Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Ap, laitoitteko paljaalla kun petit?

Mikä hemskatin kumi jankkaaja tämä on? Jostain kuulin joskus, että jos käyttää kumia niin silloin se ei ole pettämistä, heh heh.......

En saanu tarpeeks. Pihtari mies. Pari kertaa viikossa ei riitä.

Ei semmosta miestä vielä oo löytyny jolta saa tarpeeks. Onneks on tinderi

Vierailija kirjoitti:

En saanu tarpeeks. Pihtari mies. Pari kertaa viikossa ei riitä.

Ei semmosta miestä vielä oo löytyny jolta saa tarpeeks. Onneks on tinderi

Onneksi asunto on miehen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle ruikuttamaan, kun tinderöintisi paljastuu. :) Ha ha! 

Kukaan toinen ihminen ei voi täysin ymmärtää toista ihmistä. Jokaiseen meistä vaikuttaa geeniperimämme, lapsuus ajan kokemukset, ulkoapäin tulleet uskomukset jne. Ainoa, mitä voimme on hyväksyä ensin itsemme ja sen jälkeen toisemme ja parisuhteessa toivoa parasta, pelätä ei kannata, ettei pelko toteutuisi. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Meille on syötetty lapsesta asti, että joku toinen tekee meidät onnelliseksi, jos on tehdäkseen. Kymmenisen vuotta on helppo uskoa, että aviokumppani on syynä onneeni / onnettomuuteeni, mutta tosiaan parissakymmenessä vuodessa sitä alkaa hahmottaa sen, että omat olot on ihan vain omia oloja, ja toisen ihmisen teot / tekemättömyydet vain tekosyitä. 

Pitäisi ottaa vastuuta itsestään, mutta on helpompaa elää fantasiassa ja ajatella, että se toinen mies tekee mut onnelliseksi. Ja tietysti hetkellisesti tekeekin. Tuntuu, että valinta on jännittävän uuden ja tylsän jo niin nähdyn vanhan välillä. Niinhän se ei tietenkään ole, vaan ihan itse generoimme kaikenlaisia oloja itsessämme. 

Katso itseäsi, meditoi, mieti mikä sinut saa onnelliseksi (ilman että ajaudut siihen "se kun toinen tekee sitä ja sitä). Mikä sinussa itsessäsi saa sinut onnelliseksi, mitä voit itse tehdä onnellisuutesi eteen? Sitten vasta on aika miettiä sitä, kuka on oikea ja kuka ei.

Petin koska:

-mies oli/on työnarkomaani, töissä usein klo 19 tai jopa klo 23

-ei halunnut tehdä kotitöitä/lastenhoitoa

-ei halunnut laittaa rahaa ollenkaan uudempiin huonekaluihin, matkusteluun

-ei halunnut edes koittaa mitään uutta yhteistä harrastusta (laskettelu, golf)

-äitinsä ja siskonsa pyrkivät jatkuvasti piilovähättelemään minua

-mies muuttui pikkupojaksi isänsä ja siskonsa seurassa (jopa ääni muuttui pikkupojan ääneksi🤯)

-sukulaisensa olivat ladon seinästä reväistyjä sosiaalisesti kömpelöitä, jouduin aina laskeutumaan seurusteluhetkissä heidän tasolleen

-asuttiin minun omistamassa isossa rtasunnossa, mies ei halunnut alkaa katselemaan yhteistä omakotitaloa saatika ostaa sellaista yhdessä

-miehen siskolle isänsä rakensi 250m2 oktalon, miestä ei kiinnostanut pätkääkään rakentaminen/miehen isää ei samatenkaan

-mies ei lähtenyt enää kävelyille kanssani

-ei halunnut vanhempiensa kesäpaikassa ottaa meidän perheen käyttöön vanhaa taloa, joka oli jäänyt käyttämättömäksi. Tai siis ei uskaltanut pyytään isältään lupaa talon käyttöönottoon. Kuitenkin minun oletettiin viettävän ko paikassa aona puoli kesää - appivanhempien talossa

Mulla syy oli 1. avioliitossa kumppanuuden ja arvostuksen puute. Ehkä rakkaudenkin. Mutta periaatteessa kunnollinen puoliso kuitenkin.

Nyt jos pettäisin syy olisi läheisyyden ja kosketuksen puute. Se tekee ihan kipeää kun mies halaa kerran päivässä ilman mitään intensiteettiä ja taputtaa pepulle sekunnin kun tulee nukkumaan 04. Sellainen läpy-läpy halaus:( Meillä on periaatteessa aina ollut seksiä (kuuluu mielestäni ehdottomasti suhteeseen) mutta intohimotonta, kosketusta vain esileikin ja aktin ajan. Sitten heti ylös ja muihin hommiin.

Itse haluaisin pitää kipinää yllä ihan arjessa, en tosin paikkoja kourimalla vaan juuri hellällä läheisyydellä , suukottelemalla, kävelemällä käsikkäin jne. Vuosi vuodelta jaksan vähemmän "kuvitella" itseni kiihottuneeksi kun haluan ihan jotain muuta 24/7.

Jos tuo mies ei olisi paras ystäväni ja kumppanini kaikessa, se joka vetää ylös syvimmästäkin suosta ja saa nauramaan paskoinakin päivinä riski pettämiseen olisi tosi suuri. Kunnioitan häntä liikaa.

20 vuotta yhteiseloa takana ja mies jäi kiinni muutaman kuukauden kestäneestä salasuhteesta naimisissa olevan naisen kanssa. Sain tietää suhteesta, kun se oli jo päättynyt. Olin tosin vaistonnut, että jotain on meneillään, mutta mies ei tunnustanut ennen kuin löin faktat pöytään.

Mies oli ollut ihastunut ja päästänyt asian menemään liian pitkälle. Syyksi kertoi, että oli ollut otettu saamastaan huomiosta. Naisella syynä oli ollut ajatus "kerranhan tässä vaan eletään". Meillä oli tapahtuman aikoihin isoja muutoksia elämässä, joten aika oli ns. otollinen pettämiselle. Mies oli tuntenut olevansa kuolematon ja mielessä ei ollut käynyt ollenkaan, mitä voi menettää. Meillä ei ollut tapahtumien aikaan ongelmia parisuhteessa. Päin vastoin suunniteltiin uutta ja lomailtiin perheen kanssa. Oltiin todellinen unelma perhe. Olin ajatellut niinkuin hyvin moni, että "eihän minun mieheni ikinä tekisi sellaista". Tietynlainen naiivius on kyllä hävinnyt.

Itsekin olen ollut liittomme aikana tuntenut vetovoimaa vierasta miestä kohtaan, mikä on normaalia pitkissä suhteissa. Kerroin asiasta reilusti miehelle. Hän antoi tilaa ja ajatukset kuivuivat kokoon hyvin nopeasti.

Tällä hetkellä meillä menee jopa paremmin kuin ennen, kun rakennetaan suhdetta puhtaalta pöydältä. Moni asia selvisi parisuhdeterapian ja pitkien keskusteluiden myötä.

N53 kirjoitti:

Oletko koskaan ollut itsenäinen (aikuinen)? Mielestäni sen pitäisi olla lähestulkoon lakisääteinen edellytys sille että saa ryhtyä vakavaan parisuhteeseen :) Samoin kuin sen, että olisi oltava muutama vakava suhde ennen sitä lopullista. Näin opittaisiin mitä suhteesta halutaan ja voi realistisesti odottaa ja mitä suhteen onnistuminen molemmilta osapuolilta vaatii. Sekä vältyttäisiin siltä että monet jäävät toimimattomiin suhteisiin roikkumaan vain siksi ettei ole kokemusta itsenäisestä elämästä...

Ei, en ole. Menin suoraan lapsuudenkodista exän kanssa yhteen, sitten lapsi, naimisiin ja sitä rataa.. Ja lennosta vaihdoin tähän nykyiseen mieheeni, eli en ole koskaan, hetkeäkään, asunut yksin. 

Tuntematon siis pelottaa.

Ei, en ole. Menin suoraan lapsuudenkodista exän kanssa yhteen, sitten lapsi, naimisiin ja sitä rataa.. Ja lennosta vaihdoin tähän nykyiseen mieheeni, eli en ole koskaan, hetkeäkään, asunut yksin. [/quote]

Tuntematon siis pelottaa.[/quote]

Kyllä, näin 53 vuotiaana :)

Vierailija kirjoitti:

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Kaipa olen sitten vähän outo tapaus, kun en ole yli 30 vuoden yhdessäolon aikana ihastunut kehenkään. Olen kyllä muutaman kerran ollut niin kypsä puolisooni, että harkinnut eroa muista syistä (ei pettäminen), mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Yhden kerran mieheni on vastannut erään naikkosen lähentelyihin (ei suhdetta eikä seksiä kuitenkaan), mutta en osannut siitä olla mustasukkainen ihan naisen ominaisuuksien vuoksi. Jos mies pettäisi niin että hänellä olisi pitkäaikaisempi suhde, niin haluaisin erota. Tunnen itseni, en pääsisi siitä ohi koskaan, koska kunnioitus menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Kaipa olen sitten vähän outo tapaus, kun en ole yli 30 vuoden yhdessäolon aikana ihastunut kehenkään. Olen kyllä muutaman kerran ollut niin kypsä puolisooni, että harkinnut eroa muista syistä (ei pettäminen), mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Yhden kerran mieheni on vastannut erään naikkosen lähentelyihin (ei suhdetta eikä seksiä kuitenkaan), mutta en osannut siitä olla mustasukkainen ihan naisen ominaisuuksien vuoksi. Jos mies pettäisi niin että hänellä olisi pitkäaikaisempi suhde, niin haluaisin erota. Tunnen itseni, en pääsisi siitä ohi koskaan, koska kunnioitus menisi.

Niin, tätä minä pelkään, että sydämessään mies ei pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan toinen ihminen ei voi täysin ymmärtää toista ihmistä. Jokaiseen meistä vaikuttaa geeniperimämme, lapsuus ajan kokemukset, ulkoapäin tulleet uskomukset jne. Ainoa, mitä voimme on hyväksyä ensin itsemme ja sen jälkeen toisemme ja parisuhteessa toivoa parasta, pelätä ei kannata, ettei pelko toteutuisi. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Ja ei kun vieraisiin....siis anteeksi sivusuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Meille on syötetty lapsesta asti, että joku toinen tekee meidät onnelliseksi, jos on tehdäkseen. Kymmenisen vuotta on helppo uskoa, että aviokumppani on syynä onneeni / onnettomuuteeni, mutta tosiaan parissakymmenessä vuodessa sitä alkaa hahmottaa sen, että omat olot on ihan vain omia oloja, ja toisen ihmisen teot / tekemättömyydet vain tekosyitä. 

Pitäisi ottaa vastuuta itsestään, mutta on helpompaa elää fantasiassa ja ajatella, että se toinen mies tekee mut onnelliseksi. Ja tietysti hetkellisesti tekeekin. Tuntuu, että valinta on jännittävän uuden ja tylsän jo niin nähdyn vanhan välillä. Niinhän se ei tietenkään ole, vaan ihan itse generoimme kaikenlaisia oloja itsessämme. 

Katso itseäsi, meditoi, mieti mikä sinut saa onnelliseksi (ilman että ajaudut siihen "se kun toinen tekee sitä ja sitä). Mikä sinussa itsessäsi saa sinut onnelliseksi, mitä voit itse tehdä onnellisuutesi eteen? Sitten vasta on aika miettiä sitä, kuka on oikea ja kuka ei.

Kirjoitit sanoiksi sen, miksi pettäminen ja ihastuminenkin tuntuvat mielestäni typeriltä, vaikka onhan niitä sitten fiksumpiakin ihastumisia ja pettämisiä, kun vaihdetaan oikeasti parempaan. Suurin osa pettämisistä on kuitenkin erittäin typeriä ja harkitsemattomia, lapsellisia juttuja. Olen liian järkiperäinen sellaiseen.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Kaipa olen sitten vähän outo tapaus, kun en ole yli 30 vuoden yhdessäolon aikana ihastunut kehenkään. Olen kyllä muutaman kerran ollut niin kypsä puolisooni, että harkinnut eroa muista syistä (ei pettäminen), mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Yhden kerran mieheni on vastannut erään naikkosen lähentelyihin (ei suhdetta eikä seksiä kuitenkaan), mutta en osannut siitä olla mustasukkainen ihan naisen ominaisuuksien vuoksi. Jos mies pettäisi niin että hänellä olisi pitkäaikaisempi suhde, niin haluaisin erota. Tunnen itseni, en pääsisi siitä ohi koskaan, koska kunnioitus menisi.

Niin, tätä minä pelkään, että sydämessään mies ei pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisi. 

Tuskin se ainakaan tuo lisähaluja pussailla sellaista suuta joka on hetkeä aiemmin sisältänyt jonkun tuntemattoman miehen peniksen.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Kaipa olen sitten vähän outo tapaus, kun en ole yli 30 vuoden yhdessäolon aikana ihastunut kehenkään. Olen kyllä muutaman kerran ollut niin kypsä puolisooni, että harkinnut eroa muista syistä (ei pettäminen), mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Yhden kerran mieheni on vastannut erään naikkosen lähentelyihin (ei suhdetta eikä seksiä kuitenkaan), mutta en osannut siitä olla mustasukkainen ihan naisen ominaisuuksien vuoksi. Jos mies pettäisi niin että hänellä olisi pitkäaikaisempi suhde, niin haluaisin erota. Tunnen itseni, en pääsisi siitä ohi koskaan, koska kunnioitus menisi.

Niin, tätä minä pelkään, että sydämessään mies ei pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisi. 

Minä en ole miehesi, mutta mikä siinä pelottaa, jos ei pysty anteeksi antamaan? Vaikka olen ollut yhdessä mieheni kanssa ihan nuoresta asti (olen vähän sinua nuorempi), niin en ole sillä tavalla kiinni miehessäni, ettenkö tajuaisi pärjääväni yksin ja saavani uuden suhteen halutessani. Jos toinen ei pysty antamaan anteeksi niin suhteesta tulee pelkkä kuori. Kannattaa käydä läpi asiaa terapiassa. Minulle oli vaikea antaa anteeksi tuo pienikin hairahdus, koska olin pitänyt miestäni täydellisenä. Hän on sitä ulkoisesti ja henkisiltä ominaisuuksiltaan, mutta kieltämättä en enää samalla tavalla katso häntä ihaillen koskaan. Koska pettäminen on mielestäni typerän ihmisen teko, sori (onneksi kaikki eivät ajattele näin).

Mies makasi kaikki illat sohvalla syömässä sipsejä ja lihoi muodottomaksi, oli suhteen alussa jo hiukan tuleva mutta myöhemmin suorastaan sairaalloisen liikapainoinen. Mies ei enää halunnut tehdä kanssani mitään, ei mennä leffaan tai kävelylle. Seksistäkin tuli vastanmielistä kun mies hikoili litratolkulla ja miehen koon takia hyvää asentoa oli vaikea löytää, mies myös menetti mielenkiintonsa esileikkeihin ja  oli tyyliin "Ajattele ittes märäs kun mä käyn kusella!". 9 yhteistä vuotta, niistä 3 avoparina päättyivät kun festareilla päädyin vieraan miehen telttaan ja vaikka kyseessä ei mikään huikea seksuaalinen kokemus ollutkaan, se avasi silmäni. Kotiin palattuani kerroin etsiväni oman asunnon.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 20 vuoden liiton jälkeen on suorastaan normaalia ihastua johonkin toiseen. Sen sijaan outoa on esimerkiksi Monacon Rainierin tyyli hankkia useampi rakastajatar muutamia kuukausia häiden jälkeen. Vaikka vaimo oli maailman kaunein ja himotuin Grace Kelly. Mutta niin, emme voi tietää mitä ihmisten päässä ja kulissien takana liikkuu.

Kaipa olen sitten vähän outo tapaus, kun en ole yli 30 vuoden yhdessäolon aikana ihastunut kehenkään. Olen kyllä muutaman kerran ollut niin kypsä puolisooni, että harkinnut eroa muista syistä (ei pettäminen), mutta asiat on aina saatu selvitettyä. Yhden kerran mieheni on vastannut erään naikkosen lähentelyihin (ei suhdetta eikä seksiä kuitenkaan), mutta en osannut siitä olla mustasukkainen ihan naisen ominaisuuksien vuoksi. Jos mies pettäisi niin että hänellä olisi pitkäaikaisempi suhde, niin haluaisin erota. Tunnen itseni, en pääsisi siitä ohi koskaan, koska kunnioitus menisi.

Niin, tätä minä pelkään, että sydämessään mies ei pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisi. 

Joka kerta kun miehesi saa pienen ihottuman tai kutittaa jostain ikävästi hänellä käy tietysti mielessä onko hän saanut jonkin ikävän sukipuolitaudin sinulta. Voitko muka ihmetellä että miksi näin?

N53 kirjoitti:

[:)

Ihmiset sallii yleensä enemmän itselleen kuin puolisolleen. Ihastuksen vuoksi olet valmis riskeeraamaan liittosi, vaikket erota haluakaan. Kuinka suureksi arvioit paljastumisen ja eron riskin? Varmaan melko pieneksi? Myös sivusuhteen lopettaminen sattuu. Ei tuosta ilman tuskaa kukaan osapuoli selviä.

No todellakin näin on. Olen jo riskeerannut, olen paljastunut. Ero on mahdollinen, tietysti. Mies yrittää antaa anteeksi, ja ymmärtää. Minun on vaan kauhean vaikea selittää kun en itsekään tiedä miksi. Ja kyllä, sivusuhteen lopettaminen sattui/sattuu myös. Mies haluaa jatkaa/yrittää, ainakin nyt, avioliittoa, minä mietin että mitkä mahdollisuudet meillä edes on tässäkään tapauksessa kun en itsekään tiedä mitä haluan. 

Sori nyt, mutta kuulostaa siltä, että miehellä ei ole ollut kiinnostusta perhe-elämään, koska hänellä on itselläänkin sivusuhde tai useampia sellaisia. Silloin on helppo antaa anteeksi, kun sen sijaan, että olisi tullut kylmästi petetyksi, niin omalla toiminnallasi oikeutit hänen salaisuutensa. Nyt miehen ei tarvitse kiukutella pahaa oloaan, kun omatunto ei kolkuta, vaan sinä olet virallisesti suhteen rikollinen.

 

Joko kituutatte yhdessä, koska kuitenkin ruoka- ja vaatehuolto pelaa, eikä tarvitse nähdä vaivaa uuden elämän rakentamiseen. Tai sitten otat loppuelämästäsi kaiken irti ja menet rohkeasti kohti uutta, kenties viimeistä seikkailuasi, kunnes ikä alkaa painaa...