Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Petin enemmän itseäni. Nimittäin peittelin itseltäni, miten huono liittoni oli. Jotenkin vain sain itseni luulemaan, että pettämiseni syy oli jokin pinnallinen huomion haku. Myöhemmin olen tajunnut, miten valtavan huonosti voin siinä suhteessa, enkä osannut sitä millään lailla käsitellä, ja pakenin suhteeseen. Kun olisi pitänyt suoralta kädeltä erota.

Mies oli valkokaulusalkoholisti, viiltävää henkistä ja taloudellista väkivaltaa, yksinäisyyttä, väheksyntää. Olin rikkonausesta taustasta, joten luulin että se on normaalia, ja että olen vain huono ihminen. Pettäminenkin oli vain, etten osannut sanoa kovemmin että erotaan, enkä välittänyt mitä minulle tapahtuu.

Pettäminen oli minun kohdalla hätähuuto ja merkki suhteen todella huonosta tilasta. Myös merkki siitä, miten irti omista tunteistani ja tarpeistani olin.

Nykyään olen oikeasti rakastavan miehen kanssa, ja näen miten kauhea oli edellinen ja miten huonosti voin.

Nykyään ei tulisi mieleenkään enää tehdä mitään niin epäkypsää.

Jos sinä päädyt pettämään, siihen on joku todellinen syy. Purat siihen jotain mitä et liitossasi saa. Joko siksi että puolisosi ei anna sinulle, tai koska et itse osaa sitä haluta tai pyytää. Liitossa on kuitenkin jotain vialla, ei hyvässä liitossa petetä. Vika voi olla kommunikoinnissa molemmilla puolilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyvyttömyys kohdata omia tunteita, ahdistus ja masennus, tunne, että parisuhteessa ei voi puhua vaikeista asioista + liikaa alkoholia. 

Mulla melkein sama, mutta tuo alku "kyvyttömyys kohdata omia tunteita, ahdistus ja masennus" oli puolison rasitteita ja niiden vuoksi ei sit voitu puhua ja alkoa kului. No, ex siitä tulikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Rationalisointi on yksi tapa selvitä pettämisestä. Minuakin on petetty kerran enkä pitänyt sitä kovin vakavana, koska se oli kertakaikkiaan naurettavaa, mutta silti pettämisessä on silti se toinenkin puoli. Siis halu satuttaa. Se kannattaa ottaa vakavasti eikä langeta tuohon keittiöpsykylogin virkaan, mikä on naisille niin tyypillistä (että psykologisoi muita eikä itseään).

Mikä ihmeen halu satuttaa? Silloin kun olen tämän toisen kanssa, olen minä en me (minä ja aviomieheni). En ole mikään mieheni puolikas, minulla on oma elämäni jonka tapahtumat eivät ole kohdistettuja miehelleni. Minulla ei ole mitään halua satuttaa ketään, eikä häpäistä ketään, niin kuin miehet usein ilmeisesti kokevat.

Valutatko vieraiden miesten nesteitä sisältäsi kotisohvallesi?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo katui jäätyään kiinni salasuhteesta. Ei halua eroa.

Miksen muka voisi panna ketä minua huvittaa sen jälkeen koko loppuavioliiton ajan?

Voithan sinä tehdä niin jos se sinusta vie asioita oikeaan suuntaan. Sehän tässä elämässä juuri onkin, että oikeastaan voi tehdä melkein mitä vain. Sitten täytyy vaan ymmärtää että ne teot vie elämää aina johonkin suuntaan. Jos sinä haluat mennä nyt tuonne päin niin se on sinun vapaa valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Rationalisointi on yksi tapa selvitä pettämisestä. Minuakin on petetty kerran enkä pitänyt sitä kovin vakavana, koska se oli kertakaikkiaan naurettavaa, mutta silti pettämisessä on silti se toinenkin puoli. Siis halu satuttaa. Se kannattaa ottaa vakavasti eikä langeta tuohon keittiöpsykylogin virkaan, mikä on naisille niin tyypillistä (että psykologisoi muita eikä itseään).

Mikä ihmeen halu satuttaa? Silloin kun olen tämän toisen kanssa, olen minä en me (minä ja aviomieheni). En ole mikään mieheni puolikas, minulla on oma elämäni jonka tapahtumat eivät ole kohdistettuja miehelleni. Minulla ei ole mitään halua satuttaa ketään, eikä häpäistä ketään, niin kuin miehet usein ilmeisesti kokevat.

Valutatko vieraiden miesten nesteitä sisältäsi kotisohvallesi?

En tietenkään. Tunnen heidät kaikki oikein hyvin.

Listatkaa vaan kaikki nämä ylös ja munahaukkana baariin! Vieraissakäynti on kivaa! Jokaiselle löytyy jonkunlainen entistä parempi Teukka muna pystyssä!

Vierailija kirjoitti:

Petin enemmän itseäni. Nimittäin peittelin itseltäni, miten huono liittoni oli. Jotenkin vain sain itseni luulemaan, että pettämiseni syy oli jokin pinnallinen huomion haku. Myöhemmin olen tajunnut, miten valtavan huonosti voin siinä suhteessa, enkä osannut sitä millään lailla käsitellä, ja pakenin suhteeseen. Kun olisi pitänyt suoralta kädeltä erota.

Mies oli valkokaulusalkoholisti, viiltävää henkistä ja taloudellista väkivaltaa, yksinäisyyttä, väheksyntää. Olin rikkonausesta taustasta, joten luulin että se on normaalia, ja että olen vain huono ihminen. Pettäminenkin oli vain, etten osannut sanoa kovemmin että erotaan, enkä välittänyt mitä minulle tapahtuu.

Pettäminen oli minun kohdalla hätähuuto ja merkki suhteen todella huonosta tilasta. Myös merkki siitä, miten irti omista tunteistani ja tarpeistani olin.

Nykyään olen oikeasti rakastavan miehen kanssa, ja näen miten kauhea oli edellinen ja miten huonosti voin.

Nykyään ei tulisi mieleenkään enää tehdä mitään niin epäkypsää.

Jos sinä päädyt pettämään, siihen on joku todellinen syy. Purat siihen jotain mitä et liitossasi saa. Joko siksi että puolisosi ei anna sinulle, tai koska et itse osaa sitä haluta tai pyytää. Liitossa on kuitenkin jotain vialla, ei hyvässä liitossa petetä. Vika voi olla kommunikoinnissa molemmilla puolilla.

Voi olla jotain vialla, mutta voi olla myös kyse omista ongelmista, mihin puolisolla ei ole osaa tai arpaa. Sellaista asiantuntijaa et löydä, jonka mukaan pettäminen johtuu huonosta liitosta.

N53 kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Minua ei valtavasti kiinnosta jos näytän jonkun tuntemattoman silmissä horolta. Et ole selkeästi ymmärtänyt pointtiani, mutta ei se mitään, kiva että kommentoit :)

Kuinka lapsesi suhtautuvat vieraissakäyntiisi?

No onneksi tämä on mieheni ja minun välinen asia, johon ei lapsia sekoiteta. Heille kerrotaan sitten, jos asia jollain tavalla tulee muuttamaan heidän elämäänsä.

Vieraiden kanssa paneminen tavallisesti muuttaa perheen elämää tähän aiheeseen sen kummemmin muuten kommentoimatra.

Mikä ihmeen halu satuttaa? Silloin kun olen tämän toisen kanssa, olen minä en me (minä ja aviomieheni). En ole mikään mieheni puolikas, minulla on oma elämäni jonka tapahtumat eivät ole kohdistettuja miehelleni. Minulla ei ole mitään halua satuttaa ketään, eikä häpäistä ketään, niin kuin miehet usein ilmeisesti kokevat.[/quote]

Joo, kyllä siinä on muusta kysymys kuin halusta satuttaa tai häpäistä ketään. Eihän sitä edes usko jäävänsä kiinni, vaikka kai se ennemmin tai myöhemmin on useimmissa tapauksissa lopputulos.

Vieraiden kanssa paneminen tavallisesti muuttaa perheen elämää tähän aiheeseen sen kummemmin muuten kommentoimatra.[/quote]

Joo, ja kuten sanoin, lapsille kyllä kerrotaan jos asia jollain tavalla heitä tulee koskemaan. Luultavasti emme tule kertomaan että olen pannut toista miestä, se ei ole heille kuuluva asia, eivätkä he sitä edes haluaisi tietää. 

Muistakaa Miehet. Kun eukko alkaa kyllästyttää, ja on lapsia/yhteistä asuntovelkaa. Niin menkää vain paneen muita jos sopivia löytyy. Näitä Ap:n kaltaisia riittää.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa Miehet. Kun eukko alkaa kyllästyttää, ja on lapsia/yhteistä asuntovelkaa. Niin menkää vain paneen muita jos sopivia löytyy. Näitä Ap:n kaltaisia riittää.

Mikä sinulla on hätänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisperäinen monogamia ja siihen kulttuurissamme kiinteästi liittyvä pikkuporvarillinen ydinperhe-elämä on oikeasti vain yksi tapa elää. Hyvin harva meistä oikeasti istuu siihen elämäntapaan kipuilematta.

Itse uskon, että moni perhe olisi ehjempi ja olosuhteet sekä vanhemmille että lapsille vakaammat, jos 1. osaisimme puhua paremmin myös vaikeista aiheista, kuten seksuaalisista haluista muita kuin vakikumppania kohtaan 2. olisimme enemmän sinut elämän sattumanvaraisuuden ja haurauden kanssa, jolloin pelot eivät hallitsisi ja jähmettäisi meitä kiinni vaikkapa haitallisiin vuorovaikutusmalleihin puolisoidemme kanssa.

Itse päädyin pettämään, kun olin selvinnyt rintasyöpäleikkauksesta puhtain paperein. Ei sitä tarvitse psykologisoida mitenkään sen monimutkaisemmin: minä vain käsitin, että voin kuolla milloin vain, ja janosin elämää, kokemuksia. Seksiä jonkun muun kanssa ihan vain siksi, että halusin tuntea toisenlaisen ihon kuin mitä olin vuosikausia koskettanut, kokeilla miten saan jonkun tuntemattoman nauttimaan.

Isossa mittakaavassa kun miettii, niin onko tosiaan niin kamalaa, että jakaa jotakin iloista ja mukavaa useammankin kuin yhden ihmisen kanssa?

Sinusta näämmä ei ole kamalaa, mutta esim. minusta on. Minulle "seksiä ihan vain siksi että halusin tuntea sitä ja tätä" on todella keppoinen ja pätemätön selitys, kaikessa ymmärrettävyydessäänkin.

Kaikenlaistahan me ihmiset halutaan, mutta kaikenlaista ei tartte silti toteuttaa. Jos pettäisin aviomiestäni vain siksi kun haluaisin nähdä jonkun muun nauttivan, en voisi enää kunnioittaa itseäni. Miksi se mun tarve nähdä jonkun muun kuin rakkaan kumppanin nauttivan oikeuttaisi surun, minkä se teko aiheuttaisi tälle rakkaalle kumppanilleni? 

Ihmisen itsekkyys ja hedonismi on irvokasta. Rakkauden teot ja tekemättä jättämiset on kaunista ja arvokasta.

N53

Siis sinä, joka olet itse pettänyt elämäsi rakkautta, sekä sitä ennen ensimmäistä miestäsi, koet olevasi ylempänä kuin nainen, joka kuoleman kanssa kasvotusten oltuaan on halunnut palan elämää?

?  Tämä oli ensimmäinen kirjoitukseni, enkä ole pettänyt ketään koskaan. Oliko täällä toinenkin: 

N53 ?

Jos miehenne jää joskus kiinni vaikka laukeamisesta teitä (pettämistä symppaavia naisia) kauniimman ja nuoremman naisen suuhun voitte pitää sitä anteksiannettavana avunpyyntönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillisperäinen monogamia ja siihen kulttuurissamme kiinteästi liittyvä pikkuporvarillinen ydinperhe-elämä on oikeasti vain yksi tapa elää. Hyvin harva meistä oikeasti istuu siihen elämäntapaan kipuilematta.

Itse uskon, että moni perhe olisi ehjempi ja olosuhteet sekä vanhemmille että lapsille vakaammat, jos 1. osaisimme puhua paremmin myös vaikeista aiheista, kuten seksuaalisista haluista muita kuin vakikumppania kohtaan 2. olisimme enemmän sinut elämän sattumanvaraisuuden ja haurauden kanssa, jolloin pelot eivät hallitsisi ja jähmettäisi meitä kiinni vaikkapa haitallisiin vuorovaikutusmalleihin puolisoidemme kanssa.

Itse päädyin pettämään, kun olin selvinnyt rintasyöpäleikkauksesta puhtain paperein. Ei sitä tarvitse psykologisoida mitenkään sen monimutkaisemmin: minä vain käsitin, että voin kuolla milloin vain, ja janosin elämää, kokemuksia. Seksiä jonkun muun kanssa ihan vain siksi, että halusin tuntea toisenlaisen ihon kuin mitä olin vuosikausia koskettanut, kokeilla miten saan jonkun tuntemattoman nauttimaan.

Isossa mittakaavassa kun miettii, niin onko tosiaan niin kamalaa, että jakaa jotakin iloista ja mukavaa useammankin kuin yhden ihmisen kanssa?

Sinusta näämmä ei ole kamalaa, mutta esim. minusta on. Minulle "seksiä ihan vain siksi että halusin tuntea sitä ja tätä" on todella keppoinen ja pätemätön selitys, kaikessa ymmärrettävyydessäänkin.

Kaikenlaistahan me ihmiset halutaan, mutta kaikenlaista ei tartte silti toteuttaa. Jos pettäisin aviomiestäni vain siksi kun haluaisin nähdä jonkun muun nauttivan, en voisi enää kunnioittaa itseäni. Miksi se mun tarve nähdä jonkun muun kuin rakkaan kumppanin nauttivan oikeuttaisi surun, minkä se teko aiheuttaisi tälle rakkaalle kumppanilleni? 

Ihmisen itsekkyys ja hedonismi on irvokasta. Rakkauden teot ja tekemättä jättämiset on kaunista ja arvokasta.

N53

Siis sinä, joka olet itse pettänyt elämäsi rakkautta, sekä sitä ennen ensimmäistä miestäsi, koet olevasi ylempänä kuin nainen, joka kuoleman kanssa kasvotusten oltuaan on halunnut palan elämää?

?  Tämä oli ensimmäinen kirjoitukseni, enkä ole pettänyt ketään koskaan. Oliko täällä toinenkin: 

N53 ?

Voi ei, nyt vasta näin/katsoin APn nikin, sorry sekaannus! Olen siis eri!

N53 kirjoitti:

Vieraiden kanssa paneminen tavallisesti muuttaa perheen elämää tähän aiheeseen sen kummemmin muuten kommentoimatra.

Joo, ja kuten sanoin, lapsille kyllä kerrotaan jos asia jollain tavalla heitä tulee koskemaan. Luultavasti emme tule kertomaan että olen pannut toista miestä, se ei ole heille kuuluva asia, eivätkä he sitä edes haluaisi tietää. 

Niin kerrotte mitä?

Agraari Ana kirjoitti:

Jos miehenne jää joskus kiinni vaikka laukeamisesta teitä (pettämistä symppaavia naisia) kauniimman ja nuoremman naisen suuhun voitte pitää sitä anteksiannettavana avunpyyntönä.

Olet nyt roikkunut mukana melko monta sivua. Yrität loukata, mutta sinusta huokuu vain joku hätä. Pelottaako sinua kun ihmiset ei noudatakkaan luterilaisia moraalisääntöjä etkä oikein tiedä millä heidät saisi kuriin? Rumat sanatkaan ei vaikuta enää tehoavan.

Pettämisen ja salasuhteen jännitys on siinä, että se salataan. Silloin oman puolison rooli on isompi kuin tulee ajatelleeksi tai haluaa myöntää. Jollain tavalla pettäjät taantuvat lapsiksi. Puolisosta tulee isän tai äidin korvike, jota huijataan ja jolle valehdellaan. Tässä on syy miksen arvosta tai pysty ottamaan vakavasti pettäjää tai varatun kanssa suhteilevaa. En tuomitse, mutta pidän lapsentasoisena henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vieraiden kanssa paneminen tavallisesti muuttaa perheen elämää tähän aiheeseen sen kummemmin muuten kommentoimatra.

Joo, ja kuten sanoin, lapsille kyllä kerrotaan jos asia jollain tavalla heitä tulee koskemaan. Luultavasti emme tule kertomaan että olen pannut toista miestä, se ei ole heille kuuluva asia, eivätkä he sitä edes haluaisi tietää. 

Niin kerrotte mitä?

Et ollut tarkkana. Vieras pani ap:tä.

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vieraiden kanssa paneminen tavallisesti muuttaa perheen elämää tähän aiheeseen sen kummemmin muuten kommentoimatra.

Joo, ja kuten sanoin, lapsille kyllä kerrotaan jos asia jollain tavalla heitä tulee koskemaan. Luultavasti emme tule kertomaan että olen pannut toista miestä, se ei ole heille kuuluva asia, eivätkä he sitä edes haluaisi tietää. 

Niin kerrotte mitä?

Niin, tosiaan. Kerromme sen mitä heidän tarvitsee tietää, että mahdollisesti emme jatka avioliittoamme enää. Aikuiset lapset tuskin tarvitsevat siitä sen enempää yksityiskohtia.