Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Kuulostat hyvältä ihmiseltä. Kerro miehellesi kaikki, varsinkin tuo, että hän on elämäsi rakkaus. Näkee takuulla sen ihmisen sinussa vielä johon rakastui. Ole rehellinen ja miehesi tulee kunnioittamaan sinua :) Älä pelkää.

Kiitos kauniista sanoista, hyvä ihminen en todellakaan ole, se tässä jo on tullut selväksi. Miehen on varmaan tätä hyvin vaikea uskoa jos sen nyt sanon. 

Puhu hänelle vielä äläkä luovuta. Ei sinun hyvyydestäsi ole kyse. Älä pelkää vaan rakasta ja ole rehellinen. Ota vastaan se mitä tulee.

Eikös tässä ollut juuri ongelmana että on otettu vastaan kun joltain on tullut?

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ihan usko siihen, että pettäjä ei olisi käsitellyt lapsuutensa traumoja jne ja siksi eläisi jossain ikuisen pikkulapsen narsismissa. Minä olen elänyt vaikean lapsuuden ja saanut kunnolla apua terapiasta, ja ehkä juurikin siksi päädyin pettämään - en seksuaalisesti, mutta henkisesti.

Olen kirjoitellut erään alun alkaen etäisen kaverin kanssa jo vuosia, mutta kyseessä ei ole mitkään seksiviestit, vaan syvällisemmät pohdinnat elämästä, analyyseja lukemistamme kirjoista, tukea vaikeissa perhetilanteissa jne. Tapaamme muutaman kerran vuodessa. Emme ole koskaan edes suudelleet, mutta se kyllä tapahtuisi jos vain päättäisimme niin. Välillämme on vahva henkinen yhteys, ja selkeä seksuaalinen jännitekin, mutta himmaamme koska olemme molemmat tahoillamme parisuhteessa. Emme kuitenkaan tahdo lopettaakaan, me lääkitsemme toistemme yksinäisyyttä.

Minulla on monella tapaa hyvä mies, mutta hänen perusluonteenpiirteensä on sulkeutunut ja häntä vaivaa proaktiivisuuden puute. Pahimmillaan koen, että mieheni on tylsimpiä ihmisiä keitä tunnen. Aivan varmasti miehen omat lapsuudenkokemuksensa ovat muovanneet persoonaa sellaiseksi, ja siksi on myös halunnut vaimokseen eteenpäinmenevän, tunteidensa kanssa sinut olevan henkilön. Itse kuitenkin kyllästyin 15 vuoden jälkeen siihen, että vedän miestä mukana, ja asetan hänet jatkuvasti paineiseen tilaan, jossa hänen täytyisi vaikkapa keskustella ajatuksistaan tai järjestää meille yhteistä tekemistä. Mies ei ole halunnut itse ammattiapua, vaikka vuorovaikutuksessa sekä minun että lastemme kanssa on selkeitä haasteita.

Joten, jätin mieheni rauhaan. En enää toivo matkoja, en pyydä kanssani kokeilemaan urheilulajeja, en varaa meille ravintoloita. Elämme näennäsen onnellista avioelämää, jossa on seksiä harvakseltaan ja pari kertaa kuussa saatamme jopa nauraa yhdessä, mutta muuten - henkisesti täysin etäällä toisistamme. Miehelle vaikuttaa olevan ok, että elämänkumppanuus tarkoittaa muutaman kerran vuodessa yhteistä matkaa Bauhausiin ja lasten harrastuskisojen katsomista.

Siinä missä minä haluan kehittää itseäni ja toteutan uteliasta luonnettani vaikkapa opettelemalla uusia ruokalajeja ja seuraamalla nettiluentoja, mieheni ei vaikuta koskeneenkaan kirjoihin yli kymmeneen vuoteen, ja seksi on kaavamaista ja yksitoikkoista.

Itse painin ajatuksen kanssa, haluaisinko oikean suhteen tämän ”kirjekaverini” kanssa, ja voinko tehdä miehelleni ja lasteni isälle niin, että jättäisin hänet. Ennen ajattelin, että vain itsekkäät ja julmat ihmiset jättävät kumppaninsa, jotka kohtelevat heitä ns

paperilla hyvin. Nyt olen ruvennut ymmärtämään, että elämä on liian lyhyt sille, että jakaa vuotensa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole samalla aaltopituudella.

Sinulla on aivan erilainen tilanne kuin ap:lla, joka pettää puolisoaan, vaikka kuvailee häntä nk. elämän suureksi rakkaudeksi. Silloinhan pettäminen on pohjimmiltaan itsetuhoista, mitä narsismikin on eli tuhoaa itse itsensä ja elämänsä omalla käytöksellään.

Sinun toimintasi kuulostaa piiloaggressiiviselta ja vastuuttomalta sikäli, että olet ihan itse valinnut juuri tämän miehen puolisoksesi. Kanavoit mukavat asiat suhteen ulkopuolelle salassa. Jos miehesi toimisi samoin, niin olisiko se ok? Eikö tilanteesta kannattaisi kertoa, ennen kuin asiat tulevat ilmi sattumalta. Jos haluat erota, niin eroa äläkä petä.

Jos mieheni toimisi samoin, se loukkaisi syvästi, sillä halusin niin pitkään hänen jakavan kanssani tunteita, ajatuksia, kokemuksia. Mutta hän on valinnut vetäytymisen ja yksinäisyyden. Olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta, ja minä olen oman terapiapolkuni myötä myös vahvistunut, enää en tarvitse miestä vain siksi, etten olisi yksin.

Ja sitähän minä tässä pohdin, että kerronko miehelle, että olen löytänyt jonkun, jonka kanssa tämä kaikki onnistuu. Kuvitteletko itse, että mieheni muuttuisi kuin taikaiskusta, jos kertoisin? Että hän tajuaisi, mitä on menettämässä ja suostuisi sekä pariterapiaan että yksilöterapiaan?

Ehkä niin saattaisi käydä, mutta se on selvää, ettei pettämiseni pitäisi tulla miehelle yllätyksenä, jos hän nyt ylimalkaan koskaan on sisäistänyt sitä, mitä olen hänelle yrittänyt puhua. En kykene tuntemaan kalvavaa syyllisyyttä siitä, että elettyäni jo pitkään onnettomassa suhteessa, olen uskaltautunut aidosti pohtimaan, mikä on aito kumppanuus.

Minusta mieheni pitää minua niin itsestäänselvänä, että se on vakavampi rike, kuin sielunelämänsä avaaminen jollekin toiselle kuin kumppanilleen.

En tiedä teistä mitään, en halua myöskään tuomita, mutta oma mielipiteeni on se, että omasta käytöksestä pitää aina kantaa vastuu eikä kaataa sitä kumppanin niskaan. Ne ovat minun arvoni parisuhteessa, joka on aina vapaaehtoista, kun eroamiseen ei tarvita molempien suostumusta.

Niin kauan kun yhdessä ollaan, niin ollaan vastuussa myös lapsille siitä millaisen kuvan miehen ja naisen suhteesta antaa heille. Onko se sitä, että mitään todellista yhteyttä ei ole, voidaan valehdella ja elää kaksoiselämää, kunhan arki sujuu. Monille se on sitä eikä minulla ole oikeutta tuomita, mutta en haluaisi itse osallistua tuollaiseen elämään. Joten minusta puolisolla on oikeus tietää, jos yksipuolisesti on lopettanut parisuhteen elämisen yhden ihmisen kanssa ja jakaa asiansa ulkopuolisen kanssa toisen tietämättä. 

Aika usein kai juuri niin tehdään, että koska puoliso ei ole sellainen kuin toivon tai ei tee sitä mitä olen pyytänyt, niin sillä oikeutetaan pettäminen. Se tekee pettämisestä ymmärrettävää, mutta ei silti ole puolison syy, vaan oma valinta.

Koska olet lumppu. Siinä vastaus aloittajan kysymykseen. Kaikki muu pohdiskelu on turhaa kaistan ja ajan hukkaa.

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Totuus ja vain totuus kirjoitti:

Koska olet lumppu. Siinä vastaus aloittajan kysymykseen. Kaikki muu pohdiskelu on turhaa kaistan ja ajan hukkaa.

Onneksi täällä on tilaa, näiden kaikkien todella järkevien aloitusten seassa =D

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Minua ei valtavasti kiinnosta jos näytän jonkun tuntemattoman silmissä horolta. Et ole selkeästi ymmärtänyt pointtiani, mutta ei se mitään, kiva että kommentoit :)

Kyvyttömyys kohdata omia tunteita, ahdistus ja masennus, tunne, että parisuhteessa ei voi puhua vaikeista asioista + liikaa alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Minä voin antaa anteeksi, mutten jatka suhdetta. En voi arvostaa ihmistä, jolta puuttuvat moraali ja itsehillintä. Moraali on jotakin, mitä ei heitetä pois kun hehkeä ihminen tulee vastaan. Moraali ei pakota, eikä sitä ole vaikea muistaa tai noudattaa, vaan se on itsestäänselvä osa joitakin ihmisiä. Selkäranka. Heistä olen kiinnostunut, muista en.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Joo, tämmöinen kertapettäminen olisi varmasti miehellenikin helpompi käsitellä kuin tämä joka jatkui kauan, ja sisälsi paljon valehtelua, luonnollisesti. Luulen että se valehtelu on ehkä jopa suurempi juttu kuin se seksi (vaikka todella kova paikka sekin on). Tai en osaa sanoa kumpi pahempaa on, yhtä kaikki ihan kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Pannaaanko?

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Rationalisointi on yksi tapa selvitä pettämisestä. Minuakin on petetty kerran enkä pitänyt sitä kovin vakavana, koska se oli kertakaikkiaan naurettavaa, mutta silti pettämisessä on silti se toinenkin puoli. Siis halu satuttaa. Se kannattaa ottaa vakavasti eikä langeta tuohon keittiöpsykylogin virkaan, mikä on naisille niin tyypillistä (että psykologisoi muita eikä itseään).

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Minua ei valtavasti kiinnosta jos näytän jonkun tuntemattoman silmissä horolta. Et ole selkeästi ymmärtänyt pointtiani, mutta ei se mitään, kiva että kommentoit :)

Kuinka lapsesi suhtautuvat vieraissakäyntiisi?

Onko sulla Ap hyvä kroppa? Naidaanko kohta? ;)

Otatko Ap poskeen?

Vierailija kirjoitti:

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap: Vieras pani taas kerran ja taas menossa kämppä alta - kohtalotovereita joilta hyviä neuvoja miten mies ei heittäisi pihalle? Kuinka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka? Koska sellainen tulee. Varmasti.

Meillä on kyllä ihan yhteinen talo, ja yhteinen asuntovelka. Että nyt meni sun teoria pieleen. Keksippä uusi.

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.

Vaikutat siltä että ahdistut aika kovasti tällaisesta keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minun rehellinen mielipiteeni on, että satunnaiseen seksiin perustuva pettäminen on oikeasti aivan liian stigmatisoitu ja psykologisoitu juttu. Minua on petetty kahdessa eri vakavassa parisuhteessa, ja toki se sattui molemmilla kerroilla, mutta eivät ne kerrat ole riistäneet minulta omanarvontunnettani tai seksuaalista minäkuvaani. Minut ovat kasvattaneet kaksi täysipäistä, vapautunutta vanhempaa, jotka loivat jo lapsuudessani terveen pohjan seksuaalisuudelleni.

Olen kyennyt suhtautumaan tapauksiin hetken prosessoituani ihan vain ns. panemisena, eli että kumppanit ovat hakeneet jännitystä, ja estot ovat kadonneet himon edessä. Paljon syvempiin vesiin putosi eksäni, joka petettyään masentui pahasti. Hän ei voinut hyväksyä olevansa epätäydellinen kuten me kaikki, ja häntä häiritsi vieläpä se, että annoin anteeksi niin helposti. Se suhde loppui koska mies ei kestänyt minun tervettä itsetuntoani.

Nykyinen mieheni petti humalassa toisen lapsemme yksivuotispäivän huitteilla, kun parisuhdetta ravisteli univelka ja talonrakennus. Jälleen kerran jouduin puimaan kumppanini psykohistoriaa, ottamaan vastaan syyllisyyden sävyttämää vuodatusta miehen ongelmista jne ja ymmärrän kyllä, että ne varmaan vaikuttivat tapaukseen, mutta minusta siinäkin tapauksessa oli pohjimmiltaan kyse siitä, että tilaisuus teki varkaan: isäidentiteetin rinnalle oli hetkeksi saatavilla viriilin rakastajan rooli, ja vastaan sattui hehkeä, kiinnostunut nainen.

Rationalisointi on yksi tapa selvitä pettämisestä. Minuakin on petetty kerran enkä pitänyt sitä kovin vakavana, koska se oli kertakaikkiaan naurettavaa, mutta silti pettämisessä on silti se toinenkin puoli. Siis halu satuttaa. Se kannattaa ottaa vakavasti eikä langeta tuohon keittiöpsykylogin virkaan, mikä on naisille niin tyypillistä (että psykologisoi muita eikä itseään).

Mikä ihmeen halu satuttaa? Silloin kun olen tämän toisen kanssa, olen minä en me (minä ja aviomieheni). En ole mikään mieheni puolikas, minulla on oma elämäni jonka tapahtumat eivät ole kohdistettuja miehelleni. Minulla ei ole mitään halua satuttaa ketään, eikä häpäistä ketään, niin kuin miehet usein ilmeisesti kokevat.

Vaimo katui jäätyään kiinni salasuhteesta. Ei halua eroa.

Miksen muka voisi panna ketä minua huvittaa sen jälkeen koko loppuavioliiton ajan?

Ap: Vieras pani taas kerran ja hyviä neuvoja vastaanotetaan miten selvitä tilanteesta ettei näytä ihan horolta ja kuonka esittää katuvaa seuraavaan kertaan saakka. Koska sellainen tulee. Varmasti.[/quote]

Minua ei valtavasti kiinnosta jos näytän jonkun tuntemattoman silmissä horolta. Et ole selkeästi ymmärtänyt pointtiani, mutta ei se mitään, kiva että kommentoit :)[/quote]

Kuinka lapsesi suhtautuvat vieraissakäyntiisi?[/quote]

No onneksi tämä on mieheni ja minun välinen asia, johon ei lapsia sekoiteta. Heille kerrotaan sitten, jos asia jollain tavalla tulee muuttamaan heidän elämäänsä.