Lue keskustelun säännöt.
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Olin 17-vuotias, ensisuhde sika säkissä-tyylillä kaverin parittamana. Olin tuntenut jannun vain muutaman tunnin verran ennen suhdetta. Kundi osoittautui skitsofreeniseksi mielisairaalassa viikoittain hallusinaatioiden takia ravaavaksi sossupummiksi. Ja pahasti peliriippuvaiseksi sekä narkomaaniksi. Ja patologinen valehtelija huijaten henkilöllisyydestään lähtien. Huumevelkojen perijänä tuli välillä kädet verillä vastaan. Pelkäsin häntä. Hän ei viehättänyt minua sisäisesti saati edes ulkoisesti. Meillä ei ollut mitään yhteistä arvomaailmoissa. Pelon ja ahdistuksen vuoksi väitin olevani reissussa pari päivää pidempään kuin oikeasti olin kun hän kontrolloi kaikkea vapaa-aikaani. Tuona aikana vedin jurrit ja pussailin toisen pojan kanssa festareilla. Sen jälkeen uskaltauduin jättämään miekkosen joka tosin vainonnut minua lähestymiskiellosta huolimatta kohta vuosikymmenen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihastunut toiseen ja pientä flirttiä ollut. Hyvin pientä. Mitään fyysistä ei ole ollut, eikä olla tekemisissä.
Mikä on johtanut ajatuksiin sivusuhteesta?
- yhteyden tunne toiseen, ei ole koskaan aiemmin ollut kenenkään kanssa tällaista
- rento fiilis toisen seurassa
- yhteistä naljailua ja sanatonta ymmärtämistä, tuntuu turvalliselta ja voisi tapellakin ilman pelkoa
- kemia ja kunnioitusMikä on puuttunut omasta suht pitkästä parisuhteesta
- yhteyden tunne toiseen
- aina jännitys
- fyysinen läheisyys saa jännittämään enemmän, ei rentoutumaan
- jatkuvat keskinäiset väärinymmärrykset, luontaisesti molemmat tulkitsee toisensa eri tavalla kuin toinen tarkoittaaOman suhteen plussat
- samantyyppiset ajatukset arjesta
- luotettavuus vanhempana
- kaveruus toimii
Punnitset siis sitä voitko päästää miehen laskemaan sisällesi. Heruta lady heruta.
Täällä puhutaan paljon rajattomista ihmisistä. Hep! Tunnistan. Olen lapatossu ja yrittänyt aina miellyttää. Mies on siitä huolimatta osoittanut aina minulle, ettei panokseni ole tarpeeksi. Vuosia uskoin, että olen todella huono ihminen ja paha. Epäonnistunut. Yritin pistää vastaan, mutta ponnettomasti. Mies puhuu paljon ja taitavasti, kertoi miten kritiikki on rakkautta.
Ihastuin ihmiseen, joka hyväksyi minut. Se ei ole mieheni syy. Se oli merkityksellistä omalle ”prosessilleni” matkalla omaksi itsekseni. En pettänyt kuin ajatuksissani, mutta sitä kyllä monta kertaa.
Vanhempani tosin sitten kun kuulivat tästä ihastuksesta (en tiedä mistä???), kiristivät minut hiljaiseksi. Menetin yhteyden heihin. Laitoin välit poikki ihastukseen. Olemme miehen kanssa yhdessä. Olen palannut lapatossuksi.
Miksi? Koska en kestä jatkuvaa kritiikkiä, haluan vain olla rauhassa. En halua riidellä.
En ole kyllä ystävyyssuhdetta laittanut poikki vaikka tiedän että kaveri on joskus pettänyt. Ovat sittemmin eronneet. On silti minulle hyvä ystävä. En minäkään kaikkea ole elämässä osannut oikein tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihastunut toiseen ja pientä flirttiä ollut. Hyvin pientä. Mitään fyysistä ei ole ollut, eikä olla tekemisissä.
Mikä on johtanut ajatuksiin sivusuhteesta?
- yhteyden tunne toiseen, ei ole koskaan aiemmin ollut kenenkään kanssa tällaista
- rento fiilis toisen seurassa
- yhteistä naljailua ja sanatonta ymmärtämistä, tuntuu turvalliselta ja voisi tapellakin ilman pelkoa
- kemia ja kunnioitusMikä on puuttunut omasta suht pitkästä parisuhteesta
- yhteyden tunne toiseen
- aina jännitys
- fyysinen läheisyys saa jännittämään enemmän, ei rentoutumaan
- jatkuvat keskinäiset väärinymmärrykset, luontaisesti molemmat tulkitsee toisensa eri tavalla kuin toinen tarkoittaaOman suhteen plussat
- samantyyppiset ajatukset arjesta
- luotettavuus vanhempana
- kaveruus toimiiPunnitset siis sitä voitko päästää miehen laskemaan sisällesi. Heruta lady heruta.
Sellaisia tilanteita ei yleensä ilman järjestelyitä tule eteen. Kaikenlaisia ajatuksia sitä voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.
Omia ongelmia ei pääse karkuun olemalla uskoton. Puolisoa vaihtamalla ne vie vaan uuteen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.
Omia ongelmia ei pääse karkuun olemalla uskoton. Puolisoa vaihtamalla ne vie vaan uuteen suhteeseen.
Joskus paranee vaihtamalla. Omaa vikavalintaa pitää tietysti miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä syitä omiin ongelmiin on aina parisuhteesta etsittävä? Eroaminen vaan antaa vääristyneen kuvan, että on päässy ongelmistaan eroon.
Omia ongelmia ei pääse karkuun olemalla uskoton. Puolisoa vaihtamalla ne vie vaan uuteen suhteeseen.
Ei niin mutta joskus ne omat ongelmat johtavat pettämiseen ja muuhunkin hölmöön käyttäytymiseen. Tuskin kukaan kuvittelee että ne omat ongelmat pettämällä ratkeaa.
Minusta tässä ketjussa on paljon vähemmän puolisosta vikojen etsimistä kuin jotkut nyt näkevät. Tässähän on tosi paljon tosi hyvää itsekriittistä pohdintaa. Ja tästä on itselleni ainakin ihan apua sen miettimisessä miksi etsin huomiota ja jotenkin muka itseäni muiden kuin oman puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Juuri näin. Kyllä se rajatonkin on rehellisesti ensin sanonut, mitä mieltä on ja mitä haluaa. Hänet on taivutettu, tai manipuloitu, tai syyllistetty sitten uskomaan, että on kaikille kuitenkin paras tehdä ihan muuta mitä hän haluaa. Onko epärehellinen, jos kukaan ei kuuntele. Vastapuolella on vain valikoiva kuulo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ne kaksi ihmistä ja heidän vuorovaikutus. Jos jompi kumpi niistä ihmisistä ei voi hyvin, tai vuorovaikutus ei ole toimivaa, niin ei se suhdekaan ole hyvä. Vaikka kuinka se hyvin voiva sanoisi, ettei ole mitään vikaa, ainakaan hänessä. Ehkä ei, mutta hän ei yksin ole se suhde.
Sama puutteellinen ihminen saa yhden puolison kanssa aikaan huonon liiton ja toisen kanssa hyvän liiton. Heidän vuorovaikutus on etilainen, toisen kanssa se toimii ja toisen ei. Ei se tarkoita että kukaan näistä ihmisistä olisi huono.
Jonkun kanssa vuorovaikutus nostaa esiin ongelmat, ehkä provosoi niitä huonoja puolia. Ehkä kumppanin toimintatapa saa toisen taantumaan lapsuuden puolustusmekanismeihin. Ei se kumppanin "vika" ole, mutta silti suhde ei toimi.
Pettäjä voi hakea ihan muuta kuin seksiä. Hän ehkä haluaa tulla nähdyksi. Haluaa etsiä sitä minää, jonka on kadottanut, eikä enää tunnista itseään eikä elämäänsä. Näin käy ihmisille, jotka on opetettu tai pakotettu aina huomioimaan ja miellyttämään muita. Pikkuhiljaa he myöntyvät ja tekevät kompromisseja, jotka eivät sillä hetkellä tunnu kynnyskysymyksiltä. Lopulta huomaa, että on jättänyt työhaaveensa tai opintonsa, muuttanut paikkaan ja taloon joka ei ollut oma toive, tehnyt tai ollut tekemättä lapsia vastoin omaa toivetta, luopunut harrastuksista yksi toisensa jälkeen.
On helppo sanoa, että itsepä läksit. Missä on sen puolison vastuu, joka koko ajan ajaa ja saa oman tahtonsa läpi? Eikö hän muka huomaa, että toinen joustaa? Ja jos ei, mitä se kertoo hänestä puolisona?Joustava ihminen ei osaa asettaa rajoja, eikä pääse kosketuksiin sen kanssa, mikä olisi se viimeinen niitti. Ei tule sellaista viimeistä niittiä, että hän eroaisi, tulee vain käsittämätön tarve olla hetken joku muu. Joku tunnistettava.
Tällainen ihminen voi aloittaa suhteen, jossa kokee, ettei suhde ja hänen elämä oikeastaan liity toisiinsa. Ei kai, kun suhteessa hän on hetken oma itsensä, ja elämä on jonkun muun elämä. Siinä on ihan ok mies ja koti, ehkä ihanat lapsetkin, mutta jotenkin se tuntuu enemmän työltä tai roolilta. Vähän kuin siellä olisi töissä ja olisi hetken sieltä lomalla.
Tällainen ihminen ei ole ehkä koskaan saanut olla jotain mieltä, tehdä juuri niin kuin haluaa, sanovat muut mitä vaan.
Totta kai tällaisella ihmisellä on ongelma, ja hän tarvitsee siihen terapiaa ja pohdintaa.
Mutta on nyt aika tosi tekopyhää, että tämä hänen luonteenpiirre ei ollut kenellekään muulle ongelma, niin kauan kuin se hyödytti heitä ja vahingoitti vastuun vain tätä ihmistä. Puoliso oli ihan tyytyväinen ja kaikki muutkin. Siitä ihan samasta luonteenpiirteestä tuli ongelma muka vasta nyt, kun tämä rajaton ihminen teki jotain itsekästä ja vahingoitti heitä. Kyllä se rajattomuus on ollut ongelma ihan koko ajan, muut vain ovat käyttäneet sitä hyväksi tähän asti.Rajaton on epärehellinen sekä itselleen että muille. Siitähän tuossa on kyse, eikä mistään hyväksikäytöstä.
Onko se epärehellistä, että sanoo ensin yhtä, mutta taivuttelun jälkeen suostuu toiseen? Tai että alkaa muutaman vuoden jälkeen olemaan kertomatta omista asioistaan, kun vastaus on aina vähättelevä tai johtaa puolison omien, tärkeämpien asioiden jauhamiseen?
Eikö rajaton pikemminkin ole aika johdonmukainen toimissaan? Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Ja toisaalta, jos joka tapauksessa aiheuttaa pettymyksen ja tunteiden purkauksen olemalla oma itsensä, niin onko sillä väliä mikä syy siihen on?
Minkäpä kuka itselleen mahtaa, mutta en minä näe tuossa tarinassa minkäänlaista muutosta parempaan. Pettäminen ja oman tahdon osoittaminen sitä kautta tapahtuivat jälleen ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Ei kukaan kenellekään anna lupaa olla oma itsensä eikä kukaan voi tietää mitä olet ja haluat. Kyllä se on jokaisen omalla vastuulla tutustua itseensä, mutta tietysti tuo on pettämisen taustalla aika tyypillinen, jopa kliseinen syy. Eli kuvittelee löytävänsä itsensä jonkun sivusuhteen kautta.
Tartun tähän kohtaan, minua vilpittömästi kiinnostaa muut ihmiset ja olen tulkinnut, että koska minun seurassani saa olla oma itsensä, olen yleensä ihmisten mielestä mukava ihminen. Minä en arvostele, tietenkään, koska yritän itse sopeutua tilanteeseen.
Siihen opetteleminen, että on "oikea" toimintatapa vaatia muita ihmisiä huomaamaan minut ja tarpeeni, on kivinen tie. Pitäisi tietoisesti olla hankala ihminen.
Eikä sitä tietysti kaikissa ihmissuhteissa tarvitse tehdä. Oikeastaan ongelma on vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita sivuuttamaan toisten tarpeet tai olettavat, että omasta poikkeavia tunteita ja toiveita ei ole ellei joku niitä äänekkäästi ja toistuvasti julista.
Tuo oli hyvin kuvattu. Juuri siksi usein vaihtamalla paranee. Kun vaihtaa pois tuollaisesta kumppanista, jolle on puhuttava Caps Lockit päällä, sellaiseen jolle riittää kertasanominen, on itsekin ihan kuin eri ihminen. Eikä ole mitään tarvetta pienentää itseään, eikä paeta eikä etsiä suhteesta itseään. Voi ihan rennosti olla oma itsensä, ja se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D
Vierailija kirjoitti:
Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D
Oletko lukenut montaakaan viestiä tästä ketjusta vai oliko ne liian pitkiä ettei lukutaito riittänyt? Aika paljon täällä on ihmiset pohtineet oman toimintansa syitä. Jos sulla ei ole mitään annettavaa niin kannattaa poistua rääkymään muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D
Oletko lukenut montaakaan viestiä tästä ketjusta vai oliko ne liian pitkiä ettei lukutaito riittänyt? Aika paljon täällä on ihmiset pohtineet oman toimintansa syitä. Jos sulla ei ole mitään annettavaa niin kannattaa poistua rääkymään muualle.
Olen kyllä. Aina näkyvät pettäjät kertovan, kuinka se ja tämä asia oli vialla. En halua erota mutta panen silti muita. Koska haluan pettäjänä saada hyväksyntää teoilleni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D
Oletko lukenut montaakaan viestiä tästä ketjusta vai oliko ne liian pitkiä ettei lukutaito riittänyt? Aika paljon täällä on ihmiset pohtineet oman toimintansa syitä. Jos sulla ei ole mitään annettavaa niin kannattaa poistua rääkymään muualle.
Olen kyllä. Aina näkyvät pettäjät kertovan, kuinka se ja tämä asia oli vialla. En halua erota mutta panen silti muita. Koska haluan pettäjänä saada hyväksyntää teoilleni :)
Mitä mieltä olet siitä että monen pettäjän puolisokaan ei halua erota edes sen jälkeen kun pettäminen on paljastunut. Ylipäätään ihmiset haluaa selvittää päätään ennen kuin säntäävät eroamaan vuosikymmeniä pitkistä liitoista. Onko se nyt niin kovin ihmeellistä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan paljon rajattomista ihmisistä. Hep! Tunnistan. Olen lapatossu ja yrittänyt aina miellyttää. Mies on siitä huolimatta osoittanut aina minulle, ettei panokseni ole tarpeeksi. Vuosia uskoin, että olen todella huono ihminen ja paha. Epäonnistunut. Yritin pistää vastaan, mutta ponnettomasti. Mies puhuu paljon ja taitavasti, kertoi miten kritiikki on rakkautta.
Ihastuin ihmiseen, joka hyväksyi minut. Se ei ole mieheni syy. Se oli merkityksellistä omalle ”prosessilleni” matkalla omaksi itsekseni. En pettänyt kuin ajatuksissani, mutta sitä kyllä monta kertaa.
Vanhempani tosin sitten kun kuulivat tästä ihastuksesta (en tiedä mistä???), kiristivät minut hiljaiseksi. Menetin yhteyden heihin. Laitoin välit poikki ihastukseen. Olemme miehen kanssa yhdessä. Olen palannut lapatossuksi.
Miksi? Koska en kestä jatkuvaa kritiikkiä, haluan vain olla rauhassa. En halua riidellä.
Etkö sitten huomaa, miten mies ei nimenomaan ole hyväksynyt sinua koskaan.
Totta kai ymmärrän, että tuollainen käyttäytyminen juontaa juurensa hyvin pitkältä. Se ei kuitenkaan ratkea pettämällä, vaan tutkimalla miksi jokin tietty ihmistyyppi kuten jyrääjä vetää puoleensa. Jyrääjä tarvitsee jyrättävää ja päinvastoin. Kyky olla hyvässä ihmissuhteessa on sekin opeteltava, jos se puuttuu. Sitä ei voi saada itselleen pettämisen kautta eikä pettäminen ole jyrän syytä. Hyvän ihmissuhteen edellytys on, että osaa puhua tunteistaan ja tarpeistaan niin, että ne menevät perille, ettei sitä tarvitse tehdä tekojen kautta.
Pettäminen voi olla tapa kertoa, ettei viihdy suhteessa, mutta hyvin lapsenomainen ja itsekeskeinen tapa. Jos perheessä on lapsia, niin jyrän ja jyrättävän välinen suhde kannattaa purkaa, etteivät lapset opi samaa mallia olla joko jyrä tai jyrättävä. Vanhemmiltahan opitaan tapa, miten parisuhteessa ollaan ja kommunikoidaan ja myös että ajatellaan vähän omaa nokkaa pitemmälle asiassa kuin asiassa.
Mutta kukaan ei ole täydellinen, kaukana siitä. En itse henkilökohtaisesti vain voi osallistua sellaiseen, että pettävä puoliso edellyttäisi minun yhtyvän petetyn puolison mustamaalaukseen.
Kaikki puhuu koko ajan pettämisestä, että se on heti seksiä.Miksi? Jos minä pettäisin miestäni en tekisi sitä seksin takia. Pettäisin henkisesti. Joku ihana mies jonka kanssa keskustella ajatuksista, haaveista, peloista. Jonka kanssa tehdä kaikkea yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan paljon rajattomista ihmisistä. Hep! Tunnistan. Olen lapatossu ja yrittänyt aina miellyttää. Mies on siitä huolimatta osoittanut aina minulle, ettei panokseni ole tarpeeksi. Vuosia uskoin, että olen todella huono ihminen ja paha. Epäonnistunut. Yritin pistää vastaan, mutta ponnettomasti. Mies puhuu paljon ja taitavasti, kertoi miten kritiikki on rakkautta.
Ihastuin ihmiseen, joka hyväksyi minut. Se ei ole mieheni syy. Se oli merkityksellistä omalle ”prosessilleni” matkalla omaksi itsekseni. En pettänyt kuin ajatuksissani, mutta sitä kyllä monta kertaa.
Vanhempani tosin sitten kun kuulivat tästä ihastuksesta (en tiedä mistä???), kiristivät minut hiljaiseksi. Menetin yhteyden heihin. Laitoin välit poikki ihastukseen. Olemme miehen kanssa yhdessä. Olen palannut lapatossuksi.
Miksi? Koska en kestä jatkuvaa kritiikkiä, haluan vain olla rauhassa. En halua riidellä.
Etkö sitten huomaa, miten mies ei nimenomaan ole hyväksynyt sinua koskaan.
Totta kai ymmärrän, että tuollainen käyttäytyminen juontaa juurensa hyvin pitkältä. Se ei kuitenkaan ratkea pettämällä, vaan tutkimalla miksi jokin tietty ihmistyyppi kuten jyrääjä vetää puoleensa. Jyrääjä tarvitsee jyrättävää ja päinvastoin. Kyky olla hyvässä ihmissuhteessa on sekin opeteltava, jos se puuttuu. Sitä ei voi saada itselleen pettämisen kautta eikä pettäminen ole jyrän syytä. Hyvän ihmissuhteen edellytys on, että osaa puhua tunteistaan ja tarpeistaan niin, että ne menevät perille, ettei sitä tarvitse tehdä tekojen kautta.
Pettäminen voi olla tapa kertoa, ettei viihdy suhteessa, mutta hyvin lapsenomainen ja itsekeskeinen tapa. Jos perheessä on lapsia, niin jyrän ja jyrättävän välinen suhde kannattaa purkaa, etteivät lapset opi samaa mallia olla joko jyrä tai jyrättävä. Vanhemmiltahan opitaan tapa, miten parisuhteessa ollaan ja kommunikoidaan ja myös että ajatellaan vähän omaa nokkaa pitemmälle asiassa kuin asiassa.
Mutta kukaan ei ole täydellinen, kaukana siitä. En itse henkilökohtaisesti vain voi osallistua sellaiseen, että pettävä puoliso edellyttäisi minun yhtyvän petetyn puolison mustamaalaukseen.
Ei suhteen dynamiikkaa pysty muuttamaan noin vaan päättämällä että ”nytpäs puran tämän kuvion”. Te ratkotte paperilla minuutissa ongelmia, joita oikeasti terapioidaan vuosikausia. Tuollainen jonkun ulkopuolisen kohtaaminen, vaikka sitten pettämällä, voi olla olennaista siinä että edes tiedostaa mikä se kuvio kotona on. Ymmärrän ärsytyksen ja sen että mielummin poistaisi tällaiset uhkakuvat omankin suhteen yltä simbsalabim! Mutta kyllä siinä että jonkun ulkopuolisen kanssa syntyy syvällistä keskustelua siitä millainen on ja mitä haluaa, voi olla myös apua. Vaikka se nyt sitten olisi tällainen se kohtaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koskaanhan pettäjässä Ei ole syytä. Se toinen vain ei sitä ja tätä. Voi... Sääliä kerätään palstalta kun naitiin muita :D
Oletko lukenut montaakaan viestiä tästä ketjusta vai oliko ne liian pitkiä ettei lukutaito riittänyt? Aika paljon täällä on ihmiset pohtineet oman toimintansa syitä. Jos sulla ei ole mitään annettavaa niin kannattaa poistua rääkymään muualle.
Olen kyllä. Aina näkyvät pettäjät kertovan, kuinka se ja tämä asia oli vialla. En halua erota mutta panen silti muita. Koska haluan pettäjänä saada hyväksyntää teoilleni :)
Mitä mieltä olet siitä että monen pettäjän puolisokaan ei halua erota edes sen jälkeen kun pettäminen on paljastunut. Ylipäätään ihmiset haluaa selvittää päätään ennen kuin säntäävät eroamaan vuosikymmeniä pitkistä liitoista. Onko se nyt niin kovin ihmeellistä?
Anteeksi voi toiselle antaa, ja hetken pettämisestä ei kannata erota. Mutta..
Omalle puolisolle täytyy olla rehellinen tai muuten se kalvaa omaa sisintä loputtomiin. Jos siis ei ole narsku tai muu sellainen.
Kuinka haluaisit toisinpäin? haluaisitko tietää jos miehellä olisi suhde ollut toiseen?
No juu, ymmärrän tietenkin jos ihminen on yleisesti jotenkin ikävä tyyppi.