihmiselle että et arvosta häntä, katkot yhteydet ja poistat fb-kavereista? Se olisi suoraselkäistä ja rehellistä toimintaa. Jos näin et tee, et sinäkään sitten ole kovin arvostettava rehellinen ihminen.
Olen itse pettänyt ja toivon hartaasti että jokainen joka ei mistään mitään oikeasti tiedä mutta tuomitsee, ei jäisi roikkumaan esim facekavereihin. Tekisi selväksi että ei edes tervehditä enää eikä olla missään tekemisissä. Se olisi reilua. Olisi molemmille osapuolille varmasti myönteinen asia, mulle se että pääsisi eroon tuomitsevista tekopyhistä selän takan paskampuhujista.
En ole kommentin kirjoittaja, mutta olen samaa mieltä hänen kanssaan. Olen kyllä ilmaissut ihan sanallisesti mielipiteeni, kun minulle on yritetty mustamaalata puolisoa, jota ollaan petetty. En arvosta tippaakaan tuollaista ja en ole tekemisissä tämän henkilön kanssa facessa enkä muuallakaan. Mutta joissakin toisissa tapauksissa pettäminen ei sen ihmisen tuntien ole kyllä tullut yllätyksenä, joten ei ole ollut sen kummemmin tarvetta olla tekemisissä ennenkään.
Olen katkaissut ystävyyssuhteita pettäjiin, en vain kyennyt tukemaan ja kuuntelemaan ihmistä, joka satutti itseään ja ympäristöään, enkä kunnioittamaan ihmisenä. Pettäminen on epärehellisyyttä. Epärehellinen on sitä kaikessa, ei sitä voi kytkeä pois päältä ystävän seurassa.
Henkinen vahvuus ei vaadi edes paljon. Vähän itsetuntemusta ja jonkinlaisia periaatteita siitä miten kohtelee muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei myöhemmin syyttele puolisoa, ystävää, olosuhteita ym. että "teki vääriä valintoja miellyttääkseen", että jopa muutti, meni naimisiin, jätti harrastuksensa muiden takia. Se, että on vastuuton ja lapsellinen ja perustelee sillä lapsellisen ja vastuuttoman toiminnan, pettämisen, on hyvin loogista.
Tämän takia en välitä pettäjistä. En halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei seiso omilla jaloillaan, ei ota vastuuta teoistaan, ajelehtii muita miellyttääkseen. Tuollainen ihminen ei ole henkisesti vahva ja hyvää seuraa. En voisi koskaan luottaa siihen, että hän ei syyttäsi myöhemmin minua omista valinnoistaan.
Jokainen kuitenkin elää tavallaan. Jonkun mielestä tuollainen ajelehtiminen voi olla kiehtovaakin.
Mielestäni tuossa nyt ei varsinaisesti etsitty syyllistä. Ei tuollainen ihminen edes tiedosta polkevansa itseään, eikä lähipiiri välttämättä sen paremmin. En kyllä itse tiedä onko mitään vahvoja ihmisiä edes olemassa. Kaikilla on omat vinkeensä.
Tunnistan olevani rajaton ihminen, mutta ei se välttämättä ole niin selvää ulospäin. Minulla on vahvojakin mielipiteitä, varsinkin pienemmistä, mutta myös isommista asioista. Ihmiset yleensä pitävät minusta, olen tosi kiva työkaveri ja muutenkin hyvää seuraa. Heilun tuulen mukana, mutta en niin paljon, että todellinen minäni ei olisi näkyvissä.
Läheisissä ihmissuhteissa olen nyt keski-ikäisenä tajunnut olevani toivottoman altis muiden ihmisten miellyttämiselle. Se vie minulta energiaa työelämässä, ystävyyssuhteissa ja varsinkin parisuhteessa.
Toinen lapsistani on vahva persoona, joudun kamppailemaan pitääkseni vanhemman roolin. Toinen taas on alakuloon taipuvainen ja hänen kanssaan haluaisin vaipua samaan olotilaan, vaikka parhaani mukaan pyrin nostamaan.
Tiedostan tilanteen, yritän muuttaa ajattelutapaani ja löytää uusia toimintatapoja. Se ei silti ole helppoa. Ja aikaa ja energiaa kuluu entistä enemmän, kun jatkuvasti sekä ennakoin ja tunnistan muiden tunteita ja toiveita ja yritän toimia luontaisen tapani vastaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua. Me pidimme taukoa parisuhteesta pari kuukautta, sinä aikana minulla oli toinen ja luultavasti miehellänikin. Palasimme kuitenkin yhteen, olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Kaikki on nyt hyvin. Olen aina ollut vähän pettäjäainesta, siinä kai syy siihen miksi toisen kanssa olin. Aiemminkin oli jotain pientä peliä ollut muiden miesten kanssa. En osaa tarkemmin selittää syytä, ehkä olen vain kevytkenkäinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut ystävyyssuhteita pettäjiin, en vain kyennyt tukemaan ja kuuntelemaan ihmistä, joka satutti itseään ja ympäristöään, enkä kunnioittamaan ihmisenä. Pettäminen on epärehellisyyttä. Epärehellinen on sitä kaikessa, ei sitä voi kytkeä pois päältä ystävän seurassa.
Henkinen vahvuus ei vaadi edes paljon. Vähän itsetuntemusta ja jonkinlaisia periaatteita siitä miten kohtelee muita.
Allekirjoitan täysin. Ihmiset, jotka vierittävät syyn elämästään ja valinnoistaan muiden harteille ovat erittäin epäluotettavia ja salakavalia ystävinä. Tuossahan on kyse uhriutumisesta, jolloin muille jää roiston rooli, kun joku menee vikaan. Pysyn kaukana tällaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tämä oli aika hyvä ketju ja paljon hyvää pohdintaa ihmisiltä, mutta sitten nämä jotkut kus*päiset trollit pilaavat tämänkin.
Ei tuossa ole kuin tuo yksi. Sama kai tuon on antaa tuossa länkyttää. Jokin mielenterveysongelma ehkä laittaa levyn vähän juuttumaan.
Ap pistettiinkö sinua paljaalla? Kerroitko miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut ystävyyssuhteita pettäjiin, en vain kyennyt tukemaan ja kuuntelemaan ihmistä, joka satutti itseään ja ympäristöään, enkä kunnioittamaan ihmisenä. Pettäminen on epärehellisyyttä. Epärehellinen on sitä kaikessa, ei sitä voi kytkeä pois päältä ystävän seurassa.
Henkinen vahvuus ei vaadi edes paljon. Vähän itsetuntemusta ja jonkinlaisia periaatteita siitä miten kohtelee muita.
Apua mitä yksinkertaisuutta. Se että joku mokaa toisella elämänalueella tarkoittaa että se on myös huono ystävä tai sisko? tai valehtelee työhaastattelussa kerran tai varastaa nuorena kaupasta niin "kerran valehtelija aina valehtelija"?? Toivottavasti kaikki muut epärehelliset jutut otat yhtä vakavasti etkä halua olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olet varmaan itse täydellinen. Onnea!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua. Me pidimme taukoa parisuhteesta pari kuukautta, sinä aikana minulla oli toinen ja luultavasti miehellänikin. Palasimme kuitenkin yhteen, olemme olleet 10 vuotta yhdessä. Kaikki on nyt hyvin. Olen aina ollut vähän pettäjäainesta, siinä kai syy siihen miksi toisen kanssa olin. Aiemminkin oli jotain pientä peliä ollut muiden miesten kanssa. En osaa tarkemmin selittää syytä, ehkä olen vain kevytkenkäinen.
Oletko harkinnut uraa pornoteollisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei myöhemmin syyttele puolisoa, ystävää, olosuhteita ym. että "teki vääriä valintoja miellyttääkseen", että jopa muutti, meni naimisiin, jätti harrastuksensa muiden takia. Se, että on vastuuton ja lapsellinen ja perustelee sillä lapsellisen ja vastuuttoman toiminnan, pettämisen, on hyvin loogista.
Tämän takia en välitä pettäjistä. En halua seurustella ihmisen kanssa, joka ei seiso omilla jaloillaan, ei ota vastuuta teoistaan, ajelehtii muita miellyttääkseen. Tuollainen ihminen ei ole henkisesti vahva ja hyvää seuraa. En voisi koskaan luottaa siihen, että hän ei syyttäsi myöhemmin minua omista valinnoistaan.
Jokainen kuitenkin elää tavallaan. Jonkun mielestä tuollainen ajelehtiminen voi olla kiehtovaakin.
Mielestäni tuossa nyt ei varsinaisesti etsitty syyllistä. Ei tuollainen ihminen edes tiedosta polkevansa itseään, eikä lähipiiri välttämättä sen paremmin. En kyllä itse tiedä onko mitään vahvoja ihmisiä edes olemassa. Kaikilla on omat vinkeensä.
Tunnistan olevani rajaton ihminen, mutta ei se välttämättä ole niin selvää ulospäin. Minulla on vahvojakin mielipiteitä, varsinkin pienemmistä, mutta myös isommista asioista. Ihmiset yleensä pitävät minusta, olen tosi kiva työkaveri ja muutenkin hyvää seuraa. Heilun tuulen mukana, mutta en niin paljon, että todellinen minäni ei olisi näkyvissä.
Läheisissä ihmissuhteissa olen nyt keski-ikäisenä tajunnut olevani toivottoman altis muiden ihmisten miellyttämiselle. Se vie minulta energiaa työelämässä, ystävyyssuhteissa ja varsinkin parisuhteessa.
Toinen lapsistani on vahva persoona, joudun kamppailemaan pitääkseni vanhemman roolin. Toinen taas on alakuloon taipuvainen ja hänen kanssaan haluaisin vaipua samaan olotilaan, vaikka parhaani mukaan pyrin nostamaan.
Tiedostan tilanteen, yritän muuttaa ajattelutapaani ja löytää uusia toimintatapoja. Se ei silti ole helppoa. Ja aikaa ja energiaa kuluu entistä enemmän, kun jatkuvasti sekä ennakoin ja tunnistan muiden tunteita ja toiveita ja yritän toimia luontaisen tapani vastaisesti.
Laitoitteko ilman kumia kun kävit vieraissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Kun kävit vieraissa kauanko se mies joutui kuuntelemaan tuota paasausta ennen kuin pääsi itse asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut ystävyyssuhteita pettäjiin, en vain kyennyt tukemaan ja kuuntelemaan ihmistä, joka satutti itseään ja ympäristöään, enkä kunnioittamaan ihmisenä. Pettäminen on epärehellisyyttä. Epärehellinen on sitä kaikessa, ei sitä voi kytkeä pois päältä ystävän seurassa.
Henkinen vahvuus ei vaadi edes paljon. Vähän itsetuntemusta ja jonkinlaisia periaatteita siitä miten kohtelee muita.
Apua mitä yksinkertaisuutta. Se että joku mokaa toisella elämänalueella tarkoittaa että se on myös huono ystävä tai sisko? tai valehtelee työhaastattelussa kerran tai varastaa nuorena kaupasta niin "kerran valehtelija aina valehtelija"?? Toivottavasti kaikki muut epärehelliset jutut otat yhtä vakavasti etkä halua olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olet varmaan itse täydellinen. Onnea!!
En kevyesti enkä kerrasta tietenkään, vaan todetessani tietyn toiminnan olevan toistuvaa ja luonteenpiirteiden näkyvän ystävyydessä ja muilla elämänalueilla. Kun tulen itse syyllistytetyksi ja joudun likasangoksi, niin kyllä, päätin ystävyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Sitä voi olla oma itsensä olematta hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut ystävyyssuhteita pettäjiin, en vain kyennyt tukemaan ja kuuntelemaan ihmistä, joka satutti itseään ja ympäristöään, enkä kunnioittamaan ihmisenä. Pettäminen on epärehellisyyttä. Epärehellinen on sitä kaikessa, ei sitä voi kytkeä pois päältä ystävän seurassa.
Henkinen vahvuus ei vaadi edes paljon. Vähän itsetuntemusta ja jonkinlaisia periaatteita siitä miten kohtelee muita.
Apua mitä yksinkertaisuutta. Se että joku mokaa toisella elämänalueella tarkoittaa että se on myös huono ystävä tai sisko? tai valehtelee työhaastattelussa kerran tai varastaa nuorena kaupasta niin "kerran valehtelija aina valehtelija"?? Toivottavasti kaikki muut epärehelliset jutut otat yhtä vakavasti etkä halua olla tällaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Olet varmaan itse täydellinen. Onnea!!
Jos syy pettämiseen löytyy puolisosta, niin eihän tällainen ihminen katso mokanneensa. Ja minulla on myös kokemusta, miten tälla tavalla uhriutuvana elävä ihminen on epäluotettava myös ystävänä, jos jokin menee ns. vikaan. Hänellä ei ole kykyä tarkastella asioita muiden kannalta, mutta kovin pitkälle sitä ei voi jatkaa ihmissuhteissaan, kunnes muut sen huomaavat, koska se ilmenee vähän jokaisessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Kun kävit vieraissa kauanko se mies joutui kuuntelemaan tuota paasausta ennen kuin pääsi itse asiaan?
😂
Mä olen ihastunut toiseen ja pientä flirttiä ollut. Hyvin pientä. Mitään fyysistä ei ole ollut, eikä olla tekemisissä.
Mikä on johtanut ajatuksiin sivusuhteesta?
- yhteyden tunne toiseen, ei ole koskaan aiemmin ollut kenenkään kanssa tällaista
- rento fiilis toisen seurassa
- yhteistä naljailua ja sanatonta ymmärtämistä, tuntuu turvalliselta ja voisi tapellakin ilman pelkoa
- kemia ja kunnioitus
Mikä on puuttunut omasta suht pitkästä parisuhteesta
- yhteyden tunne toiseen
- aina jännitys
- fyysinen läheisyys saa jännittämään enemmän, ei rentoutumaan
- jatkuvat keskinäiset väärinymmärrykset, luontaisesti molemmat tulkitsee toisensa eri tavalla kuin toinen tarkoittaa
Oman suhteen plussat
- samantyyppiset ajatukset arjesta
- luotettavuus vanhempana
- kaveruus toimii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Tässähän se oikeastaan käy ilmi, että ongelmien tullessa ne ovat muiden syytä. Aikuinen toimintatapa olisi miettiä, mikä osuus itsellä on vuorovaikutuksessa eikä syyttää kaikesta sitä toista, joka "jyrää". Tai sitten tuollainen kaksijakoisuus toimii sen varassa, että hakeudut sellaisten seuraan, joiden seurassa pääset helpolla, kun saat olla vastuuton heidän päättäessä kaikesta. Silloin saat olla tutussa roolissasi marttyyrina, joka jyrätään. Oli miten oli, sinä itse olet valinnut nämä henkilöt elämääsi. Jos et viihtyisi, toimisit toisin. Eikö?
Mikä siinä kolahti?